Hei! Ongelmanani on tämä.. Minulla ja miehelläni on ollut monta kuukautta jo tapailua ja vakavampiakin tunteita on jo ilmaantunut. Me emme riitele mistään ja kaikki on ollut todella mukavaa tähän mennessä. Tiedän että mies haluaisi aloittaa virallisen seurustelusuhteen kanssani, mutta en ole aivan varma onnistuisiko tämä lopulta? Onko siis mahdotonta että suhde onnistuisi pidemmällä tähtäimellä jos ihmiset ovat täysin eri maailmoista?
Mieheni sanoo että olen kuin pumpulissa kasvanut, mutta minä taas pidän lapsuuttani ihan normaalina ja onnellisena. Vanhempani ovat yhdessä enkä koskaan ole ollut riitojen keskellä. Olen saanut todella paljon tukea vanhemmiltani ja minulle on tehty selväksi että pitää juoda kohtuudella ja että terveelliset elämäntavat ovat tärkeitä. Minusta itselläni on hyvät elämänarvot joista en haluaisi luistaa. En kannata mitään yhdenyönjuttuja vaan haluan löytää jonkun kenen kanssa asettua ja välttää turhat hölmöilyt. Voin sanoa ettei minulla ole elämässäni ollut juurikaan ns. vaikeita aikoja.
Mieheni on taas aivan erilaisesta maailmasta. Hänen vanhempansa ovat eronneet ja hänen äidillään on ollut monta miestä. moni on hakannutkin hänen äitiään suoraa mieheni edessä, kun mieheni on ollut lapsi. Alkoholi ja tupakka ovat kuuluneet hänen elämäänsä jo kuudennelta luokalta lähtien ja kotona on ollut ongelmia jatkuvasti. Pilveäkin on kokeiltu parit kerrat. Hänelle on opetettu että kaikkea saa kokeilla kunhan ei jää kiinni periaatteella. joitakin irtosuhteitakin on ollut, mutta ei yhtään vakavaa suhdetta.
Mielipiteemme ovat monesta asiasta erilaiset koska olemme eri maailmoista. Tuntuu, että hän ajattelee välillä maailman olevan paljon pahempi mitä se todellisuudessa on. Mikään ei kuulemma voi mennä hyvin, koska aina rupeaa menemään huonosti. Oikeasti välitän tästä miehestä, mutta minulla on hieman sellainen suojeleva olo häntä kohtaan. Haluaisin näyttää hänelle että elämässä kaikki voi olla hyvinkin. Onneksi hän on kaikki päihteet jo jättänyt niin siitä ei sitten tule mitään ongelmaa..
Viestini on varmaan todella sekava kun niin paljon liikkuu tällä hetkellä päässä.. mutta olisi kiva jos muutkin vastailisi ketkä ovat olleet samanlaisissa tilanteissa tai muutenkin vaan. Eikö joku ole joskus sanonut että vastakohdat täydentävät toisiaan.. Onko se tosiaan totta?
Mieheni sanoo että olen kuin pumpulissa kasvanut, mutta minä taas pidän lapsuuttani ihan normaalina ja onnellisena. Vanhempani ovat yhdessä enkä koskaan ole ollut riitojen keskellä. Olen saanut todella paljon tukea vanhemmiltani ja minulle on tehty selväksi että pitää juoda kohtuudella ja että terveelliset elämäntavat ovat tärkeitä. Minusta itselläni on hyvät elämänarvot joista en haluaisi luistaa. En kannata mitään yhdenyönjuttuja vaan haluan löytää jonkun kenen kanssa asettua ja välttää turhat hölmöilyt. Voin sanoa ettei minulla ole elämässäni ollut juurikaan ns. vaikeita aikoja.
Mieheni on taas aivan erilaisesta maailmasta. Hänen vanhempansa ovat eronneet ja hänen äidillään on ollut monta miestä. moni on hakannutkin hänen äitiään suoraa mieheni edessä, kun mieheni on ollut lapsi. Alkoholi ja tupakka ovat kuuluneet hänen elämäänsä jo kuudennelta luokalta lähtien ja kotona on ollut ongelmia jatkuvasti. Pilveäkin on kokeiltu parit kerrat. Hänelle on opetettu että kaikkea saa kokeilla kunhan ei jää kiinni periaatteella. joitakin irtosuhteitakin on ollut, mutta ei yhtään vakavaa suhdetta.
Mielipiteemme ovat monesta asiasta erilaiset koska olemme eri maailmoista. Tuntuu, että hän ajattelee välillä maailman olevan paljon pahempi mitä se todellisuudessa on. Mikään ei kuulemma voi mennä hyvin, koska aina rupeaa menemään huonosti. Oikeasti välitän tästä miehestä, mutta minulla on hieman sellainen suojeleva olo häntä kohtaan. Haluaisin näyttää hänelle että elämässä kaikki voi olla hyvinkin. Onneksi hän on kaikki päihteet jo jättänyt niin siitä ei sitten tule mitään ongelmaa..
Viestini on varmaan todella sekava kun niin paljon liikkuu tällä hetkellä päässä.. mutta olisi kiva jos muutkin vastailisi ketkä ovat olleet samanlaisissa tilanteissa tai muutenkin vaan. Eikö joku ole joskus sanonut että vastakohdat täydentävät toisiaan.. Onko se tosiaan totta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Eikö joku ole joskus sanonut että vastakohdat täydentävät toisiaan.. Onko se tosiaan totta? "
No ei ole.
Pitkässä suhteessa yleensä esille nousevat että mitä yhteistä ihmisillä on ja yhteiset arvot.
Ihan rehellisesti sanottuna olet yksi niistä nuorista kunnon tytöistä joka on ihastunut nyt sitten tällaiseen rikkonaista elämää viettäneeseen puolinarkkariin.
Sinulla on iskenyt vielä kaiken lisäksi hoivavietti päälle kuten monilla vanhemmillakin naisilla omien juoppojen ja renttujensa kanssa.
Eniten huolettaa se että hän sanoo että olet pumpulissa kasvanut joka viittaisi siihen ettei hän arvosta sinua. Sitten on tuo hänen alakuloisuus maailmaa kohtaan.
Nyt kysymys kuuluukin haluatko että hän sinussa seurassa ollessaan ajattelee eri tavoin kuin sinä, että elätte eri maailmoissa, on kuin maailmansa myynyt ja ehkä jopa harrastaa irtosuhteita?
Kärsit aika pahasti sellaisesta "kiltti tyttö - pahis poika" syndroomasta jossa viehätyt ihmisestä joka on erilainen alkuunsa, ihastut hänen rohkeuteensa mahdollisesti tehdä erilaisia valintoja kuin sinä ja sitten yrität hoivata häntä vaikka näet ettette sovi tai kuulu yhteen. Älä ainakaan sen takia ole hänen kanssaan että haluat näyttää vain että maailmassa on hyvääkin. Se on hänen itse opittava ja kyettävä näyttämään myös sinulle.
Voiko häneen luottaa ja onko hän jo muuttunut vai jatkaako vanhaa elämäntapaansa?
Tulee olo ettei hän ole kiinnostunut sinun maailmastasi eikä arvosta noita arvoja jota sinä olet perinyt vanhemmiltasi. Nuoret naiset usein ihastuvat kapinallisiin mutta tulee aika jolloin sitä onnellista yhdessäoloa ei sitten oikeasti tullutkaan.
Olen muuten samanlainen kun sinä ja joskus tavannut tuon pojan kaltaisen tytön. Helppo arvata ettei siitä lopulta tullut mitään. Eri maailmoissa eläneiden ja elävien on vaikea jakaa samaa maailmaa keskenään.
Luin ensimmäisen vastauksen ja fiilis oli samanlainen kuin varmaan Intiassa suhtautuminen eri kasteista olevien tuomittuihin romansseihin.
Itselläni oli niin viimeisen päälle tasokas parhaista piireistä oleva mies, joka vuosien mittaan osoittautui narsistiksi sadistisin vivahtein. Että se siitä. Samantasoisten tiet erosivat ja nykyinen rakas on kokenut vähintään yhtä kovia kuin oma miesystäväsi. Kuuntele sydäntäsi äläkä välitä muiden väkätyksistä, on ohjeeni.
"Luin ensimmäisen vastauksen ja fiilis oli samanlainen kuin varmaan Intiassa suhtautuminen eri kasteista olevien tuomittuihin romansseihin."
Lopputulos on ainakin yhtä huono. :)
Missään en ole tuominnut tuota suhdetta mutta sanon että todennäköisesti ei tule toimimaan.
"Kuuntele sydäntäsi äläkä välitä muiden väkätyksistä, on ohjeeni. "
Sydäntä ei kannata aina kuunnella, se ohjaa useinkin täysin väärään suuntaan.
Kyllä päätöksessä pitää olla niin sydän kuin pääkin mukana.
ennalta hirveemmin kukaan osaa sanoa ja ainoa tapa tietää on kokeilla. Jos järkeilee, niin moni mahdollinen hyväkin suhde jää kokematta. Empimällä ja jänistämällä on tietysti varmaa ettei siitä tule mitään, mutta mitä jos? Jos aloittaja tuntee nyt noin ja ei kokeile sudetta, hän miettii sitä pitkään ja hartaasti tulevaisuudessa... mitä jos?
"Jos järkeilee, niin moni mahdollinen hyväkin suhde jää kokematta."
Ootko tosissasi?
Jos seuraa vain tunnetta niin moni mahdollinen huono suhde tulee koetuksi JA samalla moni mahdollinen hyvä suhde jää kokematta (kun ei ole vapaa vaan varattu).
"Empimällä ja jänistämällä on tietysti varmaa ettei siitä tule mitään, mutta mitä jos?"
Kivasti liität negatiiviset odotusarvot harkintakykyyn ja varovaisuuteen. On tietysti varmaa sinulle että siitä tulee jotakin?
Sanoisin että tuo "mitä jossin" mahdollisuus on siinä 5% eli joka 20 suhde olisi sitten hyvä ja loput huonoja. Tietysti tunteen mukana mennessä voi itselleen uskotella että ne loputkin olivat "hyviä" ja sai "arvokasta kokemusta" mutta kyllä se vituttaa huomata että on tuhlannut aikaansa suhteessa josta vain ei tule mitään kun molemmat ovat niin erilaisia. Sydän sykkii mutta pää on tyhjä. Joissakin tapauksissa sitten vain kysymys on seksuaalisesta kiinnostuksesta ja intohimosta mutta parilla ei ole mitään yhteistä puhuttavaa.
"Jos aloittaja tuntee nyt noin ja ei kokeile sudetta, hän miettii sitä pitkään ja hartaasti tulevaisuudessa... mitä jos? "
Tai sitten hän miettii että mitä olisikaan voinut tapahtua jos hän ei olisi ollut niin typerä ja viettänyt aikaa jonkun ihmisen kanssa joka selvästi järjellä ajateltuna ei sovi hänelle.
"ennalta hirveemmin kukaan osaa sanoa ja ainoa tapa tietää on kokeilla."
Ainoa tapa tietää VARMASTI on kokeilla mutta haluaako ottaa sen riskin jos todennäköisyydet ovat pienet? Rakkaudesta sokeat tekevät ehkä niin kunnes sitten iskee se katumus ja pettymys peliin.
Ennalta osaa joitakin asioita päätellä, kyllähän nyt jokainen tekee parinvalintoja koko ajan sillä perusteella.
Tunnistin aloittajan tekstistä aika täydellisen kuvan siitä kuinka usein nuo jutut menevät ja lopputuloksena paljon sydänsuruja ja menetettyä aikaa suhteessa joka perustuu sokealle tunteelle.
Valinnan hän saa tietysti tehdä täysin itse.
Hei sinä "yksi mielipide"! No tiedätkö mitä tapahtuu jos Intian maaseudulla alempikastinen poika ja ylempikastinen tyttö rakastuvat? Raivostunut kansanjoukko surmaa pariskunnan, koska teko rikkoo jumalia ja maailmanjärjestystä vastaan. Näin ainakin vielä muutama vuosi sitten. Gandhihan kielsi virallisen kastijärjestelmän jo aikoja sitten.
Onneksi elämme sivistyneessä, demokraattisessa tasavallassamme, jossa jokainen on saman arvoinen ihmisoikeuksiltaan, eikö : )
Nettiraati tarvitsisi vähän lisää faktoja mielipiteenmuodostukseen. Minkä ikäisiä olette? Molemmat varmaankin olette työssäkäyviä tai opiskelijoita?
Keskustelkaa edelleen avoimesti tulevaisuudesta, toiveistanne, ja asioista joista et missään nimessä suostu luistamaan. Mielestäni on ihailtavaa, että poika on noin avoimesti kertonut taustastaan ja kokemuksistaan, eikä sitä missään nimessä pitäisi käyttää lyömäaseena häntä vastaan. Hänhän olisi voinut vaieta tai kertoa jotakin satua. Kertominen minun elämänkokemuksellani tulkiten (46 v.) tarkoittaa sitä, että hän haluaa itse sanoutua irti sellaisesta elämästä jota joutui näkemään kodissaan, ja haluaa valita paremmin omassa elämässään arvonsa ja elämäntapansa. Tässä tasapainoinen, ymmärtäväinen tyttöystävä (sinä) on ehkä se tekijä, joka saa entisen varjoisten kujien kasvatin elämän paremmille raiteille. Edellyttäen että hän itse todella haluaa onnistua ja myös vähän muuttua.
Jos epäröit, mutta toivot suhdetta hänen kanssaan, yksi tapa päästä eteenpäin olisi kutsua hänet kotiisi kahville tai syömään/iltaa istumaan. Älkää hänen taustoistaan heti kaikkea kertoko, riittää mielestäni että vanhemmat ovat eronneet. Vanhempasi arvioitkoot häntä ihmisenä tässä ja nyt. Joka tapauksessa perheesi suhtautuminen varmaan vaikuttaa omiin valintoihisi paljon, niin että heti seurustelun aluksi tämäkin asia selvitettävä.
Mistä lähtien sananvapautta on rajoitettu niin ettei saa kertoa mielipidettään suhteesta JOS HENKILÖ ITSE KYSYY SITÄ!
Uskoisin tietäväni Intian kasteista enemmän kuin sinä, intialaisia tuttujakin kun joskus on ollut.
Minulle on aivan sama mitä tuo ap. tekee mutta pyydänpä anteeksi kun annoin kokemusteni ja tietojeni mukaan näkemystä miten tuonkaltaisissa suhteissa tuppaa käymään.
Samanlaista paskaa kuin nämä "iällä ei oo väliä" tyypit. Siihen kun menet sanomaan että "iällä on väliä" niin saa kuulla saman virren että on sitten ahdasmielinen suvaitsematon paska.
Minusta kuulostaa siltä ettei minulle sallita omaa mielipidettä tässä ketjussa jonka avulla ap. voi muodostaa oman mielipiteensä. Eikös se ole noiden ihmisoikeuksien vastaista aikalailla?
Jos joku haluaa päätyä huonoon suhteeseen eikä häntä saa edes varoitella siitä kun hän itse sitä kysyy niin sellainen järjestelmä taitaa vastata aikalailla jonkin sortin kastijärjestelmää myös.
Jäi kiinnostamaan, miten aloittaja asian ratkaisi? Vai onko vielä mietintäaika menossa?
Etteivät nuo kaksi sovi lainkaan yhteen! Ongelmia tulossa, jos jonkinmoisen suhteen aloittavat!