Mies kaipaa kavereitaan ja väkisin haluaa heidän seuraansa, vaikka oma liitto on surkee, ei olla ehditty yhteistä aikaa paljon ollenkaan viettää ja se on etäännyttänyt, nyt sitten olen jo muutaman kuukauden halunnut yhteistä aikaa, niin miehelle tullut tämä kaverivimma, varsinkin yhtä naispuolista vanhaa kaveriaan kohtaan. Itsellä ei oikein ystäviä ole, enkä oikein piittaakaan, joten en osaa tuota arvostaa, mutta onko se oikein, että tavataan kavereita ja luodaan heidän kanssaan suhteita kasaan, kun avioliitto rupsahtaa kasaan?
Onko oikein?
-SAD-
4434
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jos ei muutamaan kuukauteen ole ollut yhteistä aikaa ja siltikin mies viettää aikansa mielummin kavereiden kuin vaimon kanssa, niin jotain on pielessä. Luulisi miehelläkin jo tulleen sen verran ikävä teidän laatuaikaanne, että jättäisi kaverit vähemmälle varsinkin kun olet sitä jo pyytänytkin. Mistä tuo ihmeellinen vimma naispuolista kaveria kohtaan johtuu? Onko nainen eronnut tai sattunut jotain muuta että on lohdutuksen tarpeessa?
Vaadi miestäsi tilille missä menette ja miksei yhtesitä aikaa tunnu löytyvän.
Se on lapsuuden aikainen vanha kaveruus suhde, jollaista ei ole toisenlaista (kuulemma). Kaipaa sellaista entistä vanhaa aikaa jolloin ei ollut kuoppaista se taival. Nytkin kun puhuin siitä lainehti hänellä yli ja alkasi huutaa täysillä, että aivan sain peljätä.
Mitenkähän tässä etenisi? Olisiko hyvä tehdä suunnitelma omasta ajasta ja yhteisestä ajasta?
toista on vaikea kahlita, ja mitä enemmän kahlitsee, sitä enemmän juoksee karkuun. Kerro rehellisesti mitä mieltä olet tämän naispuolisen eronneen naisen tapailusta ja miten se loukkaa sinua. Miksei tämä nainen voi tulla teille ja tavata teitä yhteisesti?
Älä tee mitään suunnitelmia yhteisestä ja omasta ajasta, ei tule toimimaan ja ahdistaa. Tulet vaan pettymään kun ei mies noudata näitä yhteisiä aikojanne.
Anna tilaa hänelle. Yritä keksiä itsellesikin jotain muuta. Kerro hänelle rehellisesti mitä haluat, mitä toivot, mitä ajattelet tuosta naispuolisesta ystävästä ja muusta. Kerro suuttumatta, syyttelemättä. Sitten on päätös miehellä, sille et voi mitään. Jos hän ei kunnioita sinua tai suhdettanne, sitä et voi pakottaa. Voit vaan toivoa että kunnioitus sinua ja suhdettanne kohtaan nostaa päätään.
Voisitte tehdä jotain kivaa yhdessä? Kysy onko hänellä esim. suunnitelmia ensi lauantaiksi, ja kysy jos varaat pöydän ravintolasta, menette leffaan /lätkämatsiin (mihin ikinä haluatte). Unohda riitanne siksi illaksi, älä painosta, äläkä ota puheeksi. Anna siis näytepala mitä teillä voisi olla jos panostaisi suhteeseenne!
Vaikea keksiä itselle jotain muuta, kun yksin ilman ystäviä täällä maailmassa kulkee, eikä toinen tietenkään ymmärrä milta sellaista koko elämänsä kokeneena tuntuu, sanoo vain, että vaikea kuvitella. Ja kun on tullut jotain yhteiseen liittyvää olen aina kysynyt, mitä mieltä olisit sellaisesta tai mitä tykkäisit jos tehtäisiin esimerkiksi tuota. Yleensä tulee aneemista vastausta takaisin. Olen lähinnä itkun kanssa kertonut tässä asiassa mielipiteeni, mutta ei häntä liikuta kuinka paha olo minulla olisi, kunhan itse saa mennä ja kun siitä puhuu voi luottaa siihen että mies suuttuu, vaikka itse haluaisin keskustella asian läpi.