Olen rakastunut. Tiedän miehen tuntevan samoin minua kohtaan. Mitään emme ole siitä puhuneet, mutta huomaahan sen, kun tuijottelemme toisiamme tyhmän näköisinä, keksimme syitä hivuttautua pikkuisen lähemmäksi, jäämme kaksistaan kahvitauon jälkeen puhumaan todella tärkeästä asiasta... Ennen niin mukavat yhteiset hetket töissä ovat nyt piinaa, kun pitää olla olevinaan kuin ei mitään olisikaan, mutta kuitenkin sanailla kepeästi samaan tapaan kuin ennenkin, ettei kukaan ihmettele.
Muutenhan juttu olisi oikein ihana, mutta olemme molemmat naimisissa. Miten tämän saa pois päästä? Ja miten joku uskaltaa ryhtyä tunteista tekoihin? Ja kuinka kauan pystyy olemaan ryhtymättä, kun toinen tuntuu niin ihanalta, mukavalta ja houkuttelevalta?
Olen yrittänyt omaa liittoa virkistää, mutta mies ei tahdo tehdä mitään yhteistä tai lähteä mihinkään. Keskusteluakin saamme aikaan vain arkisista asioista. Hetken höperyyden takia en kuitenkaan tahdo perhettä hajottaa. Pitäisi olla huomattavasti paremmat syyt kuin kyllästyminen ja päiväunelmointi.
Pää tuntuu räjähtävän. Tekisi mieli syöksyä ihastuksen syliin ja toisaalta taas juosta mahdollisimman kauas. Voi apua!
Muutenhan juttu olisi oikein ihana, mutta olemme molemmat naimisissa. Miten tämän saa pois päästä? Ja miten joku uskaltaa ryhtyä tunteista tekoihin? Ja kuinka kauan pystyy olemaan ryhtymättä, kun toinen tuntuu niin ihanalta, mukavalta ja houkuttelevalta?
Olen yrittänyt omaa liittoa virkistää, mutta mies ei tahdo tehdä mitään yhteistä tai lähteä mihinkään. Keskusteluakin saamme aikaan vain arkisista asioista. Hetken höperyyden takia en kuitenkaan tahdo perhettä hajottaa. Pitäisi olla huomattavasti paremmat syyt kuin kyllästyminen ja päiväunelmointi.
Pää tuntuu räjähtävän. Tekisi mieli syöksyä ihastuksen syliin ja toisaalta taas juosta mahdollisimman kauas. Voi apua!
Vastaukset 25
Vanhimmat
Tiedän tunteen. Noin se juuri alkoi. Annoin periksi ja sorruin, seurauksena kuukausien suhde, joka kuivui kokoon ja nyt on vain paskan maku jäljellä ja kaduttaa. Olihan se ihanaa aikansa, mutta oli tuhoon tuomittu jo alunalkaen, en edes tiedä, miksi aloitin, epätoivoissani kai, kun elämässä oli iso aukko tunnepuolella, olin liian alttiissa tilanteessa.
Harkitse tarkkaan!!!
Parasta sun olisi vältellä tätä ihmistä. Oikeasti, haluatko rikkoa hänen liittonsa, perheensä? Tuskinpa mies ajattelee susta samoin.
Ja mistä sen tiedät onko hänellä tunteita sua kohtaan? Kuvaamasi tilanteet EI ole miesten tapa osoittaa ihastusta tm.
Naiset helposti ymmärtävät ystävällisen ja sosiaalisen miehen eleet ihastuksena ym.
Mulla on kokemusta tuollaisista naisista kuin sä olet, jos on tylsää töissä eikä aina jaksa äijien kanssa jutella diipadaapaa vaan enemmin naisten kanssa jotain järkevää niin heti ollaan housuja riisumassa ja niin pihkassa että. Jotkut miehet tulee vaan naisten kanssa toimeen ilman taka-ajatuksia esim mä.
Mun neuvo on että älä tee itteäs naurettavaksi lumpuksi vaan tee työsi ja elä elämääsi oman äijäsi kanssa.
miehen ajatusmaailmasta, sillä nyt tarvitsen sinun näkemystäsi! Olen ihan samassa tilanteessa kuin aloittaja. Tiedän pitää vältellä, mutta minua keljuttaa "juosta" pakoon. Mielestäni meidän olisi vaan opeteltava tulemaan järkevästi toimeen.
Miten mies mielestäsi osoittaa kiinnostuksensa? Onko pitkät katseet merkki? Sanot että naiset riisuvat housunsa, etkö siis yhtään toppuuttele? kai nyt mies osaa vaikka vitsinä viestittää ettei kiinnosta jos huomaa naisen ihastuksen? Vai mielistelevätkö miehet naisia ?
pitkät katseet ole mikään merkki mistään. Mies voi katsoa muuten vaan ilman suurempaa merkitystä. Vaikka miten ruma joku nainen on tai miten valtavan kaunis nainen on, ulkonäköä yleensä. ILMAN että se tarkoittaa ihastumista! Mies voi myös tykätä jutella naisten kanssa ILMAN taka-ajatuksia, yleensä naisten kanssa on vaan fiksumpaa juteltavaa. Itellänikin on kolme siskoa ja tulen hyvin naisten kanssa juttuun ja olen sosiaalinen tapaus.
Oikeasti ihastunut mies välttelee ennemmin katseita naiseen, on ujo, hermostunut sen seurassa...kai nämä samat kriteerit pätee niin naisiin kuin miehiinkin samoin kuin se, että miestä imartelee naisen huomio samoin kuin naista miehen. Joku pelimies naistenkaaja joka haluaa sulan hattuunsa ja päästä kerran panemaan, on aktiivisempi ja tekee itseään tykö, tikusta asiaa eikä todellakaan jätä epäselväksi mitä haluaa.
Tarkoitin riisuu housunsa-jutulla, juuri tietynlaisia itsestään liikoja luulevia, huonon itsetunnon omaavia naisia, jotka ovat p*rsettä jakamassa heti ja pappia varaamassa, kun joku mies vähänkin osoittaa ystävällisyyttä tai puhuu enemmän kuin "terve" aamulla. Todella ahdistavia tapauksia. Aloittaja tuntuu juuri tälläiseltä, aloittaja puhuu jo molemminpuolisesta RAKKAUDESTA, kun mies on puhunut hänen kanssaan ja katsoo pitkään..hehheh.. Kaikki sympatia sen miehen puolella kun on tuollaisen saanut riesakseen.
sinä et ole yhtä kuin kaikki miehet. Ja mistä sinä aloittajan niin hyvin tunnet, että voit sanoa sinulla olevan kokemusta "tuollaisista"...? Melkeinpä yhtä typerää kuin kliseinen lause "mä tiedän, miltä susta tuntuu"...
Oma tarinani on se, että yli 10 vuotta vierähti samassa työpaikassa, jossa työskenteli myös eräs mukava mies. En sen kummemmin kiinnittänyt huomiota, mukavia jutteli tauoilla, mutta ajattelin, että niinhän tuo tekee kaikkien kanssa. No joskus kyllä kuulin muiden sanovan, että mies katselisi minua tavallista pitempään tms, mutta vaikka olin salaa häneen vähän ihastunutkin, en sitä mitenkään osoittanut. Vuosia myöhemmin sitten jäätiin juttusille pitempään yhteisen työprojektin tiimoilta - ja mies kertoi, että oli kaikki ne vuodet ollut ihastunut minuun, mutta kun minä en huomaa mitään... Yllätyin totaalisesti tästä avautumisesta. No, yksi asia johti toiseen ja kolmanteenkin, ja nyt, nelisen vuotta tuon "tunnustuksen" jälkeen aloittelemme elämää saman katon alla. Niin, ja niitä syntisäkkejä ollaan eli molemmat olivat suhteessa tahoillaan, kun tämä alkoi.
tiedetään. Vähän aikaa mies esittää niin ihanaa ja sitten kun nainen antaa tavaraansa heitetään mäelle. Noin kävi eräällekin naimisissa olevalle naiselle, kun alkoi pitämään peliään toisen naimisissa olevan miehen kanssa. Nainen rakastui korviaan myöden, ja kun sänkyyn oli menty mies potkaisi muijan pois elämästään. Oma mies sai asian selville ja otti eron, ja nyt muija poraa miksi hän oli niin hullu että rakastui toiseen mieheen.
Ihan heti ei olla pihkassa, toista vuotta ollaan oltu samassa työpaikassa ja juttu on luistanut alusta asti mukavasti. Välttely ei onnistu, on sen veran pieni työpaikka. Mies on ystävällinen ja sosiaalinen kaikkia kohtaan. Ei minulle tullut mieleenkään tulkita hauskaa jutustelua sen kummemmaksi kiinnostumiseksi. Kyse ei ole pelimiehestä, hän on ollut naimisissa melkein 30 vuotta eikä huhu tiedä kertoa mistään seikkailuista (voihan niitä jotain olla joskus ollut, mutta pienellä paikkakunnalla kyllä naistenkaatajat tiedetään.) Housut eivät ihan heti putoa mihinkään, on vyö sen verran tiukalla. Persettä en ole jakamassa enkä pappia varaamassa, kaksinnaiminenhan on laitonta ja mahdotonta. Lumpuksikaan en ole itseäni tekemässä. Rakastuminen on mielestäni eri asia kuin molemminpuolinen rakkaus. Ehkä sekin oli vähän liian vahva sana. Ja et todellakaan tunne minua tai kaltaisiani.
Kun kerran kaikkien miesten käytöksen ja ajatukset tiedät, kerropa tyhmälle, mitä tuo sitten on. Miksi mies katsoo pitkään juuri ja vain minua. Kun katson takaisin, hän katsoo hetken ja painaa katseensa alas. Hän hakeutuu juttelemaan kanssani niitä näitä. Jos en ehdi jutella kanssaan, hän istuu katselemassa minua. Hän seisoo tai istuu hiukan liian lähellä, lähempänä kuin ennen.
Ei tunteita oikein voi kuvailla sanoilla. Väitän tietäväni, että hän ajattelee minusta eri tavalla kuin ennen. Sinä, joka et ole kumpikaan meistä, et ole ollut paiklla etkä edes tunne meitä, et voi tietää päinvastaista.
Mitä arvelet?
Kuinka kauan kestää ennen rikotte kahta perhettä?
Nyt et teet muuta kuin etsii vikoja omassa miehessä ja tuudittaudut siihen että olet tehnyt kaiken liitonne edestä, sen takia se on miehesi syy kun sun housut tippuu lähitulevaisuudessa.
Eli mielestäsi pettämisesi on oikeutettu.
täällä tunnemyrskyssä. Ehkä pitää ajatella, että tämä on nyt tarkoitettu tapahtuvaksi, vaikka emme tiedä mihin tämä johtaa. Ainakin yksi suunta on varma eli itsetutkiskelu ja hämmästely; onko totta että minä järkevä ihminen koen tällaista. Ensijärkytyksen jälkeen olen hiukan tyyntynyt ja antanut itselleni luvan näille tunteille. Mitä hittoa niitä kieltämään... Se hiukan helpotti. Varmaankin luonnekysymys tämä oma suhtautuminen ja mahdollinen tunteiden vietäväksi joutuminen. Nyt kun tämä on tapahtunut tyyliin "kerran elämässä" olen hyvin hämmästynyt.
miten joillakin on kyky tietää, mitä toinen ihminen tuntee ja ajattelee, vaikka asiasta ei ole edes puhuttu. Kunpa minullakin olisi tuo kyky!
Jos joskus olet rakastanut molemminpuolisesti, muistelepa, miten se alkoi. Sanoiko jompikumpi ihan kylmiltään, että hei, rakastan sinua? Vai vaihdoitteko ensin katseita, hymyjä, oliko hiukan ujoa, hajamielisen päätöntä juttelua, punastumisia, mahdotonta tarvetta olla toisen lähellä, hiukan koskettaa kättä, hipaista niskaa ja sitten vasta ujo rakkaudentunnustus. Jostain se piti ilman sanoja päätellä, että toinenkin tykkää eikä siinä väärässä ollut. Eli kyllä sen taitaa tietää.
"tapahtumaketjun" todella hyvin :-)) Noin juuri se menee - ja ilman tuota sanatonta viestimistä oltaisiin kuoltu jo ajat sitten sukupuuttoon ihmetellessämme, että mitä tuo tuossa nyt meinaa... Kyllä, SEN tietää.
Silmän pilkkeestä pystyy kyllä sen verran miehen innostusta päättelemään, että sukupuuttoon ei kuolla jos joka nainen siihen reagoi rakastumalla.
Mutta että ihan rakkaudenkin tunnistaa. Ja molemminpuolisesta rakkaudestahan ap kirjoitti.
Enpä taida uskoa siihen - tai täällä ei niin paljon näitä itkijänaisia olisi: "Byyääh, ei se rakastakaan, vaikka naitiin ja mä niin olin varma!"
sen "toispuolisen" rakkauden tunnistaisi? Tarkoitatko, että pitää etsiä sitä "oikeaa pilkettä" SOVELIAAN miehen silmästä ja sitten antaa itselleen käsky rakastua..?
No, itse kyllä tunnistin molemminpuoleisen rakkauden nykyisen mieheni silmistä - ja juu-juu, syntisiä ollaan: kumpikin oli virallisesti parisuhteessa tahoillaan, kun niitä silmäyksiä loimme. Ja tosiaan VAIN silmäyksiä, seksi tuli kuvioihin vasta, kun entiset parisuhteet oli selvitetty loppuun.
siinä vaiheessa, kun suhteenne oli niin uusi, ettei tunteista ollut puhuttu ja toista tulkittiin silmäkulman asennon perusteella, kyseessä oli ihastus, korkeintaan rakastuminen.
Rakkaus vaatii kyllä hieman ihmissuhteen tynkää kehittyäkseen. Paitsi jos sana "rakkaus" sinulle merkitsee yhtä kuin "tykkääminen" a'la
"mä sit rakastan jäätelöä"
Tässä merkitykseksessä uskonkin, että tykkäämisen voi tunnistaa vaikka toisen varpaan asennosta.
rakastajattaria, sillä ne eivät yleensä roiku lahkeessa ja vaadi avioeroa tms vaan haluavat itsekin pysyä liitoissan. Yleensä varatut naiset ovat omassa (pitkäss) avio- tai avoliitossaan jo jääneet oman miehensä huomiota vailla niin ne kyllä palkitsee viriilin ja romanttisen rakastajan kaikilla mahdollisilla tempuilla. Eikun kyytiin vaan. Syöksy syliini, niin panen sua pitkään ja kunnolla.
Varattu mies on paras rakastaja. Vaimo puunaa kotia ristien iltasella jalkansa. Mies on hurjassa puutteessa ja valmis miellyttämään naista monella tapaa saadakseen pikkuisen pimppaa. Hän on peloissaan kiinnijäämisestä, joten hän haluaa toimia hienovaraisesti. Hän tuntee myös syyllisyyttä, koska kuitenkin rakastaa vaimoaan. Syyllisyyttä peitelläkseen hän ostelee rakastajattarelleen kaikkea mukavaa.
Tästä voisi pätellä, että kaikilla parisuhteellisilla pitäisi olla rinnakkaissuhde. Jos homman hoitaisi vaivihkaa kotiasioita häiritsemättä, pysyisivät kaikki tyytyväisinä.
Luulet tietäväsi, etkä tiedä.
Oppia ikä kaikki. Näin täytyy sanoa vielä näin "vanhanakin" kun menin retkahtamaan. On jäljellä vaan sellainen olo että on pantu niin kunnolla kuusnolla ja pidetty hölmönä. Niin minulle kävi, ensin leperreltiin, saatiin koukkuun, sänkyyn, ja sitten palattiin vaimon viereen. Voi että nolottaa, miten voinkin tuntea itseni näin halvaksi, minä fiksu ihminen!!!!!!!!!!!!!!!
Jokin vastuu pitäisi miehilläkin olla, etteivät käytä avutonta naista hyväksi, mutta sikoja kaikki ovat.
Nyt vaan pää pystyy ja eteenpäin katsoen, miehet unohtaen, ällöttäviä.
Paitsi tuo Julle Ankanpää vähän kiinnostaa...........
ensin oli mies ihana ja kiinnostunut, kun sänkyyn oli saanut, muuttui ääni kellossa. Muuttui vähitellen kylmäksi ja torjuvaksi, aina oli joku loma vaimon kanssa - jä mä hölmö odotin ja odotin! Miten naurettavaksi teinkään itseni, häpeän todellakin. Terveisiä K:lla alkavaan kaupunkiin länsirannikolla, jos luet tätä, tiedät kuka olen. Sinä olet pelkkä itsekäs kylmä hyväksikäyttäjä, kulissit ovat prameat, mutta äijä on yksi lääninpukki.
Minäkin odotin ja jaksoin odottaa kuukausikaupalla, lähes vuoden, aina jotain selityksiä ja kiireitä ja muita menoja tuli. Mutta niitä rupesi tulemaan vasta sen jälkeen kun oli sekstailtu. Ennen sitä löytyi aina aikaa ja halua nähdä usein, ja todellista miellyttämistä, kyllähän siihen lankeaa nainen kuin nainen. Eniten vaan harmittaa oma hölmöyteni että menin leikkiin mukaan, tai oikeastaan se leikki jatkuu vieläkin ja haluaisin nyt irrottautua kun olen tajunnut mikä on pelin henki. Miten sen J....a teit? sen irrottautumisen. Tietääkseni pitää kai saada ensin se vihan tunne ennenkuin voi luovuttaa, sitten se vasta helpottaa, vai miten se menee?
ja kuuntelemaan niitä selityksiä 'kyllä mä välitän susta, mutta kun nyt on sitä sun tätä kiirettä..'. Tunsin itseni lopulta ihan pelleksi häntä odottaessani, jotenkin itsekunnioituskin alkoi kärsiä. Ajattelin,e ttä mihin mies minua tarvitsee, kun viihtyy kotona, eikä seksiäkään multa tarvinnut kuin joskus. Niinpä mä lakkasin odottamasta. Kirjoitin miehelle, että sä oot tehnyt musta pelkän narrin ja että tämäkö on välittämistä. Satutin itseni, sisimpäni tässä aikuisten leikissä, jossa koin,e ttä mulla on vain esinearvo. Arvaa, ryhtyisinkö toiste siihen..heh.
enää ikimaailmassa tällaiseen rupea, kun vaan pääsis nyt irti. Itsekunnioitus alkaa olla jo täysi nolla kun on pelimies vedättänyt niin kauan. Että tämäkin piti vielä kokea. Se tässä vaan pahinta, kuten sullakin että on satuttanut itsensä niin pahasti ja aika valunut hukkaan ikuisesti odottaessa. Liian julmaa leikkiä.
"kyllä mä susta välitän" joo joo ja "ajattelin että tänään olisi tavattu" -joo joo, kun päivä on jo mennyt.
Nyt näyttää siltä, ettet saa pois päästä tuota miestä ennenkuin ryhdyt tunteista tekoihin. En tiedä minkälaisiin, koska tunteesi ovat sinulla :). Aloita mahdollisimman kevyistä ja harmittomista teoista. Voi myös olla, että tunteet laimenevat kuin itsestään ajan kanssa.
Tärkeämpää kuitenkin on miettiä sanomaasi "mies ei tahdo tehdä mitään yhteistä tai lähteä mihinkään". Vaikka nyt selviäisit tästä työkaverista ilman mitään sen kummempaa, niin aina tulee uusi mies. Lopuksi sellainen, jolla on paljon yhteistä kanssasi ja hän haluaa lähteä kanssasi minne ikinä keksit toivoa. Silloin et kysy kertaakaan miten uskallat ryhtyä tunteista tekoihin, vaan se on menoa se.
Kokeile,sittempä tiedät. Toisen kiinnostuksen vaan tietää. Voihan sitä kysyäkin, mitä haluat minusta. Mitä siinä voi menettää? Ja miksi naiset aina haluaa viedä asiat niin pitkälle ,että täytyy jotenkin sitoutua. Koska kuuma rakkaus aina lopuu, avioliitossakin, ottakaa rakastaja niin kauaksi aikaa kun hyvältä tuntuu. Ja kun ei enää suju, sanokaa hellät hyvästit