Sovimme noin pari vuotta sitten meillä olevan ns avoimen suhteen, nyt kun kerroin ( sopimuksessa sovittu ) miten rakastunnut olen ( mies veti yllättäen herneet nenään ) vaikka vakuutin ettei se muuta minun halua pysyä avioliitossa. Minusta meidän avioliitossa on niin paljon muita etuja ettei sitä pelkkä rakkaus ja himo voisi koskaan voittaa.
Jos kerra mentiin avoimeen suhteeseen miksi mies vuosien jälkeen täysin odottamatta asettaan siihenkin rajoja. Eiko avoinsuhde tarkoita kaikki on sallittu kunhan siitä kertoo toiselle. Minä aikakin olen pitännyt lupauksen ja aian kertonut miehe kaiken, olen ymmälläni miksi raivostua rehellisyydestä?
Jos kerra mentiin avoimeen suhteeseen miksi mies vuosien jälkeen täysin odottamatta asettaan siihenkin rajoja. Eiko avoinsuhde tarkoita kaikki on sallittu kunhan siitä kertoo toiselle. Minä aikakin olen pitännyt lupauksen ja aian kertonut miehe kaiken, olen ymmälläni miksi raivostua rehellisyydestä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lyhyesti sanottuna, avoin suhde ei tarkoita että kaikki olisi sallittua. Avoin suhde on oikeastaan hieman harhaan johtava käsite jos se ymmärretään "kaiken sallivana" suhteena. Kutsun mainitsemaasi suhdetta Vapaaksi suhteeksi, joka on ikäänkuin käsite 'vapaakasvatus', ts. ei kasvatusta ollenkaan.
Avoin suhde pitää ymmärtää parisuhteena jossa ehdottomasti säännöt, mutta säännöt tehdään parin itsensä luomina, ei kenenkään ulkoisen tekijän (esim. sukulaisten, yhteiskunnan jne) toimesta. Se, mitä nämä säännöt ovat, riippuu parisuhteessa olijoiden kyvystä, halusta ja taipumuksista. Enimmäkseen tänä päivänä puhutään avioliiton (tai avoliiton) ulkopuolisista seksikumppaneista, vaikka avoimessa suhteessa olijoita on muitakin kuin näitä "seksihurjastelijoita". Suurin osa vain ei ymmärrä tai osaa yhdistää omaa suhdettaan avoimeksi suhteeksi. Sitten on tietysti niitä parisuhteita, joissa ei sovita mitään pelisääntöjä vaan oletetaan (tai toimitaan) kuten "muutkin" parisuhteet, tarvittaessa salaa toiselta ja toivotaan ettei jäädä kiinni. Parisuhteeseen ei ole kuitenkaan olemassa mitään yleismaailmallista ohjetta kuinka parisuhde toimii vaan sen pitää suhteessa olevat itse tehdä. Toki tietenkin kristillinen monogaminen parisuhde toimii yleisimmin parhaiten, sillä mustasukkaisuus on kulttuurista riippumaton tekijä. Mutta sitä esiintyy myös moniavoisuudessakin, joten moniavioisuus ei välttämättä ole ratkaisu mustasukkaisuutteen!
Sinun tapauksessasi, et kertonut mikä "ajoi" teidät avoimeen suhteeseen. Ja näyttää jopa (ainakin kirjoituksesi perusteella) , ettette ole kertoneet sitä toisellenne. Yksinkertaisesti voi olla kyseessä väärinymmärrys: toinen ymmärtää avoimen suhteen toisin kuin itse. Eli toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä ja soppa on valmis.
Sinäänsä rehellisyys on aina hyvästä, mutta tarkoittaa myös sitä että toiminta on vastuullista. Ethän tuskin kuitenkaan käy varastamassa työnantajasi kassasta rahaa, tuhlaa sitä vaatteisiin ja sitten sano työnantajalle: "Kävin hakemassa rahaa, koska minun teki mieli uusia vaatteita". Hetken päästä: " Miksi minut viedään oikeuden eteen vaikka olin rehellinen?" Fiksu aikuinen ihminenhän tietää mikä on oikein ja mikä väärin (tai ainakin pitäisi) ja toimii sääntöjen mukaisesti - ei mieli tekojensa mukaan.
Tottakai rakastuminen ja jopa seksi avioliiton ulkopuolisen kanssa on normaalia. Niin -jopa se seksikin- sillä syrjähyppyyn (joka on aika yleistä) tarvitaan vähintäänkin kaksi ihmistä! Tämä ei tarkoita, etteikö asioiden ilmaiseminen (ulosanti) voi olla harkittua, vastuullista ja toisen tunteet huomioivaa. Monasti emme ymmärrä miltä toisesta tuntuu kun asian vain töksäyttää ulos ja ei omasta mielestään ole sanonut mitään pahaa. Puhumattakaan siitä, että kyseessä on nainen ja mies.
Tietysti näissä rehellisyys asioista en ole mikään paras puhuja, sillä joskus tulee "töksäyteltyä" todella kömpelösti itsekin, mutta pitääkin löytää se asia mikä omalle puolisolle on se "akilleen kantapää" ja olla tarvittaessa töksäyttelemättä asiaa. Naisille liittyy asia usein ulkonäköön, miehillä taasen "miehisiin" asioihin, kuten seksuaalinen kyvykkyys (libido), miehinen ulkonäkö ja viehätysvoima jne. Nyt siis näyttää siltä ettei miehesi luota omaan libidoonsa, kun lauoit tämä "rakastumisvaiheen" pöytään. Vaikka teillä voi olla luottamuksellinen ja avoinkin suhde, hän kokee jonkun tulleen "reviirilleen" ja purkaa turhautumisensa sinuun. Ainoa asia millä voit palauttaa asin takaisin raiteilleen, on palauttamalla hänelle hän libidonsa ja "arvovaltansa". Jos et tiedä miten se tehdään, niin kysy tarvittaessa!
Avoin suhde on suhde jos on siis säännöt. Ne säännöt teidän vain pitää tehdä keskenään. Niitä ei luoda lukemalla lehtiä tai lakia. Ne tehdään yhdessä ja yksimielisesti ja niin ettei toinen ole toista parempi. Sääntöjen ei tarvitse pyrkiä tasa-arvoon, mutta ne voivat pyrkiä tasavertaisuuteen. Sillä tasa-arvo ja tasavertaisuus ovat eri asioita!
Terv Tasavertainen
Kun mieheni jäi kiinni pettämisestä, huomasin ettei se satuttanut mutta avioero pelotti. Keskustelimme ja hän sanoi tuntevansa samoin. Emme edes riidelleet hänen syrjähypystä, kysin hyvin rauhallisesti haluaako hän erota ja miten jaamme omaisuuden. Hän kiisti halun erota ja ehdotti avointa suhdetta, hyväksyin tämän pienen pohtimsen jälkee. Olisihan minullakin nyt tilaisuus löytää iloa elämään lasten lisäksi.
Seksi ei ollut luistannut ( minun haluttomuus ) oli varmaa yksi syy miksi hänellä oli toinen. Ok, ihan luonnollista minusta ja hyväksyttävää. Sillä silloihan ei tarvinnut mitään riitaa puutteesta, tämähän tilanne vain vähentäisi riitaa. Minusta ratkaisu oli loistava, kannatin.
Kun keskustelimme totesimme että avioliitto oli muutakin kuin rakkautaa ja seksiä, taloudelliset tekijät ja lapset pitivät meidät yhdessä ja pitävät yhä.
Minäkin myönsin kaipaavani rakkautta ja romantiikkaa, mies kertoi sen olevan ok. Lisäksi sovimme että ulkopuolisista kerrotaan avoimesti ja varotetaan jos siihen liittyy halu purkaa avioliitto.
Yhteinen seksi on siis kuihtunnut lähes kokonaan, sillä ainakaan minulla ei ole mitään tarvetta siihen. Isänä mieheni on loistava ja asuinkumppanina verraton.
Kaiken tämän teimme hyvin avoimesti tai ainakin näin oletin. Kyllä hän minut tuntee joten pitäisihän hänen tietää ettei pelkkä seksi ilman tunnetta ole se minun juttu. Oletan se olevan hänelle samoin, koska useiden vuosien ajan hän itse sitä kertoin.
Aivan. Teidän ratkaisunne ei ole mitenkään poikkeuksellista siirtyä syrjähypyn jälkeen "avoimeen suhteeseen". Kuten jo sanoin, teillä on eri käsitys avoimesta suhteesta. Miehesi mielestä avoin suhde tarkoittaa seksiä ulkopuolisen kanssa ja sinulle se merkitsee romantiikkaa ulkopuolisen kanssa. Nyt kuitenkin miehesi aloitteesta (lähinnä häntä ahdisti salaamattomuus) olette sopineet avoimen suhteen siksi, että se ratkaisi asian. Toki voi olla, että jossain tapauksissa tällaiset ulkopuoliset "terapeutit" hyödyttävät suhdetta, mutta totuus on, että teidän pitää se asia korjata keskenänne!
Kuten sanoin, yleensä parisuhteessa (avioliitoossa) sovitaan asioita vasta sitten kun jotain on tapahtunut, niin teilläkin. En halua olla jälkiviisas, mutta se on mielestäni täysin väärä ratkaisu! Oma mielipiteeni on, että jos parisuhteessa olevilla ihmisillä on ongelmia, niin silloin ei ole oikea tapa "lähteä karkuun" ongelmaa, vaan kohdata se ja ratkaista. Teidän tapauksessa se tarkoittaa avioliiton perusteiden ja sääntöjen laadintaa. Nythän on niin, että kirjoituksesi perusteella sinä haet romantiikkaa suhteesta, jota et saa, ja taasen miehesi seksiä jota hän ei saa suhteesta. Ainoa suhdettanne ylläpitävä voima on raha ja lapset ja silloin (mielestäni) suhde on todella heikoilla jäillä. Oikea tapa minun mielestäni on tehdä säännöt (selkeät sellaiset!), kun parisuhteessa kaikki on hyvin. Ja koska teidän suhteessa ei ole asiat hyvin, niin pahennatte asioita touhottamalla periaatteella - "Pelastukoon ken voi!" Nyt lopetatte moisen touhun ja otatte breikin, jossa puhutte keskenään avoimesti ongelmista.
Avoimessa suhteessa voi, ja pitääkin, puhua avoimesti. Mutta siinä pitää olla tarkkana, kuinka esittää asiaa. Kuten sanoin miehellesi sinun "rakkauden tunnustukset" ovat pahinta myrkkyä ja ilmenee tunteen purkauksina ja raivoamisena. Sinun pitää ymmärtää, että tuskin sinäkään haluaisit puolisosi tunnustuksissa kuulla kuinka "hyvä pano ja loistava päälläratsastaja" hänen viime öinen yhden yön suhde oli, vai kuinka? Sinun pitää ymmärtää se, että puolisosi on sinulle liittolainen eikä vihollinen!
Avoin suhde on hyvä juttu, mutta se miten tällainen suhde rakennetaan ja ylläpidetään, on kaikkein tärkeintä. Myöskin osapuolilla pitää olla tilannetajua siitä, jos liitossa menee huonosti ja korjata "kivijalka" eli oma suhde. Jos suhdetta aletaan korjaamaan lähtemällä työmaalta pois, ei "talo" valmistu koskaan. Se, mistä kukin tykkää (jalkapallomatseista, seksistä vieraan kanssa, baari-illasta jne.) on itse kunkin päätettävissä tai sovittavissa. Sitä tärkeämpää kuitenkin on auttaa toista "liittolaista" kun hän tarvitsee apua. Sillä, että kotona menee huonosti, ei parannu asia juoksemalla lätkämatsiin, vieraan syliin jne vaikka kuinka tekisi mieli. Vain korjaamalla oma suhde saavutetaan sellainen tila jossa näitä "humputteluiltoja" voidaan taas jatkaa. Toivottavasti nyt selvisi "villakoiran ydin"?
Kun asiat on korjattu, voi olla ettei sinulla edes tule tarvetta lähteä hakemaan vierasta syliä. Voitte tällöin palata siihen normaaliin parisuhteeseen, jota sinä oikeasti kaipaat, et niinkään "avointa suhdetta" (siis lainausmerkeissä) joksi sinä suhdettanne nyt luulet. Onnea matkaan!!
Kiitos
paljon oli ajateltavaa.
Teidän ratkaisunne ei ole mitenkään poikkeuksellista siirtyä syrjähypyn jälkeen "avoimeen suhteeseen". Varmaan totta. Miehesi mielestä avoin suhde tarkoittaa seksiä ulkopuolisen kanssa ja sinulle se merkitsee romantiikkaa ulkopuolisen kanssa. Joten molemmat saavat mitä haluavat, mikä on tärkeään. Nyt kuitenkin miehesi aloitteesta (lähinnä häntä ahdisti salaamattomuus) olette sopineet avoimen suhteen siksi, että se ratkaisi asian. Hän ilmoitti ettei halua erota - lasten takia ja olin samaa mieltä. Rakkaus miestä kohtaa vain kuoli - siis minun puolelta,
Ensimmäinen ajatus oli heti ero. Järjellä ajatellen miehen ratkaisu oli järkevä joten suostuin siihen. Parisuhdetta miehen kanssa en edes halua - kun toista ei rakasta ei sitä parisuhdettakaan ole - valitettavasti, mutta mehän sovimme pelastavamme avioliiton ei parisuhteen.
. Sinun pitää ymmärtää, että tuskin sinäkään haluaisit puolisosi tunnustuksissa kuulla kuinka "hyvä pano ja loistava päälläratsastaja" hänen viime öinen yhden yön suhde oli, vai kuinka? Siinä ole väärässä, kun hän kertoo panon olleen sitä mitä hän haluaa, ilahdun sillä tiedän että sen avulla hän saa voimia olla tässä järjen avioliitossa. Miksi olisin pahoillaan siitä että hänellä on hyvä olla, eihän hän mikään paha ihminen ole. Kuka toivoisi toisen olevan onneton?
Avoin suhde on hyvä juttu, mutta alunperin sen sovittiin olevan se juttu jonka avulla lasten ei tarvitse kokea avioeron helvettiä- toimimme siis molemmat lasten parasta ajatellen ja omasta edusta pois antaen.
Kun asiat on korjattu, voi olla ettei sinulla edes tule tarvetta lähteä hakemaan vierasta syliä. Voitte tällöin palata siihen normaaliin parisuhteeseen, jota sinä oikeasti kaipaat, et niinkään "avointa suhdetta" (siis lainausmerkeissä) joksi sinä suhdettanne nyt luulet. Onnea matkaan!! Tässä olet väärässä olen jo päätöksen tehnyt en halua parisuhdetta koska tunnetta vain ei ole, suhtaudun mieheeni kun veljeeni, ilman sitä kipinää. Seksiä emme keskenämme ole harrastaneet sen miehen kiinnijäljen jälkeen.
Kiitos itsellesi huomionosoituksista, otan ne vastaan mielihyvällä. Mitä olen sinulle kirjoittanut, olen tarkoittanut yleisellä tasolla myös muille lukijoille, en pelkästään sinulle vaikka "suhdettasi" kommentoinkin. Sen lisäksi ne ovat mielipiteitä, ei totuuksia. Uskon silti, että jos kaikki toimisivat parisuhteissaan kuten sanoin, säästyisimme varmaankin ainakin 20% pienemmillä avioerotilastoilla vuodessa.
Se miten olette ongelmanne ratkaissut, on ihailtavaa. Totta kai se ei tarkoita sitä, etteivätkö ihmiset yleisesti voi erota toisistaan jos muuta ratkaisua ei kerta kaikkiaan voi löytää. Nykyään kuitenkin liian moni hakee "hyvää oloaan" sillä, että eroaa puolisostaan ensimmäisten "karikoiden" tullessa eteen. Monasti luullaan rakastavan toista, kunnes sosiaalinen paine tai oma ylpeys ei anna periksi ja ollaan valmiita jättämään kaikki jota on yhteisesti rakennettu. Jopa yhden virheen vuoksi. Silloin herää kysymys, ketä oikeasti rakastaa enemmän - itseään vai puolisoa?
Miehesi oli siis tehnyt ns. virheen joka painoi kenties häntä ja hän (kuten sinäkin) halusi muutosta. Miksi tähän on tultu johtui teidän parisuhteenne laadusta (joka käytännössä "hengitti" viimeisiään) ja joka on pahasti vinoutunut. Miehille (lähes kaikille) seksi on tärkeä syy pysyä suhteessa tai sen puutteessa hakea "irtosuhteita".Toki naisellekin. Väitän kuitenkin, että nainen hakee parisuhteessa turvaa (taloudellista, biologista ja sosiaalista) ja tämän turvan, jota myös romantiikka sisältää, puuttuminen johtaa usein eroon. Teidän ajautuminen tilanteeseen on käytännössä molempien vika. Olette ajautunut pikkuhiljaa noidan kehään, josta on vaikea päästä: Sinä halusit romantiikkaa, jotta voisit antaa seksiä. Miehesi ei saa seksiä, jotta voi antaa turvaa (romantiikkaa)...ja soppa on valmis.
Ihminen tekee päätöksensä tunteen tai järjen perusteella, monesti molempia huomioiden. Yleensä perustellaan, että järjellä tehdyt asiat ovat johdonmukaisempia. Mitään tutkimustilastoa ei ole kuitenkaan sille, että ainoastaan järjellä tehdyt perusteet olisivat aina perheelle (lapsille) hyväksi. On sellaistakin tietoa, että tunteisiin perustuneet ero on olleet hyväksi lasten kasvatuksen kannalta. Mitään syytä minun mielestäni ei ole pelastaa avioliittoa liiton itsensä vuoksi. Jopa turha pitkittäminen voi heijastua lasten käyttäytymiseen tai heidän suhteeseensa vanhempiin. En kiellä kuitenkaan yrittämästä, sillä…
Sanoit, että "rakkaus on kuollut hänen suhteen"; varmasti seksuaalinen rakkaus onkin. Kuitenkin ajatus maailmassasi "Kuka toivoisi toisen olevan onneton", ilmentää hyvin ettei sinun tunteesi mieheesi ole täysin kuollut - jotain on siis vielä muutettavissa. Ja se muutos on asenteenne. Asenteella "ulkopuolisista kerrotaan avoimesti ja varoitetaan, jos siihen liittyy halu purkaa avioliitto" tai "…sovimme pelastavamme avioliiton, ei parisuhteen.". Juuri tuollaisella asenteella ei mene montaa vuotta kun paperit asianajajalta kolahtaa postilaatikkoon, mutta jos sitä haluaa…
Lopuksi sanon hieman mietittävää, ja tämän haluan sanoa hyvässä hengessä, en ilkeyttäni:
Parisuhde ei ole mikään olotila jossa haetaan hyvää mieltä. Se on suhde, jossa on ylä- ja alamäkiä. Jos kuvittelette että seksiä riittää loputtomiin, puhumattakaan romantiikasta, niin olette erehtyneet. Tuskin kukaan 30-50 v naimisissa olleista voi sanoa, että kaikkea riitti tasaisesti. Heidän tärkein "pointti" on varmasti se, että kaikesta on päästy läpi huolimatta siitä, mitä ympärillä on tapahtunut. Koska sinä olet teistä se "vähemmän mustasukkainen", niin miksi et osallistuisi miehesi onneen ja jaa hänen kokemuksiaan yhdessä (esim. kuuntelemalla). Olen vakuuttunut, että sitä kautta (jos hän sinusta välittää) hän huomaa, ettei tuo oma vaimo ole "hassumpi pakkaus" jonka kanssa olisi hyvä viettää ihan kynttiläillallista kahdestaan ja vähän muutakin. Muista: vain antamalla/luopumalla jostain, voi saavuttaa jotain muuta. Mikään ei ole pysyvää, mutta omalla asenteella voi vaikuttaa sen kestävyyteen. Valinta on teidän!
Minulla ja miehelläni on avoin suhde. Puolestani hän saa soutaa missä tykkää, niin teen minäkin, mutta pieneen mieleenikään ei tulisi kertoa hänelle yhtään mitään muista soutamisistani, ja ottaisin sen myös henkilökohtaisena loukkauksena jos hän tulisi minulle kertomaan uusista purjeistaan. Sitten voi tulla kertomaan, kun on aivan varma siitä että haluaa uusille vesille. Sillä silloin myös minä vaihdan satamaa.
Hyvin on toiminut jo 25 vuotta.
Seksi on naiselle ja miehelle erilaista, mies voi harrastaa seksiä ilman sen kummempia fiiliksiä, nainen usein mieluummin ei. Meillä mies meni vieraisiin, sai todella huonon omatunnon ja avautui asiasta minulle, vaikken olisi halunnut tietää. Totesin rauhallisesti, että liittomme säännöt ovat sitten muuttuneet uskollisuuden osalta.
Lähdin sitten itsekin seikkailemaan, en kertonut siitä mitään, kun en halunnut pahoittaa toisen mieltä. Aivan yllättäen ennen niin mustasukkaisuutta tuntematon mieheni urkki sähköpostini ja kysyttäessä myönsin kokeilleeni vierasta miestä. Tämän jälkeen mieheni riehaantui ja totesi itsekin, miten epäjohdonmukaista hänen tunteensa olivat: minun piti hyväksyä ja antaa anteeksi hänen syrjäsuhteensa, mutta hän ei pystynyt antamaan anteeksi minun kokeiluani.
Se siitä sitten.
Olisin hyvin varovainen sen suhteen, mitä miehelle kertoisin. Tunteet voivat olla voimakkaita ja aivan yllättäviä. Ja tunteet hakkaavat järjen 6-0, joka kerta.
Te puhutte avoimesta suhteesta, mutta tuomitsette avoimuuden. Rehellisesti ja avoimesti siis ei saa kertoa omista tunteista puolisolle, avioliitto kun pitäisi olla jotakin peliä ja toisen kusetusta jopa ns avoimessa suhteessa. Vieraissa saa käydä muttei puhua.
Eikö avoin suhde olekkaan avoin ?
Miten tilanne missä toinen käy salaa panemassa vierasta ja "avoin suhde" missä toinen käy panemassa vierasta ja jättää kertomatta eroaa mitenkään toisista. Molemmissa se toinen osapuoli voi leikkiä tietämätöntä.
Onhan niitäkin avioliittoja joissa tiedetään toisen käyvän vieraissa mutta leikitään ettei tiedetä, onko tässäkin teistä kyse avoimesta suhteesta ? Ei minusta
Käypä kuule opiskelemassa ja tutkimassa vaikka kirjallisuutta ihmisen mielen puolesta ja luonteesta ja sen sellaisista asioista. Idioottimaista kuvitella, että voit aviolle sanoa rakastavasi toista. Vaikka olisi kuinka avointa tahansa olemisenne ja elämisenne niin sellaista ei kukaan - eikä varsinkaan mieäs - pysty sulattamaan.
Ja jooo, kyllä avoimuus on ymmärretty väärin, jos tollasia juttuja menee aviolle sanomaan päin naamaa. Tässä jutussa / tapauksessa rehellisyys on silkkaa tyhmyyttä. Voiko näin tyhmät jutut olla edes totta?
Miehen kanssa sovittiin että emme eroa lasten ja omaisuuden takia vaan pidämme avioliiton. Parisuhteesta sovimme että kumpikin hoitaa sen omalla tahollaan ( hienotunteisesti ilman suurta näytelmää), peli olisi avointa ja rehellistä.
Parisuhde meiltä oli tai viimeistää silloin kuoli. Ystävyys meillä kuitenkin mielestäni voisi olla kun kerran samassa taloudessa asummekin vaikka emme makaa keskenämme tai mitään suurta rakkautta ei välillämme olisikaan.
Päätimme toimia sen järjen mukaan. Missään vaiheessa mies ei edes vihjanut että kyseessä olisi millään lailla parisuhteen pelastusyritys tai elvytys.
Aika monessa ns avoimessa suhteessa kun näyttää olevan se tosiasia ollaan naimissa järkiperustein vaikka oikeastaan se kahdenkeskinen vetovoima on kadonnut tai /ja rakkautta ei löydy. Molemmat saavat siis ilman syyllisyyttä hakea sen onnen kodin ulkopuolelta jotta jaksavat sen arjen kotona.
kirjoituksestasi käy rivien välistä ilmi, että olet tyypillinen piiloaggressiivinen nainen. Ei löydy ns. munaa olla vihainen ("en ole mustasukkainen"), mutta sitten puukotetaan kun koetaan, että ollaan riittävän vahvoilla.
Teidän sopimuksenne on teidän sopimuksenne. Kukaan meistä muista ei voi tietää, mitä olette sopineet ja varsinkaan miten olette sopimanne ymmärtäneet. Jos teillä on väärinkäsityksiä ja/tai epäselvyyksiä sopimuksestanne, se on teidän vikanne ja teidän ongelmanne.
Mutta kukaan ei todellakaan tule antamaan sinulle mitään "siunausta", että olet toiminut hienosti ja oikein ja sopimuksenne mukaan. Olet halunnut satuttaa miestä kertomalla "rakkaudestasi" ja onnistunut siinä. Sinulla pitäisi nyt olla oikein tyydyttynyt olo. Kosto on tosin vain kosto meidän ulkopuolisten silmissä - ja sinällään alhainen heikon ihmisen toimi.
Koska miehelläni ei ollut tunteita minua kohtaan meni hän vieraisiin, ymmärän tämän koska hän itsekin myönsi että meidän kahden keskeltä oli jokin jo kauan aikaa sitten kuollut, mutta taloudellisten asioiden ja lasten vuoksi hän pakottaa itsensä jatkamaan.
Kyse ei mielestäni ole piilovittuilusta, mutta valehtelu on ainan tuomittavaa. Joten miksi mies sopisi jotain jos ei kerran tarkoita sitä ? Miten toiselle voi kostaa asialla joka on hänelle yhdentekevä? Häh?
Luulisi että hän on myös tyytyväinen kun tietää toisen miehen tekevän minut onnelliseksi, näinhän saan voimia jatkaa avioliittoa ilman parisuhdetta. Yksi neuvoi meitä keskustelemaan avoimesti myös miehen muista naisista ja olen yrittänyt antaa mm joululahja vinkkejä ( ihan oikeita kuten koru, tuoksu, lemmenloma ym ) mitä ostaa ns toiselle naiselle tai tarjonnut jopa hänelle rauhaisaa oleskelua kahden kesken huvilallamme ( minäkin olen ollut siellä miesten kanssa). Eikö muka ole reilua olla aidosti ilahtunut kun omalla puolisolla menee hyvin ?
Jos minäkin totesin etten rakasta miestäni ( pettäminen ei satuttanut, mikä oli yllättävä huomio) mutta järjen mukaan avioero ei olisi järkevä toimi. Mies on kun asuisi veljen / hyvän ystävän kanssa, ihan hyvää seuraa, erinomainen isä ja haluaa että hänellä on asiat ok. Jos kerran toinen tuntee samoin ( hänen sanoja) niin missä mättää, kun kysyn haluaako että olen hiljaa tai valehtelen hän kiistää myös tämän linjan.
Miksi hän kysyy ellei hän halua vastauksia, valehtelemaan en rupea, en näin monen vuoden yhteisen taipaleen jälkeen. Tottakait toivon myös hänen rakastuvan ja olevan onnellinen ja tämäkö on teistä kostamista ja piilovittuilua? No täytyy sanoa etten kaipaisi kaltaistasi ihmistä edes ystäväksi.
olemaan "ystäväsi". Mistä ihmeestä sait sellaisen kuvitelman päähäsi?
Minusta olet surkea ja selkärangaton olio, joka ei uskalla vaatia sitä, mitä haluaa ja sitten kostaa, kun ei saa sitä mitä haluaa. Tyypillinen pelkuri, jonka mielestä "lasten takia" kannattaa jatkaa avioliittoa, jossa ainoa sisältö on toinen toisensa loukkaaminen. Aivan kuin lapsenne olisivat sokeita ja kuuroja ja eivät menisi aivan tärviölle, kun te kaksi leikitte valtapelejänne.
Teidän suhteenne ei ole avoin suhde. Se on kieroutunut ja sairas, kahden heikon ja epärehellisen ihmisen kannibalistinen suhde. Ja siitä pitäisi vielä jakaa aplodeja ja papukaijamerkkejä sille, joka satuttaa toista pahemmin?
Älä viitsi.
Pidän miestäni ystävänä, kerronhan muillekin ystävilleni mitä mielessä liikkuu ja he kertovat minulle. Yhdellä lailla jos muut ystäväin kertovat minulle olevansa ihastuneita / rakastuneita olen onnellinen.
Mieskin sanoi helpottuneena ( silloin kun sovimme avoimesta suhteesta) että olen hänelle kuin hyvä kaveri ( kavereitten kanssa ei muuten ole sitten mitää "rakkauden kanssa tekemistä" eikä heitä haluat seksiin, olo olis kuin insestiä harrastais)
Jos sinä todellakin kerrot että ihminen voi olla iloinen ystävänsä onnesta ( vaikka olisi sitten se vaimo/mies) niin se kertoo sinusta ja sinun ystäviisi suhtautumisesta aika paljon.
Kuvittelet meidän olevan kun kaksi teini-ikäistä rakastavaista. Ei kait avointa suhdetta voisikaan saada molempia osapuolia tyydyttäväksi jos mukana olisi jommalta kummalta puolelta vielä rakkautta joka kuluu parisuhteen piiriin?
No kerrohan mikä sitten on avoin suhde? Ei me ainakaan keskenämme sitä seksiä hoideta kun en hoida sitä muidenkaan ystävien kesken. Ja ihan tiedoksi ainakin naisille tyydytystä tuova suhde vaatii aina myöskin sen henkisen otteen ( otanta niiden naisten keskuudessa jonka minä tunnen) ja läheisyyttä. Pelkän orkun saa sillä dildollakin ( siihen ei mietä tarvita) mutta se minkä tunteen se mies tuo on se mikä alunperinkään vetää naista miehen luo.
Kun mies tarjosi ystävyyttä ( pitkä liitto) niin poikaako miesten käsitys ystävyydestä jotenkin siitä mitä minä ja aika usea nainen ajattelemme. Ystävä on sellainen joka tuntee sinunut, hyvät ja huonot ominaisuudet ja haluaa yhä olla ystäväsi, ihminen joka kuuntelee sinua ja jolle myös kerrotaan asioita, joka tuntee myötätuntoa ja jakaa ne ilon hetket kanssasi ja jolle sinä ole samoin, ihminen jonka seurassa ole juuri sellainen kun oikeasti olet ja mitään näyttelemistä tai feikkiä ei ole, ei aihetta mistä EI voisi keskustella.
Ja kyllä minä pidän miestäni hyvänä ystävänä, mutta tiedän että molempien puoleta ns miehen ja naisen välinen lataus on kuollut. Mutta miksi heittää lasta pesuveden mukana pois ( siis se ystävyys) : olisko sitten parempi jos sopisimme valehtelevamme tälläisesta. Tiedän että sellaisiakin on, vaimo tietää meihen pettävän, nättelee tietämätöntä ja mies leikkii uskollista tietämättä vaimon tietävän ja vaimolla on omat seikkailut jolloin mies tekee luultavasti ihan samoin.
Kyllä kuule tässä iässä kuulee aina mitä kavereille kuuluu, onko heillä joku kiikarissa / kierroksessa ym eikä ns ilkeämielistä akkojen selkään puukotusta ainakaan minun tietääkseni ole meidän piirissä vaan Oikeat Ystävät osaavat olla Onnellisia myös Kaverin onnesta.
Ja kyllä minähän sain mielestäni huomattavasti paremman elämän mitä se vielä joku vuosi sitten oli. Avioliiton edun ( mikä piti minun aikaisemmin pois "baananlta") ja sinkuuden tuoman hyödyn ( vapauden kulkea miten sielu vie) Poistaen sen huonon omantunnon siitä että pitäisi rakastaa kuten nainen miestä ja tuntea halua koska olemme vihitty, himoja oli mutta niitä ei uskaltanut toteuttaa ( kiinijäämisen pelko) ja erota en halua ( omaisuus ja lapset) Riidat ovat loppuneet lähes kokonaan ( aina jotain pientä, kumpi siivoaa ym) joten lastenkin pitäisi olla helpompi elää. Päinvastoin lapsetkin huomauttivat yksi päivä miten olen "nuorentunut" ja miten onnelliselta ja hymyilevältä näytän.
En todellakaan halua loukata miestäni, ihan hyvin voin jättää kertomatta tai sujuvasti alkaa valehtelemaan jos se saa hänen olonsa tuntumaan paremalta. Miksi haluaisin loukata ihmistä jota pidän ystävänä?
Minähän sain siis hienon lahjan mieheltä, sekä pitkän liiton edun että vapauden mutta niinhän hänkin sai. Mitä kannibalismia tässä on ?