Lukekaa ja vastatkaa varsinkin naiset..Olen 30v. kaveri ja käynyt aikuisiällä läpi kolme pitkää suhdetta..olen ollut suhteissani aina se panostavampi ja joustavampi osapuoli niin kuin tässä nykyisessäkin eli suomeksi tossun alla..elin sinkkuna jonkin aikaa ennen nykyistä suhdetta eikä se pahalta tuntunut kun vienti riitti mutta silti se jokin multa puuttui..löysin 1.5v takaperin itseäni nuoremman naisen jonka kanssa koin sellaisia asioita joita en ole aiemmista suhteista vielä löytänyt, juteltiin tuntitolkulla, juhlittiin, käytiin ulkona ja seksi oli loistavaa..ei oikeestaan ees ikinä riidelty.. nyt kun oon asunut tyttöystäväni kanssa puoli vuotta hänen todella tärkeä ystävä erosi pitkästä suhteesta, niin meilläkin kaikki muuttui kuin salama kirkkaalta taivaalta..puhuminen loppui.hellyys,seksi ja yhteiset hetket katosi..nyt tyttöystäväni istuu kaiken ajan ystävänsä luona, käy yksin ulkona ja on muuttunut mua kohtaan kylmäksi(tätä ollut noin kuukausi)..olen kysynyt että haluaako hän että muutan pois ja koitetaan alkaa alusta mutta vedet silmissä sanoi että ei halua..itse rupean olemaan aika täynnä ja tuntuisi oikealta lähteä mutta haluaisin vielä yrittää koska edelliset suhteet ovat kaatuneet juuri ekassa "kriisissä" mun painostukseen kun olen stressaantuneena halunnut heti tietää miten jatketaan..yksi mikä on käynyt mielessä on masennus kun tuntuu että on unohtanut kaiken sen mikä oli ennen hänelle niin tärkeää (esim.lemmikit,muut ystävät,hänen perheensä) että mielipidettä kysyisin et koska on viisaampi luovuttaa ja lopettaa yrittäminen, tuntuu tosiaan että edellisissä suhteissa "luovutin" liian helposti..pitäisikö vaan ottaa rennosti ja odottaa jos päästään tästä yli?
Neuvoton..
Kova paikka
9880
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jonkin aikaa sitten x:sä alkoi käytäytymään samoin. Mielestäni suhde kuitenkin n.s kahden kauppa,joten ite ratkaisin asian katkaisemalla suhteen.. Tiedä häntä oliko oikein,mut kuitenkin aattelen et ihmisellä yks elämä ja mitä turhaan yrittämään jos vastakaikua ei saa..
ja opettele lyömään tarvittaessa nyrkkiä pöytään ja pitämään oman pääsi.
Tämä siis ihan riippumatta siitä, mitä aiot tehdä.
No, anteeksi nyt vaan, mutta kyllä sä olet aika lapsellinen 30-vuotiaaksi mieheksi, jos tollaisessakin tilanteessa suurinpiirtein ensimmäiseksi olet pakkaamassa kamojasi. Kuukausi on ollut erilaista, kun kuherruskuukaudet on päättyneet ja sä olet jo ehtinyt uhkailla pois muutolla?? Joo, ja mitenkäs sä ajattelit pitkässä juoksussa, luuletko sä todella että parisuhteet on aina "juteltiin tuntitolkulla, juhlittiin, käytiin ulkona ja seksi oli loistavaa..ei oikeestaan ees ikinä riidelty" Kuinkas nyt sä olet noin lapselliseksi päässyt jäämään? Että ihan kuukaudeksi on muuttunut ja nyt on jo varmaan masentunut... Voi kiesus... Alat olla tossa vaiheessa täynnä? Odotas kun se mimmi on raskaana ja sillä onkin helvetin hankala raskaus ja synnytys... Tai älä odota, sä et sitä kestä.
Ihan oikeesti, sä haluat heti hallita, heti määrätä, heti analysoida, heti tietää. Sä et vaan voi keskustella ja jutella, sä et sitten vaan voi katsoa. Pelkoa, pelkoa, pelkoa. Hallinnan menettämmisen pelkoa, kun sä et nyt voi tietää, etkä voikaan. Sä et voi kun kuunnella ja olla olemassa, ja myös ystävällisesti keskustella ja sanoa suoraan, että olet huolestunut, siis HÄNESTÄ, nyt sä olet huolestunut lähinnä itsestäsi.
Todella kuukausi mennyt ja sä jo kyselet, koska on viisainta lopettaa yrittäminen, kun et ole sitä koskaan aloittanutkaan. Noinko helposti sä parhaan ystäväsi heität yli laidan? Kävi teille miten vaan, mutta sä voisit todella katsoa peiliin ja miettiä mikä sussa on oikein vialla, kun törmäät samaan tilanteeseen jatkuvasti ja vituiksi menee. Sun todella pitäisi miettiä hieman tuota pitkäjänteisyyttäs ja miettiä, miksi sä edes parisuhdetta haluat, kun ei se ole sitä ihanaa auvoa koko ajan kuitenkaan ja tasan tarkalleen ton ikäsen pitäs jo tajuta, että pitkässä juoksussa voi tulla jo vuoden kestävä kriisi, 30 vuoden liitossa saatta tulla parinkin vuoden ja on katsottava pidemmälle. Miksi sä edes haluat pysyvää suhdetta?
Kyllä sun todellakin pitää jotain ruveta tekemään, mutta ittelles, se teidän tilanne kyllä selviää matkalla, ja tyttöystäväsi on vaan huolehdittava itse omasta osuudestaan ja kasvamisestaan, mutta sulla on kyllä jo hieman kiire. Ja mitä siihen seksiin ja hellyyteen tulee, niin sitäkin voi miettiä ja siitäkin voi puhua, muuhun kun "mä haluan" tyyliin.
Jotenkin musta tuntuu, että sä vaan pidät itteäs joustavampana ja panostavampana osapuolena, mutta ihan suoraan sanottuna, ei mene läpi. Eiköhän se toinen ole joutunut joustamaan ihan siinä samassa. Olepas sitten raa'an rehellinen itsellesi ja alapa miettiä asioita uusiksi.
katso nyt ainakin vähän pidempään, mitä tapahtuu. Ei kuukausi ole vielä mikään aika.. jos ystävä on tärkeä, niin ymmärrettävästi haluaa tukea häntä.
Voihan olla että siinä on muutakin, mutta älä nyt yhdessä kuukaudessa vielä hermostu! kärsivällisyyttä nyt vaan.
Juu, aikaa on kulunut vajaa 2 viikkoa(kai)? tästä viestistä ja jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt heti lähteä ja vastaisuudessa teenkin varmasti näin..puhuimme viikko sitten ja ehdotin että jos olisin muutaman yön kaverillani yötä ja katottaisiin tilannetta..no, olen kuullut tässä matkalla pari huhua hyvästä ystävästä ja naisestani..viikonloppuna tarvitsin vaatteita asunnoltamme ja menin käymään niin sielähän ystäväni ja naiseni olivat panemassa..näky on palanut niin verkkokalvoihin että tekisi mieli vieläkin tappaa, no kaveri kerkesi juosta vessaan karkuun ja pysyi lukkojen takana koko ajan..minä lähdin pois ja hommasin uuden asunnon..tilanne tuntuu vieläkin sairaalta, ystäviemmekin mielestä ja suurin osa onkin panneet heidän kanssaan välit poikki.. voi pojat että nöyryyttävää :/ vaistoihin pitäisi luottaa, ne on on olleet mulla aina oikeassa
Ja kirjotelkaa vielä tähän joilla on tämmösiä kokemuksia tai mielipiteitä tästä niin ehkä tästäkin jotain oppisi:)
se naisten mietteliäisyys ja mitä sen takana yleensä on.Joo aika tuttua on.
Ensin sitä vaan soitteli huvikseen kaverille ja ei siinä ole mitään.yms..Ja viikon sisällä ollaan jo uuden miehen luona ennen kuin tavaroitaan hakee.Ainokaisensa kyllä muistavat viedä..Ja vikahan on aina vanhassa miehessä.Mitä itse tietoinen monestakin erosta,niin yleensä naisilla ei mene "kuunkiertoa" ohi ennen kuin uusi on jo testannut tavaran.Naisilla yleensä uusi jo varattuna.
Mitäkö näistä voi oppia.hyvä kysymys.Että osaa tulkita näitä ennakoivia piirteitä paremmin.Ja olla vain hälläväliä tyyppiä ja toivoa löytävänsä neulan heinäsuovasta.Tietysti kait sitä vois antaa samalla mallilla takaisinkin,mutta sikahan sitä silloin olisi..
paskajuttujahan nämä on,mutta minkäs teet.
On tää pojat ollu niin raskasta..tunteet menee ylösalas ja ei voi ymmärtää kuinka tollasta ihmistä voi olla ikävä.olen hommanut jo itelleni pienen laastarisuhteen tarkoituksella toiselta puolelta suomea. ei tunne itseään ainakaan nii yksinäiseksi kun on joku jolle illtasin soitella..mut omaan jakeluun ei vaan mene et kuinka joku voi tehä tärkeelle ihmiselle noin, koska asiat olisi voinu hoitaa muutenkin eron jälkeen.. ja tavaroita hakiessaan exäni pillahti itkuun ja oli aidosti pahoillaan ja sanoi rakastavansa.. niin paljon on ollut unettomia öitä ja synkkiä ajatuksia että aivan pelottaa välillä olla yksin..no mutta kiitos kommentoinneista ja avusta, eteenpäin yritetään, eiköhän se elämä lopuksi voita :)
Mieleeni herää myös kysymys, mitä tässä tarkoitetaan pitkällä suhteella? 1,5 vuotta ei ole mielestäni kovin pitkä, kuherruskuukausi kestää joskus kaksi-kolmekin vuotta jonka jälkeen se arki alkaa. Rakastuminen muuttuu rakastamiseksi jne jne. Itse olen 30v. nainen siis. Ja kuten edeltäjät, sanoisin että kuukausi on hyvin lyhyt aika, teidän pitää keskustella ja sinun olla kärsivällinen ellet halua menettää naistasi.