En nyt tiedä mitä tää on. Eräänlainen avoin suhde kuitenkin.
Mies ei halua seurustella ja sitten taas haluaa kunnes kohta taas muuttaa
mielensä. Huom. itse en ole koskaan ehdottanut mitään seurustelua, sanonut vain että
tällainen mulle sopisi. Eikä yrittäminen mitään maksa.
Viikonloppuisin vain nähellään ja joskus netin kautta ollaan keskusteltu arkisin, mutta mutta..
Ennenkuin sanotte ettei miestä kiinnosta, niin se on ollut tämä mies, joka haluaa aina
puhua tunteista, kyselee haluanko yrittää yms. vaikka epäröi samalla, minkä
ymmärrän, koska en ole mikään helpoin tapaus maailmassa.
Ollaan jo yli vuoden jatkettu tällaista ihme säätämistä, välillä taukoa jolloin on ollut
kummallakin muita siinä. Pidetään toisiamme VAIN kavereina, vaikka aina menee lääppimiseksi kun
näemme, jopa silloin kun on jommalla kummalla joku muukin siinä, joka ei tällaisesta touhusta
varmasti pitäisi( itse en ole seurustellut tässä välissä, mutta säätöjä on ollut, joten en laske pettämiseksi, eikä tämä toinenkaan varsinaisesti ole pettänyt, jos silmiin tuijottelua yms. ei lasketa pettämiseksi..)Kummatkin on tietoisia toisen tunteista, niistä ollaan jauhettu useaan otteeseen,
ja molemmilla hankala juttu takana ja kynnys seurusteluun suuri. Vaikka itse jo tässä jotain
edistystä haluaisin, eli että voisin kutsua toista kenties jo poikaystäväksi, mutta
luulen ettei tämä tästä seurusteluun tule koskaan menemään, kun tyyppi haraa vastaan niin ahkerasti,
vaikka välillä antaakin ymmärtää, että vakavempi kiinnostaisi.
Mikään seksisuhde tämä ei kuitenkaan ole. Vaikka sitäkin ollaan muutaman kerran harrastettu, mutta
vähän verrattuna siihen mitä ollaan nähty.
Välillä epäilen että tyyppi pitää mua varalla, mutta en sitten tiedä...Tiedä vaikka ajattelisi samaa minusta.
Tunteistani olen kertonut varsin suoraan, eikä tämä mies siitä kauhistunut, halusi vain kuulla lisää, kyseli yms.vaikka sanoin että antaa olla, mitä väliä. Minä tunnen näin, ei siitä sen enempää. Turha puhua kun ei tästä mitään tule näköjään kuitenkaan. Kumpikaan ei estele toisen menemisiä, eikä sovi yhteisiä tapaamisia, nähään kun nähään...(kerran viikossa?)ja yleensä ne näkemiset menee siihen, että kumpikin keskustelee tunteistaan ja rypee mustasukkaisuudessa ja kuin"ohimennen"kyselee mites sulla menee sen yhden kanssa yms. jos siinä joku on sillä hetkellä..
Onko tässä nyt mitään järkeä?? En haluais tätä kuitenkaan lopettaakaan, koska kyseessä on sen verran tärkeä ihminen, ja yhteisiä muistoja en antais pois, vaikka välillä ahdistaakin. Koitan pitää vain itseni tarpeeksi etäisenä, jos toinen vaikka löytää taas jonkun, ja se juttu kestäis normaalia pidempään.( kummallista että muiden kanssa voi seurustella, mutta minusta kuulemma välittää niin paljon, ettei halua tehdä paskamaista temppua mulle(???)kun siihen ne jutut sillä sitten aina päättyykin. itsellä vain ei riitä kiinnostusta seurusteluun muiden kanssa, vaikka jotain pientä yritystä on välillä ollut. Tai no..itse asiassa tämä tyyppi aloitti seurustelun vasta sen jälkeen kun tein aika törkeän tempun häntä kohtaan, joku kosto ilmeisesti koston perään..jotain peliä kai molemmin puolin ollut välillä. )
En aio tehdä enää elettäkään asian eteen. Kaikki sanat on jo sanottu. Nyt on vain miehestä kiinni mitä haluaa, ja sitä tässä odottelen( vielä hetken aikaa). Toivon olen jo heittänyt, mutta mielipiteitänne kuulisin mielelläni.
Mitä tämä tyyppi minusta haluaa??
Olen kai vain sokea enkä näe päivänselviä asioita. Voisko joku valaista?
Mies ei halua seurustella ja sitten taas haluaa kunnes kohta taas muuttaa
mielensä. Huom. itse en ole koskaan ehdottanut mitään seurustelua, sanonut vain että
tällainen mulle sopisi. Eikä yrittäminen mitään maksa.
Viikonloppuisin vain nähellään ja joskus netin kautta ollaan keskusteltu arkisin, mutta mutta..
Ennenkuin sanotte ettei miestä kiinnosta, niin se on ollut tämä mies, joka haluaa aina
puhua tunteista, kyselee haluanko yrittää yms. vaikka epäröi samalla, minkä
ymmärrän, koska en ole mikään helpoin tapaus maailmassa.
Ollaan jo yli vuoden jatkettu tällaista ihme säätämistä, välillä taukoa jolloin on ollut
kummallakin muita siinä. Pidetään toisiamme VAIN kavereina, vaikka aina menee lääppimiseksi kun
näemme, jopa silloin kun on jommalla kummalla joku muukin siinä, joka ei tällaisesta touhusta
varmasti pitäisi( itse en ole seurustellut tässä välissä, mutta säätöjä on ollut, joten en laske pettämiseksi, eikä tämä toinenkaan varsinaisesti ole pettänyt, jos silmiin tuijottelua yms. ei lasketa pettämiseksi..)Kummatkin on tietoisia toisen tunteista, niistä ollaan jauhettu useaan otteeseen,
ja molemmilla hankala juttu takana ja kynnys seurusteluun suuri. Vaikka itse jo tässä jotain
edistystä haluaisin, eli että voisin kutsua toista kenties jo poikaystäväksi, mutta
luulen ettei tämä tästä seurusteluun tule koskaan menemään, kun tyyppi haraa vastaan niin ahkerasti,
vaikka välillä antaakin ymmärtää, että vakavempi kiinnostaisi.
Mikään seksisuhde tämä ei kuitenkaan ole. Vaikka sitäkin ollaan muutaman kerran harrastettu, mutta
vähän verrattuna siihen mitä ollaan nähty.
Välillä epäilen että tyyppi pitää mua varalla, mutta en sitten tiedä...Tiedä vaikka ajattelisi samaa minusta.
Tunteistani olen kertonut varsin suoraan, eikä tämä mies siitä kauhistunut, halusi vain kuulla lisää, kyseli yms.vaikka sanoin että antaa olla, mitä väliä. Minä tunnen näin, ei siitä sen enempää. Turha puhua kun ei tästä mitään tule näköjään kuitenkaan. Kumpikaan ei estele toisen menemisiä, eikä sovi yhteisiä tapaamisia, nähään kun nähään...(kerran viikossa?)ja yleensä ne näkemiset menee siihen, että kumpikin keskustelee tunteistaan ja rypee mustasukkaisuudessa ja kuin"ohimennen"kyselee mites sulla menee sen yhden kanssa yms. jos siinä joku on sillä hetkellä..
Onko tässä nyt mitään järkeä?? En haluais tätä kuitenkaan lopettaakaan, koska kyseessä on sen verran tärkeä ihminen, ja yhteisiä muistoja en antais pois, vaikka välillä ahdistaakin. Koitan pitää vain itseni tarpeeksi etäisenä, jos toinen vaikka löytää taas jonkun, ja se juttu kestäis normaalia pidempään.( kummallista että muiden kanssa voi seurustella, mutta minusta kuulemma välittää niin paljon, ettei halua tehdä paskamaista temppua mulle(???)kun siihen ne jutut sillä sitten aina päättyykin. itsellä vain ei riitä kiinnostusta seurusteluun muiden kanssa, vaikka jotain pientä yritystä on välillä ollut. Tai no..itse asiassa tämä tyyppi aloitti seurustelun vasta sen jälkeen kun tein aika törkeän tempun häntä kohtaan, joku kosto ilmeisesti koston perään..jotain peliä kai molemmin puolin ollut välillä. )
En aio tehdä enää elettäkään asian eteen. Kaikki sanat on jo sanottu. Nyt on vain miehestä kiinni mitä haluaa, ja sitä tässä odottelen( vielä hetken aikaa). Toivon olen jo heittänyt, mutta mielipiteitänne kuulisin mielelläni.
Mitä tämä tyyppi minusta haluaa??
Olen kai vain sokea enkä näe päivänselviä asioita. Voisko joku valaista?
Vastaukset 1
Vanhimmat
laitoin pisteen omalle suhteelleni joka oli paljolti samanlainen kuin mitä kuvailet. Seksi vaan taisi meillä olla se tärkein syy tavata.
Suhde kesti vuoden verran, alussa taisi mies olla varsin ihastunut, hänkin aloitti puheet kestävästä "kunnon" suhteesta, minä olin vastahankainen ja halusin edetä hitaasti. Syksyn mittaan sitten jutut muuttuivat, mies ei halunnutkaan sen kummempaa. Yhteydenpito jäi minun harteilleni, vastasi puhelimeen jos viitsi, tekstareihin ja maileihin silloin tällöin. Tapaamiset jäivät viikonloppuihin, harvenivat nekin. Mutta jos lähdin yksinäisenä viikonloppuna viihteelle, ei sekään ollut hyvä, olin yhtäkkiä liian menevä.
Alkoi tulla tunne että minä roikun ja juoksen perässä. Mies on kyllä muutoin aivan ihana ja olisin ollut valmis rakastumaan, mutta pakkohan se on tosiasiat tunnustaa; haluamme suhteelta eri asioita, eikä tämä tilanne ole sitä mitä minä haluan. Joten paras lopettaa kuin jatkaa tätä veivaamista vuositolkulla, uskon kyllä että sopivampikin tyyppi jostain löytyy:)