Mistä puhutte naisten kanssa kun menette jutteleen niille esim. baarissa, tai mistä yritätte puhua?
Hei ATM:t
Bangler
24483
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kerran yritin puhua kvanttimekaniikasta ja kerroin pari vahvasti matematiikkaan perustuvaa vitsiä. Tytöt, niin, heitä oli kaksi, olivat hiljaa, ja totesivat tirskuen, että tuo oli aika huono.
Muuten en olekaan tainnut vieraiden naisten kanssa baarissa keskustella. Joku joskus haistatti vitut kun kysyi kelloa ja kerroin ajan, mutta siihen taitaa sitten jäädä.
Sori ei sais taas nauraa mut tää oli kyl aika hyvä taas. Kvanttimekaniikasta puhuminen on kyllä mun mielestä hienoin tapa iskeä naista, mistä sitä tietää vaikka se nainenkin olisi joku fyysikko/matemaatikko! :)
"Joku joskus haistatti vitut kun kysyi kelloa ja kerroin ajan, mutta siihen taitaa sitten jäädä. "
Ja tälle nauroin äänee. Kuulostaa liian karulta ollakseen totta.
Muistatte pojat vastata että "Muistathan kultaseni että tavara joka haiskahtaa ei ole myyntikelpoinen."
Kalojako myyt työksesi? No, silloin ymmärrän tuon hajusi ja kommenttisi...mut mä olen kyllä vähän allerginen kaloille joten lähdenkin tästä etsimään vähän sopivampaa seuraa....
Senkun menet, hajuvetesi alkoikin käydä tukalaksi. Onko siihen muuten joku syy miksi joudut käyttämään sitä noin paljon?
En ole enää vuosiin käynyt missää baareissa, mutta tuolloin kun muutaman vuden ajan aina silloin tällöin kävin niin juurikin jotain tuollaista meininkiä se oli. Naisia ei ollut sellaisia jotka oikeasti kiinnostaneet olisivat edes päällisin puolin ulkonäkönsä suhteen muuta kuin ne muutama. Näiden naisten ympärillä sitten joko hyöri niin paljon äijää että ei sellaiseen viitsynyt alkuunkaan lähteä tappelemaan(ihan käsirysyynkin olisi saattanut joutua jos sellaiseen olisi lähtenyt) tai sitten nämä naiset olivat jotenkin sellaisen näköisiä että halusivat nimenomaan vaan olla omissa olissaan( esim. naispari) eikä sellaisa halunnut lähteä häiritsemään. Sitä vaan istuin ja katselin ja ihmettelin ja vähintään aski norttiakin paloi illan kuluessa kun ei muutakaan ollut. Ne harvat jotka tuossa baarissa minulle olivat puolituttuja saattoivat tulla jonkun sanan vaihtamaan ja joku aina tuli kerjäämään kaljaa.
Jätin koko baarit juurikin siksi kun huomasin sen että mitään naista en ainakaan sieltä ikinä tule saamaan käyn minä siellä sitten 3 vuotta tai 30 vuotta ja vaikka joka päivä, enkä kyllä sieltä mitään muutakaan seuraa saanut joka mitenkään minua piristänyt olisi. Baarissa istuminen ja ihmisten örinä ja parittelupelien katselu vain masensi minua ja oli tietenkin epäterveellistä sen lisäksi että siihen vielä meni pirusti rahaa.
ihme että ilman pillua jää
Ehottomasti alat puhua intistä, pöksyt tippuvat alta aikayksikön. :p
Mutta jos totta puhutaan niin naisille voi jutella melkein mistä vaan, ihan alkuun vain kannattaa yrittää luoda jotain samaistuvuutta puhumalla asioista joista voit olla varma että olette samaa mieltä. Hyvä esimerkki on alkaa dissaamaan yhdessä jotain baarissa olevaa pelleä/lääppijää/yli-ikäistä tms.
En tietty osaa puhua kuin omasta puolestani, mutta dissauksessa kannattaa olla varovainen. Itse en tykkäisi jos mies alkaisi irvailemaan muille baarikävijöille mun seurassa, siitä tulee ylimielinen kuva. Kavereiden kesken kyllä pyörittelemme silmiämme näille iilimadoille, jotka kiertävät baarin kaikki naiset läpi ja siirtyvät jopa saman porukan sisällä viereiseen naiseen, kun se ykkösvalinta ei lämmennytkään.
Kehuminen on vanha keino aloittaa keskustelu, se toimii jos toimii.. Riippuu kehuista, kehujasta ja kehun kohteesta, niin kuin kaikki muukin tietenkin. Mä en innostu, jos tullaan sanomaan miten kauniit silmät mulla on. Tiedän että ne ovat kauniit ja olen kuullut sen miljoona kertaa aiemmin. Hiuksieni ihaileminen johtaa pidempään keskusteluun, mutta jos menet saman sanomaan jollekin pitkätukkaiselle blondille, niin vastaanotto on luultavasti evvk. Mua on verrattu Liv Tyleriin ja yhteen arabinaislaulajaan ja nuo kehut (?)kyllä herätti kiinnostuksen. Joku geneerinen ''oot tosi kaunis'' taas ei.
Kaikkein tympäisevimpiä aloituksia ovat ''miksi istut yksin'', ''miksi näytät noin surulliselta'' -tyyppiset heitot. Jos olisin joku muu, vastaisin noihin että ei kuulu sulle, painu vittuun, mutta koska olen minä, tyydyn vain hymähtelemään ja tuijottamaan tiiviista jotain kiehtovaa valaistusratkaisua.
Ja sitten kun keskusteluyhteys on avattu, niin musta on ihan ok jutella lähes mistä vaan... Paitsi seksistä, maahanmuuttokriittisyydestäsi ja siitä miten ''hinttareita on nykyään joka puolella ja tässäkin baarissa soitetaan vaan homojen musiikkia''.
"En tietty osaa puhua kuin omasta puolestani, mutta dissauksessa kannattaa olla varovainen. Itse en tykkäisi jos mies alkaisi irvailemaan muille baarikävijöille mun seurassa, siitä tulee ylimielinen kuva. Kavereiden kesken kyllä pyörittelemme silmiämme näille iilimadoille, jotka kiertävät baarin kaikki naiset läpi ja siirtyvät jopa saman porukan sisällä viereiseen naiseen, kun se ykkösvalinta ei lämmennytkään."
Olet siis tekopyhä. Mutta ei jäädä siihen kiinni. Haluaisin ennemminkin kuulla mitää vikaa on kaikkien naisten läpikäymisessä? Luuletteko te naiset olevanne jotain niin erityistä, että kiinnittäisin huomioni vain yhteen teistä?
"Kehuminen on vanha keino aloittaa keskustelu, se toimii jos toimii.. Riippuu kehuista, kehujasta ja kehun kohteesta, niin kuin kaikki muukin tietenkin. Mä en innostu, jos tullaan sanomaan miten kauniit silmät mulla on. Tiedän että ne ovat kauniit ja olen kuullut sen miljoona kertaa aiemmin. Hiuksieni ihaileminen johtaa pidempään keskusteluun, mutta jos menet saman sanomaan jollekin pitkätukkaiselle blondille, niin vastaanotto on luultavasti evvk. Mua on verrattu Liv Tyleriin ja yhteen arabinaislaulajaan ja nuo kehut (?)kyllä herätti kiinnostuksen. Joku geneerinen ''oot tosi kaunis'' taas ei."
Kuulostat aika naurettavalta pelleltä...sen sijaan että tyrmäisit kaikki kehujat suoraan, haluat kuulla paikkaansapitämättömiä kehuja.
"Kaikkein tympäisevimpiä aloituksia ovat ''miksi istut yksin'', ''miksi näytät noin surulliselta'' -tyyppiset heitot. Jos olisin joku muu, vastaisin noihin että ei kuulu sulle, painu vittuun, mutta koska olen minä, tyydyn vain hymähtelemään ja tuijottamaan tiiviista jotain kiehtovaa valaistusratkaisua."
Miksi nuo asiat kuuluisivat toiselle sen vähempää kuin nimesi, asuinkaupunkisi, koulusi, työpaikkasi yms? Taidat olla oikukas pikku lutka?
"Ja sitten kun keskusteluyhteys on avattu, niin musta on ihan ok jutella lähes mistä vaan... Paitsi seksistä, maahanmuuttokriittisyydestäsi ja siitä miten ''hinttareita on nykyään joka puolella ja tässäkin baarissa soitetaan vaan homojen musiikkia''."
Taidat olla joku vihervasemmistolainen paskakikkare?
Kai nyt jokainen haluaa tuntea olevansa jotenkin erityinen, vaikka tietäiskin olevansa vain yksi muurahainen miljardien joukossa.
Tavatessa jonkun, sitä joko kiinnostuu tai ei. Tässä kiinnostuksen herättämisessä on ihan hyvä poiketa massasta ja annoin vain esimerkkejä siitä, miten mun kiinnostus on saatu heräämään. Tuntuu vähän naurettavalta vääntää tätä, koska kyllähän nyt miehetkin ymmärtävät ettei nainen kiinnostu tyypistä, jonka on huomannut kiertävän saman illan aikana lähes jokaisen baarissa olevan naisen luona laukomassa samat väsyneet jutut tähtisilmistä ja helmistä simpukassa.
Onnistuit muuten samassa tekstissä kutsumaan mua tekopyhäksi, naurettavaksi pelleksi, oikukkaaksi pikkulutkaksi ja vihervasemmistolaiseksi paskakikkareeksi. Vau. Mua ei ole varmaan koskaan loukattu tässä mittakaavassa.
En nyt jaksa tähän paljoa kommentoida. Mutta kerro minulle että mistä helvetistä sitä edes tietää onko toinen kiinnostava, ennen kuin käy juttelemassa hänen kanssaan. Kun menen baarissa juttlemaan jollekin tytölle, ei se tarkoita sitä että haluan välttämättä iskeä hänet, vaan menen tutustumaan siihen tyttöön. Jos hän sitten vaikuttaa kiinnostavalta, niin voin mahdollisesti yrittää iskeä hänet. Joskus kun minulla on tylsää, saatan mennä juttelemaan sellaisillkein tytöille, joista tiedän ulkonäöstä etten aio heitä iskeä luonteesta riippumatta.
Itse en juuri ikinä kehu tyttöjä baarissa, paitsi iloisesta ilmeestä tms. Ehkä tässä onkin yksi syy huonoon flaksiini. Pitäisi enemmän pönkittää tyttöjen huonoa itsetuntoa valheilla, niin johan naurettavat akat alkaisivat kostua.
''Mutta kerro minulle että mistä helvetistä sitä edes tietää onko toinen kiinnostava, ennen kuin käy juttelemassa hänen kanssaan''
Sulle on varmasti ennenkin kerrottu ensivaikutelman tärkeydestä. Jos ensivaikutelma on negatiivinen, niin kiinnostus jutella kundin kanssa ja selvittää onko se sitten pidemmän päälle kiinnostava tyyppi, katoaa. Mä olen tässä yrittänyt tuoda esille miten esim. mun kanssa pääsisi siitä aloituksesta eteenpäin.
''Ehkä tässä onkin yksi syy huonoon flaksiin''
Joo. Se se varmaan on.
Terv. tekopyhä lutkahtava paskakikkare
En ymmärtänyt sanaakaan vastauksestasi...näytit vastaavan johonkin ihan muuhun kuin kysymykseeni.
Muotoillaan se sinulle uudestaa:
Mistä helvetistä MINÄ tiedän onko joku tyttö kiinnostava, ennen kuin käyn juttelemassa hänen kanssaan.
Kun SINÄ sanoit ettei illan aikana saisi lähestyä kuin yhtä tai kahta tyttöä. Mutta sehän tarkoittaa että minun täytyisi jotenkin valmiiksi tietää että ketkä tytöt siellä baarissa ovat minusta kiinnostavia (ilman että saan jutella heille), ja iskeä sitten heihin kiinni.
Yritäs nyt apina vastata tuohon kysymykseeni.
Muutenkin olen saanut jutuistasi sellaisen kuvan, ettet voi käsittää että baarissa voi mennä juttelemaan ihmisille ihan muuten vain, vailla taka-ajatuksia.
PS.Älä sekoita "minusta kiinnostava" ja "minusta kiinnostunut".
mikä on tietysti oiva valinta varsinkin kun bilettävät tyhjäpääpissikset ovat tavattoman kiinnostuneita opiskelusta ja monet ovat jopa jossain koulussa.
menen kysymään"miten menee?" Kysyin kerran tuota naiselta tanssilattialla ja hän vastasi pelokkaan oloisena"ihan hyvin". Ajatteli varmaan, että tuossa on niin sekopään oloinen kaveri ettei sitä kannata suututtaa. En oikein muuta osaa naiselle baarissa sanoa, tai sitten menen pöytään istumaan ja kysyn saako tähän istua, tämän jälkeen esittelen itseni ja sitten naisille tulee yllättäin kiire vessaan tai he haluavatkin vaihtaa baaria. Monesti myös kysyn naisen ikää, nimeä tai asuinpaikka tai jotain muuta tungettelevaa. Jos nainen on varattu niin kysyn poikaystävän nimeä.
Monesti olen myös mennyt juttelemaan naiselle, jota joku puuhelmipoika yrittää iskeä ja yleensä puuhelmipoju poistuu paikalta. Kai olemuksestani huokuu jotenkin, että tuo on arvaamaton sekopääfriikkiluuseri josta kannattaa pysyä kaukana.
Joskus kuitenkin naiset jopa hymyilevät minulle kun pusken kysymättä heidän pöytäänsä, ehkäpä se johtuu atleettisesta ulkonäöstäni ja tummista piirteistäni. Hymy kuitenkin yleensä hyytyy kun avaan suuni ja sanon jotain typerää.
Mitäs jos nyt ihan oikeasti menisit lääkäriin ja kertoisit kärsiväsi estyneisyydestä ja sosiaalisesta ahdistuksesta. Tarvitset lääkkeitä. Pyydä lääkettä joka ei vie seksuaalisia haluja pois (esim. moklobemidi), tai sitten pyydä halut vievän lääkkeen kanssa komboksi bupropionia.
Yleensä näiden lääkkeiden teho vahvistuu selvästi alkoholin vaikutuksen alaisena, sillä nämä lääkkeet tehostavat aivoissa myös sen reseptorin toimintaa jota kautta alkoholin rentouttavat vaikutukset ilmenevät.
Sopivampia keinojakin varmaan löytyisi, ehkä lähtökohtaisesti kannattaisi miettiä miksi on estynyt ja ahdistunut.
koulukiusaamista, seksuaalista kokemattomuutta ja aspergerin syndroomaa.(ei ole diagnosoitu, mutta epäilen omaavani sen)
Seksuaalinen kokemattomuus ei ole syy vaan seuraus jostain. Asperger on vähän vaikea määritteinen tauti, menee melkein medikalisaation puolelle?
Mutta tietysti siinä vaiheessa kun kokee oman ahdistuksen liian kovana voi olla hyödyllistä mennä keskustelemaan lääkärin kanssa, YTHS:llä osataan aika hyvin esimerkiksi ohjata psykiatrian puolelle jos tarvetta näyttäisi olevan. Mitään suoraan korjaavia lääkkeitä ei ole, vaan niiden tarkoituksena on mahdollistaa riittävä elämänhallinta. Parhain korjaava kokemus löytynee psykoterapian kautta.
Hyvä määritelmä. Se nimenomaan puuttuu ongelmaan joka ei ole fyysinen eikä klassinen mielenterveyden ongelma. Asp on ennenkaikkea sosiaalinen sairaus jota voisi verrata usein vaikkapa lihasrappeumatautiin mutta sosiaalisissa suhteissa.
Multa menee monet vitsit ja huumori ohi tai en ymmärrä mikä on vitsi ja mikä on tosiasia, en ymmärrä "sanatonta viestintää", en tunne tapoja joita toiset on harjoitelleet vuosikymmenet. Tämä tekee minusta siis sosiaalisesti invalidin. Olen oppinut selviytymään asian kanssa mutta se tekee toisten ihmisten kohtaamisen haastavaksi, ja etenkin kun puhutaan vakavista ihmissuhteista on se alue jonne minulla ei oikein ole kykyjä.
Suhdemaailmassa toiminta on vähän sellaista liaaneissa roikkumista ja parhaaksi apinamieheksi leimautumista sosiaalisessa mielessä. Minulla on omat kainalosauvani joilla pääsen etenemään muissa ihmissuhteissa joissa odotukset eivät ole korkeat. Mutta tuohon "liaanitouhuun" minä en kertakaikkiaan pysty.
Se ei tarkoita ettenkö voi olla oikein hyvä ja rakastava kumppani tai ettenkö pystyisi välittömään ja hyvään ihmissuhteeseen tai toivoisi sitä. En vain saa "myytyä" itseäni kumppaniehdokkaalle ja naiset yleensäkin ovat näissä touhuissa vielä miehiäkin taitavampia eivätkä halua tulla maantasalle kohtaamaan minua joka en sinne ylös pääse, tarvitsisin sosiaalisesti selkokielisen ihmisen mutta väitän että ad-hd virikkeellisyyttä kaipaavista naisista ei tähän ole :-(
Taas kysymykseksi jää onko se seuraus vai syy johonkin. Tuosta miten kuvasit tilannettasi tulee mieleen lähinnä että se on seuraus jostain muusta. Psykiatriassa se tietenkin on hiukan ongelmallisempaa, kun syntymämasentuneitakaan ei oikein ole. Aspergerista tulee mieleen lähinnä se että kehitellään itselle jokin sopiva syy olla sellainen kuin on, ja tästä syystä heitinkin tuon medikalisaation. Pitänee muistaa psykiatrian kurssilla, sitten joskus, kysyä tuosta :)
Eipä sitä jaksa enää edes yrittää. Se vain tuntuu niin teennäiseltä alkaa luoda merkityksetöntä keskustelua aiheesta ei mikään täysin tuntemattoman naisen kanssa.
Miten keskustelun muka saa avattua luontevasti puolihuolimattomasti, kun suurella osalla on kauheat ennakko-oletukset, jos joku tuntematon tulee juttelemaan.
Samaten kliseiset neuvot tehdä tikusta asiaa. Se tuntuu kanssa tosi typerältä. Tiedänhän minä nyt kysymättäkin esim. paljon kello on, missä olen, mikä kirja kannattaisi lukea, sopivatko uzbekistanilaiset kirsikkatomaatit paremmin kanin kuin saimaannorpan kanssa.