Minä suren sitä etten ole ollut rakastamisen arvoinen. Olin avioliitossa yli kymmenen vuotta mutta ei mieheni minua rakastanut päätellen siitä miten hän minua kohteli ja miten minuun suhtautui, eikä koskaan edes sanonut rakastavansa. En tiedä miksi edes meni kanssani naimisiin. Hän sitten lähti lopulta kun ei sietänyt minua. Hänen jälkeensä seurustelin pari kertaa ollen myös syvästi rakastunut molemmilla kerroilla. Toinen mies laittoi minulle yhtäkkiä viestin, ettei minua rakasta. Toinen kerran sanoi minulle, että luuletko todella, että sinua rakastaisin. Heidän jälkeensä seurustelin kolmannen miehen kanssa, joka sanoi rakastavansa, mutta tosiasiassa käytti vain hyväkseen. Tämä on minun suruni. Enää en edes odota, että koskaan kohtaisin miestä, joka voisi rakastaa minua.
tämä on minun suruni
-zizizi-
2391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miehet on kusipäitä. Silti niiden seuraan aina jotenkin kummasti eksyy. Toivon todella että eteesi tulee vielä oikeasti RAKASTAVA ja sitä tarkoittava ihana mies.
Väitetään että kaikki tapahtuu yleensä silloin kun sitä vähiten odottaa..
Voimia ! (:
Unohda miehet vähäksi aikaa kokonaan ja opettele ensin tuntemaan itsesi ja ennenkaikkea pitämään itsestäsi. Hanki harrastus ja tapaa ihmisiä myös miehiä ilman, että alat heti seurustelemaan heidän kanssaan. Ehkä jonain päivänä tapaat sitten miehen joka pitää sinusta juuri sellaisena kuin olet.