Miten teillä mies muuttui jos muuttui vauvan syntymän jälkeen? Miten muuten käyttäytyi? Oliko heti varpaijaiset tai muita illanistujaisia? Oliko myöhään poissa? Auttoiko kodinhoidossa? Itsellä tää kaikki edessä ja vähän pelottaa toi yksinjääminen heti alussa kun homma on uusi meille kummallekin. Olisi kiva kuulla miten muilla lähteny homma käyntiin :)
Mies ja vauva
??
91065
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meillä tuntui tulevan isälle se synnytyksen jälkeinen masennus äidin sijaan. Käpertyi itseensä, ei puhunut ei pussannut, kadotti täysin elämänilonsa, yritti kaikin tavoin keksiä tapoja päästä kotoa pois jne. Hänelle on aina ollut itsestäänselvää oma vapaus tehdä ja harrastaa mitä ja milloin tykkää ja päättää kaikista aikatauluista, joten vauvan tuoma muutos elämään oli hänelle valtava. Vauvalla oli myös paha koliikki ensimmäiset kolme kuukautta, joten eipä täällä kotona kieltämättä kovin mukavat oltavat ollut kellään, kun yötä päivää valvottiin, itkettiin ja kanniskeltiin.
Jotenkin sitä oli itse äitinä niin hormonihumalassa ja sekaisin jo pelkästä väsymyksestäkin, ettei sitä oikeastaan sillä hetkellä oikein ajatellut sen kummemmin miten välinpitämättömästi se tuore isä kaikkeen suhtautuikaan. Sitä koitti vain itse parhaan kykynsä mukaan jaksaa päivän ja hetken kerrallaan ja hoitaa sen vauvan tarpeita. Vähän pää sumussahan ne ensimmäiset kuukaudet meni, mutta kylläpä siitäkin vain selvittiin, ja mieskin palautui lähes ennalleen muutaman kuukauden sopeutumisajan jälkeen ja alkoi nauttimaan isyydestään.
Toki edelleenkin vauvan lähestyessä nyt vuoden ikää, ne miehen omat menot ja harrastukset on siellä tärkeyslistan kärkipäässä ja niistä tulee erimielisyyksiä säännöllisin väliajoin. Oikeastaan se oli aika lailla odotettavissa kun tiesi miten itsenäisesti hän teki mitä tykkäsi jo ennen vauvan tuloa.
Meillä taisi tuo alkuaika olla kyllä kaiken kaikkiaan aika lailla worst case scenario, ettei kannata säikkyä, että se juuri kellään aivan tuommoista olisi. :)
Kiinnitin huomiota kysymykseesi "Auttoiko kodinhoidossa". Toivon, ettet oikeasti pidä miehesi tehtävänä auttaa kodinhoidossa, vaan kodinhoito olisi teilä molemmille kuuluva tehtävä. Auttaminen on sitä, että auttaa toista, joka kantaa tehtävästä päävastuun.
Miehesi kuitenkin varmasti asuu samassa osoitteessa kanssasi, joten kodinhoito on itsestäänselvästi hänen jokapäiväinen velvollisuutensa. Älä anna hänelle tilaisuutta olla pelkkä apuri. :)
kahta "vauvaa" ei kannata hoivailla, jos on vain yhden synnyttänyt. Eli suomeksi, jos mies jatkaa / alkaa juoksemaan baareissa ynnä muissa riennoissa, kannattaa miettiä mikä vie eniten sitä jaksamista. Aina se ei ole se vauva, vaan huoli parisuhteesta ja siitä isukista. Monella elämä helpottuu kun heittää sen "ylimääräisen" sohvalla lojuvan sotkijan ulos, ja keskittyy vain itseensä ja vauvaan. Mies ehkä tajuaa tai siten ei!
Itse olen sitä mieltä että kaikkea kohtuudella, eli tottakai isän täytyy saada jatkaa omia harrastuksiaan, kuten äidinkin, kunhan jaksaa. Sekään ei voi olla katastrofi jos miehen harrastus jää väliin kerran jos toisenkin, jos kotona on sellainen meininki että toista aikuista tarvitaan.
Illanistujaisia sun muita voi ihan hyvin jättää väliin vauva-vaiheessa, ellei kyseessä ole jotain mikä ei toistu, esim. oman sisaruksen häät, hyvän ystävän kolmekymppiset jne. Mutta näihinkin voi mennä autolla selvinpäin ja tulla ajoissa kotiin!
Joillekin miehille tuntuu vauvan syntymä olevan jonkun ajan loppu, eivät käsitä, ettei elämä siihen lopu, vaan vähäksi aikaa muuttuu. Kyllä niihin rientoihin vielä pääsee!
jännä juttu, en mä koe sen olevan multa pois jos mies käy joskus jossain. tosin käykin hirmu harvoin, ja omaa ns. eurooppalaiset juomatavat, eikä kännijuominen ole se tavoite. Luonnekin pysyy aika samana, eikä tarvi petoksia pelätä. Kyl mä voin hyvin raskaana olla kuskina, esim pikkujouluissa.. ehkä kun aikuisia ollaan eikä baareilu ikinä ole ollut pakkopakko.. ollaan puhuttu että ihan hyvä ja korkea aika saada lapsi, mitään ei koeta menettävämme.
koti-isäksi, onneksi ja mä menin töihin sen 9 kk äitiysloman jälkeen. tuli hellemmäksi ja hoivaavammaksi vielä mitä ennen, on kotona viihtyvä ja vaikka patistan ei paljon käy missään. on juoksunsa juossu. ei juo eikä polta, onneksi. monella tavalla hyvä mies siis. kotitöitä ei tosin juurikaan tee. ne hoidan itse ja olen päävastuussa, mutta mies on hyvä hyvä isä ja sitä arvostan todella.
ei muuttunut..edelleen odotan että ottaisi vastuun perheestään..lapsi 10kk
Meillä lapsi 1v10kk.. mies ei oo yhtä vaippaa vaihtanut taikka yhtä tuntia lapsia katsonut (on pienempikin vielä, nyt 9 kk).. minkäs sille teet, ihminen voi vaan ittensä muuttaa;/ Mie oon muuttanut itteä siihen suuntaan etten välitä enää niin kovin paljon kuhan ite saan olla rauhassa..
"Mie oon muuttanut itteä siihen suuntaan etten välitä enää niin kovin paljon kuhan ite saan olla rauhassa.. "
Miksi vuodesta toiseen sitten jaksat kuitenkin katsella miestäsi?? Nainen! Ota niskasta kiinni itseäsi ja lähde suhteesta!!! Sinäkin tarvitset arvostusta ja kunnioitusta ihmisenä myös sitä toisen läheisyyttä ja auttamista arjessa!!!
Meillä mies vauvan synnyttyä teki kaikki kotihommat ja ruuat sen pari viikkoa kun olin kipeä. Kauheasti ei vauvaa hoitanut, vaihtoi vaippoja välillä kyllä ja taisi kylvettää.
Ekat pari kk oli vähän huolissani että eikö mies rakasta vauvaa. Siis tottakai tykkäs ja paijasi ym. Mutta en nähnyt mitään 'yhteyttä' heidän välillään. Mutta nyt kun vauva on vähän isompi(no vasta 4,5kk) niin tässä reilu kk aikana kun vauvakin on kasvanut ja seurustelee koko ajan ja touhuaa niin mies on ihan hullaantunut vauvaan. Miehillä siinä kestää kyllä enemmän aikaa.
Ei ole kyllä missään vaiheessa juossut baareissa tai missään muuallakaan. En niin urpo ole että semmoisen miehen olisin ottanut.