Tapasin mieheni ollessani 18 vuotias. Seksiä päädyimme harrastamaan ensimmäistä kertaa vajaa pari kuukautta tapaamisemme jälkeen. Mieheni oli ensimmäiseni. Seurustelimme pari vuotta ja minä lähdin ulkomaille muutamaksi kuukaudeksi opiskelijavaihtoon. Sillä aikaa mieheni lähti jo toisen matkaan, joten erosimme. Minäkin tapasin uuden kaverin ja aloitin seurustelun. Muutaman kuukauden päästä kuitenkin tapasimme tämän 1. mieheni kanssa ja vanha suola alkoi janottaa, joten erosimme sen hetkisistä kumppaniestamme ja päätimme jatkaa yhdessä.
Jatkoimme elämää yhdessä, avioiduimme muutaman vuoden päästä ja tulin raskaaksi. Olin melkein viimeisilläni, kun mieheni eräänä päivänä itkien tunnusti yhden yön syrjähyppynsä ja kertoi saaneensa sukupuolitaudin, jonka oli myös ehtinyt tartuttamaan minuun. Sitä tuskan ja pelon määrää, mitä sillä hetkellä tunsin, en pysty kuvailemaan. Pelko oman syntymättömän lapsen terveydestä oli suunnaton. Mieheni aneli anteeksiantoa itkien ja vannoi tämän olevan yksi ja ainoa erehdys, joka ei tule koskaan toistumaan. Annoin anteeksi ja saimme kuin saimmekin terveen lapsen. Saatoin huokaista helpotuksesta. Mieheni teki kaikkensa, jotta minulla ja pienellä perheellämme olisi ollut hyvä olla. Saimme pian toisenkin lapsen ja elämä oli onnellista.
Pari kuukautta sitten kaikki romahti jälleen. Yli kymmenen onnellisen vuoden jälkeen. Sain tietää, että miehelläni on ollut viimeiset neljä vuotta suhde toiseen naiseen. Intensiivinen suhde, tapailuja 2-3 kertaa viikossa, päivittäistä yhteydenpitoa ja yhteisiä öitä. Suhde, jossa mieheni sanojen mukaan on ollut paljon tunteita pelissä. Samalla sain kuulla, että tätä suhdetta ennen miehelläni oon ollut myös liki kahden vuoden suhde erääseen toiseen naiseen, joka on jatkuvan yhteydenpidon lisäksi sisältänyt seksiä ja yhteisiä lapin matkoja ja risteilyjä. Eli kokonaiset 6 vuotta yhteisestä elämästämme mieheni on pettänyt minua tauotta. 6 vuotta !!
Mieheni tunnusti nämä suhteensa itse peläten kiinnijäämistä toista kautta. Hakeuduimme välittömästi terapiaan ja päätimme jatkaa avioliittoamme ja taistella sen puolesta. Taistella perheemme, talomme ja yhteisten vuosimme puolesta. JA mieheni vannoi jälleen, että ei petä koskaan enää. Minä halusin uskoa tämän. Niin paljon hän itki, osoitti katumusta ja hakeutui pyynnöstäni psykologin puheille.
Kuitenkin sain pari viikkoa sitten tietää, että hän on yhä jatkanut suhdettaan tähän toiseen naiseen. Käynyt tapaamassa häntä, rakastellut häntä, kertonut tälle toiselle naiselle, että ei voi elää ilman häntä. Nainen taas haluaisi eroon hänestä. Nainen itse ilmoitti minulle, että ei halua miestäni. Vaan haluaa irti moisesta valehtelijasta. Pahoitteli ja totesi olleensa sokea mieheni suhteen. Tulleensa yhtälailla petetyksi mieheni taholta. Kehoitti minuakin olemaan varovainen. Sain myös kuulla, että miehelläni on ollut jo kihlausaikanamme useempia syrjähyppyjä ja seksisuhteita.
Ensin tunsin vain suunnattonta pettymystä mieheeni. Sitten menetyksen pelkoa. Ja lopulta helpotusta, että tuo toinen nainen päästi otteensa. Että hän ei ole enää uhka suhteellemme.
Mieheni on luvannut lähteä kanssani terapiaan ja tehdä kaikkensa avioliittomme eteen. Minä rakastan miestäni. Kaikesta huolimatta. Hänkin sanoo rakastavansa minua.
Onko meillä mitään toivoa? Mitä sinä tekisit asemassani???
Jatkoimme elämää yhdessä, avioiduimme muutaman vuoden päästä ja tulin raskaaksi. Olin melkein viimeisilläni, kun mieheni eräänä päivänä itkien tunnusti yhden yön syrjähyppynsä ja kertoi saaneensa sukupuolitaudin, jonka oli myös ehtinyt tartuttamaan minuun. Sitä tuskan ja pelon määrää, mitä sillä hetkellä tunsin, en pysty kuvailemaan. Pelko oman syntymättömän lapsen terveydestä oli suunnaton. Mieheni aneli anteeksiantoa itkien ja vannoi tämän olevan yksi ja ainoa erehdys, joka ei tule koskaan toistumaan. Annoin anteeksi ja saimme kuin saimmekin terveen lapsen. Saatoin huokaista helpotuksesta. Mieheni teki kaikkensa, jotta minulla ja pienellä perheellämme olisi ollut hyvä olla. Saimme pian toisenkin lapsen ja elämä oli onnellista.
Pari kuukautta sitten kaikki romahti jälleen. Yli kymmenen onnellisen vuoden jälkeen. Sain tietää, että miehelläni on ollut viimeiset neljä vuotta suhde toiseen naiseen. Intensiivinen suhde, tapailuja 2-3 kertaa viikossa, päivittäistä yhteydenpitoa ja yhteisiä öitä. Suhde, jossa mieheni sanojen mukaan on ollut paljon tunteita pelissä. Samalla sain kuulla, että tätä suhdetta ennen miehelläni oon ollut myös liki kahden vuoden suhde erääseen toiseen naiseen, joka on jatkuvan yhteydenpidon lisäksi sisältänyt seksiä ja yhteisiä lapin matkoja ja risteilyjä. Eli kokonaiset 6 vuotta yhteisestä elämästämme mieheni on pettänyt minua tauotta. 6 vuotta !!
Mieheni tunnusti nämä suhteensa itse peläten kiinnijäämistä toista kautta. Hakeuduimme välittömästi terapiaan ja päätimme jatkaa avioliittoamme ja taistella sen puolesta. Taistella perheemme, talomme ja yhteisten vuosimme puolesta. JA mieheni vannoi jälleen, että ei petä koskaan enää. Minä halusin uskoa tämän. Niin paljon hän itki, osoitti katumusta ja hakeutui pyynnöstäni psykologin puheille.
Kuitenkin sain pari viikkoa sitten tietää, että hän on yhä jatkanut suhdettaan tähän toiseen naiseen. Käynyt tapaamassa häntä, rakastellut häntä, kertonut tälle toiselle naiselle, että ei voi elää ilman häntä. Nainen taas haluaisi eroon hänestä. Nainen itse ilmoitti minulle, että ei halua miestäni. Vaan haluaa irti moisesta valehtelijasta. Pahoitteli ja totesi olleensa sokea mieheni suhteen. Tulleensa yhtälailla petetyksi mieheni taholta. Kehoitti minuakin olemaan varovainen. Sain myös kuulla, että miehelläni on ollut jo kihlausaikanamme useempia syrjähyppyjä ja seksisuhteita.
Ensin tunsin vain suunnattonta pettymystä mieheeni. Sitten menetyksen pelkoa. Ja lopulta helpotusta, että tuo toinen nainen päästi otteensa. Että hän ei ole enää uhka suhteellemme.
Mieheni on luvannut lähteä kanssani terapiaan ja tehdä kaikkensa avioliittomme eteen. Minä rakastan miestäni. Kaikesta huolimatta. Hänkin sanoo rakastavansa minua.
Onko meillä mitään toivoa? Mitä sinä tekisit asemassani???
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ei ole toivoa. Kyllä se pettää uudestaan ja saat vielä jonkin uuden sukupuolitaudinkin tuliaisina ;)
ei se tietenkään petä uudestaan jos se kerran niin lupaa. voi vittu miten nolo oot jos tuohon uskot ja suhdetta jatkat mutta omapa on asiasi. nim. pettäjämiehen jättäny ja paremman onnen löytänyt
Jos olisin noin sokea kuin sinä väität olevasi.
2-3 kertaa viikossa tapailua ja yhteisiä öitä ei voi olla huomaamatta...
Paljon olet kokenut ja paljon anteeksiantanut! Jos vielä voit anteeksi antaa ja rakastat yhä
miestäsi kannattaisi ehkä jatkaa. Elämä on joskus kovin vaikeaa. Teillä on yhteiset lapset ja
yhteinen koti. En tiedä kuinka vanha olet, mutta sen tiedän ja uskon, että kun vuosia
tulee lisää teidän molempien elämään, ja vanhetessa näkökulmat muuttuu itsekullakin,
uskon että näin tapahtuu myös miehesi kohdalla ja tilanteet rauhoittuu.
Jos hän sinua rakastaa ja teidän suhteenne muulla tasolla toimii voisi siinä olla mahdollisuus
vielä. Teillä on jo aika pitkä historia yhdessä, muistoja jne. Mutta asia riippuu tietysti sinusta,
pystytkö anteeksiantamaan ja jatkamaan elämää yhdessä hänen kanssaan niin, ettei nämä asiat
sinua jokapäiväisessä elämässä kalva ja vaivaa!
Itse olen sitä mieltä, että yleensä jos on pienkin mahdollisuus olla yhdessä pitkässä suhteessa se kannattaa. Heppoa se ei todellakaan aina ole, mutta ei ole myöskään helppoa lähteä "vaihtamaan", etsimään toista uutta, opetella uusia tapoja ja tuosta uudesta henkilöstä ei tiedä miten elämä hänen kanssaan sujuu (varsinkin kun on oppinut ja tietää nykyisen puoliskonsa suurinpiirtein miten elämä hänen kanssaan sujuu) ja kun sitä uutta ottaessa ei tule vain yksi henkilö vaan koko hänen sukunsa mukana ja kenties vielä lapsensakin.
Voimia ja viisautta toivon sinulle tässä vaikassa elämäntilanteessa! Kannattaisi varmaan ihan itsesikin kannalta keskustella ammatti-ihmisen kanssa asiasta, ettet jää yksin tuskailemaan.
onko suhteella mitään annettavaa teille? Jos suhdetta ei elä yhteisten sopimuksien mukaan niin laittakaa säännöt uusiksi tai hanki uusi kumppani. Koko suhde lepää luottamuksella.
Toivoa sinulla on varmasti. Sinun asemassasi miettisin miten eläämääni tai suhdetta rakennan.
Kokemuksesta tiedän, että tällaisissa tilanteissa petetyn on hyvin vaikea päästää irti. Märkää rättiä tulee naamaan kun salaisuudet paljastuvat yksi toisensa jälkeen, mutta ei, siitä huolimatta vain tuntuu että rakastaa ja haluaa jatkaa vaikka hampaat irvessä... Jopa siitä huolimatta, että pettäjä ei oikeasti kadu, ei pyydä anteeksi eikä oikeastaan edes halua jatkaa. Eikä ainakaan kunnioita liittoaan pennin vertaa.
Ikävä kyllä se petetyn jatkohalu perustuu illuusioon. Petetty haluaisi takaisin sen entisen onnellisen arjen, joka ei todellakaan voi palata, eihän sitä ole oikeasti koskaan ollutkaan: pettäjä on ollut yhteisessä elämässä mukana vain puolella sydämellä.
Oman draamani aikaan tein kuin sinäkin, yritin yrittämisen jälkeen. Toista kertaa en enää niin tekisi. Vastaus kysymykseesi: sinun asemassasi yrittäisin pakottaa itseni hyväksymään sen faktan, että mies on jo aikaa sitten päästänyt liitosta irti, sydämessään, vaikka roikkuukin fyysisesti mukana. Ja - pakottaisin itsenikin päästämään irti.
Vaikeaahan se on, mutta kyllä sinä selviät!
> Käynyt tapaamassa häntä, rakastellut häntä, kertonut tälle toiselle naiselle, että ei voi elää ilman häntä.
Nimenomaan, hän ei ole ollut suhteessa sinun kanssasi enää aikoihin, ei rakasta, välitä eikä kunnioita. Hah, kertonut tälle toiselle naiselle, että ei voi elää ilman häntä??!??! No, mikäs sinun asemasi hänen elämässään on? Oletko sinä hänelle se vaihtoehto jonka kanssa ollaan niin kauan kun äijä löytää omasta mielestään elämänsä rakkauden??!? Edelleen, sinä se et hänelle ole - jos olisit niin hän ei kohtelisi sinua näin, huoraisi pitkin kyliä ja latelisi rakkauden tunnustuksia toisille naisille.
Suosittelen, älä riko itseäsi enempää...ota jalat alle ja juokse. Kun saat hieman etäisyytttä tilanteeseenne, huomaat varmasti itsekin miten törkeästi sinua on kohdeltu. Löydät varmasti rinnallesi ihmisen, joka arvostaa sinua, rakastaa ja kunnioittaa sinua. Nykyinen miehesi ei tätä tee eikä elämänne muutu miksikään - älä viivytä enää väistämätöntä - eroa. Älä odota, että hän lopulta löytää suuren rakkautensa ja jättää sinut. Syy miksi hän edelleen on kanssasi on vain ja ainostaan se, että hän pelkää olla yksin - hänen pitää olla ensin varma että uusi rakkaus odottaa ennen kuin jättää sinut.
Itse olin hieman samassa tilanteessa kuin sinä, pahaltahan se tuntui tehdä kova päätös ja pyytää vaimo muuttamaan pois pitkän suhteen jälkeen mutta en halunnut enää pidempään elää suhteessa joka on yksipuolinen, rakkautta hänen puoleltaan se ei ollut vaikka niin väittikin - ei, rakastava ihminen ei kohtele puolisoaan miten sattuu, hänelle, ihan kuin sinunkin puolisollesi, joku muu oli tärkeämpää.
Sina sanot rakastavasti miestäsi ja mies sinua. Miten mies osoittaa rakkautensa? Miten sinä osoitat rakkautesi? Kertomuksesi perusteella teidän rakkauteenne ei kuulu kunnioitusta lainkaan; sinä et arvosta itseäsi, eikä mieskään arvosta sinua. Kumpikin taidatte pitää miestä niin ihanana, ettei häneltä tule vaatia mitään velvollisuuksia tai vastuuta avioliittonne tilasta. Tehän olette naimisissa sen takia, että sinä hyväksyt pettämisen.
Miehesi ei muutu. SInä taas olet nainen, jolle oma rakkauden tuntemus on se tärkein. Ehkä olette siis sopivia toisillenne. Kumpikin teistä tyydyttää jonkin epänormaalin tarpeen toisissanne. Itse en moiseen leikkiin ryhtyisi, tosin olenkin tasapainoinen aikuinen nainen ja itsetunto on kohdallaan ja mikä parasta, minulla on oikea mies puolisona, sellainen jolle vaimo ja perhe ovat numero yksi.
Olen kyllä eron kannalla, täällä on monta kovin hyvää syytä ja pointtia siihen annettu. Lisään vielä yhden, nimittäin ne lapset. Toki ero on vaikea asia lapsille, enkä todellakaan liputa erojen puolesta noin vaan, mutta vanhemmat ovat kuitenkin roolimalleja lapsilleen. Ovatko lapset poikia vai tyttöjä? Miehesi on oman luonteensa näyttänyt, mutta millaisen mallin annat pienelle tyttärelle, jos jäät edelleen suhteeseen jossa jatkuvasti sinut petetää? Tai millaisen kuvan poikasi saa maailmasta? Oletan, että lapset eivät suoranaisesti tiedä teidän ongelmista mitään, mutta ovat ne vaan niin paljon viisaita että ymmärtävät paljon enemmän kuin uskotkaan.
Eli, vaikka erot on vaikeita asioita ja lapset kaipaavat paljon tukea ja turvaa, on kuitenkin tilanteita, jolloin ero on parempi vaihtoehto kuin väkisin yhdessä olo.
Hän petti sinua ekalla kerralla seurustellessa, kihloissa ollessa, avioliitostakin yli puolet, vuosikaudet hän on pettänyt sinua. Ansaitset kyllä paljon parempaa!
Olet saanut täältä aika tylyjäkin kommentteja omasta tyhmyydestäsi ja sokeudestasi, mutta kannattaa muistaa, että ihminen uskoo yleensä sen mitä haluaa uskoa. Vaikka vaisto ja järki sanoisivat, että jotain on pielessä, sitä ei välttämättä halua uskoa.
Miehesi vaikuttaa niin rutinoituneelta salasuhteiden harrastajalta, että tuo ei tule loppumaan. Nykyisen salarakkaan jälkeen löytyy kyllä uusi ja sitten taas uusi.
Aika taitava miehesi on kyllä ollut, jos on onnistunut noinkin tiiviin suhteen pitämään salassa.Onko hänellä matkatyö tai paljon harrastuksia/ luottamustoimia, joiden varjolla voi olla pois? Muista, että syyllinen pettämiseen et ole sinä. Et edes siinä tapauksessa, että hän perustelisi pettämistään tylsällä arjella. Arki luodaan yhdessä ja se nyt vaan on useimmilla ihmisillä melko tasaista, varsinkin kun lapset ovat pieniä.
Jokainen on vastuussa omasta onnestaan. Jos ei ole onnellinen jossain elämäntilanteessa, kannattaa yrittää saada siihen muutosta. Jos muutos ei onnistu, jää kaksi vaihtoehtoa: hyväksyä tilanne tai poistua siitä.
Jotkut ihmiset ovat niin vaihtelunhaluisia, että etsivät uutta koko ajan. Toiset hakevat jännitystä elämään. Kolmannet pönkittävät itsetuntoaan hakemalla aina uusia kumppaneita. Pettäminen kertoo siitä, ettei ole jostain syystä tyytyväinen suhteeseen ja tottakai reilumpaa olisi puhua siitä kumppanin kanssa. Onko jotain tehtävissä vai kannattaisiko erota.
Sinun tilanteessasi laittaisin eron vireille. Miehesi voi vakuutella, että nyt salasuhteet loppuvat ja ehkä ollakin uskollinen vähän aikaa. Sitten iskee taas arjen tylsyys ja katse tähyää uutta naista...Laskeskelin ikäänne ja sanoisin, ettei tuollainen käytös enää ole perusteltavissa edes nuoruuden tyhmyydellä.
Voimia sinulle irrottautua tuosta suhteesta. Löydätkö uskollisempaa kumppania, kuka tietää, mutta eroamalla ainakin vapautat itsesi tuskallisesta tilanteesta, joka heijastuu myös lastenne elämään.
Etkö sä todella huomannu tai vaistonnu mitään? Tuntuu niin ihmeelliseltä..
Mä lähtisin lätkimään, mutta se ón niin hirmu helppo sanoo tästä vierestä. Kuulostaa todella kamalalta ukolta, miten kehtaa kohdella noin alhaisesti. Mutta voimia sulle kovasti!!!!!
>Siinä on ,että miehesi on säästänyt sinun pesääsi kun kävi vieraissa..Ajatteles siltä kannalta,että
et ole niin käytetty,mitä olisit jos miehesi olisi kaikki paukut sinuun laittanut,mitä tuhlasi vieraisiin..
sanoisin, että aika on nostaa kytkintä taakseen katsomatta. Sinulla ei ole vaihtoehtoja. Eikä ole ollutkaan. Jos vähääkään arvostat itseäsi ja lapsiasia, niin anti mennä kauas tollaisesta lapseksi jääneestä "miehen kuvatuksesta" vaan ja äkkiä. Tostahan ei uusi mies voi enää kuin parantua. Ja ilman miestäkin pärjää ainakin jonkun aikaa. Tämä on 150% sinulle ja lapsillesikin paras ratkaisu! Loppuelämän kestävä takuu!
Mutta lasten pitää aina saada tavata isäänsä, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut heidän välillään. Asia on vain sinun ja miehesi välinen. Tehän naimisissa olette olleet eivätkä lapset... sanottakoon niin vielä.
Kerran pettää, pettää aina.Vaikka mitä sanosivat,terapiat ei auta,en tiedä...Hänen täytyisi yksin mennä juttelemaan, esim.psykiatrialle penkoa asiat,sielun syvintä myöten,mikä ajaa ihmisen pettämään..Jostain syy löytyy..
Pettämistä ei saisi koskaan sietää parisuhteessa - eri asia on, jos suhde on niin sanottu "avoin suhde". Kun on kerran aikanaan alettu parisuhteeseen, se pitää myös "suorittaa" kunnialla! Jos miehesi on pettänyt sinua jo NOIN PALJON, ihmettelen suuresti, miksi enää mietitkään suhteenne jatkamista. Säälin lapsianne...
Voitko oikeasti elää sellaisen miehen kanssa enää ajattelematta, että koska hän pettää sinua jälleen?!
Kysymykseesi "Mitä sinä tekisit asemassani???" vastaan : Jos olisin sinä, miettisin ensiksi, mikä on mennyt vikaan jo silloin, kuin perustitte perheenne? Olitteko molemmat (myös miehesi) oikeasti valmiita saamaan lapsia ja aloittamaan uutta perhe-elämää?? Miehesi on jäänyt aivan teini-lapsen tasolle tuolla tohuilullaan! Ihmettelen, kuinka hän on ollut edes valmis perustamaan perhettä.
Ensimmäiseksi, tämä ei ole henkilökohtaista vaan ainoastaan mielipiteeni liittyen omaan historiaani.
Mielenkiintoista ja luonnollista on kysyä muiden mielipiteitä silloin,kun on itse umpikujassa,mutta tämänkaltaisia päätöksiä eikä kannata koskaan tehdä perustuen muiden mielipiteisiin. Se on sinun eikä kenekään muun elämä. Ei edes miehesi. Eikä lastesi.
Oman kokemukseni pohjalta on ainut ja yksi asia, jonka varaan voi suhteen perustaa. Ja se on luottamus. Omalla kohdallani pienikin "Hairahdus" on johtanut suhteen kriisiin. Ja se ei ole koskaan enää palannut ennalleen. Valheessa voi elää, se on jokaisen valinta,mutta se on silti VALINTA. Usein kuulee, ettei voi erota lasten takia tai sen tähden,että mies/nainen ei selviäisi erosta jos jäisi yksin,mutta nämä selitykset johtavat juurensa yleensä aina omaan pelkoon ja turvattomuuteen. Miksi, MIKSI helvetissä jäädä suhteeseen,jossa EI VOI HYVIN???
Ei elämän pitäisi olla tuomio tai kärsimysmatka. Eikä ihmissuhteiden tarkoituksena ole hajoittaa toista tai vahingoittaa ketään. Jokainen elää omannäköisensä elämän, mutta se ei tarkoita sitä,että voi pakoittaa ketään toista tekemään samoin.
Pettäminen on AINA väärä teko,riippumatta motiiveista,sillä aina voi lopettaa suhteen ennenkuin niin päättää tekevänsä. Se on AINA kunnioituksen puutetta, sekä itseään,että toista kohtaan. Mutta se ei silti tarkoita välttämättä etteikö välittäisi toisesta. Joskus oma pää on niin sekaisin, että vahingoittaa kaikkia rakkaitaan ja eniten itseään tekemällä niin. Mutta se ei silti ole koskaan oikein.
Kysy itseltäsi rehellisesti, voitko kuvitella unohtavasi kaiken tapahtuneen? Pettäminen kerran on eri kuin tehdä sitä vuosia. Ja mitkä ovat ne syyt miksi haluat jäädä suhteeseen ihmisen kanssa,joka saa sinut voimaan huonosti? Joskus me jäämme kiin ihmiseen/suhteeseen juuri sen vuoksi,että voimme pahoin,jos elämä on muutenkin ollut aina pettymyksiä täynnä. Se luo turvallisuudentunteen,sillä se on tuttua ja turvallista. Onnellisuus voi tuntua liian pelottavalta.
Se, että miehesi lupasi useaan otteeseen lopettaa suhteen ja ei tehnyt niin on varmasti kaivanut pettymystäsi syvemmälle ja syytät luultavasti myös itseäsi. Ei pitäisi koskaan syyttää itseään toisten valinnoista, sillä jokainen vastatkoon niistä itse. Toista voi aina syyttää silloin, kun ei itse kykene kantamaan vastuuta itsestään tai oma elämä tuntuu liian kipeältä,jotta sen voi kohdata.
MUISTA,että rakkaus ei koskaan satuta ketään tahallisesti.Se ei myöskään valehtele tai ajattele omaa parastaan. Rakkaus ei tee niin, vaan ihmiset...
VOIMIA JA ROHKEUTTA. Tee niin kuin sydän sanoo, ei niin kuin pelko käskee.
Ja niille,jotka sanovat,että kerran pettää,aina pettää,niin näin se ei aina ole. Elämä opettaa ja joskus,kun ymmärtää miten paljon toisesta voi välittää, valitsee uskollisuuden uskottomuuden sijaan.
"Ja niille,jotka sanovat,että kerran pettää,aina pettää,niin näin se ei aina ole. Elämä opettaa ja joskus,kun ymmärtää miten paljon toisesta voi välittää, valitsee uskollisuuden uskottomuuden sijaan."
Pitää varmasti paikkansa joissakin tapauksissa, mutta tämän aloittajan miehen kohdalla en olisi niin varmaan, onhan hän aivan koko ajan huijannut ja pettänyt, jäänyt aiemminkin kiinni siitä ja silti jatkaa... Toki toisinaan ryhtiliikkeitä tapahtuu, mutta en elättäisi liikoja toiveita tässä tapauksessa.
Taidat olla jonkinasteinen masokisti. Ja sadistikin, kun niin nautit miehesi matelusta edessäsi kiinnijäätyään. Jos perhe on niin tärkeä, anna miehen harrastaa toista suhdetta. Sillä kävitte missä terapiassa tahansa, pettäminen jatkuu satavarmasti. Sillä jokainen joka pettää kerran, pettää vielä monta kertaa uudelleen, kuten itse sait sinisilmäisenä todistaa.
Sinun täytyy nyt vaan miettiä mikä on tärkeää, sinä, perhe, mies vai kaikki yhdessä. Rakastatko todella miestäsi niin paljon, että olet valmis antamaan hänelle vapauksia? Ja mitä ne vapaudet saattaa tehdä terveydellesi? Aids on edelleen uhka suojaamattomissa irtosuhteissa
tulisi tässä.
Meillä on perheessä moinen tilanne ollut, siis petin vaimoani. On totta että nyt vielä olemme yhdessä
ja ei se elämä ole enään sitä mitä se oli joskus. Toki ainakin meillä esim. ei se elämä ollut enään
niin hienoa ennen sitä kun petin. Toki toki, voi sanoa että olisi kannattanut jotain asialle tehdä, mutta
kumpikaan ei tehnyt - miksi? en tiedä.
Mietin kun sanotaan että pettäjä pettää uudelleen, niin joo, kovin olisi tehnyt mieli..mutta enpäs ole, ihan vain ollut ja yrittänyt selviytyä eteenpäin jotta lapset kärsisivät mahdollisimman vähän. Toki ero varmasti olisi paras vaihtoehto - sen olen jo oppinut.
Mutta tsemppii sinulle, ei ole helppoa..ei edes pettäjälle vaikka niin yleisesti luullaan.
-mies vain.
ps. myös naiset muuten pettää..
Sinulla on todella mielenkiintoinen ihmissuhde elettävänä, jolla en tarkoita piruilla, vaan aloin välittömästi miettimään miten paljon sinä tarvitset apua ja tukea selvittääksesi tunteesi ja ajatuksesi miehesi suhteen. Enkä missään nimessä ehdota eroamista heti, koska siihenkin ratkaisuun kuluu joka tapauksessa aikaa ja vaivaa ennen kuin se on elämässäsi totta. Tarvitset paljon voimia ja sitä saat vain hakemalla kuunteluapua itsellesi.
Kirjoituksesi perusteella et ole enää vuosiin kuunnellut itseäsi, omaa tahtoasi ja kenties kadottanutkin yhteyden sisikuntaasi joutuessasi ponnistelemaan miehesi hölmöilyjen vuoksi perheonnen, aikuisuuden ja lastenne puolesta. Hyvistä yhteisistä vuosistanne huolimatta kokonaiskuva liitostanne on surullinen,ahdistava ja miehesi kypsymätön. Olet hyvin yksin ja nimenomaan yksin aikuisena.
Anna siis miehesi nyt olla, äläkä aseta hänen suhteensa enää odotuksia ja toiveita, vaan keskity nyt pelkästään omaan hyvinvointiisi ja hae apua.
Kuulostaa ihan siltä, että olet riippuvainen miehestäsi. Yksin jääminen pelottaa, mutta sinuna lähtisin suhteesta ihan oman hyvinvointisi tähden. Ei talo ja raha onnea tuo. Huomaat vuosien päästä olevasi katkera ja pettynyt, miehiä vihaava nainen, ellet nyt ryhdistäydy. En jaksa uskoa miehesi "paranemiseen". Olet aivan liian hyväuskoinen ja helposti vietävissä ja sitä miehesi käyttää hyväksi. Valitettavasti.
OLISIN JÄTTÄNYT TÄMÄN IHMISYKSILÖN JO VIIMEISTÄÄN TOISEN MOKAN JÄLKEEN! ei voi sanoa edes mieheksi enää. mitä sä teet sen kans vieläkin? miten voi toista rakastaa vielä jos noin pahasti on loukattu?? En vaan kykene ymmärtämään. ei rakastamalle ihmiselle tehdä noin. enkä myöskää käsitä miten muka voi puoliso jtn lapin reissuja ja risteilyjä salaa tehdä tai salata seuran. mut joo....anna sen olla. ei se ansaitse sua. etkä sä liioin tarvitse sitä oikeasti pilaamaan sun elämää. anna toisille, paremmille, miehille mahdollisuus ja herää.
Mie en olisi katsellut ensimmäisen tietooni tulleen pettämisen jälkeen. Pelisäännöt ovat selvät olleet heti suhteeni alussa ja homma menee "kerrasta poikki" periaatteella. Mihin toisessa voisi tuollaisien tekosien jälkeen luottaa?? *huokaus* Voimia Siul taistelussas..
Ehdottomasti ei ole toivoa. Mies on valehdellut ja valehdellut ja valehdellut - luvannut olla valehtelematta ja valehdellut taas - taas luvannut ja taas valehdellut.
Eikö sinullekin ole jo selvää, että totuudenpuhujaa, rehellistä, uskollista miestä ei hänestä enää saa.
Tee palvelus itsellesi ja perheellesi ja hankkiudu eroon tuollaisesta mehestä. Lapsenne aistivat kyllä kireyden ja aikuisten väliset ongelmat, surun ja pettymyksen jota mukanasi kannat.
Älä ole miehellesi enää ovimattona - sehän kävelee sun ylitse ihan miten tahto. Manipuloi. Kunnioita itseäs enemmän.
antaisi tuollaiselle petturille mitään uusia mahdollisuuksia! potku perseelle ja tavarat pihalle! miehesi on pettänyt sinua 6 vuotta! haloo 6 vuotta! luuletko että hän muka enää muuksi muuttuisi? jokainen osaa valehdella ja toiset jopa helvetin hyvin, hän tuntee sinut ja osaa ilmeisen hyvin vedota tunteisiisi mutta älä anna enää periksi sille..tee ratkaisu, itsesi eduksi, ole rohkea, ole nainen ja kunnioita itseäsi, älä petturia..