Tapasin mieheni ollessani 18 vuotias. Seksiä päädyimme harrastamaan ensimmäistä kertaa vajaa pari kuukautta tapaamisemme jälkeen. Mieheni oli ensimmäiseni. Seurustelimme pari vuotta ja minä lähdin ulkomaille muutamaksi kuukaudeksi opiskelijavaihtoon. Sillä aikaa mieheni lähti jo toisen matkaan, joten erosimme. Minäkin tapasin uuden kaverin ja aloitin seurustelun. Muutaman kuukauden päästä kuitenkin tapasimme tämän 1. mieheni kanssa ja vanha suola alkoi janottaa, joten erosimme sen hetkisistä kumppaniestamme ja päätimme jatkaa yhdessä.
Jatkoimme elämää yhdessä, avioiduimme muutaman vuoden päästä ja tulin raskaaksi. Olin melkein viimeisilläni, kun mieheni eräänä päivänä itkien tunnusti yhden yön syrjähyppynsä ja kertoi saaneensa sukupuolitaudin, jonka oli myös ehtinyt tartuttamaan minuun. Sitä tuskan ja pelon määrää, mitä sillä hetkellä tunsin, en pysty kuvailemaan. Pelko oman syntymättömän lapsen terveydestä oli suunnaton. Mieheni aneli anteeksiantoa itkien ja vannoi tämän olevan yksi ja ainoa erehdys, joka ei tule koskaan toistumaan. Annoin anteeksi ja saimme kuin saimmekin terveen lapsen. Saatoin huokaista helpotuksesta. Mieheni teki kaikkensa, jotta minulla ja pienellä perheellämme olisi ollut hyvä olla. Saimme pian toisenkin lapsen ja elämä oli onnellista.
Pari kuukautta sitten kaikki romahti jälleen. Yli kymmenen onnellisen vuoden jälkeen. Sain tietää, että miehelläni on ollut viimeiset neljä vuotta suhde toiseen naiseen. Intensiivinen suhde, tapailuja 2-3 kertaa viikossa, päivittäistä yhteydenpitoa ja yhteisiä öitä. Suhde, jossa mieheni sanojen mukaan on ollut paljon tunteita pelissä. Samalla sain kuulla, että tätä suhdetta ennen miehelläni oon ollut myös liki kahden vuoden suhde erääseen toiseen naiseen, joka on jatkuvan yhteydenpidon lisäksi sisältänyt seksiä ja yhteisiä lapin matkoja ja risteilyjä. Eli kokonaiset 6 vuotta yhteisestä elämästämme mieheni on pettänyt minua tauotta. 6 vuotta !!
Mieheni tunnusti nämä suhteensa itse peläten kiinnijäämistä toista kautta. Hakeuduimme välittömästi terapiaan ja päätimme jatkaa avioliittoamme ja taistella sen puolesta. Taistella perheemme, talomme ja yhteisten vuosimme puolesta. JA mieheni vannoi jälleen, että ei petä koskaan enää. Minä halusin uskoa tämän. Niin paljon hän itki, osoitti katumusta ja hakeutui pyynnöstäni psykologin puheille.
Kuitenkin sain pari viikkoa sitten tietää, että hän on yhä jatkanut suhdettaan tähän toiseen naiseen. Käynyt tapaamassa häntä, rakastellut häntä, kertonut tälle toiselle naiselle, että ei voi elää ilman häntä. Nainen taas haluaisi eroon hänestä. Nainen itse ilmoitti minulle, että ei halua miestäni. Vaan haluaa irti moisesta valehtelijasta. Pahoitteli ja totesi olleensa sokea mieheni suhteen. Tulleensa yhtälailla petetyksi mieheni taholta. Kehoitti minuakin olemaan varovainen. Sain myös kuulla, että miehelläni on ollut jo kihlausaikanamme useempia syrjähyppyjä ja seksisuhteita.
Ensin tunsin vain suunnattonta pettymystä mieheeni. Sitten menetyksen pelkoa. Ja lopulta helpotusta, että tuo toinen nainen päästi otteensa. Että hän ei ole enää uhka suhteellemme.
Mieheni on luvannut lähteä kanssani terapiaan ja tehdä kaikkensa avioliittomme eteen. Minä rakastan miestäni. Kaikesta huolimatta. Hänkin sanoo rakastavansa minua.
Onko meillä mitään toivoa? Mitä sinä tekisit asemassani???
Jatkoimme elämää yhdessä, avioiduimme muutaman vuoden päästä ja tulin raskaaksi. Olin melkein viimeisilläni, kun mieheni eräänä päivänä itkien tunnusti yhden yön syrjähyppynsä ja kertoi saaneensa sukupuolitaudin, jonka oli myös ehtinyt tartuttamaan minuun. Sitä tuskan ja pelon määrää, mitä sillä hetkellä tunsin, en pysty kuvailemaan. Pelko oman syntymättömän lapsen terveydestä oli suunnaton. Mieheni aneli anteeksiantoa itkien ja vannoi tämän olevan yksi ja ainoa erehdys, joka ei tule koskaan toistumaan. Annoin anteeksi ja saimme kuin saimmekin terveen lapsen. Saatoin huokaista helpotuksesta. Mieheni teki kaikkensa, jotta minulla ja pienellä perheellämme olisi ollut hyvä olla. Saimme pian toisenkin lapsen ja elämä oli onnellista.
Pari kuukautta sitten kaikki romahti jälleen. Yli kymmenen onnellisen vuoden jälkeen. Sain tietää, että miehelläni on ollut viimeiset neljä vuotta suhde toiseen naiseen. Intensiivinen suhde, tapailuja 2-3 kertaa viikossa, päivittäistä yhteydenpitoa ja yhteisiä öitä. Suhde, jossa mieheni sanojen mukaan on ollut paljon tunteita pelissä. Samalla sain kuulla, että tätä suhdetta ennen miehelläni oon ollut myös liki kahden vuoden suhde erääseen toiseen naiseen, joka on jatkuvan yhteydenpidon lisäksi sisältänyt seksiä ja yhteisiä lapin matkoja ja risteilyjä. Eli kokonaiset 6 vuotta yhteisestä elämästämme mieheni on pettänyt minua tauotta. 6 vuotta !!
Mieheni tunnusti nämä suhteensa itse peläten kiinnijäämistä toista kautta. Hakeuduimme välittömästi terapiaan ja päätimme jatkaa avioliittoamme ja taistella sen puolesta. Taistella perheemme, talomme ja yhteisten vuosimme puolesta. JA mieheni vannoi jälleen, että ei petä koskaan enää. Minä halusin uskoa tämän. Niin paljon hän itki, osoitti katumusta ja hakeutui pyynnöstäni psykologin puheille.
Kuitenkin sain pari viikkoa sitten tietää, että hän on yhä jatkanut suhdettaan tähän toiseen naiseen. Käynyt tapaamassa häntä, rakastellut häntä, kertonut tälle toiselle naiselle, että ei voi elää ilman häntä. Nainen taas haluaisi eroon hänestä. Nainen itse ilmoitti minulle, että ei halua miestäni. Vaan haluaa irti moisesta valehtelijasta. Pahoitteli ja totesi olleensa sokea mieheni suhteen. Tulleensa yhtälailla petetyksi mieheni taholta. Kehoitti minuakin olemaan varovainen. Sain myös kuulla, että miehelläni on ollut jo kihlausaikanamme useempia syrjähyppyjä ja seksisuhteita.
Ensin tunsin vain suunnattonta pettymystä mieheeni. Sitten menetyksen pelkoa. Ja lopulta helpotusta, että tuo toinen nainen päästi otteensa. Että hän ei ole enää uhka suhteellemme.
Mieheni on luvannut lähteä kanssani terapiaan ja tehdä kaikkensa avioliittomme eteen. Minä rakastan miestäni. Kaikesta huolimatta. Hänkin sanoo rakastavansa minua.
Onko meillä mitään toivoa? Mitä sinä tekisit asemassani???
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinulla on toivoa. Tottakai tuntuu varmasti pahalta ja turhalta, että se ensimmäinen keheen rakastui, kehen on eniten koskaan luottanut, vehkeilee tuollatavoin selän takana. Kiinnijäämisen pelossa vuodattaa sitten niitä krokotiilinkyyneleitä että saisitte homman jatkumaan.
Tuo on sellainen luonnevika, joka ei tule korjaantumaan koskaan. Sinä kyllä varmasti löytäisit paremmankin.
Itse antaisin ehkä jonkun kännisen "vahinkopanon" anteeksi. En jatkuvaa pettämistä suunnitellusti.
Miksei ihmisille riitä se yhteinen, turvallinen arki. Miksei niitä risteilyjä ja lomamatkoja toteuteta sen naisen kanssa, kenen ympärille on elämänsä rakentanut, ja kenestä kuuluisi eniten välittää. Ei voi ymmärtää!
Tuntuu kuin miehesi olisi vain riippuvainen sinusta, siksi haluaa jatkaa. Jos aidosti rakastaa ja välittää toisesta, ei vaan yksinkertaisesti PYSTY loukkaamaan noin pahalla mahdollisella tavalla.
Joten yhteenvetona: Mielestäni Sinulla on toivoa, miehelläsi ei. Hän tuskin koskaan pystyy olemaan uskollinen kenellekään. Tuskin jaksaisin yrittää enää. Sori.
Mutta voimia ja kaikkea hyvää Sinulle!
Ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja pelasta itsesi. Ja se onnistuu vain jättämällä tommosen tapapetturin -
Jos nainen ei anna tarpeeksi usein seksiä, itse ainakin laitan oman terveyteni etusijalle ja hyppään vieraisiin. Enkä edes tunne minkäänlaista pahaa oloa siitä, että teen niin. Korkeintaan siitä, että olen mennyt rakastumaan naiseen, joka ei alkuhuuman jälkeen annakkaan tarpeeksi tavaraa.
Tuossa on sitten se suurin riski, että hyppäänkin uuden matkaan mikäli hän vaikuttaa myös muilta osin hyvältä.
Mutta pointtini oli, teidän naisten kannattaisi oikeasti miettiä suhdettanne ja sitä että kuinka monta kertaa olette antaneet pakit, kun miehenne on yrittänyt vongata?
Mutta vain itsesi kautta. Hyväksy se ,että miehesi on moniavioinen. Oma minäkuvasi ,itsetuntosi ja -arvosi täytyy rakentua vain omaan itseesi. Kokemusta on . Kova koulu , mutta se kasvattaa.Kun aikaa kuluu ja sinä puhkeat kukkaan ja ukkosi rapistuu, vaihtuvat roolit. Kokemusta on.
Ps. rakasta itseäsi ja pidä ulkonäöstäsi huolta.
Tuliko muille lukijoille sama kuin minulle; dejavu-ilmiö...
Tämän kertomuksen olen lukenut tällä palstalla aiemminkin,
muistaakseni aivan parin kk aikana.
seksiaddikti. Siitä on eri ilmenemismuotoja. Monet haluavat vain pelkkää seksiä, toiset rakastua alvariinsa, jotkut saalistaa, joitain kiehtoo romantiikka yms.. Pakonomaisesti. Miestäsi taitaa kiinnostaa lähinnä seksi ja romantiikka?
Teillä on toivoa, jos oikeasti hyväksyt hänen pakkomielteensä. Tai miehesi menee pitkään yksilöterapiaan ja TODELLA haluaa muuttua. Hänen mieltymyksensä liittonne ulkopuolisiin suhteisiin ei johdu teidän keskinäisestä suhteesta. Pariterapiassakin on hyvä käydä, mutta siitä ei ole avuksi varsinaiseen "vaivaan" eli tuohon miehen vahvaan seksiriippuvuuteen.