Takajalat pettivät yllättäen alta

Gaya

Eilen illalla kohta 10 vuotiaan labbisnarttumme takajalat pettivät alta aivan yllättäen. Koira oli vain muutamaa hetkeä ennen leikkinyt "siskonsa" kanssa, ja ollut koko päivän ihan normaali. Lenkilläkin liikkui reippaasti. Sitten iltamyöhällä aivan yks kaks se heittäytyi hieman levottomaksi, istahti matolle outoon asentoon, ja siitä kun koitti lähteä liikkeelle, eivät takajalat liikkuneet. Hetken päästä pääsi kovin vaikean näköisesti muutaman askeleen eteenpäin, mutta meinasi väkisinkin kaatua kyljelleen, ja lopulta seisahtui paikalleen takajalat täristen, ja vaipui siitä sitten maahan. Tyttö vaikutti siltä kuin sitä olisi huimannut, tai sillä olisi ollut osittainen halvaus.
Kun koitin houkutella sitä sitten liikkeelle, koira hoiperteli ihmeellisessä kyyryasennossa etujalat täristen ja takajalkoja perässä laahaten sohvan viereen, ja koittaessaan hypätä sohvalle, putosi siitä selälleen, sillä takajalat eivät kannatelleet yhtään koiran painoa. Oli samalla tosi uupuneen oloinen, ja takatassut sekä korvat menivät aivan kylmiksi.
Tunnin parin päästä koira jo käveli jälleen, ja tänä aamuna lähti normaalisti pissalle, mutta takajalat ovat edelleen kovin huteran oloiset.
Mikä kumma tällaisen voi aiheuttaa? Lääkäriin ollaan tänä iltana menossa, mutta olisi kiva kuulla kommentteja jo ennen sitä, sillä iltaan on pitkä aika, ja tämä todella vaivaa mieltä!

40

18594

Vastaukset

  • Ystäväni koiralta samoin, pärjäsi vähän aikaa kipulääk ja lopulta nukutus. Menkää ihmeessä ajoissa lääk ja liikunta uusiksi, mielellään ruoka tarkistuskin.

  • Käy ell tarkistuttamassa tilanne!

    • Minulla on 9 v. Lapinporokoira. Tänä aamuna ei saanut takapäästä ylös. Päivällä sama tilanne. Onkohan joku halvaus?


    • Tietääkseni on moniakin sairauksia, mitkä tuommoista voi aiheuttaa. Eläinlääkäri on oikea osoite.


  • lähtölaskenta alkanut. Monilla vanhoilla koirilla pettää jossain vaiheessa takapää, ja sitten ei oikein ole muuta tehtävissä kuin eutanasia. Nimittäin joku kerta se pettää niin että koira ei välttämättä pääse ylös ollenkaan.

    • miljoonan kilometrin päässä mökillä. Tarkistukseen ehottomasti! Pian!


    • olette jossakin kirjoitti:

      miljoonan kilometrin päässä mökillä. Tarkistukseen ehottomasti! Pian!

      .... ja tosiaan kyseessä osittainen halvaus. Nyt pysyy kyllä tolpillaan, eikä ole kipuja, sillä kovasti haluaisi riehua ja painia siskonsa kanssa, ottaa ilmakylpyjä ja häntä heiluu koko ajan vimmatusti. Takajalat kyllä jäivät hieman huteriksi, ja askel on vähän laahaava, mutta liikkuminen ei tuota kuitenkaan radikaaleja ongelmia tällä hetkellä. Ei onnu mitenkään, ei horju, eikä tärise.
      Koira sai kolmen viikon tulehduskipulääkekuurin, ja liikunta rajoitetaan minimiin kahdeksi viikoksi, sekä rajoitetaan selkeästi vuoden loppuun asti. Lääkärin mukaan halvauksen aiheuttii joko välilevynpullistuma, selkäydininfarkti, kasvain tai vastaava. Meidän seudulla ei lääkäreillä ole resursseja tutkia tarkemmin, vaan Helsinkiin pitäisi lähteä, jos varman syyn haluaisi. Ja hoitona noihin kun ei ole kuin leikkaus, eikä se koirulin historian tuntien ja iän huomioiden ole enää järkevää, sillä riskit ovat suuret ja toipumisprosessi selkäleikkauksesta varsin raskas.
      Pohdimme asiaa kotona ja totesimme, että jos koiralla ei ole kipuja, eikä sen liikkuminen ole elämää rajoittavan hankalaa, annamme hänen viettää eläkepäiviä hieman hitaammalla temmolla niin kauan kuin koira ei kärsi. Mutta jos liikkuminen alkaa olemaan kovin hankalaa tai tuskallista, tai kohtaus uusii, emme ala kultaa kiusaamaan, vaan saattelemme hänet arvokkaasti matkaan kohti tassujen taivasta.
      Elän toivossa, mutta tarkkailen koiran kuntoa jatkuvasti. Ja olen kiitollinen näistä vuosista, sekä joka hetkestä - oli niitä sitten paljon tai vähän - jonka muru meidän kanssamme vielä on. Päätös on tehty, toteutusajankohta jääköön nähtäväksi.


    • Gaya kirjoitti:

      .... ja tosiaan kyseessä osittainen halvaus. Nyt pysyy kyllä tolpillaan, eikä ole kipuja, sillä kovasti haluaisi riehua ja painia siskonsa kanssa, ottaa ilmakylpyjä ja häntä heiluu koko ajan vimmatusti. Takajalat kyllä jäivät hieman huteriksi, ja askel on vähän laahaava, mutta liikkuminen ei tuota kuitenkaan radikaaleja ongelmia tällä hetkellä. Ei onnu mitenkään, ei horju, eikä tärise.
      Koira sai kolmen viikon tulehduskipulääkekuurin, ja liikunta rajoitetaan minimiin kahdeksi viikoksi, sekä rajoitetaan selkeästi vuoden loppuun asti. Lääkärin mukaan halvauksen aiheuttii joko välilevynpullistuma, selkäydininfarkti, kasvain tai vastaava. Meidän seudulla ei lääkäreillä ole resursseja tutkia tarkemmin, vaan Helsinkiin pitäisi lähteä, jos varman syyn haluaisi. Ja hoitona noihin kun ei ole kuin leikkaus, eikä se koirulin historian tuntien ja iän huomioiden ole enää järkevää, sillä riskit ovat suuret ja toipumisprosessi selkäleikkauksesta varsin raskas.
      Pohdimme asiaa kotona ja totesimme, että jos koiralla ei ole kipuja, eikä sen liikkuminen ole elämää rajoittavan hankalaa, annamme hänen viettää eläkepäiviä hieman hitaammalla temmolla niin kauan kuin koira ei kärsi. Mutta jos liikkuminen alkaa olemaan kovin hankalaa tai tuskallista, tai kohtaus uusii, emme ala kultaa kiusaamaan, vaan saattelemme hänet arvokkaasti matkaan kohti tassujen taivasta.
      Elän toivossa, mutta tarkkailen koiran kuntoa jatkuvasti. Ja olen kiitollinen näistä vuosista, sekä joka hetkestä - oli niitä sitten paljon tai vähän - jonka muru meidän kanssamme vielä on. Päätös on tehty, toteutusajankohta jääköön nähtäväksi.

      Täällä menossa aivan samanlainen tilanne. Kohtaus oli jo toinen ja Schäferimme melkein 13 vuotias. Edellisestä kohtauksesta, kun jalat menivät alta, on jo pari vuotta. Nyt leikkii taas ja pää on todella skarppi ja se osittain tekee surullisemmaksi tilanteen, kun pää haluaa ja kroppa ei kestä.


    • Minusta tuli koirien tosi ystävä labbisten avulla aivan ihana rotu, Ensimmäinen eli 15 vuotta oli lopussa jo tosi harmaantunut ja muisti pätki . Eläinlääk.totesi sitten sydämmen huonokuntoi-
      seksi ja koiravanhus katsoi minuakin ,että laske jo hänet nukkumaan oli väsynyt jo.
      Nukkui sitten ikiuneen syliini eläinlääkärin toimesta.
      Nyt sitten on kamala suru ja ikävä 6 viikkoa sitten 11 vuotiaalta labbisnarttulta meni takajalat aivan rennoksi.. Pää teki nykiviä liikkeitä ja silmät oli myös vähän oudot . Koira ei valittanut missään vaiheessa makasi vain paikallaan aivan rauhallisesti , olin hänen luonaan ja silittelin annoin muutaman muro palan joka maistui vettä ei huolinut. Saimme eläinlääk. ajan n klo 15.30 jolloin n.4 tuntia oli kulunut kun jalat pettivät. Eläinlääk. oli sitämieltä , että vain ehkä muutaman päivän ajan koiramme voisi olla särkytab. avulla, joten sitten ei ollut muuta kuin
      ikiunipiikki. Nyt olen harmitellut, että olisiko pitänyt koettaa särkylääkettä, jos vaikka se olisi antanut meille vielä muutaman hetken yhteistä aikaa, vai olisiko se ollut ystävälle kiusausta jos ei kenties olisikaan voinut enää kävellä???? Itkua on ollut joka päivä sen jälkeen aina jokin asia muistuttuttaa tästä tosi rakkaasta ystävästä. Nyt hän nukkuu oman patjapeittonsa sisällä kukkapenkin vierellä , siellä nukkuu myös edellinen labbiksemme. 2 kynttilää paloi hautauspäivänä siellä .


  • Vaikuttaisi aivojen verenkiertohäiriölle kun meni korvat ym. kylmäksi. Toinen mikä kannattaa tutkia on selkä.
    Meillä iski 10-v urokseen selkäydininfarkti eikä se siitä enää noussut. Takajalat eivät palautuneet fysikaalisesta hoidostakaan huolimatta enää kantaviksi. Teillä saattaa olla lievempi kohtaus mutta uusiutumisen riski on koko ajan olemassa. Tietysti joku voi myös painaa selkäydinhermoa eli esim. välilevy voi olla huonosti selässä tai poissa paikaltaan jne...kasvain tms...syitä voi olla monia koska on jo iäkäs koira.
    Kannattaa kääntyä hyvän eläinlääkärin puoleen. Pääkaupunkiseudulla esim. AISTI on varmaan paras paikka.

    • 9-vuotias koira myöskin ykskaks yllättäen "tipahti". Takapäähän pistettiin kortisonia ja vuosi mentiin niinkuin ennenkin. Sitten se tuli taas ja sama homma toistui. Tätä tapahtui säännöllisesti vuosittain 5 vuoden ajan. Eli ei asiat niin pahoja aina ole, mitä luulisi ;)


    • mirjaleena kirjoitti:

      9-vuotias koira myöskin ykskaks yllättäen "tipahti". Takapäähän pistettiin kortisonia ja vuosi mentiin niinkuin ennenkin. Sitten se tuli taas ja sama homma toistui. Tätä tapahtui säännöllisesti vuosittain 5 vuoden ajan. Eli ei asiat niin pahoja aina ole, mitä luulisi ;)

      Välilevynpullistuma on yleensä koiralla tosi kivulias, eikä koira pysty liikkumaan silloin normaalisti. (vert. ihmisten noidannuoli tai iskias).
      Luulenpa, että aloittajan tapauksessa on kyse jostakin muusta halvauksen aiheuttajasta.
      Onko pissan tai ulosteen kanssa pidätysongelmia tullut?


    • malla ja koiruudet kirjoitti:

      Välilevynpullistuma on yleensä koiralla tosi kivulias, eikä koira pysty liikkumaan silloin normaalisti. (vert. ihmisten noidannuoli tai iskias).
      Luulenpa, että aloittajan tapauksessa on kyse jostakin muusta halvauksen aiheuttajasta.
      Onko pissan tai ulosteen kanssa pidätysongelmia tullut?

      Eli todellakin koirulilla on ollut ongelmia pissan pidätyksen kanssa. Lätäköitä on lattialla varsinkin yön jälkeen, vaikka olisi viimeksi ennen nukkumaan menoa päästetty ulos ja heti taas aamulla, välillä aikaa kulunut vain 4 tuntia... Lisäksi päiväsaikaan, vaikka ollaan kotona, saattaa yhtäkkiä löytyä lätäkkö lattialta, vaikkakin koiraa on päästetty ulos vähän väliä. Toisinaan sen makuupaikaltakin löytyy kosteita läiskiä.

      Kakkimisen kanssa taas on toisinpäin - ei tahdo tavara tulla ulos entiseen malliin.. Ennen kävi säännöllisesti aamuin illoin pökäleellä, nyt usein vain kerran päivässä ja välillä panttaa toista vuorokautta, ennen kuin suostuu vääntämään tortun.

      Tuleeko tämän perusteella jotain uutta mieleen?


    • Gaya kirjoitti:

      Eli todellakin koirulilla on ollut ongelmia pissan pidätyksen kanssa. Lätäköitä on lattialla varsinkin yön jälkeen, vaikka olisi viimeksi ennen nukkumaan menoa päästetty ulos ja heti taas aamulla, välillä aikaa kulunut vain 4 tuntia... Lisäksi päiväsaikaan, vaikka ollaan kotona, saattaa yhtäkkiä löytyä lätäkkö lattialta, vaikkakin koiraa on päästetty ulos vähän väliä. Toisinaan sen makuupaikaltakin löytyy kosteita läiskiä.

      Kakkimisen kanssa taas on toisinpäin - ei tahdo tavara tulla ulos entiseen malliin.. Ennen kävi säännöllisesti aamuin illoin pökäleellä, nyt usein vain kerran päivässä ja välillä panttaa toista vuorokautta, ennen kuin suostuu vääntämään tortun.

      Tuleeko tämän perusteella jotain uutta mieleen?

      koirasi on vanha ja tarvitsee RINEXIN 50mg tabletteja pissaamisongelmiin.Meillä sama harmi ja kun sai rinexinit niin pissaaminen loppui.Samahan se on vanhoilla ihmisilläkin.Rinexin on ihmisten poskiontelotulehduslääke mutta koirilla sitä käytetään inkontinessiin.Kokeilisin.Samoin ne ongelmat halvaantumisesta ovat glugosamiinilla ja MSM valmisteilla hoidettavissa.Koirasi on jo iäkäs ja tarvii nivelille lääkettä.Itse käytän koiralleni CANIVET nimistä liuosta ruoan kanssa ja liikkuminen on parantunut ilmiselvästi.


    • Gaya kirjoitti:

      Eli todellakin koirulilla on ollut ongelmia pissan pidätyksen kanssa. Lätäköitä on lattialla varsinkin yön jälkeen, vaikka olisi viimeksi ennen nukkumaan menoa päästetty ulos ja heti taas aamulla, välillä aikaa kulunut vain 4 tuntia... Lisäksi päiväsaikaan, vaikka ollaan kotona, saattaa yhtäkkiä löytyä lätäkkö lattialta, vaikkakin koiraa on päästetty ulos vähän väliä. Toisinaan sen makuupaikaltakin löytyy kosteita läiskiä.

      Kakkimisen kanssa taas on toisinpäin - ei tahdo tavara tulla ulos entiseen malliin.. Ennen kävi säännöllisesti aamuin illoin pökäleellä, nyt usein vain kerran päivässä ja välillä panttaa toista vuorokautta, ennen kuin suostuu vääntämään tortun.

      Tuleeko tämän perusteella jotain uutta mieleen?

      tulee mieleen, että vie hyvä ihminen se koira-parka jo viimeiselle piikille ja päästä se vaivoistaan. Vie, kun se vielä pystyy itse kävelemään sinne. Et tiedä, mitkä omantunnontuskat on monilla, jotka eivät tee päätöstä ajoissa ja vievät koiran vasta kovissa tuskissa jo kuolemaa tehden. Tee se koirasi takia!


    • Sakemaanikko kirjoitti:

      tulee mieleen, että vie hyvä ihminen se koira-parka jo viimeiselle piikille ja päästä se vaivoistaan. Vie, kun se vielä pystyy itse kävelemään sinne. Et tiedä, mitkä omantunnontuskat on monilla, jotka eivät tee päätöstä ajoissa ja vievät koiran vasta kovissa tuskissa jo kuolemaa tehden. Tee se koirasi takia!

      Tällaisia neuvoja ei pidä antaa ihmisille joita ei tunne, heidän koiristaan joita ei tunne !


  • minun koiralle tapahtui samaa,sitten yksi päivä ei tullut sisään takaruumis täysin halvaantunut,,,,meni nopeasti

  • no niin tota meiän koiralla on nyt jotain kun seisoo paikalle eikä suostu liikkumaan käytettiin eläin lääkärissä olen huolissani oisko halvaantunut nyt se makaa ja näyttäs väsyneeltä kiitos jos saisin vastauksia mitä vois olla

  • Lonkat kulunut tai vastaavaa, ei luultavasti auta mikään. Minun koirallani alkoi tuo kun täytti 12v, sitten meni kuulo ja näkö, pian alkoi pissiin ja kakkimaan sisälle, kun makas lattialla, ei päässyt omin avuin ylös, vein piikille.

  • Meiltä meni 8-vuotias ranskanbulldoggi samalla tavalla. Aluksi huomasin ulkona, että toinen takajalka ei toimi yhtä hyvin kuin toinen. Sitten yksi päivä sen molemmat takajalat petti. Vietiin heti eläinlääkäriin, joka ei pystynyt tekemään diagnoosia vaan varasi meille ajan koirien neurologille.

    Aika oli vasta seuraavalle viikolle, koska näitä spesialisteja on vain pari pääkaupunkiseudulla. Koira tutkittiin ja kuvattiin ja diagnoosi oli DM eli degeneratiivinen myelopatia, jossa selkäydin rappeutuu ennenaikaisesti, siksi takajalat pettää. Ennuste oli elinaikaa max 6 kk. Kahden viikon päästä tästä jalat pettivät lopullisesti ja koira piti lopettaa.

    Eläinlääkärimme sanoi, että tämä on usein syynä vanhemman koiran takapään pettämiseen. Ainoa onni, että ei olek oiralle kivulias.

  • Mun 11-vuotiaalle suomenajokoira urokselle tuli tämmönen samanlainen "kohtaus" -09 kesällä.Se kanssa tapahtu illalla,kun oltiin kaikki menty nukkumaan.Konsta oli lähdössä sängystä pois,mutta rojahti lattialle,kun takajalat petti.Konsta hoiperteli pitkin seinii ja se oli todella vaikee saada pysymään paikoillaan.Koko yö sen kanssa sitten valvottiin,jossain vaihees aamuyöstä se vietiin päivystävälle,joka ei paljoo pystyny auttamaan.Samalla Konstan katse muuttu jotenkin erilaiseks,se räpytteli silmii paljon enemmän ja vohotti.

    Pikkuhiljaa se tuli melkein normaaliks,vuorokauden aikana se ei syönny ollenkaan,eläinlääkärissä sen kanssa käytiin pari kertaa sen parin vuorokauden aikana.Energiapitosta purkkiruokaa se sai eläinlääkäristä ja samalla sillä todettiin sydämen vajaatoiminta,mutta se tuskin tota "kohtausta" selitti. Se tuttu eläinlääkäri oli sillä kannalla et aivoissa jotain oli tapahtunu,esimerkiks verisuoni katkennu tai jotain,mutta ei se tohon mitään varmaa selitystä pystyny sanomaan - aika kuulemma parantaa,jos parantaa.Ja se aika tosiaan paransi,melkein.Jos Konsta pitkii aikoi seiso paikallaan,sen takajalat alko koukistumaan,mutta normaalisti se silti käveli.Joka ilta ennen nukkumaanmenoo mä pelkäsin tulevaa yötä,monien yhteisten vuosien kuluttua tiesin,ettei kaukana ollut se aamu,jollon oisin yksin.

    Loppukesä meni hyvin,mutta lokakuussa -09 se sai toisen "kohtauksen",joka kesti puoli tuntia.Se legendaarinen kolmas ja viimeinen tuli sitten saman viikon lopussa.Sillon se tuli kanssa illalla ja seuraavana aamuna Konsta oli todella sairaan näkönen.Sillon mä sen vasta tajusin,että 11-vuotta ton kokoselta uros-koiralta on paljon ja että jossain vaihees mun on kuitenkin päästettävä siitä irti.Klo 12:50 meille tuli eläinlääkäri kotiin lopettamaan Konstan ja siihen se mun syliin nukahti.

    Konstan kanssa mä olin kasvanut mun lapsuuden,oikeestaan Konstan kuolemaan se mun lapsuus sitten loppu.Me ostettiin Konsta kun olin itse 5-vuotias ja se oli mun eka oma koira,mun nimil.Se hauva oli jotain aivan järjettömän tärkeetä ja tässä tapauksessa aika ei oo parantanu haavoja,edelleen 18-vuotiaana joka ilta mietin Konstaa ja yhteisii muistoja.Lopulta ei vaan jaksa enää itkee,vaikka se yhtä pahalta tuntuu...

    Toivottavasti sun koira parantuu ja koette viel yhes monii hyvii ja terveitä vuosii.(:

    • Meillä oli vastaava vanhuksen kanssa vajaa kaksi viikkoa sitten. Sunnuntaina tyttö oli ok mutta maanantai aamuna käveli jäykin jaloin kuin puuhevonen. Tiistaiaamuna vietiin lekuriin ja hän kuunteli keuhkot, sydämen, tunnusteli selän ja vatsan. Kaikki muuten kunnossa mutta sydän tikutti siihen malliin että kipuja oli. Vatsassa tuntui joku "möykky". Ei lämpöä ja ei mitään järkevää syytä jäykkään kävelyyn. Otettiin labrat ja tyttö sai kipupiikin ja kipupillerit mukaan.
      Mentiin kotiin ja tyttö meni nukkumaan ja herättyään oli paremmassa kunnossa.
      Meni uudestaan nukkumaan mutta ei sitten enää pysynytkään pystyssä vaan törmäili ja lopulta ei päässyt ilman apua kävelemään. Sitten petti peräpää ja siitä ei enää noussutkaan. Oli välillä tajuton ja välillä tajuissaan. Sai mielettömän epileptisen kohtauksen ja taas tajuton. Siitä sitten kannettiin autoon ja suoraan eutanasialle. Kahden eläinlääkärin mielipide että ärhäkkä kasvi päässä päätti vanhuksemme elämän.


  • Meillä tänään koiran takapää halvaantui noin viideksi minuutiksi. Vein eläinlääkäriin, joka ei vaivautunut edes koskemaan koiraan, sanoi vain, että menkää kotiin kun koira näyttää noin virkeältä. No koira on kyllä ollut kunnossa sen jälkeen, itseä vain hermostuttaa mikä sille tuli.
    Koira istui lattialla ja alkoi vinkumaan kovasti ja yritti lähteä ulos, mutta takapää ei kantanut. Kyseessä pieni 8,5 vuotias karvaton meksikolainen.

  • Minulla meni 13vuotiaan belggarin takapää alta, samantien lääkäriin, ja eutanasia, koira oli minulle niin rakas etten edes ajatellut sen iloisen mielen haluavan lenkillä kompuroiden kulkevan..

    Eläinlääkärin pöydällä seisoi omilla jaloilla, hiukan ehkä horjuen, en kuitenkaan halunnut että pettäminen tapahtuu kun on yksin kotona

    pitäisi pystyä unohtamaan ne omat tunteensa kun kaverin voimat ehtyvät, varsinkin kun on ikää jo.

  • Mielenkiintoista lukea näitä viestejä. Oma koira lähti pilven reunalle pari viikkoa sitten, koska takajaloissa heikkoutta. Vielä viikonloppuna oli kohtalaisen ok ja käppäili mökillä, mutta maanantaina takajalat jäivät helposti "suppuun" ja kävely ja kakkaus horjuvaa. Mieli olisi kuitenkin mennyt eteenpäin lenkillä. Illalla kävimme Aistin päivystyksessä ja saatiin kipupiikki. Seuraavana aamuna olisi ollut ryhtymässä aamurutiineihin, mutta ylösnousu kankeaa ja kävely ja ravi horjahtelevaa. Ruoka vielä maistui. Aamupäivällä omalla lääkärillä olisi ollut mahdollisuus saada Aistiin hätätapauksena, mutta päätimme päästää ystävän pois. Vanhalle koiralle leikkaus olisi ollut oma haasteensa ja lisäaika ehkä ennemminkin kuukausia kuin vuosia (koira 13). En olisi antanut itselleni anteeksi, jos totaalipettäminen olisi tapahtunut esim. työssä ollessani ja koira ollut yksin kotona. Puolitehoelmä ei olisi ollut koiraamme varten ja nyt sai lähteä vielä arvokkaasti ja meidän saattelemana. Kompsit edelliselle kirjoittajalle, teki hyvää lukea tuo viestisi, helposti kun vielä jossittelee...

  • me tehtiin lauantaina lenkki, piiiitkä lenkki n. 9 v. rotikka nartun kanssa...eilen illalla sen takapää alkoi horjumaan ja tänään sitten se horjuen käveli...ajattelin että jos se on vaan niin jumi, niinku olettaa saattaa...ei oo eka kerta ku on jumissa lenkin jälkeen....saa nähä miten huomenna...hieroin sitä sen takapäätä tossa puol tuntii ja kävely selvästi parani...

    huomenna ajattelin kyllä soittaa ensin koirahierojalle josko se painelis sen auki ja jollei se auta niin sitten kyllä lähetän sen pilvenreunalle...niin pahalta kun se tuntuukin...en enää ala vanhaa koiraa tutkituttamaan ja jollei sitä paitsi se takapää enää kohta sitten pidäkään mitään...

    harmittaa vaan jo vähän valmiiks ku sitä pahinta aina miettii... rakkaan koiraystävän menettämistä...eikä se eutanasia mitään halpaakaan ole...näillä varoilla se onkin sitten vasta.... =(

  • huomenna koira lähtee viimeiselle matkalleen...takajalat pettivät sitten täysin kokonaan ja vielä tänään mulle puhuttiin et tyhjennä sen anaalirauhaset (nartusta kyse) mut ihan selvästi koiran omistajana se ei ole se vika ja sen kertoo jo sekin että kakkii allensa, ei syö, ei juurikaan juo ja tärisee vain...no vielä ens yö ja huomenna sitten koiravanhus (9v.) paremmille maille juoksemaan ilman kipua ja häpeää siitä että tekee sisälle tarpeitaan... =( noh, elämä on tällaista...

  • meidän 1v 4kk ikäiseltä chihuahualta meni myös takajalat alta eikä pystynyt kävelemään..ripulia oli myös. Veimme välittömästi eläinlääkäriin, ja takajalkojen toimintahäiriö johtui tod. näk siitä että koiralla oli vain ollut yksinkertaisesti niin kipeä vatsa että ei pystynyt edes kävellä. Eli aina ei ole vanhuudesta kyse.

  • Lukekaapa välilevyn tyrästä ns. Mäyräkoira halvauksesta..

  • tuohon kysymykseen---no niin tota meiän koiralla on nyt jotain kun seisoo paikalle eikä suostu liikkumaan

    se on loytänyt isännän viagra purkin

  • Minulla on melkein 6kk ikäinen ransiks, tehtiin tänään ihan normaali lenkki ja koira tuli hienosti perässä ymss.. hetken päästä kiinnitin koiran takajalkoihin enemmän huomiota ja huomasin että eivät oikein toimi.. :S saimme vasta huomiseksi eläinlääkäriajan..

  • Hei! Serkuillani on saksanpaimenkoiran pentu. Hänen jalat eivät toimi. Hän ei pysty kävelemään. Luin että yleensä tämmöinen sairaus on pentuilla ja siihen kuolee. Vanhalla koiralla on vielä mahdollisuus elää, mutta pennut voivat kuolla. Voisitteko auttaa minua?

  • Omalla edesmenneellä koiralla alkoi takajalkojen hetkellinen pettäminen 8-vuotiaana. Koska sillä ei ollut kiouja, eläinläälärin mielipide oli, että se ei kärsi eikä sitä ole tarvetta lopettaa. Eli 2 vuotta sen jälkeen, jolloin tilanne meni niin pahaksi, että ei jäänyt vaihtoehtoja.

  • Mulla lähti saku vähän samoilla oireilla,lonkat oli jo sököt ja epäilin lopulta että spondyloosi vei selänkin heikoksi takapäästä, 11 vee ja piikille vietiin.

    • On nykyään paljon eri lisäravinteita nivelongelmaisille, kannattaa vertailla pitoisuuksia.Joistakin ei välttämätä ole edes apua.
      On myös senior ruokia, joissakin niistä, on nuo samat ravinteet jo valmiina.Ja kalliimmisa laaturuuissakin on nuo pitoisuudet korkeat.
      Joten kannattaa miettiä, ja vertailla, vaihtaako ruokamerkkiä, vai ravinteet purkista?


  • Hei onko kellekkään tuttu wobblerin syndrooma. Yleinen dobermanneille ja Tanskan dogeille, toki muillakin roduilla esiintyy. Ittellä noin 8v uros Rottikan ja dobberin sekotus. Pitkien lenkkien jälkee tosi lieviä oireita, horjahtamista, kompelyyttä, taka jalkojen lievää hallitsemattomuutta. Nyt sit toissapäivän kävi pitkähkön juoksulenkin asvaltti tiellä ja puol välis aattelin ett pääsee meres vilvottelee. Meni heti vetee ja aika välittömästi rupes hurjan näkösesti takapää pettään. Kutsuin pois vedestä ja käveli hetken holtittomasti kunnes käskin rauhottuu. Noin puoltunni tauvo jälkee lähettiin kotia päin, ja kaikki näytti olevan kunnossa. Pelkään kuitenkin ett joku on vikana. 4p päähä sain varattuu ell ajan. Käskivät nää päivät pitää liikuntakiellossa. Onko muilla kokemusta.

  • Meillä halvaantui takapäästä. Veti itseään perässä. Onneksi pääsi pissalle ja kakalle. Ei ollut kipeä, ei vaan toiminut. Puoli vuotta kannoin takapäätä kantositeessä, etujalat käveli. Lopulta koira parantui kokonaan.

  • Meillä bichon frise vajaa 8v anaalirauhasia on tyhjätty säännöllisesti ja nyt 3.9 vietiin samaiseen operaatioon ku on jatkanut pyllyn nuolemista. Lääkäri totesi että käveleepä koira huonosti vaikka meidän silmään kävely ollut samanlaista jo vuosia koska 4v sitten aistissa todettiin (hieman epämuodostuneet sääriluut takana ja lonkka hieman sopimattomat lonkkanivelet). Kuitenkin lääkäri väitti kävelyn olevan epänormaalia ja löysi hännän tyvestä pienehkön paiseen josta koira ilmeisesti indikoi pienen kivun? Tähän saatiin rimadyl kuuri jonka aikana n.5pvän jälkeen koiran takajalat alkoi olla hitaassa kävelyssä holtittomat. Nopea kävely sujuu, on pirteä, syö kakkaa ym. Mutta hidas kävely on pepun heikuttamista ja takajalat voi takerrella. Lopetettiin rimadyl kun luulen että tämän aikana koiran peräpää heikkeni rajusti. Röntgenit oli normaalit. Nyt kontrolli käynnissä lääkäri epäili selkäydin rappeumaa. Vaikka todella harvoin ymmärtääkseni tällä rodulla on sitä todettu. Huomenna on ortopedin aika ja huomenna ollaan viisaampia mutta onko muilla vastaavaa kokemusta?

    • Siis syö ja kakkaa.. ei kuitenkaan syö kakkaa.


Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.