Miten kertoa pitkäaikaiselle avokumppanilleni?

jos keksit helpon ratkaisun niin susta tulee rikas.

Kerrot selväsanaisesti tuon, mitä tuossa aloituksessasi kirjoitit. Ei jossittelua, ei syyttelyä eikä kaunistelua.

avokumppani on tietenkin pahaa aavistamaton? Jos on niin, otan osaa. Paska tilanne. Joudut satuttamaan pitkäaikaista avokumppania. Olet valinnan edessä...

Eräänä iltana istu hänen kanssaan alas ja pyydä häntä kertomaan "teidän tarinanne" hänen omin sanoin, tunteineen, hyvine ja huonoine hetkineen - mitä hän tuntee ja mitä hän kokee kanssasi. MIten suhteenne on kehittynyt ja mitä hän haluaa tulevaisuudelta.

Sitten odota muutama päivä, järjestä samanlainen tillanne mutta nyt sinä kerrot oman versiosi suhteestanne ja mitä sinä siitä koet.

Tossa on hyvänä puolena se että kun kumppani on käynyt ensin omat tunteensa ja juttunsa äskettäin täysin läpi niin hän on tietoinen omastaan Tällöin se mitä sinä tulet sanomaan on oma kokonaisuutensa ja sä vain kerrot sen mitä se ei vielä tiedä, osoitat että sun puoli on yksinkertaisesti erilainen. Luultavasti tämä on ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun kerrot koko totuuden sellaisena kuin se on...

Tää on kokeiltu avioliiton lopettamiseen johtavana tapana hoitaa asia. Ei helppoa mutta mahdollista.

ite kertonu tuon saman melko suoraan...jotenki niin että meidän tarttee nyt keskustella..sitten alottanu kertomaan miltä musta tuntuu suhteessa..ja miks mä näen tilanteen olevan nyt se, että ero olisi paras ratkaisu..ja kuunnellut mitä vastataan..ja asiaa on perusteltu puolin ja toisin....

kuitenkin ihan rehellisesti olen kertonnu asiasta ja silleen suoraan..joskin valikoiden sanat ja tyylin, jotka ei ole mitään konekivääriammuntaa..raratatatataaa..tapaan..=o)

..en mä näe muuta konstia kun rehellisyys ja avoimuus..se sattuu sen minkä sattuu..mutta ei se lykkääminen ja nieleskely asioita paranna..on vaan uskallettava puhua..

Kyllä se aika suoraan pitäisi mielestäni sanoa. Jos se toinen osapuoli ei ajattele samalla tavalla, hänelle se on tietystii kova paikka. Mutta ei hänkään varmasti halua olla ihmisen kanssa, joka ei häntä rakasta. Eipä sitä pitkittää kannata jos haluaa molempien parasta ajatella. Kannattaa tehdä asia nopeasti selväksi ja olla myöhemmin vähän tarkempi sanomisissaan, ettei ala antamaan vahingossa mitään turhia toivon kipinöitä.

Ei kannata aloittaa kertomista mitenkään toista aliarvioimalla ja turhaan pehmentämällä. Yritä myös olla aiheuttamatta riitaa, koska riitaisan eron jälkeen toinen saattaa jäädä miettimään, tuliko ero sen riidan takia tms.

Tuon kertomiseen ei ole valitettavasti kiertotietä eikä mitään helpompaa reittiä.. tuon tietäminen iskee tajuntaan joka tapauksessa kovaa oli sen kertomistapa mikä tahansa: paras olisi suora ja rehellinen puhe.

Pahinta olisi jättää lappu jääkaapn ovelle ja olla sen jälkeen kadonnut. Nuo tommoset tunteet ja elämänmuutos tilanteet aina pelottaa, koska se ei koske pelkästään sinua ja pelko on voima joka estää meitä muuttumasta ja toteuttamasta mielihalujamme, unelmiamme ja tunteitamme joten älä anna sille liikaa valtaa, kuuntele siis sydäntäsi mitä se sanoo ja luota siihen. Jos mietit liikaa sanojasi, että miten sen aiot sanoa, asian kertominen vain vaikeutuu sitä mukaa mitä enemmän mietit.

Älä etsi sopivaa hetkeä, se hetki kyllä löytää paikkansa kun on sen aika. Kun sä tiedät sydämessäsi, mitä haluat, sä tiedät siellä, että pystyt myös päästämään irti. Paljon tsemppiä sulle :)

en rakasta sinua; en jaksa teeskennellä, haluan erota, muuttaa yksin asumaan..