Onko teillä kokemuksia kovasta lapsikuumeesta, varsinkin kesken opiskelun ja aika nuorella iällä? Mitä olette tehneet? Hankkinut lapsen, vai odottaneet kärsivällisesti? Kovasti tekis mieli lasta, mutta järkevästi ajateltuna se ei oo hyvä idea..rahahuolet, opiskelu jne. "esteenä". Kiitos vastauksistanne!!:)
lapsikuume
brunette-20
2507
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tehdä lapsi silloin kun parhammailta itsestä tuntuu..silloin se on parasta..ja tietysti miettiä onko teistä vanhemmiksi,jos ei mitään rahaa suurempaa estettä ole niin miksei?..rahaa on aina liian vähän,eikä se raha onnea tuo loppupelissä,ehkä turvaa hieman..
lapsi on ihana tehdä kun se tehdään rakkaudella!=)
Itse olin 19-vuotias ja juuri aloittanut opiskelut, kun saimme ensimmäisen lapsemme (suunnitellusti). Nyt poika on reipas puolitoistavuotias ja saa pikkuveljen tai -siskon kuukauden päästä.
Tosiaan se raha ei ole ollenkaan sellainen ongelma, mitä puhutaan. Ensinnäkin omat menot vähentyy huomattavasti lapsen syntymän jälkeen, kun ei muutenkaan ole enää aikaa vaatekaupoissa kiertelyyn, ulkona syömiseen, baareissa juoksemiseen jne. Toisaalta kaikki äitiysrahat, lapsilisät, kotihoidontuet ja muut tuet tuntuvat aika suurilta opiskelijan kukkarolle. Eli mihinkään sossun luukulle et kyllä lapsen takia joudu!
Opiskelu tietysti kärsii, sehän on selvää, mutta ei se kyllä taida kovin helppoa työssäkäyvillekään olla tuo lapsen hankkiminen. Opiskeluissa kuitenkin on aika hyvin varaa joustaa, eli kokonaan niitä ei tarvitse keskeyttää. Itse opiskelin vuoden ennen lapsen syntymää, sitten pidin vuoden tauon ja nyt tämän vuoden olen opiskellut sillain rennommalla tahdilla. Meillä on hyvin kun molemmat opiskelevat niin mieheni on sitten voinut olla pojan kanssa aina pari tuntia kun itse olen mennyt kouluun. Eli tosiaan ei ole tarvinnut laittaa häntä mihinkään päiväkotiinkaan.
Nyt aion olla taas ensi vuoden pois ja sitten laitan molemmat lapset hoitoon ja jatkan ihan täysillä opiskelua. Nuorempikin on silloin jo vuoden ja neljä kuukautta ja saa mennä isoveljen kanssa, niin ehkä se ei sitten tunnu niin pahalta jättää heitä sinne =/.
Itse tahdoimme lapset nuorina juuri sen vuoksi, että sitten saan rauhassa hoitaa opiskelut loppuun ja sen jälkeen keskittyä työntekoon. Hermojahan se kysyy ja parisuhde pitää todella olla kunnossa ennen kuin alkaa lapsentekoon, mutta jos molemmat rakastavat toisiaan ja todella tahtovat lapsen, niin kyllä se onnistuu!
Ja lapsen saaminen ja hoitaminen ja kaikki se vastuu kyllä kypsyttävät nuoremmankin ihmisen. Tähän voisin lainata neuvolakätilöämme. Ihan ensimmäisellä kerralla, kun menimme neuvolaan, hän sanoi että sen takia raskausaika on niin pitkä, että sen aikana ehtii kypsyä äidiksi ja isäksi. Se oli mielestäni aivan ihanasti sanottu, kun ajattelee, mitä kaikkea saan ulkona lapsen ja mahan kanssa liikkuessa kuulla ikäni vuoksi...