Rupesin tossa sattumalta miettimään, pipoa kutoessa, noita vanhoja työsuhteitani. Jotenki tuntuu, et niissä muutamassa paikassa missä oon ollu töissä, on tapahtunut aina sama juttu, enemmän tai vähemmän. Ja se on ollu se, et en oo ilmeisesti ollu kauheen hyvä tyyppi. Eihän semmosta nyt kukaan oo suoraan sanonut, mut kyllä se tulee esille monellekin tapaa. Mä oon aika varma, että suuri tekijä on se, että en ryyppää. No okei, voin olla väärässäkin, mut nyt se rupes mietityttämään. Yleensä oon osallistunut firmojen ryyppäjäisiin, risteilyille, pikkujouluihin yms... mut koska juon alkoholia vain hyvin vähän, ni en oo koskaan juhlinut muiden kanssa tappiin saakka. Muistan kun olin kerran töissä laivalla, keittiön puolella hanttihommissa, ja työparinani oli suunnilleen samanikäinen jätkä. Ite olin aina tunnollisesti ajoissa paikalla yms... no sit yhtenä päivänä työpariani ei vain aamulla näkynyt ja kun sitten olin aikani odotellut niin menin keittiöpäällikön juttusille ja tämän kuullessaan hän nosti jalat pöydälle, makasi tuolissaan ja vekkulina sanoi että jaa, no meillä meni eilen vähän myöhäseen. Olivat siis olleet ryyppäämässä.
Siis että vaikka mä tekisin työni moitteettomasti (en väitä että aina tekisin, mutta jos oletetaan näin teoriassa), niin aina kuitenkin joka paikasta löytyy se sosiaalinen, äänekäs, jatkuvasti itseään esille tuova "hyvä tyyppi" joka todellakin lähtee joka ikisiin illanistujaisiin vetämään pomojen kanssa päädyt. Semmonen joka innostuu jokaikisestä pomon "hyvästä" ideasta ja takaa että se uppoaa muihinkin työyhteisössä.
Musta alkaa kyllä tuntumaan, että ammattitaito ja jopa tuloksellisuus saattaa olla toisarvoisia asioita... tärkeintä on se, miellyttääkö tyyppi esimiestä henkilökohtaisella tasolla. Jos naama ei miellytä, on ahkera mutta vähän juro ja hiljainen, ni eipä semmosella enemmälti mahdollisuuksia tunnu olevan. Ehkä tää nyt on aivan itsestäänselvää juttua, mut sainpahan ainakin kirjoittaa sen tähän :)
Siis että vaikka mä tekisin työni moitteettomasti (en väitä että aina tekisin, mutta jos oletetaan näin teoriassa), niin aina kuitenkin joka paikasta löytyy se sosiaalinen, äänekäs, jatkuvasti itseään esille tuova "hyvä tyyppi" joka todellakin lähtee joka ikisiin illanistujaisiin vetämään pomojen kanssa päädyt. Semmonen joka innostuu jokaikisestä pomon "hyvästä" ideasta ja takaa että se uppoaa muihinkin työyhteisössä.
Musta alkaa kyllä tuntumaan, että ammattitaito ja jopa tuloksellisuus saattaa olla toisarvoisia asioita... tärkeintä on se, miellyttääkö tyyppi esimiestä henkilökohtaisella tasolla. Jos naama ei miellytä, on ahkera mutta vähän juro ja hiljainen, ni eipä semmosella enemmälti mahdollisuuksia tunnu olevan. Ehkä tää nyt on aivan itsestäänselvää juttua, mut sainpahan ainakin kirjoittaa sen tähän :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aika oikeilla jäljillä olet. Riippuu vielä paikasta mikä missäkin on hyvä tyyppi. Vähän työtä ja ihmistä loukkaava koko sanonta vaikka hyvät tyypit sinällään voi olla ihan mukaviakin ihmisiä. Tai sitten ei. Mutta kun työnantajalla on työntekijästä kokonaisvaltainen niska-perseote niin eipä auta kun ihmetellä.