Alla oleva linkki on ikäväkyllä ruotsin kielellä mutta lukutaidottomille on teksti onnexi (Huom! tahallinen kirjoitusvirhe) kuvitettu.
http://www.jobbpartiet.se/pdf/Margarintillverkning.PDF
http://www.jobbpartiet.se/pdf/Margarintillverkning.PDF
Voin ja margariinin valmistusprosessi
Chentzu
211525
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olen ihan hyvin kestänyt 35-vuotta elossa margariinilla, enkä edes tavoittele 100 vuoden ikää. Kaiken maailman propagandaa puoleen ja toiseen on käytetty jo vuosikymmeniä ("Ennen pantiin mirrit multaan nyt ne pannaan Suvikultaan"). Kukin uskoo, miten tahtoo. Turha tästä on kauheasti kiistellä. Voita en syö, ja syynä on veganismini. Tuskin voinkaan valmistus ihan niin yksinkertaista on, kuin ruotsalaisessa propagandassa, joka todennäköiseti on tuottajien intresseistä kehitettyä. Lehmiä on kasvatettu antibioottien ja hormonien voimalla. Eikä sitä voita käsin kirnuta.
Ja jos pistät naamaasi tavanomaista kosmetiikkaa, saat elämäsi aikana kilokaupalla kemikaaleja sisuksiisi. "Puhtaan ja aidon" voin syönti ei sinua silloin pelasta. Kosmetiikassa käytetään petrokemian tuotteita, margariinin valmistuksessa ei.
"Kosmetiikassa käytetään petrokemian tuotteita, margariinin valmistuksessa ei. "
Mulla on värjättyä vaseliinia kotona, tuletko hakemaan. Näyttää ihan voilta (margariinilta) ja valmistustavassa ei ole isompaa eroa. Voipakettiani et sa.
"De kemiska behandlingarna kallas för ”raffinering” och den neutrala
tvättade och deodoriserade fettmassan är utan naturlig smak, lukt eller
färg. Detta för att fettmassan sedan skall kunna användas i kosmetika,
målarfärger, skärvätskor eller margariner. Sedan får var och en tillföra
tillsatser, färga upp och parfymera fettmassan efter eget behov. Hudkräm
blir vit och får sin egen lukt. Margarin fås genom att färga det
raffinerade fettet gult, tillsätta smörarom och syntetiska vitaminer."
Kemiallista käsittelyä kutsuta raffinoinniksi ja siitäs ssaatava neutraali, pesty ja hajustettu rasvamassa on ilman makua, hajua ja on väritön. Tämä siitä syystä että samaa massaa voidan sitten käyttää kosmetiikkaan, maaleihin, leikkausnerteisiin (suomeksi?) ja margariiniin.
Sitten jokainen tuottaja värjää ja hajustaa ja maustaa rasvamassan oman tarpeen mukaan. Ihorasvasra tehdään valkoista ja se saa oman hajusteensa. Margariinia massasta saadaan värjäämällä se keltaiseksi, lisätään voiaromeja ja synteettisiä vitamiineja.
Hyvää ruokahalua
"Kosmetiikassa käytetään petrokemian tuotteita, margariinin valmistuksessa ei. "
Höh, kyllä ne hiilivetyliuottimet, kuten heksaani tulevat öljtstä petrokemian puolelta...
Epäilit ruotsalaista valmistusta propagandaksi. Olet väärässä koska voi todellakin kirnutaan edelleenkin. Katso mitä esimerkiksi Wikipedia sanoo kaupallisesta voista:
"Lähes kaikki kaupallinen voi valmistetaan nykyisin pastöroidusta kermasta, joka on kuumennettu noin 80°C. Ennen kirnuamista kerma jäähdytetään 5°C asteeseen ja se jätetään tuohon lämpötilaan vähintään 8 tunniksi, jolloin noin puolet maitorasvasta kiteytyy. Kiteytynyt rasva toimii apuna rasvapallosten rikkomisessa ja kirnuamisprosessi nopeutuu.
Kirnuaminen tuottaa pieniä rasvajyväsiä, jotka kerääntyvät kirnupiimän pinnalle. Kirnupiimä juoksutetaan pois ja kerääntynyttä rasvaa huuhdotaan vedellä kirnupiimäjäämien poistamiseksi. Tämän jälkeen kerätty rasva työstetään vaivaamalla ja tuloksena saadaan kiinteää voita jossa voihin jäänyt vesi jakaantuu pieniksi pisaroiksi voin sisälle."
Revi siitä tai epäile edelleen, se on sitten taas enemmän mielenterveystoimiston ja Sinun ongelmasi.
Öljyä sisältävät siemenet, pähkinät tai pavut jauhetaan ja niistä poistetaan öljy erilaisten liuottimien avulla, joista yleisimpiä ovat heksaani ja heptaani (bensiinissä esiintyvä hiilivety)
Liuotin poistetaan seoksesta höyryttämällä seos noin 150oC lämpötilassa. Hajujen poistamiseksi kuuma öljy käsitellään korkeassa alipaineessa 30-60 minuutin ajan. Prosessissa käytetään hyvin korkeaa 240-270oC lämpötilaa.
Öljystä riippuen siitä voidaan myös poistaa lesitiini ja se voidaan puhdistaa lipeäkivellä. Lipeäkivi muodostaa öljyyn saippua-aineita, joiden poisto tarvitsee lisäkäsittelyitä.
Margariinin tai leivontarasvan valmistamiseksi öljy käsitellään vetykaasulla, joka muuttaa öljyn kovempaan muotoon (helppo levittää leivälle). Prosessissa öljy käsitellään paineen alla korkeassa lämpötilassa (120-210oC) 6-8 tunnin ajan. Apuna käytetään metallikatalysaattoria, joka on yleensä nikkeliä tai nikkeli/alumiiniseosta. Katalysaattoria saattaa jäädä vähän lopulliseen tuotteeseen. Öljyn vetykäsittely voi olla ns. osittainen tai kokonainen hydrogenointi.
pitää margariinia vierasaineena. Täysin luonnotonta tuo valmistustapa.
Ja onneksi margariinia ei tarvita mihinkään, kun ei syödä leipää!
vain hullu paistaa muikkuja margariinissa ja siankylki ei edes tarvitse mitään rasvaa kun sitä paistaa.
Kauhistus, en voisi kuvitellakaan paistavani esim. ahvenfileitä jossain margariinissa, huuuu! Eikä kaikkia niitä keinorasvoja kai saa kuumentaakaan.
Tämä on makuasia, mutta mielestäni voi on niin maukasta, että se tavallaan maustaakin ruokaa jotenkin pehmeästi, nam!
silmille, jos niillä paistaa. Ja hapettuvatkin mokomat, kun omega-6 pitoisuudet on mahtavat
että margariinin tuputtajat saavat ajattelemisen aihetta.
on yhtä paha, ellei pahempi aine kuin margariini, miksi käytätte sitä?
Väärä palsta.
Alkoholia käytän vain harvoin, muuten en ollenkaan. Joskus margariini aikoina, margariinia tuli käytettyä joka päivä ja monta kertaa päivässä!
siinä sulle vastaus! :D :D :D :D
Kun suositus on että leipää pitää syödä joka aterialla yhteensä 6-9 palaa päivässä niin joka ateriallahan sitä margariinia tuli laitettua leivälle.
joka soveltuu biodiesiliksi. Sitä on margariini!
Käytetään teollisuusrasvat biodieselinä niin öljylasku pienenee ja kansa tervehtyy.
.
.
q