Tarvittaisiin kuiva analyysi valaistumisesta eli uskoon tulemisesta ilman ainoatakaan uskonnollista käsitettä. Miltä se tuntui, missä ruumiinosassa se tuntui, saitko jotain lisää, koetko olevasi nyt parempi jollain tavoin kuin ennen, mitä? Helpottaako se ja minkä asian käsittelyä se helpottaa? Miten tai minkä takia se tuntuu olevan jotain jotenkin enemmän kuin vaikka hyvänolon tunne? Oliko se rakastumista vaikka et tiennyt kohdetta ja oletit että rakkauden kohde on pakko olla olemassa ja että ei pysty olemaan rakastunut ilman syytä? Etsitkö syitä ja halusit vaikka väkisin löytää syyn hyvään oloosi tai kohteen rakkaudellesi?
Kyllä maailmaan, ihmisiin, luontoon ja omiin tunteisiinsa voi ihastua ja rakastua ilman uskoon tulemistakin. Miksi kuitenkin valitsit uskon?
Kyllä maailmaan, ihmisiin, luontoon ja omiin tunteisiinsa voi ihastua ja rakastua ilman uskoon tulemistakin. Miksi kuitenkin valitsit uskon?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Shangharaksita:valaistumisen ihanne 283 kirjastoissa.
Mitä helvettiä tämä tekee ateismi-palstalla ? Siis, mitä tekemistä tuolla asialla on ateimin kanssa ?
===========
"Minua ei huolestuta mitä en ymmärrä Raamatusta, minua huolestuttaa se, mitä ymmärrän."
- - Mark Twain
[email protected]
*mieti, mieti*
umm, olen ateisti ja minua kiinnostaa ymmärtää paremmin mitä efektejä pitäisi odottaa jotta voisi tunnistaa milloin valaistuminen tulee jos se jostain käsittämättömästä syystä iskee kohdalle niinkuin vaikka skitsofrenia. *glunks* ..ei tainnut olla kovin hyvä selitys, vai?
Äh. En minä sitä täältä enää poiskaan saa joten pyydän anteeksi väärään paikkaan sutaistua viestiäni.