Olen raskaana ja anoppi on alkanut ottaa päähän. Hän on juoppo, katkera valittaja ja kun hänelle sanoo jostain edes vastaan tai on edes vähän erimieltä niin sitten ollaan marttyyrina itkemässä...
Nätisti on yritetty asioista puhua mutta anopilla on se tyyli että hän saa sanoa asiat suoraan ja ilkeästikin mutta jos yhtään poikkipuolista sanaa menee siihen suuntaan on ikuiset vihat jo lähestulkoon niskassa.
En tiedä mikä anoppini on niin katkeroittanut, kova on kyllä toisten asioita hoitamaan ja muiden asioista puhumaan mutta jos esim sanotaan mieheni kanssa että me hoidamme asiat omalla tavallamme hän loukkaantuu todella verisesti. Tuntuu että aina saa pelätä mitä hänelle sanoo ja aina joudun myötäilemään hänen puheitaan siksi että välttäisimme riidat.
Sen ainakin tiedän että kun vauva syntyy, vierailut anoppilassa tulee olemaan todella vähissä jos ei tähän tilanteeseen tule muutosta.
Harmittaa kun haluaisin olla anopin kanssa väleissä, se on vaan hyvin hankalaa.......
Nätisti on yritetty asioista puhua mutta anopilla on se tyyli että hän saa sanoa asiat suoraan ja ilkeästikin mutta jos yhtään poikkipuolista sanaa menee siihen suuntaan on ikuiset vihat jo lähestulkoon niskassa.
En tiedä mikä anoppini on niin katkeroittanut, kova on kyllä toisten asioita hoitamaan ja muiden asioista puhumaan mutta jos esim sanotaan mieheni kanssa että me hoidamme asiat omalla tavallamme hän loukkaantuu todella verisesti. Tuntuu että aina saa pelätä mitä hänelle sanoo ja aina joudun myötäilemään hänen puheitaan siksi että välttäisimme riidat.
Sen ainakin tiedän että kun vauva syntyy, vierailut anoppilassa tulee olemaan todella vähissä jos ei tähän tilanteeseen tule muutosta.
Harmittaa kun haluaisin olla anopin kanssa väleissä, se on vaan hyvin hankalaa.......
Vastaukset 4
Vanhimmat
normaali suomalainen nainen ja käyttäytyy sen mukaisesti. Et voi mitään. Katkaise välit.
Sinua harmittaa, ettet voi olla anopin kanssa väleissä. Täysin ymmärrettävää.
Oikeastaan se on surua, ja suru on surettava loppuun.
Anopista kun ei ole kivaksi mummoksi vaan hänestä tulee ilmeisesti Rölli-mummi.
Ei tuossa tilanteessa auta kuin olla nöyristelemättä liikaa, eikä liikaa kävellä varpaillaan. Tuollainen ihminen rakastaa konflikteja ja hän kaivaa sen esiin vaikka perunankuorista, jos ei muuta keksi.
Paradoksaalista, mutta hän nauttii siitä kun on loukkaantunut. Se on marttyyriutta.
Polkekaa omassa mielessänne anopin marttyyrikruunu, siis olkaa piittaamatta hänen väkätyksistään, itkuistaan ja loukkaantumisista. Ottakaa johtajuus käsiinne. Jos hän johtaa, niin ikuisesti hän pitää teitä kyykyssä.
Hänestä ei ole kunnon mummoksi kuitenkaan, ellei käy ihme, niin mitään ette menetä vaikka ette ole moksiskaan muorin riitelemisistä.
On inhottavia ihmisiä, jotka tuntevat etteivät ole terveitä, elleivät saa tapella. Anoppisi on sellainen.
Voimia!
Ehkä olen liian kiltti, olen yrittänyt liikaa miellyttää anoppiani ja juuri pelännyt näitä marttyyri-kohtauksia mitä tulee, luulen että hänkin on huomannut miten helppo on pitää naruja käsissään mistä meitä sitten vetelee siihen suuntaan mihin haluaa.
Olen miettinyt montaa tilannetta jossa anoppi on loukkaantunut ja sitten me mieheni kanssa saamme pyydellä päivätolkulla anteeksi ja lepytellä...ja anoppi nauttii huomiosta ja armollisesti sitten antaa lopulta anteeksi toteamalla että unohdetaan koko juttu. Ja sitten hän on niinkun mitään ei olisi koskaan ollutkaan ja me taas olemme ihan rikki. On vaan aina raskasta kun asiat tulee ihan tyhjästä, turhasta ja sitten siinä vielä joutuu anteeksipyytelijän rooliin.
Miehen kanssa on puhuttu asiasta paljonkin ja niinhän se on että tämä muutos on lähdettävä meistä, yritetään olla välittämättä näistä kohtauksista, kasvun paikka se tulee olemaan anopille kun huomaa että kiukuttelu ei tehoakaan.
:)
Jos on joutunut tilanteeseen, että pitää pyytää anteeksi omaa käytöstään, niin kerta riittää.
Jos asianomainen alkaa odotella anteeksipyyntöjä ja hyvittelyjä päivästä toiseen, niin kysymys ei ole enää alkuperäosestä asiasta, vaan uudesta loukkauksesta, joka nyt tällä kertaa tulee vastapuolelta.
Asiat pitää selvittää, anteeksianto suoda tai sanoa, ettei ikinä unohda ja välit on nyt poikki.
Jos anteeksipyyntötilannetta venytetään pitkäksi, niin sehän juuri tarkoittaa, että anteeksi ei ole annettu.
Katketkoon välit sitten. Olette tehneet sen minkä pitää.
Itse sanoisin, että kun et voi unohtaa, niin ei pidetä yhteytä. Soita sinä sitten, kun siltä itsestäsi tuntuu.
Ihmisen ei pidä antaa hyppyyttää itseään. Se ei koskaan lopu.