Miten pitäisi suhtautua sellaiseen ihmiseen seurustelumielessä, jonka mukaan kumppani ei saa samaistua häneen ja että samaistuminen on heikkoutta ja turn-off?
Ihastumista ja rakastumista, kun seuraa aina samaistuminen...
Ihastumista ja rakastumista, kun seuraa aina samaistuminen...
Vastaukset 23
Vanhimmat
miksi olet kiinnostunut sellaisesta aiheesta josta et ilmeisesti tiedä kovinkaan paljon.
Aivan, juuri siksi.
näin minä olen ymmärtänyt
.
Samankaltaistuminen taas pitkällisen yhteiselon hedelmä.
Samaistuminen terveen merkki ja kuuluu jokaiseen ihastumiseen ja rakastumiseen ja on keskeinen osa sitä.
näin usein menetelläänkin. Hän joka on alttiimpi osapuoli (heikompi) samaistumiselle saa maksaa kovan hinnan samaistumistahdostaan. Kun oma ego viimein nostaa kissan häntää ja nousee halu taistella oman itsenäisen identtiteettinsä puolesta alkaakin parisuhdetaistelu samaistujan ja samaistajan välillä.
Itseasiassa hyvä kysymys.
Mitähän kaikkea ihmiset tarkoittaa edes tuolla samaistuminen sanalla? Tarkoittaako se teille esimerkiksi sitä, että toinen ihminen haluaa oppia toisen tavoille? Vai sitä että halutaan ymmärtää ne toisen ihmisen tavat?
Minä luulen että tuossa on monella sellainen "lapsellinen" kaiku taustalla. Kyllä sitä nyt varmasti hakeudutaan sellaisten ihmisten seuraan, joilla on samoja ominaisuuksia kuin itsellä, mutta jos tiedostamattaan alkaa toisen ihmisen tavoille, niin se ei ole minun mielestäni hyvä asia.
käydä yksiin, mutta tavat....siihen en oikein osaa sanoa. Jos pidemmän aikaa seurustellaan tai asutaan saman katon alla, niin paremminkin myötäillään toisiaan.
Tuskin täysin samanlaisa/samaistujia ihmisiä onkaan, jotain sentään pitää olla erilaista, että mielenkiinto pysyy ja oma identitentti säilyy.
En tykkäisi jos toinen ihminen olisi ihan samanlainen kuin minä.
Identiteetti säilyy
Juu u, tämähän on myös ilmeisesti tällainen kultainen keskitie kysymys.
Liian samanlainen ei saa olla ettei ole tylsää, mutta toisaalta ei haluta että toinen puhuu/tekee omasta mielestä ihan höpöjä. Siten jotkut ovat vielä sellaisia, joille ei oikeasti ole juuri väliä miten jotkut asiat tehdään ja näistä saa tällaisen myötäilijän kuvan. Eri asioihin avoimilla ihmisillä ensivaikutelma pettää varmaan aika usein ja heitä luullaan myötäilijöiksi, vaikka heilla voi olla vahvatkin mielipiteeet asioissa. He eivät vaan ole heti alkuun kertomassa niitä. Heihin eivät kaikentyyppiset ihmiset halua edes paremmin tutustua. Hakeeko aloittaja mahdollisesti tämän tyyppistä turn-offia? Jos suhde on pitemmällä, niin ei tuon pitäisi enää olla ongelma.
Sellainen on minullekin turn-off jos ihan pelkästään mielistelyn takia alkaa tekemään samoja asioita kuin minä. Jos taas aidosti kiinnostuu samoista asioista kuin minä, niin se on eri asia. Mielistelyn huomaa kyllä aika nopeasti ja tavallaan se on kyllä heikkouden kuva.
Onhan se hiukan outo kieltää se suoralta kädeltä.
Missä menee se raja kyllä olisi hyvä pystyä se oma identiteetti säilyttämänä.Jos se minuus häviää niin jossain vaiheessa se kyllä änkeää pintaan taas.Ja silloin tulee ongelmia
No rakastuneena sitä yrittää nähdä asioita sen toisenkin näkökulmasta ja suhteeseen kuuluu tietyt kompromissit.
Sitä myös voi omaksua toisen tapoja ja asenteita se on kaiketi sitä luonnon muovaamaa parinmuodostusta kun sitä täydellistä ei olekkaan se helpottaa sitä kompromissien tekoa.
mitä toinen sanoo tai tekee ja voi omaksua toisen mielipiteitä huomaamattaan.
seuraa samaistumista. Johtaako se eroon?
on täysin ja ensimmäisin ajatus miten samaistumisen haluamme ymmärtää.
Ajatellaan vaikka harrastusta, jos kummallakin on sama harrastus, esim. tanssi. Eikö silloin kyse ole eräänlainen samastuminen?
Hehheh. Googletin ja löysin tämän aloituksen. :D
Eihän seemmosen miehen kansa voi olla.
Älä poju sotke käsitteitä.
Introjektiosi saattaa tuntua rasittavalta kumppanistasi, mutta älä sotke sitä samaistumiseen, jota et tee.
Jaa, että sä Genio seuraat mua nykyään suljetuillakin foorumeilla? Samaistuminen ja introjektio on hieman eri asioita.
Tarkoittaako tämä niitä pareja jotka näyttävät toisiltaan. Pukeutuvat samanlaisiin tuulipukuihin jne? Puhuvat kaikesta -me?
Hyvä kysymys, olen aika hallitseva luonne ja valitsen ystäviksi vahvoja luonteita, mutta ...ikä muuttaa. Haluan antaa ymmärtää että hän seisoo itse omilla jaloillaan ja tekee itse päätöksensä. Minä en sano, menetkö rilluttelemaan, sanon etten pidä mutta itse päätät. Sama toisinpäin, en tahdo jäädä kenenkään jyrän alle. Olen itsenäinen yksilö, minä.
Samaistuminen tiettyyn pisteeseen asti on ihan söpöä, mutta sitä ei pidä päästää liian pitkälle. Kummankin on hyvä säilyttää oma identiteettinsä. Aika joogausta...vaatii avointa keskustelua.
En tarkoittanut tuota, että kaikessa olla samanlaiset ja oltais kovin me-henkisiä. Kyse oli enemmänkin kommunikoinnin ja käytöksen, esiintymisen tasolla samaistumisesta. Samaistuminen on olennainen osa suhdetta.
Hyvä esimerkki samaistumisesta palstalla on minun ja ziselin samaistuminen toisiimme, jolloin jossain vaiheessa muistutimme toisiamme hyvin paljon myös kirjoittajina.
Hän ei halua vakavaa seurustelusuhdetta.
Seurusteluun kuuluu kompromissejä, mitkä viittaa samaistumiseen. Muuten ei synny sopimusta asioissa, joissa ollaan eri mietä. Esim. kumman vanhempien luokse mennään ensimmäisiin juhliin (pääsiäinen, vappu, juhannus, joulu, uusi vuosi), vai viettääkö kaksistaan.
En saanu tuosta sellaista kuvaa, etteikö hän haluaisi seurustella saati vakavasti.
Aloituksessa ei määritelty samaistumista sen tarkemmin. Silloinhan sitä voi vapaasti pohtia eri näkökulmista. Aihe on valtava.
Aihe sinällään on tärkeä. On tärkeää nähdä myös toisen näkökulma/ asema ja ymmrätää syyt ja seuraukset.