Olen naimisissa, mutta nyt aivan yllättäen soitellut vieraan miehen kanssa ja tekstaillut.Olemme tunteneet vuosia ystävinä.Aina välillämme on ollut jotakin,mutta....Fyysistä läheisyyttä meillä ei ole onneksi ollut, mutta läheltä käyttänyt muutaman kerran.Ajattelen lopettavani koko touhun ja katsoa miten aika vaikuttaa tilanteeseen. Jos ei auta on asiasta puhuttava miehen kanssa.Seksi kotona sujuu.Pienet lapset (3)rassaavat muuten.Yhteiseloa on jo yli kymmenen vuotta ja ikää kolmenkympin tienoilla.Onko muilla tällaista jossakin parisuhteen vaiheessa? Miten olette selvinneet? Olen kuitenkin todella pahoillani kaikesta,mutta kauniit sanat....ei hemmetti.
sekaisin
Annu
3978
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mitäs jos sanoisit omalle miehellesi, että kaipailet häneltä kauniita sanoja, viestejä yms. kesken päivää, koska olet kotona vain lähinnä äiti etkä koe itseäsi niin naiseksi ja se ois sulle tärkeää (älä siis syyllistä miestäsi "miksetsä koskaan" -tyylillä, vaan sano vaan, kuinka tärkeä miehesi on ja kuinka sellaset jutut ois sulle tarpeellisia). Sitten innostut omasta miehestäsi ja hänen kömpelöistä kohteliaisuusyrityksistä uudestaan. :)
Tuo sun juttus toisen miehen kanssa ei etene ellet ruoki sitä lisää ja sen vain sanon, että jos alat ruokkimaan, niin kohta petät, koska nälkä kasvaa syödessä. Mutta ei se sen arvoista ole ja joudut elämään itsesi kanssa tapahtuman jälkeenkin.
Sinä olet viehättävä, kaunis, upea nainen jolla on hieno perhe. Joten ei mikään ihme, että joku muukin mies susta kiinnostuu. Mutta entäs sitten, ei sun tartte kiinnostua takaisin, koska sulla on jo perhe. Hyvää kevättä!
Olen tässä vuorokauden miettinyt asioita.En halua riskeerata perhettä. Ajattelin asiaa niin päin, että jos mieheni tekisi samoin ja se sai todella surulliseksi minut.Tämä ystäväkin laittoi viestin ettei enää viestitteleä, koska arvostaa itse parisuhdetta eikä halua olla kodinrikkoja.Se ei kuitenkaan vaikuttanut päätökseeni.
Eilen vietettiin mieheni kanssa koti-iltaa ja kivaa oli.Tänään kaupoille yhdessä ja viikonloppuna syömään.Kyllä tämä tästä paremmaksi muuttuu.Töitä parisuhteen eteen tehtävä.
Vastaavassa elämäntilanteessa tunnut olevan kuin minä, siis niiltä osin, että parisuhde kestänyt noin 10 vuotta, ikä kolmenkympin hujakoilla ja kolme pientä lasta pyörii ympärillä eli tiedän, miten rankkaa arjen pyörittäminen voi välillä olla. Kyllähän siihen itse kukin välillä pientä "piristystä" kaipaa..
Sinuna en kuitenkaan vaarantaisi perhe-elämää moisen suhteen takia - kun sinulla on lapsia, et voi aina ajatella itsekkäästi vain omaa elämääsi, vai mitä? Ero koskettaa lapsia takuuvarmasti eikä yksinhuoltajan elämä todellakaan ole helppoa (poikkeuksiakin varmasti on mutta tämä on minun mielipiteeni). Nyt teitä on kuitenkin kaksi huolehtimassa lapsista, miten se onnistuisi yksin?
Koeta saada tuo suhteesi loppumaan (ajan myötä huomaat varmasti tehneesi oikean ratkaisun) ja löytämään omasta puolisostasi sen, mihin hänessä aikanaan ihastuit/rakastuit. Koettakaa löytää yhteistä aikaa (jos mahdollista, hommatkaa lapsenlikka ja menkää vaikka hotelliin viikonlopuksi) ja ennen kaikkea huomioikaa toisenne, älkää pitäkö toisianne itsestäänselvyytenä.
Kyseisestä suhteesta kertominen miehellesi voi joko loppujen lopuksi parantaa omaa suhdettanne tai rikkoa sen lopullisesti (luottamus voi mennä, mustasukkaisuutta jne). Kannattaa todella miettiä, ennen kuin otat asian miehesi kanssa puheeksi, eihän kyseessä kuitenkaan (vielä) ole sen "vakavampi" suhde. Ennemminkin teidän tulisi keskustella siitä, mikä suhteessanne/toisissanne tällä hetkellä tökkii (omakohtaisesti sanoisin että yhteisen ajan puute on se, joka aiheuttaa ongelmia). Rohkeasti vain asia puheeksi, siitä se lähtee..
Onnea asioiden selvittelyyn. Kokemuksesta tiedän, että aikaa ja kärsivällisyyttä tarvitaan..