Sinne lähti pettäjä-ämmä. Minä en sellaista tarvitse, löydän paremmankin. Viimeiset kamansa kävi hakemassa ja kyyneleet silmissä kirkui että "vietä sit loppuelämäs yksin, luuseri!". Heh. Ironista, että minä olen se luuseri.
Sitten näkyi perävalot. Puhelin soi alati, eipä taida minulla olla naiselle asiaa, enpä siis vastaa. Se on varmasti kova paikka kun ne kulissit kaatuu. Minä löydän vielä uuden, uskolliselle miehelle on kummasti markkinoilla kysyntää! :) Exästäni en menisi vannomaan.
Sitten näkyi perävalot. Puhelin soi alati, eipä taida minulla olla naiselle asiaa, enpä siis vastaa. Se on varmasti kova paikka kun ne kulissit kaatuu. Minä löydän vielä uuden, uskolliselle miehelle on kummasti markkinoilla kysyntää! :) Exästäni en menisi vannomaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On kyl hieno asenne. Pystyisinpä itse tuohon mutta jos tulisi pettämisuutinen niin murtuisin aika täysin.
Kylhän minäkin murruin alkuun. Ja 2 kk jaksoin vielä kattella. Ei se vaan enää toimi, ei näe naistaan enää siinä samassa valossa mitä näki ennen tempauksiaan. Riitojen yhteydessä pomppas sama esiin aina, ja olis näin tullut tapahtumaan jatkossakin. Provosoituneena sitten lenteli puolin ja toisin niitä reippaita, loukkaavia lausahduksia, mitä molemmat varmaan OIKEASTI toisistaan ajattelee.
Joten anti mennä. Nyt ehkä vähän kirpaisee. Myöhemmin tuskin. Ja samanmoiset tapaukset on jatkossa helpompi pistää kävelemään.
Harmi että naiset eivät yleensä pysty tuohon suoraan toimintaan. Silmät ymmyrkäisinä olen seurannut ystäväpariskunnan käsittämätöntä meininkiä. Mies juoksee ihastuneena tietyin aikavälein ties minkä tipusen perässä ja nainen vaan kertoilee kaikille kuinka hyvin heillä menee. En vaan käsitä. Nytkin mies tunnusti uusimman suhteensa ja nainen haluaa silti jatkaa, vaikka mies alkoi heti pölyn laskeuduttua vehtaamaan saman muijan kanssa. Ja hulluinta on se että kaikki tietää miehen meiningin, nainen kai luulee että ei tiedä, kun käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Minä saan sitten kuunnella miehen hölmöjä tilityksiä kun nainen ei ymmärrä ja se uusi aina niin houkuttaa. Tuntuu siltä etteivät he ole mitenkään toisissaan toistensa kanssa, aivankuin seurustelisivat muuten vaan ja vain riippuvat tottumuksesta toisissaan. Ja miehen jutut naisongelmistaan ovat joskus todella kakaramaisia ja itsekkäästä näkökulmasta.
Minä pistäisin kyllä pihalle jos mieheni käyttäytyisi samalla tavalla, en katselisi yhtään. Toisilla ei ole itsekunnioitusta yhtään ja toiset tallaavat toisten yli. Mitä seurustelua sellainen on? Arvostus ja luottamus ovt rakkauden kulmakiviä.