http://www.iltalehti.fi/sofiansohva/200911150055216_ss.shtml
"IL, Sofian sohva: Hylätty ja onneton
Sunnuntai 15.11.2009 klo 05.52
Olemme seurustelleet viisi vuotta. Olemme olleet välillä erossakin ongelmiemme takia. Eron aikana molemmilla oli omat juttunsa, jotka olemme kyenneet unohtamaan. Muutimme taas yhteen puoli vuotta sitten mieheni ruikutuksien seurauksena. Yhdessä asuminen on ollut ylä- ja alamäkeä. Mutta myös todella ihanaa. Poikakaverini ikiongelma on alkoholi, jota minä en jokapäiväisesti käytettynä siedä. Olen alkoholin takia menettänyt isäni. Riitelemme usein.
--> Poikakaverini ei kestä omaa päätänsä ilman alkoholia, vaikka olen kertonut voivani kuunnella häntä milloin tahansa, jos hän kuuntelijaa kaipaisi.
Mutta hän ei ikinä puhu ongelmistaan vaan purkaa ne juomalla. Olen itkenyt itseni aivan loppuun. Nyt hän ilmoitti minulle, ettei enää rakasta minua eikä halua jatkaa. Murruin täysin. Minulla on auttava ihmispiiri ympärilläni, mutta omaa pääni on liian pieni kaikille näille kokemuksille. Tiedän, ettei minun tarvitse kaikkea kestää ja suodattaa. Itse en ole täydellinen ihminen, mutta olen sentään antanut ihan kaikkeni. Samaa en voi sanoa toisesta osapuolesta. Miten jatkaa tästä eteenpäin, että saisin itseni pidetyksi koossa? "
________
Sofian vastaus:
Kukaan ei osaa täysin selittää, mitä rakkaus on tai miksi johonkuhun rakastuu. Se tiedetään, että se on suurimmaksi osaksi omassa päässä ja tapahtuu, kun sille on sopiva tilaus. Jotakin kemiaa, hormonibiologiaa, hajuja ja entisten elämän ihmisten muistoja siinä tapahtumassa on. Sinä valitsit mieheksesi alkoholistin - kuin isäsi - ja et siedä sitä alkoholin käyttöä. Teillä on kuitenkin ihania hellyyden ja seksin hetkiä, jotka pitävät sinut kiinni siinä "väärin" valitussa miehessä. Miehelle alkoholin käyttö on ykkönen, sinä tulet vasta seuraavaksi. Sinun olisi pitänyt sopeutua, ei yrittää muuttaa häntä, siksi hän lähti. Aika on hyvä haavojen parantaja. Rakasta häntä etäältä kunnes kohtaat uuden rakkauden."
"IL, Sofian sohva: Hylätty ja onneton
Sunnuntai 15.11.2009 klo 05.52
Olemme seurustelleet viisi vuotta. Olemme olleet välillä erossakin ongelmiemme takia. Eron aikana molemmilla oli omat juttunsa, jotka olemme kyenneet unohtamaan. Muutimme taas yhteen puoli vuotta sitten mieheni ruikutuksien seurauksena. Yhdessä asuminen on ollut ylä- ja alamäkeä. Mutta myös todella ihanaa. Poikakaverini ikiongelma on alkoholi, jota minä en jokapäiväisesti käytettynä siedä. Olen alkoholin takia menettänyt isäni. Riitelemme usein.
--> Poikakaverini ei kestä omaa päätänsä ilman alkoholia, vaikka olen kertonut voivani kuunnella häntä milloin tahansa, jos hän kuuntelijaa kaipaisi.
Mutta hän ei ikinä puhu ongelmistaan vaan purkaa ne juomalla. Olen itkenyt itseni aivan loppuun. Nyt hän ilmoitti minulle, ettei enää rakasta minua eikä halua jatkaa. Murruin täysin. Minulla on auttava ihmispiiri ympärilläni, mutta omaa pääni on liian pieni kaikille näille kokemuksille. Tiedän, ettei minun tarvitse kaikkea kestää ja suodattaa. Itse en ole täydellinen ihminen, mutta olen sentään antanut ihan kaikkeni. Samaa en voi sanoa toisesta osapuolesta. Miten jatkaa tästä eteenpäin, että saisin itseni pidetyksi koossa? "
________
Sofian vastaus:
Kukaan ei osaa täysin selittää, mitä rakkaus on tai miksi johonkuhun rakastuu. Se tiedetään, että se on suurimmaksi osaksi omassa päässä ja tapahtuu, kun sille on sopiva tilaus. Jotakin kemiaa, hormonibiologiaa, hajuja ja entisten elämän ihmisten muistoja siinä tapahtumassa on. Sinä valitsit mieheksesi alkoholistin - kuin isäsi - ja et siedä sitä alkoholin käyttöä. Teillä on kuitenkin ihania hellyyden ja seksin hetkiä, jotka pitävät sinut kiinni siinä "väärin" valitussa miehessä. Miehelle alkoholin käyttö on ykkönen, sinä tulet vasta seuraavaksi. Sinun olisi pitänyt sopeutua, ei yrittää muuttaa häntä, siksi hän lähti. Aika on hyvä haavojen parantaja. Rakasta häntä etäältä kunnes kohtaat uuden rakkauden."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.