Anoppi käy meillä tai me niillä n. kerran viikossa..JOKA kerta sillä pussillinen ruokia (puolet mistä kukaan ei pidä), lapsille vaatteita joita EI tule käytettyä, meille ostelee kans jatkuvasti "turhuuksia". Yks ilta istuin olkkarissamme ja laskin että vaan siinä huoneessa oli 17 anopin ostamaa vaasia ja 24 kippoa johon voi kynttiän pistää..kaapit täynnä kaikkia verhoja, käsipyyhkeitä, pöytäliinoja, muksujen hanskoja,pipoja, housuja, paitoja ym joita se on ostanut mutta mitä ei olla käytetty.
Olen joskus sanonut anopille että kiva kun muistaa meitä ja haluu ostella kaikkee mut ehkä voisi joskus kysyä mitä oikeasti tarvitsisimme. Ei ota kuuleviin korviinsakkaan TAI loukkaantuu eikä puhu mulle mitään.
Eihän tämä suuri ongelma ole, mutta oikeasti en pian tiedä minne kaikki sen krääsät heivaisin..ja mänttii ku oikeesti olis sellasta mitä tarttis, nyt anopin rahat menee ihan hukkaan vaan...
Olen joskus sanonut anopille että kiva kun muistaa meitä ja haluu ostella kaikkee mut ehkä voisi joskus kysyä mitä oikeasti tarvitsisimme. Ei ota kuuleviin korviinsakkaan TAI loukkaantuu eikä puhu mulle mitään.
Eihän tämä suuri ongelma ole, mutta oikeasti en pian tiedä minne kaikki sen krääsät heivaisin..ja mänttii ku oikeesti olis sellasta mitä tarttis, nyt anopin rahat menee ihan hukkaan vaan...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Osa noista tavaroista vaikuttaa oikeasti hyödyllisiltä, kuten pipot ja hanskat. Meillä ainakin kuluu ja häviää hanskoja. Käsipyyhkeistäkin aina pula, mutta vaasit ovat melko turhuus ja sisustustavara. Ihminen kun haluaisi kotinsa olevan näköisensä, eikä anopin näköinen.
Voisitko yksinkertaisesti myydä ne kirpparilla tai antaa pois. Anoppi tietysti on oikeutettu laittamaan rahansa mihin tahtoo. Ilmeisesti anoppisi on yksinäinen ja haluaisi olla jotenkin tarpeellinen.
Tuo ongelma kuuluisi miehesi hoitaa, vähän vaikea on vanhalle anopille mennä liikaa sanomaan.
Toivottavasti tuo lahjoitusbuumi menee vuosien myötä ohi. Anoppi tietysti luulee tekevänsä suurta palvelusta... harmi.
Itse ainakin osaan laittaa tavarat kiertoon. Eli jos saan lahjan mistä en välitä tai millä en tee mitään, laitan sen kiertoon sellaiselle, jonka luulen siitä pitävän. Jos anoppi jakaa lahjoja koko vuoden, on teillä kasassa lahjat jo seuraavaan jouluun ;)Ja voithan antaa jonkun lahjan anopille itselleen takaisin. Eiköhän viesti mene sillä perille!
Jos et keksi kelle lahjat annat, vie pelastusarmeijalle ja tee hyvää!
niin, tätä on jatkunut jo 8v , että sitä tavaraa on TOOSI paljon. Vein tässä pari viikkoa sitten vintiltä 5 isoa jätesäkillistä vaatteita pelastusarmeijalle. Kyllähän kunnon hanskat esim käyttöä on, mutta ei pienille oikeen sellaset "sormihanskat" vielä käy...eikä ohkasilla sormikkailla näin talvee vasten tee mitään, vaikka onhan niitä monta kymmentä, voihan niitä pistää monet päällekkäin :)
No ei, oikeesti, kivahan se on JOSKUS saada jotain, mut tää anopin ostelu ihan överiks menny jo vuosia sitten...mitä esim teen niille kuudelle parille capri-leggingseille jotka tarkoitettu 5-6v tytöille jotka anoppi just osti meidän 1 ja 3v pojille?! :) JNE JNE
Olen joskus sanonut kiltisti et kiva kun hän joskus ostaa kaikkee, mut ei AINA tartte, ja olen myös sanonut mitä oikeasti tarttis (hän joskus kysynyt), mutta ei silti sellasia osta kuitenkaan... Pitääkö vaan antaa ostaa vai pitäiskö sanoo vielä "jyrkemmin"? Olen joskus antanut eteenpäin näitä sen lahjoja, mutta ei kukaan tutuistanikaan niistä pahemmin välitä :)
No myy ne sitten vaikka huuto.netissä. Saat rahaa, millä voit ostaa lapsille jotain tärkeää ja tarpeellista. teet mielestäni nyt kärpäsestä härkäsen.
Munkin anoppi tuo vaan tavaraa tavaran perään, nimenomaan niitä vaaseja, joita kukaan ei tarvi ja itse haluaisi kotinsa sisustaa omalla tavallaan. Poikakaverini kanssa meillä ei ole lapsia, joten vaatteet on yleensä tarkoitettu minulle ja minulla on usein erittäin erilainen käsitys siitä, millaiset vaatteet minulle sopii. Tässä tulee nämä sukupolvien väliset erot esiin, kun itse haluaisi ostaa vähemmän ja olla ekologisempi niin tälle osteleminen on jokin itseisarvo jolla leuhkitaan ystäville ja sukulaisille. Meillä lopulta kävi niin, että minä en kerran suostunut yhtä tavaraa ottamaan ja hän suuttui ja sen jälkeen homma meni aika ilkeäksi. Lopulta hän uskoi, että meille ei tarvi tuoda enää mitään ja sen vuoksi on varmaan hyvin ahdistunut siitä kehen ostovimmansa kohdistaa. On vain kuitenkin helpompi, että kaksi ihmistä jolla on täysin erilaiset kiinnostuksen kohteet ja maku, on parempi jättää tuomatta ettei kenelläkään tarvi suuttua.
Ei anoppisi vie sinun kultaasi tyypillinen nainen joka ylireagoi tilanteeseen kuin tilanteeseen....
Tyypillinen vähättelijä, joka yliampuu vastauksensa.
vaan heivaa ne jonnekin, ne ylimääräiset tai sellaiset joista ette pidä.
Turha puhua, ottaa itteensä tai vaan jatkaa ostelua. Anopit on oma lajinsa.
aina kun tulee.
Voisiko olla (ja tämä on vaan arvaus) että anopilla on jonkinlainen shoppailuvimma, mun anopin sisko kärsii nimittäin samasta vaivasta. Ja jos (arvailen edelleen) hänellä on rahaa josta ei ole tilivelvollinen, hän kuluttaa sen ostamalla vähän mitä sattuu ja jossain sisimmässään kuitenkin kokee että se on turhaa ja yrittää sitten saada itselleen paremman mielen kun antaa sen teille ja kuvittelee/uskottelee itselleen sen tulevan tarpeeseen. Tämä miehen sukua rassaava ihmeinen ostelee kanssa mitä sattuu, salailee sitä puolisoltaan ja kantaa krääsää kaikille mahdollisille sukulaisille ja tuttaville, teidän kuvio näyttää yllättävän tutulta. Mua tää osteluvimma ei haittaa kun sitä krääsää päätyy meille asti vaan pari kertaa vuodessa ja käytän muutenkin naapuritalon kirppistä kierrätyskeskuksena, joten samassa kassissa nekin roinat sinne menee, mutta teillä ongelma on toista kaliiberia. Ymmärrän täysin ketutuksesi, mutta musta toi on kuitenkin vielä enemmän anopin oma ongelma. Osteleeko hän myös muille kuin teille tavaraa? Miten häntä saisi autettua? Jonkinlainen pahanolon purkaminen tulee mieleen, voisiko anoppi kokea itsensä tarpeelliseksi muulla tavoin?
Mulla on ollut myös ongelmia anopin kanssa, sieltä löytyy ihan oikeita diagnooseja taustalta jne. Mutta välit parani kun otin vaan rohkeasti ohjat omiin käsiini ja aloin pyytää apua niihin asioihin joihin sitä tarvitsin ja missä anoppi kykeni auttamaan (mielikuvitusta peliin tässä). Kun anoppi ei pysty esim. hoitamaan lapsiamme (ei siis lainkaan, hänen oma ja lasten terveys estää sen) olen pyytänyt esim. synttäreiden aikaan leipomisapuja ja anoppi on tullut ja värkkäillyt tarjoomukset yhdessä lasten kanssa miehen tai mun ollessa kotosalla tekemässä jotain "tärkeää", minkä kuitenkin voimme siis keskeyttää jos lasten tilanne sitä vaatii. Mummo ja lapset saa omaa aikaa, mä pääsen leipomasta ja saan edes näennäistä omaa aikaa vaikka olenkin paikalla hätätilanteita varten.
En väitä että mun ratkaisu tepsii teidän perheelle, mutta funtsi olisiko jostain vastaavasta hommasta apua, laita anoppi vaikka sen kolmivuotiaan kanssa pihalle leikkimään tms. ja muista muotoilla pyyntö kauniisti ja hiukan liiotella avun tarvettasi tietenkin kiitellä vuolaasti jälkikäteen useammassa tilaisuudessa. Jos anoppi kokee olevansa oikeasti tarpeellinen, ehkä toi tavaran raahaaminen vähitellen helpottaa, jonkinlaista huolenpitoahan se varmaan hänen mielestään on. Lapset kasvaa nopeasti ja ennen pitkää voit laittaa heidät vaikka kenkä- ja vaateostoksille mummon kanssa, luulisi tulevan oikean kokoiset jos on pikkujalat mukana sovittamassa. Voimia sinne.
meillä on vähän saman suuntainen ongelma. Mutta meille anoppi kantaa tavaraa siks että se luulee ettei pärjätä muuten. Se on todella inhottavaa! Ostaa lapselle vaatteita viikottain, ettei "meidän rahat kulu" ja esim. vähän aikaa sitten tuli ajankohtaseks saaha lapselle turvaistuin autoon niin heti oli että "no täytyyhän minun se teille ostaa että pääsee lapsi autossa matkustamaan" ja luuli oikeasti että me ei voida itse sitä hommata.
Mutta on tässä muutakin inhottavaa. Ajatelkaa, hän ei luota OMAN POIKANSA kykyyn huolehtia lapsestaan! Kyllä on monet kerrat mieheni loukkaantunut ku äitinsä vihjailee ettei mies pärjää tytön kanssa kahestaan. Muutama viikko sitten olin lähössä matkalle jossa viivyin 2 päivää ja yhden yön. Kun mieheni mainitsi asiasta ihan ohi mennen äitilleen niin äiti siihen tokaisi että " voi voi täytyy meidän nyt sitten ottaa töistä vapaata siksi aikaa niin voi tyttö tulla meille hoitoon!" silloin mieheni onneksi sanoi suorat sanat että luuleeko se oikeesti ettei ne kahestaan pärjää! hmph, mieheni on aivan loistava isä eikä koskaan ole ollut mitään ongelmia lapsenhoidon kanssa.
kyllä jaksaa se anoppi välillä jurppia.
Tuli anopilta viesti että mitähän me tarvittais kotiin..ja että nyt tulee kylmät ilmat, hän menee kauppaan ostamaan meidän muksuille ulko- ja sisävaatteita!!! Voi pyhä sylvi, niinku nyt en itse huomaa että talvi on tullut :)
Vastasin vaan että ei tarvita mitään kotiin, kaikkee löytyy :) ja että muksuilla on sisä- ja ulkovaatteita liikaakin. Anoppi ei sit vastannu enää, joko otti nokkiinsa tai oli jo kauppoihin lähtenyt.
Tuttu tunne, vaikkei meillä olekaan (vielä??) samoissa mitoissa. Meidän tapauksessa avomiehen äiti tykkää "kierrättää" eli tunkee meille kaiken vanhan roinansa :D Aina ei jaksa väittää vastaan, tai sanoa, että "eeeh, ei se oikein sovi mun/meidän makuun/sisustukseen" tai "ei meille oikein mahdu" viimeisin on ollut pelastava oljenkorsi, uskaltaakohan tästä meidän miniyksiöstä koskaan muuttaa :P
Itse heitän osan käyttökelvottomista roinista (vanhat, risat vaatteet) roskiin, käyttökelpoiset olen vienyt jonkin ajan päästä UFFille tai Pelastusarmeijalle. Mielestäni sinäkin voit noista ylimääräisistä luopua, antaa eteenpäin, myydä pois, tarjota kavereille tms. Ei tuputtuen, kuten anoppiehdokas, mutta aina löytyy ihmisiä, joilla on pula ja puute :) toisen roska on toisen aarre jne.
Tilanne on tosi hankala, jos anoppi ei korvaansa letkauta. Tavaratulva ei hevillä lopu. Mutta jos tilanne o sietämätön, mielestäni on vain tiukasti tehtävä stoppi. Jos ette tarvitse ruokaa, sanotte ettette ota. Pysytte tiukkana, eikä niin, että sinä sanot ei, ja mies sitten kantaa pussin kuitenkin autoon tms. Mielestäni asiasta voi keskustellakin, sanoa ettei teillä ole tarvetta sille ja tälle, mutta ehdottakaa että tälle ja tälle olisi kyllä käyttöä, jos hän Haluaa ostaa. Tsemppiä!