Ihmettelen suuresti, miksi anoppien pitää monesti olla miniälleen niin vaikeita? Varsinkin ensitapaamisilla, ollaan kylmiä ja pälyileviä ja jos ei juo kahvia niin sitten ei muuta tarjoillakaan.
Jos minä joskus lapsia hommaan ja heidän mies/naisystävänsä tulevat tapaamiselle, en todellakaan aio olla hankala ja vittumainen vaan yritän jännittyneen tilanteen tehdä entistä mukavammaksi.
Jos minä joskus lapsia hommaan ja heidän mies/naisystävänsä tulevat tapaamiselle, en todellakaan aio olla hankala ja vittumainen vaan yritän jännittyneen tilanteen tehdä entistä mukavammaksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
minulla on mitä ihanin anoppi!käymme raflassa yhdessä ja kyläillessäkin pari bisseä otetaan..mutta mutta..oma äitini,siis mieheni anoppi on mitä hirvein.hän ei vieläkään ole nähnyt minun anoppiani mutta tulee kesällä näkemään eka kerran 15 vuoteen kun vanhin lapseni pääsee ripelle.odotan kauhulla sitä hetkeä.äitini ei tiedä että minä juon ja aina kun hän ilmoittaa tulevansa kylään niin siivoan koko huushollin lattiasta kattoon ja kaikki pullot piilotetaan ja tyhjät viedään kauppaan!mieheni on sanonut monet kerrat että olen lapsellinen mutta äitini ei voi sietää viinaa koska isäni ja veljeni kuolivat siihen ja äitini on absolutisti.hän ei edes polta!
eka kerran kun äitini näki mieheni hän tokaisi että tuollainen vanha kaljupää!!!vaikka ukkoni on samanikäinen kuin minä.
meni kauan ennenkuin uskalsin äidilleni kertoa senkin,että mieheni jäi työttömäksi!!!
et silleen täällä...
Joo, olen kanssasi ihan samaa mieltä...olen aina miettinyt sitä ja paljon...miksi ihmeessä pitää olla niin ilkeä pojan tyttöystävälle tai miniälle. Minäkin olen siitä kärsinyt oikein kunnolla elämäni aikana ja syytä ei varmasti ole ollut että olisin sen ansainnut. Olen elänyt siinä sivussa ja niellyt monesti katkerat syytökset ja naljailut itsestäni. Appiukkoni on kyllä minua aina puolustanut, ja ehkä se onkin hänen ansiotaan, että olen vielä samassa suvussa.
Nyt kun oma poikani kolme vuotta sitten toi kotiaan ensimmäisen tyttöystävän ja joka kyllä vieläkin meillä kulkee, olen aina pitänyt mielessäni sen että poikani tyttöystävä on minulle yhtä tärkeä ja rakas kun on poikanikin. Koskaan en ole sanonut miniästäni kenellekkään pahaa sanaa, päinvastoin olen kohdellut häntä hyvin ja ihan päinvastoin kun minun anoppini on kohdellut minua. Niin että, on siitä hyötyäkin ainakin jollekin, kun anoppi on joskus ilkimys.
Olen sitä mieltä, että se ilkeä käyttäytyminen miniälle johtuu kateudesta ja eräänlaisesta mustasukkaisuudesta. Se on todella sairasta ja toivoisin, että useampi anoppi menisi itseensä ja muuttaisi käytöstään oman poikansa tärkeintä ihmistä kohtaan. Pitäisi muistaa sellainen tärkeä asia joka valitettavasti on kylmä totuus, nimittäin, lapsemme ovat vain lainassa meillä.
Voi jos minun anoppi voisi lukea näitä sivuja. Alusta alkaen on hiertänyt... loppua ei näy. Ollaan oltu 12v yhdessä ja sama jatkuu
Anoppi on mitä hirvein ihminen minkä tunnen. Selvinpäin on ihan kiva ihminen, jonka kanssa voi keskustella kaikista asioista. Mutta sitten, kun on lasillinen edessä, muuttuu ihan hirveäksi. Ja kaikki johtuu vaan siitä, kun hän ei hyväksy, että hänen poikansa elämään on tullut toinen nainen.
Hyvin olen kuitenkin kestänyt. Kaikki ne sanat, jotka loukkaavat todella pahasti, ovat nykyään mennyt korvista sisään ja samantien ulos. Kyllähän siinä oli opettelemistakin, kun olen sellainen ihminen, että vastaan samalla mitalla takaisin.
Muistan ensimmäisen vierailun anoppilassa. Anoppi oli ihan mukava minua kohtaan. Kun olin mennyt kotiini, niin oli kysyny pojaltaan, että mistä sinä tuommosen seitentoista- kesäsen tytön olet löytänyt. Mieheni oli vastannut, että lisää siihen ikään kuusi vuotta lisää. Se oli järkytys anopille. Miniän tekele viisi vuotta vanhempi kuin poika. Sen jälkeen hän on yrittänyt erottaa meitä, mutta ei ole onnistunut tähänkään päivään mennessä.=)
HANKKIA OMA ELÄMÄ!
mutta kun miniä soittelee ja laulelee pojan perään yötä myöten. Ei tee työtä, ei opiskele siis miniä. Siinä sitä sitten eletään omaa elämää.
Varotin miniääni pojastani, ei mennyt perille. Väkisin piti saada. Poika kun ei ole sitoutuvaa sorttia 19v., menee kavereiden kanssa ja opiskelee ja opiskeluiden ohessa tekee töitä.
Hermo menee.
Nyt lapsenlapsen tultua maailmaan, otan miniän ja pojan suurennuslasin alle ja kuulevat ja kokevat matroonan vihat jos lapsenlapseni jää heitteille.
Lapsenlapsi on valoni
varo vaan ettet kadota valoasi... Niin kävi minun anopille... Ei antanut meidän hoitaa perhettämme rauhassa vaan sekaantui ja sotki joka asian... Lopulta huomasi menettäneensä poikansa ja lapsenlapsen.
jos ei lastaan hoida, vaan juoksentelee maailman turuilla yhden jätkän perässä, ja jättää tenavan yhden sun toisen tyypin hoteisiin. Jääkaappikin loistaa hämärää valoa, ei muuta. Pyykit pesemättä, niin kyllä pikkuäiskä jää ilman huoltajuutta.
Lapsi on etusijalla.
Oma pentu ei hoitele vastuutaan, luulis ainakin että äiti sen tekis.