sukulaisten viha

Perunkirjoitukset tuovat usein esiin ihmisten nurjat puolet. Ikävää, että teitä kohdellaan noin kaltoin.

Hankkikaa hyvä lakimies hoitamaan asioitanne ja tehkää tutkintapyyntö poliisille kaikista epäilemistänne väärennöksistä ym.

Kun asiat on hoidettu, unohtakaa ainakin muutamaksi vuodeksi, että teillä tuollaisia sukulaisia on koskaan ollutkaan. Muitakin ihmisiä on, sukulaisten kanssa ei ole pakko olla missään tekemisissä.

Pärjäilkää!

ei kyse ole susta eikä sun siskon luonteesta, tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Ihan selkeesti teillä on menossa vertahyydyttävä perinnönjako, todella tuttua tarinaa. Ota ihmeessä se mikä sulle kuuluu lainmukaan, tai mitä on sulle ja sun siskolle määrätty. Lopputulos on varmasti ihan sama jos luovut perinnöstä, ne on käärmeissään kuitenkin. Sen jälkeen ei tartte olla tekemisissä millään muotoa. Ihan selkeästi teistä yritetään saada luovitusvoitto.

Ite olen kattelin naureskellen oman isäni ja hänen veljensä (eli setäni) veristä tappelua vanhempiensa perinnöstä. Välit oli heillä tosiaan ihan ok siihen asti kun sitä perintöä alkovat selvittää... nyt eivät ole puhuneet toisilleen 4-5 vuoteen. Salaa me serkukset ollaan yhteydessä. Molemmat tekivät omilla puolillaan selväksi ettei oma perhe saa olla toiseen missään tekemisissä, että näin siinä vedettiin muukin perhe soppaan mukaan. Itseäni ei tietty koko riita hetkauta kun en siinä oikeasti ole osallisena.

Sitä olen kovasti miettinyt että mikä ihme saa ihmiset sekoamaan noissa raha- ja perintöhommissa?
Jos perintöä jaetaan, niin miksi ihmeessä pitää tapella periaatteen vuoksi ihan jokaisesta lusikasta ja kahvikupista? Parempi olis niin että jos riitaa alkaa tulemaan niin siihen otetaan joku puolueeton pesänjakaja joka päättää miten tehdään ja kuka saa mitäkin, ja sillä mennään rutisematta.

Ihmiset ovat rahaa rakastavia eivät osaa arvostaa sitä mikä heille olisi pyhää ja kallista!

>> se on kyllä ihmeellistä, että miten reilun 50 vuoden hyvät välit voi tuhoutua ihan täysin yhden perintöriidan seurauksena. Raha se saa kyllä ihmeitä aikaan.. <<

Kyllä se koville ottaa, kun joku samasta perheestä saa perintöä ja itse jää ilman, niin kuin itselleni kävi sen takia, etten ole ollut niin sukurakas, että olisin jaksanut käydä kyläilemässä.

Mutta totuus on, että en jaksa käydä kyläilemässä. En suvulla enkä kenelläkään, vaan olen täysin yksinäinen susi aina ollut. Joten itkun jälkeen hyväksyin asian.

Edellenkään en jaksa käydä kyläilemässä, vaikka menikin perintö ohi suun. Ja onpa uhkailtu, että menee ohi muidenkin osalta, koska en kerran jaksa kyläillä.

Jassoo.