Ankarasti ja huolellisesti tuota sanontaa "jokainen on oman onnensa seppä"
Jos tuo heitetään ilmaan kun puhutaan jostain fyysisestä asiasta, niin hermostun. Katson että se on väärin.
Ei ihminen pysty vaikuttamaan kokonaan siihen miten sen käy vaikkapa parisuhde tai raha-asioissa. Ihminen on kuin lastu lainehilla, ja ajautuu minne ajautuu. Muuttuvia tekijöitä on paljon matkan varrella. On koskia, ja vaikkapa risuja johon voisi takertua. Ihminen voi pikkuisen kädellään yrittää muuttaa kurssia, mutta ei silti pysty täysin ohjaan menoaan. Elo ja tapahtumat riippuu hyvin paljon ulkoisista tekijöistä, ja miten muut ympärillä toimii.
Siis ihminen ei ole tuossa oman onnensa seppä, vaan mielestäni, ja olen tietty täysin varma päätelmästäni, tuolla tarkoitetaan henkistä puolta.
Ei onneaan voi ulkoistaa vaan se täytyy tehdä itse. Se on täysin itsestä kiinni, miten ottaa asioita ja vastoinkäymisiä vastaan, ja mitä sitten tekee. Reagoiko aina negatiivisesti vai positiivisesti. Alkaako aina narina siitä kuinka mulle sitä ja tätä.. ollaan katkeria ja kateellisia, mikä tietty syö sen onnen iteltä pois. Joltain hajoo auto, niin se masentuu ja lähtee ryyppään.. sit pomo antaa potkut ja sit se ryyppää enemmän ja sit häipyy vaimo ja lapset.. ja sit ryypätään lisää yms. ja jne. Toinen taas kohauttaa olkiaan ja päättää herätä seuraavana aamuna aiemmin ja mennä dösällä töihin. Pohtii autonkorjausta sit vasta kun on enemmän rahaa. Ei ajattele enää koko ropposta kun iltauutiset alkaa. Toteaa vaan että sattuuhan näitä ja shit häppens. Tuossakin huomaa kuinka samaan asiaan voi reagoida miten vaan, ja se negatiivinen on se huono juttu. Eka mies ei ole onnellinen, toka säilyttää onnensa tai ainakin neutraalin tyytyväisyystilansa.
"Jokainen on oman onnensa seppä" tarkoittaa siis sitä että on itsestäsi kiinni miten asioihin suhtaudut ja siis sun pitää itse tehdä se onnentunne itse ja varmistaa pysyväsi edes neutraalilla linjalla.. mieluiten tyytyväisyyden puolelle askeltaneena. Siten pysyy onnellisena.
Mitäs mieltä tästä päätelmästäni??
Tähän sopii biisi Stella "aamun kuiskaus"
http://www.youtube.com/watch?v=XaPPMI3nRmg
Jos tuo heitetään ilmaan kun puhutaan jostain fyysisestä asiasta, niin hermostun. Katson että se on väärin.
Ei ihminen pysty vaikuttamaan kokonaan siihen miten sen käy vaikkapa parisuhde tai raha-asioissa. Ihminen on kuin lastu lainehilla, ja ajautuu minne ajautuu. Muuttuvia tekijöitä on paljon matkan varrella. On koskia, ja vaikkapa risuja johon voisi takertua. Ihminen voi pikkuisen kädellään yrittää muuttaa kurssia, mutta ei silti pysty täysin ohjaan menoaan. Elo ja tapahtumat riippuu hyvin paljon ulkoisista tekijöistä, ja miten muut ympärillä toimii.
Siis ihminen ei ole tuossa oman onnensa seppä, vaan mielestäni, ja olen tietty täysin varma päätelmästäni, tuolla tarkoitetaan henkistä puolta.
Ei onneaan voi ulkoistaa vaan se täytyy tehdä itse. Se on täysin itsestä kiinni, miten ottaa asioita ja vastoinkäymisiä vastaan, ja mitä sitten tekee. Reagoiko aina negatiivisesti vai positiivisesti. Alkaako aina narina siitä kuinka mulle sitä ja tätä.. ollaan katkeria ja kateellisia, mikä tietty syö sen onnen iteltä pois. Joltain hajoo auto, niin se masentuu ja lähtee ryyppään.. sit pomo antaa potkut ja sit se ryyppää enemmän ja sit häipyy vaimo ja lapset.. ja sit ryypätään lisää yms. ja jne. Toinen taas kohauttaa olkiaan ja päättää herätä seuraavana aamuna aiemmin ja mennä dösällä töihin. Pohtii autonkorjausta sit vasta kun on enemmän rahaa. Ei ajattele enää koko ropposta kun iltauutiset alkaa. Toteaa vaan että sattuuhan näitä ja shit häppens. Tuossakin huomaa kuinka samaan asiaan voi reagoida miten vaan, ja se negatiivinen on se huono juttu. Eka mies ei ole onnellinen, toka säilyttää onnensa tai ainakin neutraalin tyytyväisyystilansa.
"Jokainen on oman onnensa seppä" tarkoittaa siis sitä että on itsestäsi kiinni miten asioihin suhtaudut ja siis sun pitää itse tehdä se onnentunne itse ja varmistaa pysyväsi edes neutraalilla linjalla.. mieluiten tyytyväisyyden puolelle askeltaneena. Siten pysyy onnellisena.
Mitäs mieltä tästä päätelmästäni??
Tähän sopii biisi Stella "aamun kuiskaus"
http://www.youtube.com/watch?v=XaPPMI3nRmg
Vastaukset 40
Vanhimmat
ja jätä ajattelutyö viisaille.
Säkin olet sitä mieltä että kannatat mun kantaa et toi tarkoittaa juuri tuota mitä minä sanoin?
Eli eka piste mulle. Thänks :D
ei se toimi, että toiset menee, toiset ei.
Jotkut vaikkapa opiskelee.. onhan muitakin vaihtoehtoja, mutta toi siivoojaperse ei taida oikein ymmärtää näitä juttuja :(
sulta itseltäs. Omin sanoin kirjotetulta. Liian akateeminen ote nyt tossa. Sinänsä sä voit kyllä ajatella noin, ei siinä mitään, mutt noi sanat on kyllä joku muu kirjottanu, kun sinä, sä oot vaan kopsannu ne ja laittanu jotain omia sanojasi sekaan, ett se näyttäis sun omalta tekstiltä.
Kiitos kohteliaisuudesta. Kyl se ihan suoraan mun omasta päästäni oli ja mun pikku nakkisormien tuotos. Katoin kyllä isommat virheet pois (sitä en monesti tee :)
Mut mitä mieltä _päätelmästä_? Sitä tässä piti pohtia.
Sipuleitako "kuullostelet", vaiko mitä "kuullostelua" sulla tossa oli meneillään?
Vinkki: "kuullostaminen" tarkoittaa yleensä vihannesten ruoanvalmistustyössä kevyesti rasvassa tai oljyssä pinnalta kääntelyä ja niiden _korkeintaan_ kevyttä ruskistamista. Lisäksi kuullostamisella voidaan viitata lihan tietyntyyppisiin käsittely- ja valmistustapoihin.
Jos sinä olet akateeminen, olen minä Urho Kekkonen ja *reps* jos toi hirveä ketjun aloittaja-törkyjuntti-olisi akateeminen, itkisin surusta ( vilpittömästi).
Kuullostelkaahan te!
onnen tekemiseen itse tai muiden toimesta, mutta ihmiset voisivat koittaa kehittää onnensa huomaamista ja huomioimista enemmän. Onnettomuutta on paljon ja sitä lietsotaan joka päivä lisää. Toisen onnettomuus myös huomataan mieluummin, kai, kuin iloisuus ja onnellisuus mikä teilataan herkästi kateellisten toimesta.
Materiaalikin on onnellista, jos omistamisesta ei tule riippaa tai materian hankkimisesta elämää suurempi satsaus. Siinä mielessä, jokainen tulee onnelliseksi niistä asioista minkä antaa elämäänsä tulla ja olla. Onneen aktiivisesti pyrkimällä näyttäisi useampi tulevan vain onnettomaksi, siksi voisi hetken katsella ja ihmetellä, mitä onnellista omassa elämässä jo onkaan. Jos ei ole tyytyväinen siis onnellinen ja kaipaa muutosta, voi rauhassa tönäistä itseään liikkeelle.
ajateltu.
Entä, jos ei ole mahdollisuutta bussiin, eikä kaveria ole matkan varrella ja työmatka on 20 km, eikä kunto kestä pyöräilyä?
No, ei kuitenkaan aleta pikkuviilauksiin.
http://www.youtube.com/watch?v=UuK2N1J_7RA
Viilataan nyt pikkuisen kun kerran aloitit :)
"Entä, jos ei ole mahdollisuutta bussiin, eikä kaveria ole matkan varrella ja työmatka on 20 km, eikä kunto kestä pyöräilyä?"
-Ei tätäkään ole pakko ottaa mitenkään negatiivisena maailmanmurskaajana ja alkaa ranteita viilteleen. Vastoinkäymisiä tulee, ja ne pitää niellä. Siten niistä pääsee yli. Taksi on keksitty ja sitä voi käyttää hätävarana muita vaihtiksia/keinoja miettiessä. Minä ite kylläkin polkisin vaikka yrjö kurkussa, _yrittäisin_ ajatella positiivisesti "tämähän on hyvää hyötyliikuntaa, kunto kasvaa ja läskit sulaa jne.. olipa hyvä että auto hajosi niin pääsen kuntoileen kun muuten ei tulisi sitä tehtyä.. "
onnellisimmat hetket ovat aina kyllä olleet jonkun toisen ansiota, kuin mun itseni. Itse en oo koskaan itseäni onnelliseksi saanut.
Perusonnellinen en ole koskaan ollut, vaan onnelliset hetket ovat olleet pieniä, ohikiitäviä hetkiä, eikä niitä koko elämääni kovin montaa mahdu. Mä kyllä tuon takia uskon, että mun onneni on korkeimman käsissä, tai ainakin jonkun muun kuin mun itseni. Mä olen vihoviimeinen ihminen, joka mut onnelliseksi saa. Mä tuotan itse itselleni vain harmia ja huonoa onnea.
Todistaa kylläkin mun teorian paikkansapitävyyttä. Et ole oman onnesi seppä koska et edes yritä. Et ole edes onnellinen, koska olet ulkoistanut itsesi onnelliseksi tekemisen muiden vastuulle, eikä muut te sitä kuin silloin tällöin ja hetkittäin. Sen vuoksi taidat suurimman osan ajasta olla onneton.
Jos olisit oman onnesi seppä, ja muuttaisit ajatusmaailmaasi, olisit onnellinen suurimman osan aikaa.. riippumatta siitä mitä muut tekee tai mitä tapahtuu. Itsestä ja omasta asenteestahan se on kiinni.
On tietysti mullekkin hyviä ja onnellisia juttuja tapahtunut muidenkin toimesta, mutta kyllä mä pidän itse huolen siitä että perusonnellisuus lähtee itsestäni eikä riipu muitten tekemisistä.
Siten ei ole niin toisten armoilla eikä tuulien heiteltävänä, ja voi elää onnellisena vaikkei oliskaan parisuhteessa tms.
Ei se vaan ole niin helppoa yhtäkkiä kuin nappia painamalla vaan muuttaa asennettaan jos on vuosikausia tottunut olemaan ja asennoitumaan kaikkeen jollain tietyllä tavalla.
Usko pois vaan, se on helppoa ja käy nopeaan. Tarvii vaan ekaksi oikeasti ja kunnolla oivaltaa asia, ja sen jälkeen päättää että tavoittelee sitä. Alussa joutuu pikkuisen muistuttaan ja patistaan itseä, että muistaa pysyä sillä positiivisuuspolulla joka vie sinne onneen, ja aika äkkiä siitä tuleekin sitten tapa joka tapahtuu ilman mitään ponnisteluja.
Moni vaan tykkää märehtiä surkeudessaan, ja nehän märehtii vaikkei asiat edes olisi olisi sen kummemmin hullusti. Kuhan kuvittelee että on, jotta sitten pääsee masenteleen ja märiseen elämän kurjuutta. Se on se oma asenne joka sen tekee. Tuotakaan ei oikeasti tarvi noin tehdä jos ei halua.
Pitää ettiä ne hyvät puolet ja olla tyytyväinen siihen mitä on. Asiat voi oikeasti olla pahemminkin.
Itse aina ajattelen katastrofin sattuessa että miten se vois mennä vielä huonommin. Sitten mä olenkin jo ihan iloinen ja onnellinen ettei mulla sentäs ihan niin huonosti se mennyt.. ja taas onnellisuus/tyytyväisyys jatkuu :)
toisen pää kestää enempi mitä toisen, paskoistakin oloista voi luoda siedettävät ja varsinkaan jos ei koskaan ole muunlaista kokenut ja kun pääsee osalliseksi jotain sellaista jota me suomalaiset pidetään normaalina niin pää ei enää kestäkään, tai sitten kestää. Siinähän sitten osa kummastelee ja arpoo miten on mahdollista jonkun pysyneen niinkin pitkään jossain paskassa ellei itse ole halunnut.
Eli kolikolla on aina kääntöpuolensa ja sanolla niin monta tulkintaa kuin kuulijaa/lukijaa/kokijaa, ja jokainen on yleensä aina oikeassa vaikka ei olisikaan.
Kyse on mielestäni paljon siitä millaisia omat odotukset ovat eri asioiden suhteen, ne kun ovat usein epärealistisia. Haavetta ja odotusta ei kannata laittaa samaan ajatukseen.
Jos sinä nyt odotat esim. liikaa tiettyjä asioita toiselta ihmiseltä, niin on aika epätodennäköistä että ne ainakaan itsestään toteutuu. Ajattelisin mieluummin niinpäin, että voit tehdä myös toisen onnelliseksi.
Toisaalta voi ajatella, että et voi olla koskaan onnellinen ellet ole koskaan surullinen. Mistäs sinä voit tietää miltä onnellisuus edes tuntuu jos et tiedä sen vastakohtaa. Kaikkeen turtuu. Surullisuuttakin voi ajatella jopa niin, että sinulla on jotakin jonka vuoksi olet surullinen, sekin on tärkeää. Ihmisen pitää yleensä kohdata se suru ennen kuin hän osaa keskittyä onnellisuuteen.
Niin, mutta pohjalta ponnistaa se että jokainen vastaa siitä omasta onnellisuudestaan itse ja luo sen itselleen. Ei kukaan voi tehdä sua onnelliseksi jos et halua. Se on ittestä kiinni.
Olen siis kyllä ihan samoilla linjoilla sun kanssa. Minä vaan en yritä tehdä itsestäni väkisin onnellista tekemällä tiettyjä asioita. Ei se ole mikään itsestäänselvyys, mikään tunne ei ole.
Mulle riittää jopa tyytyväisyys tai neutraali tunne. Tyytyväinen ja neutraali taitais jopa olla ne mun tavoittelemat tunteet ennemmin kuin onni sinänsä.
Mutta kysehän oli tuosta sanonnasta että jokainen on oman onnensa seppä ja siitä lähtevistä ajatuksista.
No seppähän "tekee" tietoisesti sitä onneaan. Eikös se sitten ole hölmö sanonta? :)
Myös valmistaa. Seppä takoo.. seppä tekee kaikennäköistä..
eli jokainen on oman onnensa seppä.. valmistaa/muovaa oman onnensa.. niin, kyllä mä lähtisin tosiaan avaan tota just sillain että ite se onnellisuustunne tehdään tai siis että se lähtee itsestä se onnellisuustunteen mahdollisuus ja on oma velvollisuus pitää itse huoli siitä omasta onnellisuustunteesta..
Ääääh.. nyt menee jo itekkin sekaisin. Joo, tää on taas näitä sanontoja, mutta kyllä vanha kansa tiesi.. kyllä tuossa se järjenhiven ja perä on :)
Niin, ja täällä me vaan jauhetaan asiasta eikä päästä eteenpäin. Pitäisikö pyrkiä nirvanaan seuraavaksi? :)
Että se on seuraavana ohjelmassa kun tarpeeksi pyörittää päänsä ja ajatukset sekaisin tosta jutusta.
Kätevää, ei aina näköjään tarvita edes päihteitä :)
En sulle nyt edes kommentoisi, ellet sinä jummopää taas tänään(!) --->alan jo saada siitä tarpeekseni
HÄIVY SENKIN PALSTAKIUSAAJAHÖRHÖ!!!!
Ei mussa ole mitään hörhöä. Mä vaan seuraan teidän perseiden postailijoiden ja muiden naurettavuuksien hörhöilyjä. Koomista se etenkin, jos joku olisi esimerkiksi keski-ikäinen ja käyttäytyisi siten.:D
Kiitos viihteestä, mitä tööt tööt torvet tarjoatte! Eihän teitä perkuleen nettikiusaajia muuten voi ymmärtää. Kenties olette joitakin sirkus-harjoittelijoita, esim. sinä? Ette kai te kaikki teistä sentään jatkuvassa psykoosissakaan voi olla, vaikka sekin joidenkin teistä ilmaisusta kieltämättä mieleen on tullut.
Melkoset hörtsät käy tuntemattoman mun keskustelupalstakävijän kimppuun siten, kuin te olette käyneet.
Vaikka se onkin yksi mielilausahduksistani, niin tietysti se on vain osatotuus. Kaikilla ei ole syntyjään samanlaisia mahdollisuuksia. Aina joku on varakkaammasta perheestä, älykkäämpi, terveempi, luonteeltaan sosiaalisempi, ahkerampi jne. Ja tietysti elämän varrella toiset kokevat enemmän vastoinkäymisiä kuin toiset joko itsestään riippumatta tai oman toimintansa seurauksena.
Minusta jutun juoni on lähinnä omassa asenteessa. Minusta on vaikeaa uskoa, että onnellisuus tulee kuin lahjaksi tai että joku muu voisi yksistään tehdä onnelliseksi ilman omaa panosta. Minä ainakin olen määrätietoisesti, rahkeeni tiedostaen pyrkinyt kohti sellaisia päämääriä, joiden olen uskonut olevan mahdollisia ja lisäävän onneani. Välillä on tullut takapakkia ja välillä päämäärä on saavutettu vasta monen ylimääräisen mutkan jälkeen, mutta suunta on ollut toivomani.
Ja jos tulisi ylitsepääsemättömiä ongelmia, toteaisin tosiasiat ja miettisin uudet haaveet, joiden toteutumiseen uskoisin ja lähtisin ponnistelemaan niitä kohti. Joku toinen jäisi maahan makaamaan ja valittamaan.
Tuo meni niinkuin samalla linjalla mun kanssa. Positiivinen asenne, se juuri määrää sen miten niitä vastoinkäymisiä otetaan vastaan ja se taas määrää sitten sen millä tyylillä homma etenee.
Kaikista edellämainitusta ja mainitsemattomista syistä johtuen ei voi sinänsä sanoa tuota lausahdusta vaikkapa kun arvottaa eri yhteiskunnallisessa asemassa olevia, anten huonompiosaiselle ymmärtää ettei se ole takonut tarpeeksi tms. Koska juuri niissä asioissa ihminen ei ole se oman onnensa seppä. me oltaisiin kaikki miljardöörejä tms.
Aloitin joskus samanlaisen ketjun ja sain roppakaupalla paskaa niskaani, mikä oli toki odotettuakin. En vain osannut kertoa yhtä mainiosti kuin sinä, että pitäisi verrata saavutuksia omiin rahkeisiin eikä muiden. Eikä etenkään leimata ketään automaattisesti omasta syystään epäonnistukeeksi, mutta niinhän siinä tietysti kävi.
Erityisen hyvin mielestäni kynäilit tuosta aiheesta Vänksyn kanssa. Allekirjoitin joka sanan, mikä sinunkin kanssasi on perin harvinaista. ;-)
" Reagoiko aina negatiivisesti vai positiivisesti. Alkaako aina narina siitä kuinka mulle sitä ja tätä.. ollaan katkeria ja kateellisia,"
Noinhan se on, vaikka reagointikin riippuu aina päivästä, tähtien asennoista jne jne jne. Tosin sitten on vielä yksi vaihtoehto, että nakkaa totaalisesti paskat kaikella, millä ei oikeasti ole itselle Merkitystä. Mä en usko, että kukaan voi aina vaan hymyillä kaikille vastaankäymisille, eikä toisaalta kukaan aina jaksa olla suuna päänä turpaansa aukomassa ja muita syyttämässä, jos suksi ei luistakaan. Sellanen keskitie, Yksinkertainen tie olisi kai se ideaali.
Mutniin, tosin tuo koskee ainoastaan sellaista mitäänsanomatonta arkea, jossa mitään Merkittäviä Muutoksia ei tapahdu, eikä niitä pääse kohtaamaankaan.
Mä tarkoitan tuota juuri kun puhun tuosta neutraalista.. tai neutraalista tyytyväisyydestä. Tyytyväisyys taitaa olla se keskitie?
Pitää pyrkiä siihen että se suhde on mahdollisimman paljon sillain että 80% tapahtumille hymyillään, 20% annetaan niiden vaikuttaa negatiivisesti.. ja siitäkin reagointi mahd. pienenä.
.....tuosta lauseesta olen joskus kuullut jotain juttuja. Muistaako joku mihin se liittyi? Oliko se joku blondivitsi? Vai oliko se niitä isojen poikien varoittavia ohjeita?
Tsot tsot :D
Ettei ne peri opintotukea takaisin.
Tuo ole vanha ateistinen "totuus".
En usko, enkä edes käsitä mitä tekemistä tuolla on ateismin kanssa.
se on...Sulla hyvin kuvattu tuo päätelmä. Itse asiassa sitähän se juuri tarkoittaa. Seppä takoo itellensä onnen. Tuo seppä-ammatti juuri tähän otettuna on ihan ymmärrettävää, kun tosiaankin takominen ei ole ihan helppoa...joka isku pitää olla kohdallaan ja oikeaan aikaan. Sitä paitsi on eritasoista seppää...ja on oikeen mestariakin. Erityisen ihailtu ja tärkeä ammattikunta ennen vanhaan.
Minua ärsyttää tuossa sanonnassa se, että juuri noin on sanoneet minulle välinpitämättömät tai vahingoniloiset. Minä en kertakaikkiaan ymmärrä: Kun ihmisellä on pahoinvointia ja jotain huonosti...sillon sanotaan tuo. Eikö se ole maassa makaavan potkimista?? Minä en ainakaan näe siinä hiventäkään myötätuntoa. Nyt minulla menee aikas hyvin, niin johan joitain ihmisiä raivostuttaa se. Kateuksissaan ei voi edes olla tekemisissä minun kanssa, kun ei meina enää päästä päälle seisomaan. Kivoja nää mun läheiset :(
Nyt minä olen kuin olenkin takonut onneni itse. Näin voi tässä sanoa. En ainakaan yllä kuvailemieni ihmisten avulla vaan heistä huolimatta.
Onhan se tuossa kohdassa juuri maassa makaavan potkimista kuin myös typerää jälkiviisautta josta ei ole iloa ja apua muille kun sille sanojalle, joka siten pääsee tietty nostaan ja pönkittään itseään. Taitaapi saada oikein henkisen orkun, kun huomaa että saa toista entistä matalemmalle. Jotkut on semmoisia.
Mustakin tuntuu että mulla on yksi kaveri sellainen, joka on niin kaveria kun menee huonosti tai puhun niistä huonoista asioista. Sit kun menee hyvin tai peräti onni pikkaisen potkaisee, niin johan sitä lakkaa kiinnostamasta. Korkeintaan pikkuisen sanoo jotain iloa vesittävää.
Nii-i, kannattaa noi ottaa asianmukaisesti arvoonsa, eli mahd. vähän, niin ne ei haittaa ja onnellisuus/tyytyväisyystunne pysyy parempana. Siinä juuri sit taotaan ite sen oman onnen eteen.
"(Olen ajatellut) Ankarasti ja huolellisesti tuota sanontaa "jokainen on oman onnensa seppä"
Jos tuo heitetään ilmaan kun puhutaan jostain fyysisestä asiasta, niin hermostun. Katson että se on väärin."
Ei seppäkään pysty takomaan paskaraudasta parasta mahdollista esinettä, mutta kuitenkin pystyy vaikuttamaan raudan muotoon ja pyrkimään tekemään siitä mahdollisimman hyvän, raaka-aineen ominaisuudet huomioonottaen.
"Ei ihminen pysty vaikuttamaan kokonaan siihen miten sen käy vaikkapa parisuhde tai raha-asioissa. Ihminen on kuin lastu lainehilla, ja ajautuu minne ajautuu." "
Jos ei kokonaan pysty kaikkeen vaikuttamaan, pystyy kuitenkin vaikuttamaan moniin asioihin. Se ei ole ajelehtimista kuin lastu laineilla, vaan pikemminkin purjehtimista elämän aallokoissa mahdollisuuksien mukaan karikkoja vältellen.
Ps. Mietin asiaa n. 10 sekuntia ja tähän päädyin.
jonkun omaan kellariini ja pahoinpitelen sitä päivittäin, välillä vois vaikka raiskata ja katkoa jäseniä, niin mun osuus sen onneen on tasan nolla. Itsehän vastaa omasta onnestaan - olosuhteet nyt ovat mitkä ovat.
Njet. Ihminen ei yksin pysty mihinkään vaan on täysin riippuvainen muista. Me emme edes pohtisi onnen olemusta ilman muita ihmisiä - siispä onni riippuu aina muista.