Anoppi.
Omalla äidilläni on elämä. Hän harrastaa ja tekee elämässään asioita joista saa iloa ja arjen jatketta! Anoppini taas elää elämäänsä minun kautta. Hän on kuin diktaattori joka johtaa tätä perhettä. Hän on jopa sanonut, että meidän perhe on hänelle ns. kaikki kaikessa. Mutta..
Mielestäni meillä on oikeus sanoa, ettemme esim. pidä hänen kommentaistaan ja käskyistä tehdä erinäisiä asioita. Teemme siis päätökset mielellämme itse. En ymmärrä miksi anopille tämä kuvio ei vaan sovi? Miksi loukkaantua ja pitää mykkäkoulua?
Sekään ei auta, että anopilla on mentaalipuolen ongelmia. Siksi en halua jättää lapsiamme hänen hoitoon. Olenhan äiti joka suojelee omiaan. Mielestäni jokaisella on oikeus omaan, rikkaaseen ja toiminnan täyteiseen elämään. Eikä elämään jonkun toisen ihmisen kautta.
Omalla äidilläni on elämä. Hän harrastaa ja tekee elämässään asioita joista saa iloa ja arjen jatketta! Anoppini taas elää elämäänsä minun kautta. Hän on kuin diktaattori joka johtaa tätä perhettä. Hän on jopa sanonut, että meidän perhe on hänelle ns. kaikki kaikessa. Mutta..
Mielestäni meillä on oikeus sanoa, ettemme esim. pidä hänen kommentaistaan ja käskyistä tehdä erinäisiä asioita. Teemme siis päätökset mielellämme itse. En ymmärrä miksi anopille tämä kuvio ei vaan sovi? Miksi loukkaantua ja pitää mykkäkoulua?
Sekään ei auta, että anopilla on mentaalipuolen ongelmia. Siksi en halua jättää lapsiamme hänen hoitoon. Olenhan äiti joka suojelee omiaan. Mielestäni jokaisella on oikeus omaan, rikkaaseen ja toiminnan täyteiseen elämään. Eikä elämään jonkun toisen ihmisen kautta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
puolen ongelma selittää anopin käytöstä. Ainakis näin voi ajatella, jolloi sitä on ehkä helpompi sietää. Kuinka konkreettisesti olette tekemisissä anoppisi kanssa. Näette päivittäin, viikottain, kuukausittai vai pari kertaa vuodessa? Jos antaa hänen kertoaa neuvojaan ja käskyjään, mutta teette kuten itse parhaaksi näette.
Vanha tätini, monen lapsen äiti jo nuorena, oli sekä oman anoppinsa että sisarensa (siis minun äitini) sekä miehensä kovassa ohjeistuksessa koko nuoren aikuielämänsä. Mutta hän sanoi minulle jälkeenpäin, ettähän antoi toisien ohjeistaa, mutta teki kuitenkin niinkuin itse parhaimmaksi näki, niin kodin, lasten ja avioliittonsa hoidossa. Ja elämä eteni kokolailla. Ja aina ihailin hänen välejään lapsiinsa, lapsenlapsiin ja lapsenlapsenlapsiin. Jos eläisi olisi juuri tullut isoisomummuksi...
Itse olin myös tämän äitini ohjeistuksessa pitkään, ennenkuin pääsin irti "kiltin tytön syndroomasta". Varsinkin itsenäistymiseni ja perheen perustaminen tuntui olevan hänellle vaikeaa, kun ei enää voinutkaan vahtia mitä mnä teen.
Nyt yritän välttää samaa ohjeistusta poikani itsenäistyessä tyttönsä kanssa.
Anna anopin rauhassa loukkaantua ja pitää mykkäkouluansa. Eikös se tässä tapauksessa olekin parempi. Sitä paitsi hän saa siinä samalla harjoitella itsenäisenä olemista.
Missäs appi eli häirikköanopin mies on? Onko asioihinne puuttuminen anopin yksinäisyyden hoitoa, jos miestä ei enää ole?
Anopin komentelut ja kommentoinnin voi jättää omaan arvoonsa. Ne ovat hänen mielipiteitään, antaa hänen pitää ne. Olkoon sitten oikeutetut tai ei, niihin on vaikea mennä puuttumaan.
Tietysti jossain määrin ja valvottuna anopin pitäisi kuitenkin saada pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa. Olisi kohtuutonta viedä tilannetta taas toiseen äärimmäisyyteen, että välit olisivat täysin poikki. Tällainen eristäminen olisi omiaan lisäämään mentaalipuolen ongelmia. Ihminen on luotu yhteyteen toisten kanssa.
Onko mahdollista hakea anopille ulkopuolista apua vaikka seurakunnan ystäväpalvelusta?