miksi ihmeessä EX haluaa olla kavereita, ensin jättää ja sitten haluaakin jäädä osaksi elämää?? lähettelee viikoittain sähköposteja, tekstiviestejä jne. kuten aina ennenkin melko tyhjänpäiväsistä asioista?? haluaa olla samoissa harrastuksisssa 3-4 keraa viikossa? erottiin 3 kuukautta sitten 1,5 vuoden seurustelun jälkeen syynä hänen tarve tehdä jotain muuta elämässä eikä kuulema ole aikaa panostaa tyttöystävään..
maksimissaan ollaan oltu ehkä 1 viikko ilman mitään kontaktia..tuntuu että hakkaan vaan päätä seinään, en vain osaa lopettaa yhteisiä harrastuksia enkä myöskään osaa olla vastaamatta yhteydenottoihin..mitä tehdä? onko EXän kanssa pakko olla kavereita? sattuu vaan niin pirusti joka ikinen kerta kun nähdään.. ja samalla välitän vielä niin paljon että en uskalla olla erossa? pelkään myös että pian jäljellä on vain viha häntä kohtaan, koska tuntuu että nöyryytän itseäni tarjoamalla hänelle parasta ystävää vaikka itse haluan enemmän..
maksimissaan ollaan oltu ehkä 1 viikko ilman mitään kontaktia..tuntuu että hakkaan vaan päätä seinään, en vain osaa lopettaa yhteisiä harrastuksia enkä myöskään osaa olla vastaamatta yhteydenottoihin..mitä tehdä? onko EXän kanssa pakko olla kavereita? sattuu vaan niin pirusti joka ikinen kerta kun nähdään.. ja samalla välitän vielä niin paljon että en uskalla olla erossa? pelkään myös että pian jäljellä on vain viha häntä kohtaan, koska tuntuu että nöyryytän itseäni tarjoamalla hänelle parasta ystävää vaikka itse haluan enemmän..
Vastaukset 13
Vanhimmat
ja tavallaan eksääsikin. Se on jonkinlainen pehmeän eron yritelmä, joka toisen mielestä toimii ja toisen ei. Tai sitten jätkä kuvittelee saavansa sinut takaisin heti kun sormiaan napsauttaa. Ei kannata alistua moiseen. Koita löytää muuta ajateltavaa ja ole mahdollisimman pitkään ottamatta yhteyttä.
Itselläni oli ero tekeillä. Nainen ehdotti ystävyyden jatkamista, jos seurustelu loppuu. Sanoin, että minusta ei olisi siihen. Nimittäin kun luottamus loppuu, ystävyys häipyy ensimmäiseksi.
koska mä itse halusin ollan exän kanssa ystävä eron jälkeen. Hän jätti minut vuoden seurusteun jälkeen. Kun seurustelu loppui, ystävyys alkoi.. Kummalista mutta näin on menty nyt vuoden päivät. Ollaan melkein pävittäin yhteyksissä, käydään kahvilla toistemme luona yms. Ja molemmat seurustelemme uusissa suhteissa.
Ei, ei vanha suola janota todellakaan, meistä ei vain ollut pariksi mutta miksi luopua hyvän ihmisen ystävyydestä sen takia.
Jos ero tapahtuu yhteisymmärryksessä, myrskyisä suhde voi oikeasti tyyntyä ystävyydeksi, itselläni on tästä kokemusta. On yhteistä historiaa, mutta vääntäminen jää pois. Eksä saattaa joskus olla suurikin voimavara ja HYVÄ ystävä. Mutta jättäminen ja eroaminen eivät ole synonyymejä, siinä on huima ero.
Eksäsi haluaa olla "ystäväsi", koska ei halua nähdä sinun kärsivän, jolloin hän suojelee vain itseään. Hän ei halua kohdata sitä, että HÄN loukkasi sinua ja kuinka syvälle se sinua satutti. Tietynlaista synninpäästöä hän hakee. Älä alistu siihen, sillä näet itsekin, että se vain hajottaa sinua lisää. Moiseen ei pidä alistua, koskaan.
Voimia!
Niin, joko mies haluaa pitää "varalla", että jos ei parempaakaan löydy niin sitten kuitenkin on vielä sinut. Näin siis itse ajattelin. Tai sitten hän vaan ei oikeasti halua luopua sinusta ystävänä ja elämänsä tärkeänä ihmisenä, vaikka ei "pystykään" seurustelemaan. Näin luultavasti meillä oikeasti on. Mutta jos toinen haluaa enemmän, se on järjettömän epäreilu tilanne, joten se ystävyys EI onnistu ellei molemmat ole täysin samalla sivulla asiassa. Minä haluaisin nähdä exääni, ja hänkin haluaisi minua, mutta se on liian vaikeaa minulle, vain hetkittäistä lohtua, koska kuitenkaan en saisi häntä kokonaan, niin kuin minä haluaisin.
hei kiitos kaikille vastauksista. ihana lukea toisten kokemuksia ja tuntemuksia. tänään juhlin jo VIIDETTÄ päivää että en ole ollut yhteydessä eksään!! tunti sitten puhelin pärisi taas "turhanpäiväisestä" tekstiviestistä..en vastaa..
toivottavasti jonain päivänä olen myös tunteettomampi häntä kohtaan ja voidaan olla kavereita myös mun puolelta jos niin on tarkoitus..toistaiseksi koitan vältellä ja antaa ajan kulua..huoh.
en tiedä, mitä tulee tapahtumaan
seuraavana hetkenä, seuraavana päivänä :
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8326501/40904378
Minulla on sama ongelma... poikaystävä jätti ja minä tietysti rakastan häntä vielä. Sovittiin että pysytään ystävinä ja haluankin, en halua menettää tärkeää ihmistä täysin. Mutta nyt yhteydenpito on tosi hankalaa. Pyysin ettei hän ottaisi yhteyttä vähään aikaan että saisin etäisyyttä asiaan ja toipua rauhassa. No, sainkin olla rauhassa peräti YHDEN PÄIVÄN ja sitten tuli viesti että joko voi ottaa yhteyttä!! (mihin vastasin ei)
En kestä yhteydenpitoa näin pian, jokainen turhanpäiväinenkin viesti muistuttaa jatkuvasti siitä mitä on menettänyt ja vaikka toisaalta tietysti haluaisin pitää välit yhtä läheisinä kuin ennenkin niin se estää pääsemästä hänestä yli ja kiintymästä muihin ihmisiin.
Tässä tapauksessa kyse ei ole mistään eron pehmentämisestä, mutta ehkä eksä kuitenkin haluaa lievittää syyllisyyttään olemalla kavereita... enemmän kuitenkin uskon että hän vain ajattelee itseään. Eksällä kun on jo uusi tyttöystävä, niin mikäs sen mukavampaa kuin saada vielä entisestä bestis. Hän ei vaan ota huomioon sitä että minä en voi jutella puhelimessa mukavia ja mennä sitten oman kullan viereen nukkumaan, vaan jään miettimään ja ikävöimään häntä pahimmassa tapauksessa niin etten saa untakaan. Joka typerän yhteydenoton jälkeen.
Niin, en kyllä tosiaan osaa neuvoa kun itse olen ihan samassa pulassa... parasta olisi varmaan katkaista yhteys ihan kokonaan kunnes tuntee olevansa itse valmis pelkäksi kaveriksi. Meni siihen sitten vaikka vuosi. Ehtiihän sitä ystäviä olemaan sitten vaikka loppuiän, kun vaan selittää toiselle miksi ei pysty siihen juuri nyt.
***Tässä tapauksessa kyse ei ole mistään eron pehmentämisestä, mutta ehkä eksä kuitenkin haluaa lievittää syyllisyyttään olemalla kavereita... enemmän kuitenkin uskon että hän vain ajattelee itseään***
Kyllä, asian ytimeen. Eksäsi käytös on tavattoman naiivia ja itsekästä. Hän ei halua että SINÄ kärsit. Ei siksi, että hän välittäisi SINUSTA, vaan siksi, että HÄNESTÄ tuntuu pahalle katsoa, koska sinuun sattuu. Kyse on nimenomaa eron pehmentämisestä, HÄNELLE ITSELLEEN. Hän hakee sinulta "synnin päästöä". Voit antaa sen hänelle sitten, kun tämä ihminen ei liikuta sinua enää millään tasolla. Aika tekee tehtävänsä, hitaasti, mutta varmasti. Jos hän latelee sinulle latteuksia kuten: "Olen oikeasti huolissani sinusta", voit sanoa suoraan, että et ole. Olet huolissasi ainoastaan itsestäsi.
Neuvoisin katkaisemaan kaikki yhteydet itsesi vuoksi ja jatkamaan elämääsi. Eksäsi joutuu kohtaamaan vielä tuolla mentaliteetilla monta ongelmaa elämässään.
hehe, ihanan totuudenmukaista tekstiä "itsekäs, hakee synninpäästöä, HÄNESTÄ tuntuu pahalta katsoa kun minuun sattuu". Juuri näillä sanoilla kuvailisin itsekin eksän nykyistä käytöstä. muistan yhden loputtomista turhista keskusteluista missä hän vain sanoi minulle että tekisi mitä vaan että tuntisin oloni paremmaksi ja kysyi auttaisiko asiaa jos hän katoaisi elämästäni hetkeksi, nyökkäsin tähän eikä mitään tapahtunut..yhteydenpito vain jatkui..
inhottavan hankalia asioita eikä itselleni vaan mene tajuntaan miten eksä edes oikeasti pystyisi välittämään jätetystään mukamas niin paljon kun kerta pystyi jättämäänkin. itse olen ehkä hieman kylmä ihminen mutta jos olen valmis jättämään toisen pitkän parisuhteen jälkeen niin olen valmis myös "unohtamaan" toisen ja jatkamaan elämää toisaalla (ja samalla antamaan toiselle mahdollisuuden jatkaa elämäänsä)..toisinsanoen oma mielenkiinto ihmiseen täytyy siinä vaiheessa olla jo kovin pieni kun menee tekemään päätöksiä. typerää.
toisaalta en tiedä ajattelenko eksää nyt yhtään sen vähempää kun silloin kun aiemmin vastailin yhteydenottoihin..nyt se on vaan vaihtunut "koskakohan saan takaisin vastauksen" ajatteluista "pitäsköhän nyt sitten kuitenkin vastata ja mitä eksä miettiin kun en vastaa"..joten mukava oravanpyörä menossa...
mutta ehkä tämä antaa eksälle myös aivoihin pohdittavaa...tai sitten ei :(
tekstiä tässä ketjussa. Minut myös jätettiin toisen takia (ja sitä ennen petettiin). nyt exä kuitenkin haluaa olla kaveria. Itsekin olen yrittänyt, mutta helkutin pahalta tuntuu.
viime tapaamisella en voinut mitään, aloin itkeä ihan hirveästi ja kerroin suoraan että minulla on kamalan paha olla. Ja näkyihän se päälle tietenkin.
Sellainen asia jäi häiritsemään, että alkuun exä meinasi ihan ärsyyntyä kun aloin itkemään. Kai hän olettaa että minäkin voin noin vain olla ystävä, kun kerran hänkin pystyy??! Jotenkin tuntui hirveältä tuokin.. miten hän voi olettaa että voisin olla ystävä noin vain.
No sitten hän rauhoittui ja puhuttiin ihan kunnolla. Hän sanoi juuri tuon ääneen että ei halua sitä että minulla olisi näin paha olla, ja että se tuntuu hänestä hirveältä.
Kuvittelin että se kertoo välittämisestä, mutta itsekkyyttäkö se vain onkin??
Sanoi hän kuitenkin myös niin, että saan soittaa kyllä jos on tosi paha olla....kun sanoin etten kertakaikkiaan voi tälle ololleni mitään, vaikka kuinka yritän. mutta en tiedä sitten vastaisikohan edes oikeasti, jos soittaisin...
todella raastavaa on kyllä, kun mitenkään päin ei ole hyvä. En minäkään haluaisi kokonaan välejä katkaista (olimme yhdessä 10 v), mutta ei myöskään tämä yhteydenpito tee hyvää! olisikohan jokin kolmas vaihtoehto vielä, miten voisi toimia...?!
Kuulostaa monen juttu tässä niiiin tutulta....mulla exä myönsi, että on mun kanssa tekemisissä syyllisyyden tunteen takia...
Siis petti ja jätti ja on koko ajan pitänyt yhteyttä muhun. Raskasta ja ärsyttävää kun ei pysty vihaamaan toista niin paljon, että vois sanoa et painu helvettiin...
välillä mulla tulee kyllä viha häntä kohtaan yksin ollessa, mutta auta armias kun hän ottaa yhteyttä tai tulee käymään. Sitten ei ole vihasta tietoakaan! tulee vain kauhea suru ja paha olo....
hän oli kuitenkin samalla myös paras ystäväni (valitettavasti), ja tuntuu etten kuitenkaan halua menettää häntä kokonaan.
Mutta nyt kyllä loppui hänen ajattelu tälle illalle!!!