Tulipa taas sekoiltua kännissä oikein kunnolla. Olen parisuhteessa ja käyttäydyin baarissa kuin sinkku. Sain miesten huomion puoleeni ja pari kunnollist ihailijaa. Typeryyksissäni annoin numeroni ja nyt saan viestejä et kuinka ihana ja kaunis mä oon ja haluaa tavata mut uudelleen. Olen kertonut että minulla on mies jonka kanssa asun. Ei auta... Tiedän olleeni tyhmä ja nyt odotan että tää morkkis katoaa :( Kertokaa omista morkkiksista, miten pääsee siitä yli.
morkkis
Anu 81
5681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo mulla samanlaisia morkkiksia ollut joskus, jos on tullut baarissa juteltua miesten kanssa ja ei oo maininnut olevansa varattu, ja jos on vaihtanut viel numeroa. Onneks ei oo käynyt kun pari kertaa näin. Morkkista yleensä helpottaa, kun kertoo avoimesti omalle poikaystävälle että nyt pääs näin käymää, poistaa kaikki numerot puhelimesta, eikä ota niihin yhteyttä. Korkeintaa voi laittaa jonku tylyn viestin, "sori oon varattu ei kiinnosta olla missää tekemisissä jne" . Ja sen jälkeen vaikka tulis viestiä ei vastaa mitään, kantsii myös vaikka näyttää viestit poikaystävälle, on sit ainakin avointa ja rehellistä. Ja sit keskittyy parisuhteeseen, korjaa tapansa ja muistaa ettei myöhemmin käyttäydy enää vastaavalla tavalla.
Harmittaa että tälläsiä joskus päässyt käymään, sitä niinku tutustuu uuteen ihmiseen ja on kivaa ja kuvittelee jotenki et olis kiva saada miespuoleisia kavereita, vaikka kait sen alitajunnassa tietää, että eipä ne miehet taida olla kiinnostuneita ikinä olee pelkkii kavereita..
Mut ei mitään parisuhdetta loukkaavaa, joten mun ei kai pitäis vastata tähän...
Voin vaan kuvitella, että tollasta ei saa poikki ku olemalla vaan vastaamatta. Kai se ihailijakin kyllästyy aikanaan kun ei saa enää mitään vastausta ihailulleen tai yleensäkään millekään.
Se hyvä puoli kaikenlaisissa morkkiksissa on, että niistä voi aina ottaa opikseen. :) Ei koskaan enää, ajattelee kyllä monikin, mutta seuraavan tilaisuuden tullen saattaa tehä just samat virheet uudelleen...
Voit ehkä hälventää omaa morkkistas ajattelemalla että sä annoit sentään vaan puh.nrosi eikä muuta tapahtunu. Ja kännissä toilailu on kuiteski vähä eri asia ku selvinpäin toilailu.
Voi ei! tämä on ehkä kauheinta mitä mulle on tapahtunu... Olin viime viikonloppuna reissussa ja siellähän sattui ja tapahtui. Olen ollut parisuhteessa nyt n. 1,5 vuotta ja hyvin on mennyt tähän asti. Asutaan yhdessä, koirakin ollaan hommattu.
Tosiaan siellä reissussahan löytyi sitten kiinnostuksen kohde, jolla oli myös ollut jo pidemmän aikaa tunteita minua kohtaan. Ei siinä enää tarvinut sitten muuta kun vähän alkoholia ja pam, olimme sängyssä. Kännisekoiluahan se oli ja kaduttaa ihan sairaana! Toisaalta taas tällä hetkellä nykyinen parisuhde on kaivannut piristystä jo pitkään ja mitään ei ole tapahtunut.. Joten fiksuna tyttönä päätin tehdä tällaista sotkua. Nyt se "toinen" mies on soitellut ja ollaan lähetelty viestejä salaa jopa niin, että seurustelukumppanini on istunut sohvalla vieressä. Voiko suhteessa ollessaan ihastua toiseen mieheen niin, että olisi valmis lopettamaan pitkän hyvän suhteen? Kuinkahan tästä selivää, onko enää keinoa jolla kaikki voisi vaan pyyhkiä pois..? Apua!
"Kuinkahan tästä selivää, onko enää keinoa jolla kaikki voisi vaan pyyhkiä pois..?"
Eipä ole.
Ikävä tilanne.
Kai tuossa on useitavaihtoehtoja. Jotkut sanovat että tuollainen synti tulee niellä kaikessa hiljaisuudessa yksin ja olla kiusaamatta sillä kumppaniaan. Minussa moinen näkökulma kyllä herättää inhon, se kuulostaa vain salailun nimittämiseltä rakastavaksi huomaavaisuudeksi. Minä en kyllä itse ikinä haluaisi moista "rakastavaa" salailua. Toisaalta mistäpä minä tietäisin sellaista saavani. Jos lähdet sille tielle, niin kenties opit hyväksi valehtelijaksi ja pokerinaamaksi, mikä voi olla ihan arvokas taito. Sen hankkimisen hinnasta en osaa sanoa. Kanssaihmisenä toivon vain että ainakin tarkistutat itsesi mahdollisten sukupuolitautien ja raskauden varalta minimoidaksesi riskit, jotka heijastuvat sinuunkin.
Yksi vaihtoehto olisi unohtaa synti ja itseinho ja toimia rehellisesti. Siitä tietenkin seuraa kriisi ja hyvin mahdollisesti suhteen loppuminen, mutta ehkä sekin olisi hyväksyttävissä? Vähän niin kuin se on lopulta vain pakko hyväksyä että lasi on rikki kun sen pudottaa maahan. Vaikka se olisi ollut tuhansien eurojen antiikkiesine. Sinä sen rikoit, ja sinun on siitä kannettava vastuu, mutta liittyykö asiaan moraalisia kysymyksiä ja aihetta itseinhoon? En näkisi välttämättä niin. Asiaan liittyy lähinnä syy oppia kunnioittamaan hauraita asioita niiden ansaitsemalla varovaisella käsittelyllä ja sen mukaisten periaatteiden noudattaminen.
Jos sinulle ei vain riittänyt se mitä sinulla jo oli, vaan halusit kokea enemmän, niin ehkä sitten kannattaisi tunnustaa ettet ole vielä valmis sitoutumaan. Ei kai siinä mitään väärääkään ole. Tai ehkä sinä et tiedä miten piristetään väljähtynyttä suhdetta. En minäkään tiedä, enkä inhoa itseäni sen vuoksi. Tietty jos on mennyt aiemmin antamaan ymmärtämään halunsa sitoutumiseen ja uskollisuuteen, niin onhan siinä aihetta anteksipyyntöön ja syytä miettiä meneekö tekemään moisia lupauksia uudelleen samalta pohjalta. Eihän se nyt niin itsestäänselvää nähdäkseni ole kumpi tässä väärää oli: se, mitä meni tekemään, vai se, mitä antoi kumppanin ymmärtää itsestään. Tässä se moraali vasta on lopulta kysymyksessä mikäli rehellisesti mennään. Sen sijaan tuo epärehellinen tapa hoitaa asia haiskahtaa alusta loppuun saakka.
Tuo oli aika hyvin sanottu.. olin hetken sanaton. Olen päättänyt kertoa asiasta miehelleni, koska olen sen hänelle velkaa. Pieni itsetutkiskelu ei olisi nyt pahitteeksi. Uskon että suhde päättyy tähän ja sitten sen on oltava niin. Haluan perustaa suhteen luottamuskelle ja tämä ei ole se oikea tie. Ehkä olen sisimmissäni toivonut suhteelta jotain parempaa, mutta en ole vienyt sitä toteuttamisen asteelle. Tämä suhde on turvallinen ja ehkä pelkään olla yksin. Nyt on kuitenki tehtävä jotain, ettei asiat mutkistu entsiestään. Tuo "pyyhkiä pois" tarkoitti sitä, etten olisi uskonut itsestäni löytyvän tätä puolta.. Olisin samantien halunnut tehdyn tekemättömäksi. Mutta tapahtunut mikä tapahtunut. Kun nyt mietin miksi petin, löytyy siihenkin syitä. Silti en halua asettaa itseä uhrin paikalle, koska sitä en ole. Olen pettäjä. Sille "toiselle" miehelle olen jo kertonut aisian laidan.. en halunnut loukata häntäkään, mutta senkin kuitenkin tein..
Minun on opittava hyväksymään omat heikkouteni ja virheeni voidakseni ymmärtää tekoni. Tällä hetkellä se ei ole mahdollista ja sekin minun on hyväksyttävä. Kiitos sinulle mies 24v.