miten miehet tuntee ikävän? masentuuko miehet ikävästä rakastaan kohtaan helposti ja mikä yleensä auttaa ettei siihen tunteeseen jää roikkumaan? osaako miehet kovettaa helpommin sydämensä kuin naiset?siis tapaukskohtaisiahan nämä ovat, mutta näin yleisesti.miksi miehet sulkeutuvat usein eivätkä uskalla kertoa tunteistaan kertokaahan:)
miesten ikävä ja tunteistaan hiljentyminen
vinttikoirat
8237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
niin en tunne minkäälaista ikävää naista kohtaan vaikka oltais kuukausi näkemättä.
eikö ole normaalia ikävöidä rakastaan ja olla maassa kun ei saa olla arjessa mukana ja tuntea läheisyyttä.minulla se ainakin kasvattaa koko ajan kiintymystä kun saa olla rakkaansa vierellä..jos on luodut toisilleen, niin kyllä se yksinäisyys alkaa ainakin täällä kalvamaan.
kulttuurin tavat - ja siihen ei kuulu tunteiden näyttäminen. Toisaalta kuka määrittelee tunteen - joku behavioristi näkee tunteita vain ulkoisissa merkeissä. Jos ei surullisen leffan perään tipauta paria kyyneltä on tietenkin psykopaatti. Eli tunne voidaan toki kuvata monin sanoin, mutta kertooko se miten joku tuntee tai mitä tunne on? Voidaanko ulkoisella kuvauksella vertailla tunteita keskenään - voidaan toki, mut mitä oikeasti verrataan?
samaa olen miettinyt..miesystäväni sanoo rakastavansa minua ja kertoo aina kuinka hän ikävöi(meillä on välimatkaa n.400km) tuntuu kuitenkin, ettei hän ehdi paljon ikävöidä, kun juoksee töissä ja aikaa vievissä harrastuksissaan.tuntuu, että hänelle on ura ja harrastus tärkeämpää kuin minä, vaikka hän "ei voisi elää ilman minua" ja minä vaan masennun täällä yksikseni, kun haluaisin olla koko ajan hänen kanssaan.minä olen aina valmis luopumaan menoistani, mutta hän haluaa aina pitää kiinni kalentereistaan.onko tämä miehille tyypillistä, hukuttaa ajatuksensa ja ikävän tunteensa harrastuksiin vai olenko liian omistushaluinen??
sä oot. hommaa elämääs sisältö.
enkä haluu kertoo tunteistani.
"siis tapaukskohtaisiahan nämä ovat, mutta näin yleisesti."
Siis puhutaan yksilötasolla mutta yleistetään sitten...
...taas
No sen verran voin avautua, että kun eräs mies vei edellisen jokusia vuosia sitten syksyllä, olin surullinen lähes seitsemän kuukautta. Olo tuntui tyhjältä. Mutta sitten keväällä kaikki kirkastui ja hankasin uutta elämäni sisältöä, joka tosin on jo aikamoisen elämän nähnyt ennen minua, nuoruuden innolla.
Nimesin sen vaimoni mukaan...
Mitähän tähän nyt sanois.
Kyl sitä mies ikävää tuntee, mie ainakin mut mitenkä sen tuntee niin sitä on hankala sanoin kuvailla.
Kait sitä olo on jotenkin kaihoisa sekä mietteliäs, ajattelee toista lämpimästi sekä ehkä todellakin masentuneesti. Minun kohdalla siitä ei pääse eroon kuin ajan kanssa, siihen ei mitkään poppakeinot auta. Itse olen sitä mieltä et naiset osaavat kummallisesti "kovettaa" omaa sydäntään ja näin sysätä niitä tunteita sivummalle, tunnemaailma naisella on muutenkin monimutkaisempi kuin miehellä. Mies taitaa nämä asiat vaan unohtaa ja antaa niiden jyllätä sit sielun sopukoissa.
Mies ei ehkä puhu tunteistaan koska pelkää osoittuvansa heikoksi sekä myöski pelkää tekevänsä ja sanovansa jotain väärin, varsinkin nainen yleensä vetää niistä hirveet skitsot ja kääntää asiat juuri siihen suuntaan et kinaamisekshan se menee.
siis se menis jotenki himmeesti silleen, et jos ja kun on jotain tekemistä, niin ei pyöri oikeestaan ollenkaan mielessä, mut heti kun tekeminen loppuu, niin sit alkaa taas pyörimään.
tosin joskus pitää aina yrittää tsempata ja ajaa sitä aivoa vähän eri moodiin. ettei tulisi aina niin paljo sanomista.
on se vaikeaa kun on putkiaivo.