Teen paljon työtä sen eteen, että perheellämme on koti, ruokaa, vaatteita ja vaimollani rahaa kaikkeen pieneen mukavaan. Tämä ei näytä riittävän vaimolleni. Tuntuu siltä, ettei hän arvosta raatamistani. Hän tekee jatkuvasti valtavan numeron kaikenmaailman kotihommista. Kyllä minä niitä teenkin kun en ole töissä niitä minulta erikseen pyydetään, mutta se ei riitä, vaan minun pitää ymmärtää miksi minun pitää tehdä niitä kotihommia.
Pitäisikö meidän alkaa elämän sossunrahoilla, että voitaisiin keskittyä toisiimme ja matkustella ympäri maailmaa ja viettää kaiket päivät ostoksilla?
Pitäisikö meidän alkaa elämän sossunrahoilla, että voitaisiin keskittyä toisiimme ja matkustella ympäri maailmaa ja viettää kaiket päivät ostoksilla?
Vastaukset 40
Vanhimmat
kotona, niin en ymmärrä kotihommien rutisemista. Mutta jos hän on työssäkäyvä nainen, silloin kotityöt kuuluvat molemmille, riippumatta siitä, minkä kokoinen tilipussi kotiin tulee.
Vaimo on enemmän kotona kuin minä. Hänelle kotityöt ovat jonkinlainen itsetunto kysymys, koska joudun tekemään paljon työtä, niin hän syyttää minua siitä, että pidän työtäni jotenkin tärkeämpänä kuin kotitöitä. Siis jos minä arvostaisin yhteistä kotia tarpeeksi niin en tekisi niin paljoa työtä. Fakta on kuitenkin se, että vaimollani on niin valtavat tarpeet, ettei niitä voi tyydyttää millään pienellä työpanoksella.
Jos kysyn vaimoltani, että olisiko mukavaa, että eläisimme vaatimattomammin ja minä olisin enemmän kotona, niin hän varmaan hyppisi riemusta. Siis hänen mielestä meidän pitäisi olla köyhiä mutta onnellisia. Epäilen, että hän olisi tälläiseen järjestelyyn tyytyväinen ehkä muutaman kuukauden. En viitsisi sen vuoksi laittaa taloa myyntiin ja laittaa koko elämäämme täydelliseen remonttiin.
Arvostavat puolison läsnäoloa enemmän kuin isoa tili pussia (kunhan perustarpeet on tyytydetty.)ja sinun kanssa hän meni naimisiin ei rahasäkin....Ja ehkä seurasi on haluttua..!
Mutta joo.. itse en koskaan ole ymmärtänyt näitä "siivousintoilijoita" Elämässä kun on niin paljon kivempaakin tekemistä..? Toki kotihommat vie aikansa mutta tuskin sä "pakotit" häne kotii jäämään?
Jos ei ole k.ulkopuolella töissä voi mun mielestä hoitaa kotona hommat. Onhan se jo oikeus ja kohtuus jos sä tuot rahat messiin. Itse en kyllä moiseen alkais..Omaa rahaa olla pitää ja tylsää ois kotona aina olla.
Toinen mahis on:
Vähennä työtunteja kato miten sit käy.. Sano et nyt ei shoppailla vaan ollaan kotona ja vietetään LAATUAIKAA !! Sittenhän näet,miten vaimon käy!
Itse kyllä arvostaisin kaltaistasi miestä, se on perheestä välittämistä et on pötyä pöytään..
Kaikkia ei vain voi miellyttää.
Älä missään nimessä ala maksamaan vaimosi menoja koska yhteiset menot puoliksi ja omat menot omasta palkastaan niin hyvää tulee. Vaimosi on huomannut että sinä teet töitä paljon mutta älä niinta rahojasi vaimolle anna koska jos annat niin se lypsää kokoajan lisää. Vaimon täytyy omalla palkkatyöllaan hommata rahat niihin omiin tarpeisiinsä eikä se ole sinun tehtävä. Tämän takia kummankin puolison pitää olla töissä etä voi pitää omaa elintasoaan yllä.
nainen jolla ei oo muuta tekemistä kun valittaa. Sillä on liian hyvät olot.
...kaikki omaisuus on yhteistä. Eli on "vain" meidän rahat (ja vaimon) rahat.. näinhän se menee :)
Kovin tutulta kuulostaa.
Oletko koskaan ajatellut, että teillä on erilainen käsitys kodista ja sen ylläpidosta. Naiselle kodin siisteyteen ja viihtyvyyteen liittyy paljon sosiaalista painolastia, kun miehelle on perinteisesti ollut helpompi vain syyllistymättä tyytyä vaimon ratkaisuihin näissä asioissa.
Itse tein oma-aloitteellisesti osani kotitöistä ja teen vieläkin, mutta ei sekään ole vaimoa saanut tyytyväiseksi. Toiset vain eivät pysty tekemään rauhaa itsensä kanssa ja joutuvat joka päivä ansaitsemaan arvostuksensa omissa silmissään suorittamalla. Tällainen henkilö on täysin sokea toisen osapuolen tekemisille ja on kaikkeen kategorisen tyytymätön. On ollut aivan turhaa pyytä huomiota niin kauan, kun jokin tehtävä on ollut tekemättä. Vasta sitten kun kaikki on hoidettu on kuulema soveliasta nauttia levosta. Sitä hetkeä en ole sitten huomannut 23 vuoteen...!
Uskon, että moni nainen halkeaisi onnesta tultuaan maalla sienestämästä kotiin ja huomatessaan, että koti on siivottu, lattiat pesty, keittiö järjestetty, tiskit ja pyykit pesty sekä herkullinen lämmin päivällinen salaatteineen valmiiksi katettuna pöydällä? Meillä ei mitään kehuja tullut, vaan hän oli heti tylysti tuomitsemassa, etten ollut saanut lapsia hoitamaan kissan laatikkoa. Tyytyväinen ei siis voi olla tai sitä ei ainakaan voi ilmaista.
Koita nyt sitten tasapainoilla ja pitää suhdetta elossa ja yrittää motivoida itseään tai löytää jotain tietä ulos umpikujasta. Parisuhteessa tärkein suhde on suhde omaan itseensä. Jos se ei ole kunnossa ei voi suhde toiseen voi toimia.
Toisaalta voidaan myös ajatella, että jos ihmisellä ei ole muuta stressattavaa kuin oman kodin siisteys, niin ei silloin kovinkaan vakavia murheita ole.
Onneksi olen avoliitossa mutta vaikka olisin avioliitossa niin ei puolisoni hyväksyisi yhteistä tiliä koska kummaallakin pitää olla omat rahat ja yhteiset menot kuten asuntolainat, ruokamenot ja muut yhteiset kulut maksetaan puoliksi ja mitä omasta palkasta jää niin se menee omiin menoihin ja niin edelleen. Ei kannata tehdä sitä että kaikki on yhteista kun on kimppaan muutettu koska siitä ei tule mitään. Kummankikin puolison on tulatva toimeen omalla palkallaan niin hyvää tulee.
Jos ei ole..niin voin kertoa: älkää saakokaan lapsia koskaan, jos olette noin tarkkoja rahasta! Äitiyspäiväraha, vanhempainraha ym. ovat pienempiä kuin palkkatulo ja kyllä viimeistään silloin tulee uudet kuviot vastaan. Helppoa on kun on vain kaksi henkilöä laskea kaikki tyyliin sulle ja mulle, mutta kun on lisää porukkaa perheessä, niin ei se mene enää niin yksinkertaisesti tuo asia.
puolestasi. Kimpassa on oltu 35 vuotta ja kaikki on ollut yhteistä alusta alkaen ja on edelleen
eikä ongelmia ole ollut minkään suhteen.
Ehkä tuo on sinun hyvä mutta kaikilla se hyvä ei ole samanlainen.
Siis yrität selittelylläsi vain vältellä kotitöiden tekemistä. Jos vaimo ja sinä käytte töissä, myös molemmat hoitaa kotia PISTE
Kysy vaimolta, niin eiköhän oikeat tarpeet siitä selviä...
Vastaukseksi tulee jotain aivan päätöntä, missä ei ole mitään järkeä. Vastauksen sisältö on tämä ei pidä tehdä töitä, mutta pitää olla rahaa.
tuli anoppi mieleen, hänkään ei koskaan vielä ole ollut mihinkään tyytyväinen, ensimmäiseksi kuin mnnään sinne niin se alkaa... tuomitse kaikki hyvät tekemiset sanomiset!
Jos molemmat on päivätöissä, on myös rahaa. Kerro vaimollesi raha-asiat selväksi, jos ette todellakaan muka ole ennen niistä puhuneet.
Mutta silti et voi kotitöistä laistaa edes tuolla verukkeella. Ja jos luulet pitäväsi vaimosi vain rahalla, niin sitten arvosi on jo romahatanut muutenkin, eli siivoaminen ei enää pelasta mitään.
"Vaimo on enemmän kotona kuin minä." Ymmärrän tästä, että vaimosi on töissä?
Meillä on niin, että molemmat on töissä. Miehellä on pidempi työviikko ja pidemmät työpäivät. Hänen tilipussinsa on isompi kuin minun. Me maksamme kuitenkin kaikki yhteiset menot puoliksi ja omat menot maksamme omasta palkasta. Mä teen vähän enemmän kotitöitä. Mutta en suostu tekemään kaikkia. Vain siksi, että olen enemmän kotona. Olen ajatellut sen niin, että kumpikin on työnsä valinnut. Mulla on pienempi palkka, mutta enemmän vapaa-aikaa. Miksi ihmeessä käyttäisi kaiken vapaa-aikani kotitöihin? Hyvällä omalla tunnolla pidän joskus vapaapäivän jolloin en tee lainkaan kotitöitä. Niin mieskin usein tekee. Ei hän aina töissä ole. Joskus tulee vähän nurinaa, kun en ole siivonnut tai käynyt kaupassa tms. Mutta harvemmin. Mies on aika hyvin osallistunut kotitöihin. Nykyään kyllä olen huomannut sen vähentyneen.
Alkuun joskus nurisin kun miehellä päivä venyi tai ei raskinut pitää vapaapäivää tai lähti vapaapäivänä käymään töissä. Olisin halunnut olla enemmän yhdessä. Ja oli joskus vaikea suunnitella mitään, kun ei tiennyt koska mies pääsee töistä. Nykyään siihen on jo tottunut. Ja onneksi joskus lähdemme yhdessä lomamatkalla ja teemme jotain kivaa yhdessä. Sillä jaksaa.
Jäi jotenkin epäselväksi, että haluaisiko vaimosi teidän olevan yhdessä enemmän vaikka sitten köyhinä vai haluaisiko hän shoppailla ja matkustella yms.? Onko raha ja etenkin sinun raha hänelle tärkeää vai ei? Ja kummalle se on tärkeämpää? En ole koskaan ymmärtänyt ainakaan niitä, jotka paiskii töitä kellon ympäri vapaapäivättä. Palkka on ehkä iso, mutta koska siitä pääsee nauttimaan...?
Ehkä vaimosi voisi keksiä jonkun harrastuksen niin ei tarvitsi aina kotona yksin nyhjöttää tai siivota? Ja muista viettää välillä sitä "laatuaikaa" vaimosi kanssa. Ei niihin kotihommiin niin älyttömän montaa tuntia voi viikossa mennä? Esim. jonain yhteisenä vapaapäivänä voisitte 2-3 tuntia siivota ja lopun aikaa sitetn tehdä jotain mukavaa yhdessä. Otat vaikka tunnit päikkärit ensiksi niin jaksat...
Avioliitossa kaikki omaisuus ei ole yhteistä. Omaisuuden ositus tehdään mahd. avioeron koittaessa tai puolison kuollessa. Se mikä on ollut sinun omaisuuttasi avioliittoa ennen ja avioliiton aikana kerätty omaisuus on edelleen ihan ikiomaa. (Eri asia, jos se on molempien nimillä, sitten se on yhteistä, mutta niin on avoliitossakin) Tietysti yhteistä kotia, jonka toinen omistaa ei omistaja voi myydä ilman toisen suostumusta. Ja on elatusvelvollisuudet ja muut. Mutta ei se niin mene, että omasta tilistä pitää antaa puolet toiselle tai pitäisi olla yhteinen tili. Tietysti näin saa tehdä.
Meillä raha-asiat pysyi ihan samanlaisina avioliitossa kuin mitä ne oli avoliitossa. On yhteinen tili ja omat tilit jne.
No huh huh! Kuule kaikki ei ole suinkaan samanlaisia kuin sinä! Se mikä sinulle on helppoa tai vaikeaa, ei ole sitä välttämättä muille! Usko tai älä...
Öö... vaimosi ei siis haluaisi kummankaan tekevän töitä, mutta haluaisi hyvän elintason? Elättelee toiveita loton jättipotista tms.? Vai haluaisi vain sinun tekevän vähän vähemmän töitä? Miksi vaimosi sitten itse käy töissä, jos sinä et saisi käydä?
Sinun pitää nyt vaan saada vaimosi ymmärtämään, että on pakko käydä töissä, että tulee laskut maksettua. Vai olisiko vaimolla parempia ideoita? Ja olisiko jokin kompromissi mahdollinen?
Kiitteletkös itse vaimoasi kodin huolehtimisesta? Montakos kertaa olet sanonut "voi, kiitos kun tiskasit, en olisi millään jaksanut" tms.? Miksi vaimon pitää kiittää sinua erikseen, teetkö jonkun ylimääräisen palveluksen kun OMASSA kodissasi tiskaat, siivoat tms.? Minkälainen on oma asenteesi kun avaat ulko-oven kotiin tullessasi? Tervehditkö kaikkia iloisesti ja kiittelet siivouksista ja sen sellaisista? Jos et, miksi vaadit sitä toiselta? Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan........
Minäkin olen aina arvostanut enemmän vapaa-aikaa kuin rahaa. Olen valinnut sellaisen työn josta saan rahaa elämiseen, mutta minulla on myös mukavasti vapaa-aikaa. Enkä todellakaan ole tehnyt valintaani siksi, että saisin siivota yhteisessä kodissamme! Mieheni on valinnut omasta tahdostaan alan, jossa on pidemmät päivät ja paremmat tulot. Kyllä hänkin alkuun kuvitteli minun tekevän kaikki kotityöt, koska olen enemmän "kotona" kuin hän. Mutta selitettyäni asian ja selvitettyäni tilanteen, ei hän kuvittele että minä siivoaisin enemmän meidän yhteisessä kodissamme. Teen kylläkin ruokaa melkein joka päivä, mutta se on minulle tavallaan rentoutumista, en ota sitä kotitöiden tekemisenä. Joskus mies tekee ruokaa ja se on ihanaa kun hemmotellaan :-)
Voi olla mahdollista, ettei vaimollasi ole käsitystä kuinka paljon kaikki luxus maksaa oikeasti ja kuinka paljon sen eteen on tehtävä töitä. Jos hän on aina saanut haluamansa ilman, että on tarvinnut itse uurastaa omalla työllä, niin ehkei ole selkeää käsitystä mitä kaikki maksaa. Kerropa hänelle ja kysy, onko ne asiat todella tarpeellisia. Jotenkinhan tämä tilanne täytyy teidän saada ratkaistua. Eihän se toinen ääripää kuitenkaan mikään köyhyys ole vaan vain hieman vaatimattomampi elintaso. Luulen, että vaimosi on kadottanut rahantajun. Toisille tietysti tietty elintaso ja materia ovat tärkeitä juttuja. Ehkä vaimosi kuuluu juuri näihin ihmisiin. Siitäkin on tavallisen tallaajan vain maksettava omalla työllä.
Vanha keskustelu....jep, jep. Mutta ajankohtainen asia.
Minulla on aika samanlainen tilanne. Joudun työni takia olemaan vähän enemmän kiinni ja tekemään työtä myös kotona. Tyypillinen mies, joka ajattelee vain rahaa... No tällä rahalla meillä maksetaan tämä talo ja lasten harrastukset sekä pikkukivaa vaimolle kerran vuodessa. Lahjaa hääpäivinä.
Mikään, mitä minä teen ei ole tarpeeksi. ja lapsetkin vaan sotkevat paikkoja. Ja, jos minä haluan jutella tai olla yhdessä, häntä väsyttää. Ja minä en ymmärrä, kuinka rankkaa hänen elämänsä on. Ei ole mitään väliä valmiilla sapuskalla (ei just nyt oo nälkä, söin töissä hyvin) Tai: "pitääkö sinun noita sieniä ( marjoja..) raahata tänne? Jos siivoan, se ei ole tehty kunnolla( vaikka ihan oikeasti siivoan tarkemmin kuin hän). Pyykkiä en osaa pestä, ripustan pyykit väärin ja pesen väärän värisiä.... Lapsilla on väärät vaateet päällä.............
Minulla on ollut aiemmin harrastuksia, joista olen hänen ja perheen takia luopunut. Nyt lasten kasvettua, olen löytänyt mielenkiintoisia asioita, joita tahtoisin harrastaa. Mutta hänen mielestään se on väärin häntä kohtaan, koska hänellä ei ole ollenkaan ystäviä eikä harrastuksia. Kuitenkin koettaessani soittaa hänelle hänellä on puhelin varattuna tunnin, kun hän puhuu jonkun kaverinsa kanssa. Ja hän käy viitenä päivänä viikossa salilla.
Hän käy töissä ja työt ovat niin rankkaa, ettei hän jaksa illalla keskustella kanssani päivän tapahtumista tai lasten asioista, saati olla lähekkäin ja rakastella. Mutta se on vain minun vikani sekin, kun en ymmärrä hänen elämäänsä. Kuinka rankkaa on olla äiti ja nainen....
Minulle hän on unelmani ja rakkauteni. Mutta tämä elämä on kyllä ollut lopulta lähes helvettiä. Ystävät ihastelevat, kuinka kaunis ja kiva vaimo minulla on, ja ihana suhde, mutta hän onkin aivan toisenlainen heidän läsnäollessa. Tulee kylkeen ja silittelee. Kun tuttavat häipyvät näkymättömiin, vaimoni ei tule edes kosketusetäisyydelle.
Nyt en enää ota häneltä lähentelyjä vastaan edes vieraiden seurassa. Lähden pois. Minusta sellainen teatteri halveeraa minua ja perhettäni.
Hän ei ole täydellinen ja minulle se on ok. Mutta minun pitäisi olla täydellinen. Mikään, mitä teen ei riitä. Vaikka poikamieselämästäni on jo yli kymmenen vuotta aikaa, tiedän olevani oikeasti ihan kunnon mies. Mutta nyt ei mikään onnistu.
Miksi siis olen? Lasten takia! Tiedän monen olevan eri mieltä. Että lasten takia ei pitäisi kestää helvettiä. Mutta tämä on minulle projekti. Sitten, kun lapset ovat täysi-ikäisiä, nostan kytkintä.
Minun tehtäväni aikuisena on sietää, kestää ja venyä. Ei ole enää montaa vuotta jäljellä.
Mun mielestä tuo kuulostaa pelkästään siltä että kyseessä on pelkkä tyytymättömyys elämään. Ja ymmärtää sen toisaalta jos elämä pyörii vain kodin ja työn ympärillä. Moni sellaiseen tyytyy ja sellaista elämää haluaa, mutta toisille ei riitä, kun ei ole enää mitään odotettavaa vaan pyritetään sitä mikä on pakollista. Työ on tylsää (?) joten siitäkään ei saa tyydytystä jolla jaksaisi olla pirteänä kotona, vaan väsyttää entisestään. Harrastuksia on turha lähteä ehdottamaan jos ei halu lähde ihmisestä itsestään.
Mun mielestä silti sen, joka haluaa harrastaa, pitää niin myös tehdä. Pelkästään se ettei vaimollasi ole harrastusta, eikä halua että sinäkään nauttisit elämästäsi, ei riitä syyksi sille miksi sinun pitää jäädä kotiin myös. Ota jokin harrastus, eihän sitä tiedä vaikka vaimosi kapinahengessä alkaa hakemaan enemmän omaa aikaa (kun kerta sinäkin niin teet) ja löytääkin harrastuksen josta pitää. Osta vaikka lahjakortti harrastukseen jota vaimosi harrasti ennen tylsistymistään.
Ja voihan olla että vaimosi on jollain tapaa kyllästynyt myös suhun, muun kyllästymisen lisäksi. Siihen en osaa sanoa kyllä mikä auttaisi varsinkin kun teet jo niin paljon (ai ainakin yrität). Vaatiko vamosi sulta siivousapua jos kerta se ei kelpaa ja autatko omatoimisesti?
Näissä kotityöasioissa varmaan edelleen aika paljon vaikuttaa (alitajuisestikin) se vanha roolijako. Nainen saattaa tuntea olevansa vastuussa kodin siisteydestä yms vaikkei asia niin olekaan. Itsekin saatan ajatella vahingossa välillä niin. Mun mielestä se myös on niin että jos molemmat on sen 8h töissä päivästä, niin kotityöt jakaantuu täysin tasan. Jos toinen enemmän kotona, niin silloin myös hoitaa kotia enemmän, varsinkin jos toinen osallistuu enemmän kodin pyörittämiseen rahallisesti. Tuntuisi jotenkin kohtuuttomalta odottaa enemmän töitä tekevän tekevän tasapuolisesti kotityöt siihen päälle.
Nainen ei saa kiitosta tekemästään siivouksesta tai ruasta, miestä taas kehutaan ja ylistetään poikkeuksetta, varmaan juuri tuosta vanhanaikaisesta roolituksesta johtuen. Oma mieheni kun joskus on siivonnut kun tulen töistä kotiin, on se ehkä parasta mitä voi olla. Takuuvarmasti olen hyvällä tuulella koko loppupäivän. Itseasiassa ottaisin mieheni oma-aloitteisesti siivoaman kodin aina silloin tällöin ennemmin kuin vaikka mitään lahjaa (siivotaan kyllä yhdessä jos pyydän apua). en pidä itsekään siivoamisesta paljoa, kuka tykkää?, mutten myöskään sotkuisessa kodissa olemista. Kotityöt on meilä myös jaettu; teen enemmän ruokaa, siivoan, mies hoitaa polttopuut ja lumenluonnin jne. Toimii hyvin.
Voisiko ratkaisu olla joku parisuhdeterapia? Tietääkö vaimosi että olet nostamassa kytkintä kunhan lapset ovat isoja? Suosittelin kertomaan, varsinkin perusteluidesi kanssa, tai kirjoita sille samantyyppinen teksti kuin mitä tänne. Jos vain koette olevanne ilman onnea, niin asia pitää muutta, ja puhuminen on se mikä auttaa. Lapset ovat siitä huono syy pysyä yhdessä, että ne oppivat parisuhdemallin teiltä, ja saattavat omissa suhteissa tyytyä samalaiseen tilanteeseen, suhteeseen joka ei tyydytä mutta lasten takia vain pitää. Ette kai sellaista halua lapsillenne?
Millä planeetalla elät kun kuvittelet että sossurahoilla matkustelisitte ympäri maailmaa ja shoppailisitte kaiket päivät?
Epäilen vahvasti että todellisuudentajusi on hämärtynyt yleisellä tasolla ja vaimosi on erittäin huolissansa sinusta.
Sanoin vain sen mitä vaimoni pitää todennäköisesti hyvänä ideana. Itse maksan melkein kaikki laskut, joten tiedän miten paljon eläminen maksaa.
minun ex puolisoni käy joka vuosi etelässä muijansa kanssa vaikka molemmat on työttömiä, (ansiosidonnaisilla) ei ne äkkilähdöt niin paljoa maksa ja aikaa työttömillä on...
Jaah en oo vielä koskaan kuullut että sossurahoilla matkustellaan ja shoppaillaan kaikkea mukavaa.. tosin viinaan tietty voi rahaa olla mutta se onki sitte ruuasta jne pois.
lopettaa röökin ja alkon niin niillä rahoilla vuoden päästä matkustaa jo pitkälle, oli sitte työtön tai työssä.....
Minä olen tuollainen siivoushirmu! Tai olin.
Äitini oli samanlainen, täydellisyyttä tavoitteleva kaikessa sisustuksessa ja siivoamisessa. Koti ei ollut siisti ennen kuin joka paikka katosta lattiaan oli nuohottu ainakin viiteen kertaan. Tunsin aina riittämättömyyden tunnetta vaikka olin kuinka tehnyt kaiken mitä oli käsketty ja enemmänkin. Ikinä ei ollut hyvä ei.
Nyt aikuisena olen huomannut että kun mieheni on siivonnut huomaan jotain pientä minkä hän on jättänyt siivoamatta… En koskaan mainitse asiasta ja olen joutunut tekemään työtä itseni kanssa jotta en ala rätin kanssa riehumaan. En halua olla samanlainen kuin äitini mutta vieläkin jostain syystä tunnen sitä riittämättömyyden tunnetta jos en ole mielestäni ollut tarpeeksi ahkera kotitöissä… Vaikka työssäni teen pitkiä päiviä ja olen ahkera ja saanut arvostusta ja sosiaalinen elämäni on rikasta ja olen onnellinen niin silti.
Tämän asian tiedostaminen ja ymmärrys etten ole huono vaikka villakoirat välillä vilisevätkin nurkissa vaatii välillä muistuttelua itse itselleni. Olen myös huomannut että liikunnan harrastaminen kohentaa itsetuntoani ja vähentää sitä huonouden tunnetta.
Onko vaimollasi harrastuksia missä hän voisi ”loistaa”? Onko hän saanut tuollaisen mallin omalta äidiltään ja nyt tiedostamattaan käyttäytyy noin? Onko hänellä mitään muita haasteita elämässään?
On saanut äidiltään sellaisen mallin, että joka asiasta pitää kitistä ja marista. Hänen vanhempansa ilmeisesti halveksivat "kaupallista elämää", sellaista, että rahaa on paljon. He ovat opettaneet, että pitää olla vähään tyytyväinen. Vaimon mielestä meidän pitää tyytyä vaatimattomampaan elämään, mutta samaan aikaan hänen toiveiden toteuttamiseen menee varmaan pari kymmentä tuhatta per vuosi. Tässä ei ollut vielä asuntolainat mukana.
Jospa istutattaisit vaimosi pöydän ääreen ja näytät palkkakuittisi ja listatut menot ja selität mistä kaikesta täytyy luopua jos hän tahtoo vaatimatonta elämää. Jos hänen ei ole koskaan tarvinnut miettiä raha-asioita voi hän olla täysin tietämätön mitä teillä tapahtuu.
Tai sitten nipistät hänelle antamistasi rahoista ja jos hän valittaa kerrot että et ollut työssä tienaamassa vaan hänen kanssaan kotona hommia tekemässä ja siitä ei valitettavasti makseta rahaa.
Jos taas sinä pidät työstäsi ja haluat luoda uraa kerro se vaimollesi. Vaikka hänen arvonsa tukevat vaatimatonta elämää ei ne ole ainoat oikeat arvot maailmassa.
Toivottavasti löydätte jonkin kompromissin.
Lakkaa toteuttamasta kaikki vaimosi toiveet! Lopeta se rahan jakaminen ja valitus.
tuolla anoppien sivuilla aika hyvä juttu
Ei aina riitä se, että tuodaan pötyä pöytään ja ulkoisesti on asiat hyvin. Ehkä vaimosi kaipaa henkisempää yhteyttä kanssasi? Tunnetta siitä, että olet läsnä oikeasti. Tunnetta siitä, että oikeasti välität ja rakastat.
Näitä kun ei voi rahalla ostaa. Jos vaimosi on tyytymätön asioiden tilaan, se usein purkaantuu juuri tuollaisen 'turhasta' naputtamisena. Oletteko milloin viimeksi ottaneet ihan vain aikaa toisillenne?
Monesti tuntuu siltä, että mies osoittaa suorittamisellaan sen rakkauden, mutta me naiset emme osaa sitä 'arvostaa' riittävästi. Mutta johtuuko se juuri siitä, että se läheisyys ja lämpö ja hellyys ovat jääneet suorittamisen jalkoihin?
Oletko niin paljon poissa, että vaimosi 'tuntee pyörittävänsä arkea yksin'? Onko vaimollasi ystäviä tai muita ihmissuhteita kodin ulkopuolella - siis sinun ja lasten lisäksi? Jos hän on väsynyt?
'Pitäisikö meidän alkaa elämän sossunrahoilla, että voitaisiin keskittyä toisiimme ja matkustella ympäri maailmaa ja viettää kaiket päivät ostoksilla?'
Tuskinpa sossunrahoille heittäytyä tarvitsee, mutta ehkäpä olisi hyvä keskustella mikä on tuon 'riittämättömyyden' taustalla? Sinäkin tunnet tuota 'riittämättömyyttä' eli et kuulosta itsekään kovin onnelliselta tilanteeseenne. Ehkä itsekin väsyt tuohon ikuiseen työntekoon, mutta kaipaat myös jotain muuta. Istukaa alas ja keskustelkaa, mitä ja minkälaista elämää haluatte. Niin, että kummallakin olisi hyvä olla.
Mä luulen, että hän kokee, että et arvosta taas kotitöitä, ja ehkä hän kokee huonommuutta, koska on enemmän kotona. Näinhän se usein menee, ei me ymmärretä toistemme tekemisiä eikä tekemättömyyksiä.
Ihmiset monesti haikailevat jotain, mitä ei ole sen sijaan, että keskittyisivät opettelemaan tyytyväisyyttä. Vaimosi ehkä nyt luulee, että olisi sitten onnellinen jos olisit enemmän kotona, ja sen jälkeen todennäköisesti hän olisi murheissaan rahapulasta, tai lliiasta yhdessä olo ajasta jne.
Oletkohan sinäkään kiitollinen vaimostasi ja kodistasi, tai töistäsikään... Tuskin kukaan on. Kuunteleeko avioparit toisiaan, vai päsmäävätkö omiaan, jälikmmäistä veikkaisin. Kysymys säilyyy aina samana: pitääkö mun todellakin hyväksyä toi toinen tollasenaan. Joo...
Voisitte te alkaa elämään sossun rahoillakin, tai olla elämättä, ja vaikka mitä, mutta kun perusongelma on se, ettei arvosteta asioita eikä ole sellaisia arvoja, että niihin perustettaisiin tärkeimmät asiat, ei se mitään auta. Laatuaikakin olisi laatuaikaa, kunnes alkaisi kyllästyttää.
Ehkä enemmänkin teillä on vaan perussuhde, tylsä ja toisiaan arvostamaton, ja monologeja dialogien sijaan.
siistinä? Jos kodissasi elää sinä ja vaimosi, miksi vain vaimosi tekee kotitöitä, myös sinun osasi? Eikö vaimollasi ole mitään muuta arvoa kuin arvostus työn kautta tai sitten kodinkoneena? Ehkäpä vaimosi kaipaa arvostusta ihmisenä, mutta ei osaa pukea sanoiksi.
Minä jäin työttömäksi ja meillä on kaksi lasta. Päivät menevät nopeasti, lasten kanssa aamulla ylös, aamiainen, aamutoimet. Lapsi kouluun / eskariin. Ehdin siinä välissä hieman kotitöitä, pedit, tiskit, pyykit yms. Yritän myös käydä lenkillä (kuten aina ennenkin). Sitten taas lapset kotiin, ruuat, läksyt yms. Sitten tulee mies kotiin. Siinä on vielä paljon kotitöitä jäljellä. Mieheni tietää että "työpäiväni" on ollut vähintäänkin yhtä rankka kuin hänellä ja teemme siis yhdessä kotitöitä. Sitten meille jää aikaa olla perheen kanssa yhdessä. Itse olen paljon väsyneempi kuin silloin kun kävin töissä. Tämä kotona oleminen verottaa ja odotan innolla että löytäisin töitä taas ja pääsisin "lepäämään".
Oletko koskaan kysynyt vaimoltasi miten hän jaksaa, voisitko rankan päivän jälkeen hieroa niskoja tms.? Mitä hänen päiväohjelmaansa kuuluu? Myös sinä haluat "hoitaa" itseäsi, suotko tämän vaimollesi? Vai onko hän vain yksi kodinkoneistasi? Ensisijaisesti vaimosi on vaimosi / nainen, sitten lastesi äiti ja sen jälkeen muuta.
Todennäköisesti hän kaipaa arvostusta ihmisenä, mutta hän ei hänen puheista ota mitään tolkkua. Hän puhuu niin kierrellen ja kaarrellen, että tiedän, että jokin asia vaivaa häntä, mutta kyseessä ei ole koskaan se asia mistä hän puhuu.
Kyllähän minä kaikenlaista yritän arvuutella ja kysellä, että mikä on ongelma.
siivooja ja käyttäkää se kodinhoitovähennys siihen, ei maksa maltaita, niin sitte ei tartte tapella kotitöistä...
En ymmärrä miks noin yksikertaisesta asiasta saadaan noin vaikea.
Vaimosi kaipaa kunnon panemista, sitä että olet mies ja pidät häntä hyvänä. Milloin olet muistanut kehua naistasi viimeksi? Oletko pitänyt huolen siitä, että hän tuntee olonsa enemmänkin Naiseksi kuin kyökkipiiaksi?
Itse olen olosuhteiden ajamana ollut kotona nyt muutaman vuoden niin, että välissä olen ollut töissä ja nyt taas en. Ei ole lapsia, siivottavaa riittää. Olen meillä se joka ap:n kaltaisen miehen ajattelun tavoin joudun Naisena tekemään kaiken ja huom, olin töissä tai en:
- aamupalat, ruoat, miehen eväät
- käymään kaupassa lähes päivittäin ja kantamaan painavat ostokset yksin
- täyttämään ja tyhjentämään astianpesukoneen päivittäin
- maksan kaikki laskut, huolehdin siitä ettei tili mene nollille, motkotan jos mies tuhlaa liikaa
- imuroin, pyyhin pölyt, luuttuan, petaan sängyn, hoidan asiat paikoilleen (myös miehen sotkut), päivittäin
- siivoan vessat ja kylppärit kerran viikossa tai useammin jos tarpeellista
- pesen pyykit, viikkaan ne ja laitan miehelle ne kaappiin saakka
- mietin meidän jokapäiväiset ruoat kun mies on niin kiireinen töissä ja omissa harrastuksissa ja oman elämän elämisessä ettei ehdi
- ostan miehelle kivoja ylläreitä kuten omia herkkuja kaupasta, yllätyskirjalahjoja tai vien väkisin lomalle
- organisoin koko meidän elämän miehen pillin mukaan
- teen vain ruokia joita mies syö, kun muut ei kelpaa ja auta armias jos on sitä porkkanaa tai kaalia mitä ei voi sietää
- sisustan miehen mielen mukaan ettei tule huutamista
- lähden miehen kanssa urheilemaan jotta hänellä olisi hyvä mieli
- lähden miehen kotkotuksiin mukaan jotta hänellä olisi hyvä mieli
- hoidan postit postiin, miehenkin postitukset
- hoidan koko kodin paperiasiat järjestykseen
- olen kirjanpitäjänä kotona meidän asioista
- soittelen miehenkin asiat, vakuutukset, pankit, tiedustelut ja viralliset asiat, hoidan veroilmoituksen täytön
ja listaa voisi jatkaa.
Minulla kuluu päivittäin useampi tunti miehen yksityisapulaisena oloon. Tämän kaiken ohella mies ihmettelee, että kun en niitä töitä ole saanut ja että hänen pitää nyt ottaa jo kakkostyö kun rahat ei riitä.
Luojan kiitos meillä ei ole lapsia. Täyspäiväinen hommahan se on palvella miestä, joka ei ole aviomies missään vaiheessa ollutkaan, hän kun elää vain sitä omaa elämäänsä ja vähät välittää siitä, että kotityöt ja muut askareet, ruoka, lapset joita onneksi ei ole ja edes omien tavaroiden pitäminen järjestyksessä kuuluis niinkun oikeasti avioelämään.
Kaiken lisäksi meillä ei ole mitään seksielämää tai läheisyyttä, että repikää siitä. Olen miehelleni äidin jatke, itsestäänselvyys jota voi kohdella kuin märkää rättiä, viskata nurkkaan kun sitä ei tarvitse. Palkaksi saan kuulla sen, miten kiittämätön olen kun kehtaan valittaa kun mies raataa niska limassa töissä perheelle elantoa. Saan ostaa kyllä itselleni muutaman vaatekappaleen kiitokseksi siitä, että mies niin armollisesti hoitaa elantoa.
Helvetti soikoon, ja mieheni on mielestään _täydellinen aviomies_. Hänessä ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että hän kestää minua?!?
Arvosta naistasi niin kauan kun sulla vaimo vielä on.