olisi mukava nukahtaa oman kullan viereen, mutta yksinäisyys oikein huokuaa yli kun avaan kotioven. Silloin tekisi mieli palata autolle ja ajaa ihan minne vaan karkuun. Voiko rasittavampaa olla kuin elää VAIN itselleen? Kun kukaan ei kaipaa, eikä ole kellekään mitään.
No kai tähän on vaan totuttava. Silti ottaa päähän niin, että veri kiehuu.
Että sellaista, hyvää yksinäistä yötä :(
No kai tähän on vaan totuttava. Silti ottaa päähän niin, että veri kiehuu.
Että sellaista, hyvää yksinäistä yötä :(
Vastaukset 18
Vanhimmat
Niin, samaa sitä minäkin joskus mietin... ennen oli sentään kissa ovella vastassa mutta sekin meni ja kuoli sairauteensa... no ehkä sitä pitää tóttua ajatukseen että kaikille ei ole suotu rakkautta...
tuttuja ajatuksia. tai siis ihan jokapäiväisiä.. tosin mulla toi ahdistus menee yleensä aika äkkiä ohi mutta siltikin joka päivä tulee se hetki että tätä yksinelämistä vihaa ihan oikeasti. tuntuu kuin olis jollain tasolla epäonnistunu elämässään..
koita keksiä joku harrastus, mistä saa mielihyvän tunnetta. ei sillä väliä mikä, mutta pääasia että tapahtuu ja on hauskaa. se ajaa ahdistuksen pois..
juurikin tuo tunne, että on epäonnistunut elämässään.. Sitä tulee nykyisin jo päivittäin mietittyä. Nyt saan vain sivusta seurata kun toiset rakentavat elämäänsä ja unelmiaan, kertovat kuinka kivaa oli kun sen ja sen kanssa käytiin siellä ja täällä.. tai oltiin vaan kahdestaa ja nautittiin toistemme seurasta. Mitä mä oon tehny etten ole ansainnu tuollaista kohtaloa, toisille se pallo on vaan kait pomppinut aikalailla paremmin.. minäkö katkera, no totta hemmetissä olen.
Täällä samanikäiset valittaa yksinäisyyttä ( mikä ei todella aina olekaan kivaa). Ootteko miettineet kun löytyy kummankin sukupuolen edustaja "samoissa ongelmissa", että miksette kokeeksi vaikka sovi treffejä - vois löytyy vahingossa vaikka se oikea :) (niinkuin M24 ja N25)
tuo N25 asuu toisella puolella suomea? :P
oot vissin aika nuori vielä... kyllä sitä vielä kerkee muutoksen tekemään ja hankkimaan jonkun ihanana naisen rinnalles.
Ja on meitä yksinäisempiä naisia vielä monia jäljellä, että etsimään vaan. :)
mutta kun ei ole.
Mun on kans pakko tarttua tuohon ikäasiaan: Ootte kaikki vielä tosi nuoria, vielä ehtii :)
Ja varmasti joku kaipaa, ei vaan ole saanut aikaiseksi ilmoittaa itsestään.
Itse oon 24 ja erosin muutama kuukausi sitten pitkästä suhteesta. En oikeen tykkää lokeroida itseäni sinkuksi. Eron jälkeen huomaa tosi selvästi, miten koko yhteiskunta on rakennettu parillisille. Oman kullan kaipuu tuntuu usein vahvana, mut koitan ajatella positiivisesti et mies tulee kun on sopiva aika. Sillä välin pidän silmät uteliaana auki, keitäs täällä maailmassa oikeen onkaan? :)
Ihmettelen usein sivusta muiden sinkkukavereiden "pelejä" miesten kanssa: "Mä soitin sille viimeks, joten odotan sen soittoo vaikka menis 2 viikkoo..." Mun mielestä voi soittaa, jos siltä tuntuu. Tuntuu, että treffimarkkinoilla on jotkut omituiset säännöt, joita kukaan ei oo kertonut mulle...
Te jotka haaveilette parisuhteesta, mistä olette etsineet/katselleet kultaa itsellenne? Mitä ootte tehneet asian edistymiseksi?
olen tässä jamassa vielä 60v. Tosin ehkä takana sätrkyneitä muutaman kuukauden juttuja.
kyl nainen miehen löytää ennemmin tai myöhemmin. Miehellä se ongelma on löytää, koska pitäisi olla pelimies ja lipevä saadakseen seuraa. Ei normaalimaine riitä, vaikka osaakin puhua naisille muttei vetää oikeasta narusta.
ei mua ainakaan kiinnosta, kierrän ne kaukaa. Kun on itsekin tavallinen nainen, niin ei mitkään ihme pelurit kiinnosta. Oot vaan M24 törmännyt vääriin naisiin. Älä luovu toivosta! Keskity hetki mukaviin harrastuksiin ja kavereihin, kyllä se kiva nainen vielä vastaan kävelee.
Samaa miltä. On turha antaa väärien ihmisten katkeroittaa itteensä. Jokaisen se vaan on ollut etsittävä se oma puolisko. Jos alkaa pahasti katkeroitua niin siinä helposti menettää otteen omaan onneensa. Katse eteenpäin uteliaana tutkimaan, mitä elämä tarjoaa. Älä luovu toivosta todellakaan vaan rakenna pala palalta ittelles onnellinen elämä. Se on lopulta aika paljon ittestäkin kiinni.
nyt kyllä heräs kiinnostus tietää miltä näytät koska ihan vaan tiedoks naiset jotka haluu suhteen ei eti mitään hemmetin pelimiehii. Vaikka "ei sais" olla pinnallinen niin onko kyse ulko näöstäs ettei seuraa löydy vai että et osaa tehä alotetta?
ei johdu ulkonäöstä. Ainakin kehuja tullut paljon, muilta kuin äidiltä ^^
muuta en enään keksi ku et taidat vaan hylkää aina jokasen muijan jossa on edes yks virhe..? muuta en kyllä enään keksi.
mut on aina jätetty.
Täytän pian 31-vuotta. Voin taata, ettei "se kiva nainen vielä vastaan kävelee."
Kovasti epäilen. Huonoa on ollut tuuri kohdallani, kun 31-vuotiaana on tasan nolla suhdetta takana.
Kerran olisin muuten päässyt hommiin ja vieläpä tosi upean naisen kanssa. Oli kaunis kuin mikä. Mutta, mutta. Nainen oli naimisissa ja kahden lapsen äiti. Että taas sellainen tuuri kohdallani.
Olen sinkkunaisille pelkkää ilmaa!!!!!!!!!
Erokoista. Olet saanut kehuja ulkonäöstäsi.
Mietipä sitä, että minä en ole KOSKAAN saanut kehuja ulkonäöstäni.
En tiedä pitäisikö huolestua?! Kehuvatko bnaiset baarissa usein miehiä? Miten voi olla, ettei 31-vuotiaalle miehelle ole kertaakaan osunut kehuja ulkonäöstä? Olen varmaan Suomen miesten rumimmassa 10%:Ssa, joten ei ihme, ettei kehuja satele!