synnytys oli? Kestääkö sen?
Entä keisarileikkaus, jos sinulle on sellainen tehty?
Entä keisarileikkaus, jos sinulle on sellainen tehty?
Nainen, millainen kokemus
2+5
41197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Se. Menkkakipuja x100-1000 ja sen semmoista. Kyllä sen kestää, kun vaan ei pistä ihmeemmin vastaan eikä anna millekkään hysterialle tilaa. Niin ja muistaa että kohta se on ohi.
Sektiokin on mulle tehty, ja siinä nyt ei muuta ollut kuin että jälkikäteen on leikkaushaava ja sen mukaan tuomat ongelmat. Mä sain myös samalla keuhkokuumeen, ilmeisesti kanyyli puhkaisi sen esiin, ja sillä sitten toipuminen muuttui entistä haasteellisemmaksi. On vaikea sanoa miltä itse sektiosta toipuminen tuntui kun kerta keuhkokuume jylläsi ja toi vaikka mitä siihen lisäksi.
Kaksi synnytystä takana.
Ensimmäinen synnytys alkoi raskausmyrkytyksestä 2viikkoa ennen laskettua aikaa. Äidin ja lapsen henki siis vaarassa. Synnytys eli supistukset lääkkeillä käynnistettiin sairaalassa välittömästi, kun todettiin että myrkytys on päällä. Olin siis rutiinitarkastuksessa, mutta jäin sitten sairaalaan. Soitin miehelle, joka tuli paikalle, kun pääsi. Tiedettiin, että synnytys tulee kestämään pitkään, koska on ns. keinotekoinen. Synnytystä kesti 17h. Lapsi ei millään halunnut tulla ulos. Koska synnytyksessä ei saa periaatteessa syödä mitään, olin hyvin nääntynyt ja väsynyt, koska nukkuminenkaan ei luonnollisesti onnistunut koko yönä. Ei kyllä seuraavanakaan.Lopulta pieni, kahden kilon tyttö syntyi. Hänet kiikutettiin nopeasti kuitenkin keskolaan ja nenämahaletkuihin, koska oli niin heiveröinen ja sokeriarvot huonot. Olin sairaalassa pari viikkoa, siihen asti että imetys alkoi jollain lailla sujua. Ihan reipas tyttö hänestä on kasvanut, hankalasta alusta huolimatta:)
Toinen synnytys.
Supistukset antoivat merkkejään pari viikkoa yli lasketun ajan. Raskausmyrkytyksestä ei tällä kertaa pelkoa, koska se ei uusi, jos toisen lapsen isä on sama kuin ensimmäisen. Supistukset olivat voimakkaat, mutta odottelin kärsivällisesti lapsiveden tuloa, ajattelin että sitten vasta kannattaa lähteä sairaalaan, kun sinne ei ole pitkä matka. Lisäksi oli yö, ajattelin, että menee aamuun. Vanhempani olivat tulossa esikoisen kanssa olemaan kotona, kun olen synnyttämässä. ajattelin että annan miehen, esikoisen ja vanhempieni nukkua rauhassa ja kärvistelen tuhatkertaisissa menkkakivuissani. Supistukset kuitenkin vain tihenivät ja tihenivät, todella nopeasti ja soitin sairaalaan. Siellä sanottiin, että paras tulla kuitenkin heti. Vanhempani tulivat paikalle soitettuani ja miehen kanssa lähdettiin matkaan. Tuntui siltä, että synnytän autoon. Kiemurtelin etupenkillä ja huusin miestä ajamaan lujempaa. katselin ravintolasta raahustavia humalaisia auton ikkunasta. Hyvä ettei kukaan jäänyt alle. Sairaalassa sanottiin, että hyvä, etten odottanut enempää. Lapsivesi oli jotenkin jumissa, ja kun se menisi, lapsi syöksyisi saman tien ulos. Lapsi olikin ulkona alle tunnin sisällä sairaalaan päästyäni. Pitkä ja hoikka vauva:)
siitä onko kysyjänä mies vai nainen. Jos nainen, niin jo synnyttänyt, vai synnyttämätön? Miksi kysymyspaikaksi valittu juuri miehen loiikka? :)
aivan sama kumpi kysyjä on.Minulla on yksi lapsi. Saman kertomuksen olen kertonut miehille ja naisille.Naisille pidemmän version vain, koska heitä kiinnostavat yksityskohdat. Kyseessä on selkeästi mies tai nainen, jolla ei ole lasta (ehkä harkinnassa tai tulossa, tai sitten ei) Hän haluaa kuulla tarinoita, että jotenkin osaisi joko ennakoida tai muuten ymmärtää lapsellisia.
että kestää ilman suurempia ongelmia, miehelle taas valehtelisit että kivut on helvetinmoiset.
tekis just toisinpäin. Miehille se tieto, minkä haluavat kuulla, ettei tule paha mieli. Ja naisille totuus.
vastaisin, että joo, siinähän se meni, otatko muuten oluen. ;-) Naiselle vastaisin ihan totuudenmukaisesti, jos hän jotain kysyisi, mutta ei mua oma-aloitteisesti aiheesta oo koskaan huvittanut hirveesti puhua.
tiesin.
näinhän sä teit.:)
miehenä voin sanoa, että kyllä sen kestää. Synnytyssali on paikka, jossa tytöistä tehdään naisia.
millainen nössö sellainekin ämmä on, joka ei yhtä synnytystä edes kestä?
Hähä! :D
Miestutkimuksen mukaan miehiä syrjitään selkeästi synnytyksessä. Nykyisistä synnyttäjistä liki 100% on naisia. Tämä feminiininen hegemonia ja vallankäyttö alistaa miehiä. Vaadin tasa-arvoa.
pakko kestää. Ei siinä ole vaihtoehtoja. Vaikka olisi nössökin.
keisarileikkaus
hyvin vähän pelon vuoksi. Yleensä syynä on liian ahdas lantio (kyse sisimmäisistä luista,ei lantion leveydestä tai paikkojen tiukkuudesta) tai perätilasynnytys, eli lapsi väärinpäin tai hätäsektio.
Kannatan, onhan se ny perkele että vaan naiset synnyttää! Kyllä perheen pitäis saada keskenään päättää eikä vaan olettaa että joo naisellehan se kunnia ja vastuu kuuluu automaattisesti. Ne on nää vanhat asenteet vaan niin tiukassa. :/
sosiaalinen konstruktio - mut kyllä ne miehetkin alkaa synnyttämään, kunhan kontruoidaan riittävästi.
nainen kantakoon vastuunsa, jos menee nussimaan.. ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä että nussimalla saattaa joutua synnyttämään..
Hähä! :D
lantion luut vaan myös itse synnytyasaukkoa ympäröivät luut, eli häpyluun ja häntäluun välinen tila.
Ja kyllä niitä keisarileikkauksia pelon takia tehdään. Tai sitten yksityisen kautta
en muistanut noita luiden nimiä. Yleensä pieni kokoisilla naisilla on ahdas lantio, siis esim. lyhyillä. Mutta voi silti olla iso takapuoli ja ns. "väljät paikat", kuulemma. Ollaan sen verran naisten kanssa näistä juteltu :o) Ja viisi lasta alateitse synnyttänneellä voi olla tiukemmat paikat kuin ahdas lantioisella. Mulla on yks gynelogi tuttu, nainen ;) Enemmän niitä kai amerikassa kuitenkin pelon takia tehdään.
1. Rahan kanssakin toimitaan niin, että yhteiskunta verottaa kansalaisia ja jakaa sitten toista kautta rahaa takaisin.
2. Biologinen äitiys tai isyys ei ole tärkeää, vaan todellinen vanhemmuus koostuu muista asioista.
1. & 2. =>
Synnytyssairaalassa voisi hyvin olla kaksi ovea. Toinen ovi niille, jotka tulevat synnyttämään lapsia kaikkien yhteiseksi hyväksi. Ja sitten toinen sisäänkäynti niille, jotka lapsia haluavat. Sen takana sitten kirjaimellisesti odotettaisiin jonossa, milloin se oma lapsi syntyy. Hyvin tasa-arvoista ja oikeudenmukaista.
http://www.riemurasia.net/jylppy/16308/Tiukka_paikka
en synnytä se on varma
Miehille asepalvelus ja naisille synnytyspalvelus. Odotusajan saa päivärahaa - ja joka kolmas viikonloppu pääsee kotiin käymään. Samalla ratkeaa ensisynnyttäjien korkean iän ongelma eli homma on suoritettava 17-27 vuotiaana. Palveluksen jälkeen osa steriloidaan - jotkut voidaan kutsua kertausharjoituksiin.
Näinkin se vois mennä:
http://www.vau.fi/Teemat/Teemakategoriat/Novelleja/Jos-miehet-synnyttaisivat/
Kyllä ihmisten pitää saada itte valita synnyttääkö vai meneekö inttiin. Muuten kyllä ihan jees.
ton verran. Mitä me tehdään kieltäytyjille?
että tämä keskustelu johtaa vielä siihen kysymykseen, että luotammeko jatkossakin maan väkiluvun ylläpitämisen synnytysvelvollisten harteille, vai joudummeko siirtymään palkkasynnyttäjiin.
muiden kanssa. Lähetämmekö kriisinhallintajoukkoja maihin joissa syntyvyys uhkaa laskea hälyyttävästi.
Koska tämä on kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymys, linnaan vaan kaikki kieltäytyjät. Tai sit joku muu sanktio, mut pääasia että rangaistaan. Tai sit jotain "hienovaraista motivointia" että hoitavat velvollisuutensa.
Italiaan. Siinä on Luigi ja Paolo ihmeissään kun meidän Laurajenna ja Tinttamari tulee näyttämään miten lapsia tehdään.
Eli vankilaa palvelusajan (n. 9kk) verran - ilman ruokaa ja juomaa. Oliko riittävän hienovaraista? Mä kuulun työvoimapolitiikassa Himleriläiseen koulukuntaan - en tiiä näkyykö se.
Siitähän ne homot syyttävät yhteiskuntaa, kun koiras ei voi poikia. Ei, vaikka niitä olisi kaksi.
Näin tehdään.
No jos oikein laskee asioita yhteen niin kyllä tosta sun koulukunnasta jotain voi päätellä. x)
saattaisi käydä niin, että Luigi ja Paolo raijattaisiin tänne hätiin...
Kumma juttu muuten, kun naiset valittavat huonoa palkkaansa, joka osin johtuu äitiyslomista.
Silloinhan raha tulee tilille tekemättä mitään. Päivät ollaan kotona ja välillä käydään ulkoilemassa tai äitien päiväryhmässä. Isukki painaa pitkää päivää, että saisi paikattua loven taloudessa. Sitten kun isukki tulee kotiin voidaankin lykätä vauva hänelle (ja mikäpä siinä) että äitsykkä saa vähän "omaakin aikaa". Jotkut ovat kotona kolmekin vuotta ja kun sopivasti niitä palleroisia ilmestyy, niin jo ollaankin oltu työelämästä poissa kuusikin vuotta, jollei enemmänkin. Sen jälkeen pitääkin kurssitella itseään, kun on pudonnut kelkasta, vuosi-pari saattaa hyvinkin riittää. Ja se opiskelijaelämähän tiedetään...
Mutta on se hyvä kun on töitä isukilla niin se voi tehdä vielä sen verran ylitöitä että saadaan se asunto maksuun. No mutta äitsykän päästyä töihin hän huomaa, että herramasiunaama, rahaahan jää tilille ihan mukavasti, ei sitä ennen lapsia jäänyt, ai niin, silloinhan maksettiin vielä asuntolainaa...
http://www.uusisuomi.fi/viihde/76591-iski-naisia-facebookista-tuloksena-12-raskautta
Nyt vaan kaikki Facebookaamaan, niin saadaan syntyvyys nousuus ja eläköitymisongelma kuriin!
No ei ainakaan semmoinen kuin saippuasarjoissa. :) Niissähän näytetään vaan se ponnistusvaihe jossa vauva tulee maailmaan, ja sekin on aina kestoltaan jonkun pari minsaa, hehee. Oikeestihan synnytys voi kokonaisuudessaan kestää vaikka vuorokauden tai pari. Mut ei se koko aika mitään sietämätöntä tuskaa ole, kyllä siinä supistesten välillä voi vaikka kävellä tms.
Nykyään on kovasti muotia synnyttää ilman (lääkkellistä) kivunlievitystä. Mähän en tota tiennyt kuin vasta synnytyksen jälkeen, hohhoijaa. En voi siis sanoo olevani täydellinen äiti kun menin ottamaan epiduraalipuudutuksen. Mut ei sen teho kauheen kauan kestä joten kyllä mä silti otan glooriaa siitä että olen ne helvetilliset tuskat kärsinyt, vaikka epiduraali ne hetkeksi pois veikin. xP
Mutta joo, sanotaanko näin ettei sitä kipua voi oikein kuvailla kun ei mitään vastaavaa ole koskaan kokenut. Mutta kyllä sen kestää, se loppuu kuitenkin aikanaan, eikä sitä voi eikä kannata murehtia etukäteen.
Mulle tuli yllätyksenä miten totaalisen väsynyt olin pitkän aikaa synnytyksen jälkeen (en esim. pystynyt moneen päivään kävelemään kuin lyhyitä matkoja väsymyksen vuoksi) ja älyttömät tunnekuohut synnytyksen jälkeisinä päivinä. Siis sellaiset että alkoi itkettää jos jääkaapissa ei ollut jugurttia ja ois itkettänyt vaikka sitä ois ollutkin, heh.
Merkittävintä koko prosessissa on kuitenkin sen mukanaantuoma elämänmuutos. :)
Mulla on kaksi lasta ja kaksi synnytystäkin siis koettu...ja helppoja olivat molemmat synnytykseni. Kai se on ollut hyvää tuuriakin mulla matkassa mutta ei jäänyt mitään kauhukokemuksia kivun tai minkään muunkaan suhteen ja voisinpa synnyttää kolmannenkin lapsen...jos tuo isäntä suostuu vielä kanssani lapsentekopuuhiin tosimielessä ;) Ensimmäinen synnytys kesti kuutisen tuntia ja ponnistusvaihe vain 10 min. ja toisen lapsen syntyessä oli jo kiire sairaalaan...silloin synnytys kesti kaikkiaan parisen tuntia ja lapsi tuli 5min. ulos - ponnistusvaihe oli siis lyhyt. Ei ole leikelty mua tmv. joten ei ole niistä kokemusta. Esikoispoika painoi syntyessään 4kg ja oli 53cm pitkä ja kuopustytär painoi syntyessään 4,3kg ja pituutta oli 54cm...ja molemmat lapseni syntyivät täysiaikaisina eli laskettuaika oli lähellä.
ei yleensä suositella pelkästään pelon vuoksi koska se on lapselle huonompi alku elämään. Immuniteetisuoja on heikompi, imetys saattaa estyä yms.
..sektio on vauvalle turvallisempi, riskit ovat pienemmät (hapenpuute yms.). Äiti on se joka sektiosta pääsääntöisesti enemmän kärsii. Veikkaan että yksi syy Suomen sektiokielteisyyteen on tämä julkinen terveydenhuolto eli raha, sektio kun maksaa suunnilleen kaksi kertaa sen mitä alatiesynnytys. Muualla maailmassa jossa synnytykset maksetaan sairausvakuutuksista, sektiota tehdään huomattavasti enemmän. Alatiesynnytys on toki se luonnollinen tapa, mutta ei sektiokaan saatanasta ole vaikka nettipropagandasta niin voisi päätellä.
tullunna mistä ovat alullekin laitettu. Kivutta ei kukaan ole maailmaan syntynyt. Jos miesten pitäisi synnyttää joka toinen lapsi, niin ei perheessä olisi kahta lasta enempää. Ensimmäisen tekisi nainen ja toisen mies, kolmannen ehkä nainen, jos vahinko sattuisi, sen jälkeen miestä ei enää siinä perheessä näkyisi.
kun kaikki kerran tuon tosiasian tietävät, ei voi kuin syyttää itseään siitä, että niitä lapsia silti tehdään...