Läheisriippuvainen nainen

Muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta kuin oma ex-suhteeni, puolitoista vuotta sitä menoa jaksoi katsoa ja lopussa tuli mukaan väkivalta.
Onhan se kivaa varoa ja miettiä jokaista sanaa minkä sanoo ettei avokki vain saa väärää kuvaa, nuo itkuraivokohtaukset ( lyöminen, sylkeminen ja kasvojen raapiminen, solvaaminen ) ilman syytä tai turhan mustasukkaisuuden takia olivat jotain käsittämätöntä.
Tai olihan hänellä varmasti syy omasta mielestään, pari kertaa otin turpaani ja kolmannella kerralla poistuin paikalta pysyvästi.
Olihan tuo sellainen kokemus että jos joku nainen sanoo pitävänsä mustasukkaisuutta rakkauden osoituksena niin se siitä tulevasta suhteesta, luojan kiitos se on historiaa eikä ei lapsia tullut tehtyä.

Minun osalleni on koitunut peräti kolme kuvaukseesi jollain lailla sopivaa miestä. Onnettomuudekseni vedän puoleeni vahvaa naista kaipaavia miehiä, mutta ei sitä heistä ole ensinäkemältä huomannut.

Mustasukkaisuus on minun kokemusteni mukaan johtunut omistamisenhalusta, vallanhimosta ja pelosta siitä, että toinen löytää paremman. Juuri noita kaipailuviestejä tulee alussa suorastaan nolostuttavan usein, eikä niistä ole pitkä matka siihen, että jollei soittoon tai viestiin vastaa, on valmistauduttava antamaan tyhjentävä selitys siitä, missä oli, kenen kanssa ja mitä tekemässä. Yksi mies alkoi hyvin nopeasti myös ehdotella vastauksia itse: olit jonkun miehen kanssa / se työkaveri on tietysti mies / sä et halua olla mun kanssa enää / sä jätät mut kuitenkin kohta. Kaikkien kolmen kanssa tuntui siltä, kuin olisi ollut ulkona jonkinlaisen moraalipoliisin kanssa, kun silmät oli pidettävä tiukasti kurissa ja jopa liikennevalon katsominen intensiivisesti sai vieressä istujan seuraamaan katsetta, ettei vain olisi joku mies kiikarissa.

Se mies, joka oli mustasukkainen mielestäni lähinnä vallanhimonsa takia, saattoi jopa napata puhelimen kädestäni ja ruveta tenttaamaan puhelinmyyjää luullessaan, että vieras mies soittaa ja yrittää oveluudella ratkaista ongelmallista tilannetta. Epävarmuuksissaan mustasukkainen tyyppi taas liimautui kylkeeni kuin sitkeä pikkulapsi ja tuijotti ei-hyväksyvästi minulle puhuvia ihmisiä ja yritti sillä tavalla pitää minut erossa muusta maailmasta. Myös vahvaa äitihahmoa kaipaavat miehet näyttävät haluavan kontrolloida sitä äitihahmoaan, kumma kyllä.

Yhtäläisyyksiä sinun kokemuksesi kanssa on lisää: nuo tyypit tuntuivat etenevän häkellyttävää vauhtia. Kun minä vasta katselin, olisiko miehestä toisillekin treffeille, mies oli jo suunnittelemassa retkeä mökille (minun mökilleni) seuraavana kesänä ja tulossa vähintäänkin hammasharjan kanssa kylään. Minun kotiini on myös oltu muuttamassa asumaan ihan parin viikon tuntemisen jälkeen ja jopa lasten tekemistä on ehdoteltu ennen kuin minä edes tiedän, onko mies minun mielestäni oikeasti puoleensavetävä vai ei. Tällainen ajattelu on aivan käsittämätöntä minulle, sillä minun mielestäni esimerkiksi kolme kuukautta on sopiva aika odottaa ensimmäistä seksikokeilua. Olen aina luullut olevani nopea ihastuja, mutta olen tainnut olla väärässä.

Olen muuten tavannut sellaisenkin miehen, joka oli aivan järjettömän mustasukkainen minusta, mutta selitti minulle koko ajan, että olimme vain ystäviä ja saisimme tapailla ihan ketä itse haluaisimme. Tämä koski kyllä sitten vain häntä: hän sai tehdä mitä halusi, mutta minun piti joko olla kotonani tai vakuutella hänelle, että olin hänen soittaessaan oikeasti ollut suihkussa ja ihan yksinkin vielä enkä ollut millään lailla hengästynyt.

Jotkut pitävät mustasukkaisuutta rakkauden merkkinä ja kontrollinhalua jotenkin hellyttävänä piirteenä, mutta väärin menee. Ei mustasukkaisuus varmaan mikään sairaus ole, mutta pystyy se silti pilaamaan suhteen siinä missä elämänkin.

Joo, otan osaa, on kokemusta. Mä luulen, että kun ei sen tarvii olla iso vika kun se on päässä. Eikä ne varmaan rakastakaan sillai ketään, tai ehkä luulevat ja tavallaan rakastavat, mutta se on ns. mustaa rakkautta: tukahduttavaa, omistavaa ja liikaa. Mulla on ollut tuollainen kumppani myös ja jouduin vuoden ajamaan sitä pois, ja ihan välillä pelkäsinkin, että miten tässä käy... Mutta uskomatonta kyllä, asiat tuli selväksi, aika tiukkana sai olla, ja aika suoraa tekstiä laukoa. Mutta mä jotenkin luulen, että se epävarmuus ja jotenkin oman pään sisältö saa vallan. Sitä kun lähtee miettimään, mitä kaikkea ajattelee ja sitten miettii, mihin kaikkeen olisi ittensä mahdollista yllyttää, niin... He vaan ei jotenkin erota jossain vaiheessa sitä todellisuutta, vaan jotenkin pyörivät niin sen oman navan,-tai pään, ympärillä.

Joku hiton taustahan siinä aina on, mutta minkäs teet, ei siinä auta kun ammattilaisen apu, onneksi tajusit lähteä :)

No jokainenhan haluaa kiintymystä rakkautensa kohteelta..?Olen samanlainen miehelle suhteessa kuin kuvailemasi tapaus.Olen kipeän hellyydenkipeä!En kehtaa vaivata liian tiheään mutta pussailua pitää olla,muuten kylmenen ja etäännyn.

Mulla kanssa takana suhteen aloitus josta alkoi paljastumaan samantyyppisiä juttuja. Tyyppi osas kyllä peitellä luonteensa eka treffeillä, mutta hyvin pian alkoi semmoinen kova kontrolloiminen ja komentelu, oli hyvin pian änkeemässä yökylään ja suuttui kun en suostunut (olis pitänyt jo siinä vaiheessa tajuta), tavattava oli silloin kun hänelle sopi tai tuli riitelyä, jatkuvaa kyselyä exästä tai epäilyä onko muita treffikavereita, suorastaan surkuhupaisan ruikuttavia tekstiviestejä kuinka hän kyllä haluais tavata useamminkin mutta kun minä olen vastaan. Tosin jos hänelle sattui joku meno niin se oli vain ilmoitusluontoinen asia että nyt ei sitten nähdä kolmeen päivään.

Tuntui että suhteen aloitus oli miehelle semmoinen kuolemanvakava asia, hymytön ja iloton kokemus jota väännetään ihan vängällä ja väkisin. Ei puhettakaan mistään rennosta yhdessäolosta. Alussa selittelin sitä itselleni että varmaan jännittää, mutta kyllä se oli joku vakavampi vika...

Itsellä on tuttava, joka ilmeisesti on läheisriippuvainen. Hän ahdistuu jo hetkenkin yksinolosta ja hankkiutuu siksi aina sellaistenkin ihmisten seuraan, joita ei voi sietää. Joskus tuttavani tunkee väkisin käymään, vaikka hetki on minulle täysin sopimaton. Hänellä on aina joku seurustelukumppani. Ilmeisesti rakkaus ei ole näissä jutuissa se määräävä tekijä, vaan pääasia on varmistaa asuinkumppani ja seuralainen. Kun suhde etenee vaiheeseen, jossa toinen haluaisi omaa aikaa harrasteilleen ja kavereilleen, tuttavani kokee tämän hylkäämisenä ja etsii uuden kumppanin. Uusi on oltava valmiina odottamassa ennen kuin vanhan suhteen voi lopullisesti katkaista. Läheisriippuvuus rajoittaa kovasti elämää ja rasittaa kyllä kaikkia, jotka joutuvat tällaisen ihmisen kanssa tekemisiin.

Se voi johtua siitä että naisella on takana esimerkiksi traumaattinen lapsuus jossa on hylätyksi tulemista, torjumista ja muuta ikävää. Itse kokemuksen rintaäänellä puhun, koska takana samanlaisia kokemuksia ja olen välillä itsekin todella huomion- ja hellyydenkipeä. Hän ei ehkä ole vielä osannut käsitellä näitä ongelmia ja siksi ei osannut käyttäytyä kanssasi kunnolla. Tuo on toki tuhoavaa parisuhteelle mutta naisella oli silti ne traumat joten toivottavasti sait tästä uuden näkökulman asiaan.

Pelko, epävarmuus, itsetunnottomuus, henkinen turvattomuus.

Siinäpä ne ainekset, jotka tuollaiseen läheisriippuvaiseen ja mustasukkaisene ihmiseen liittyy. Lapsuuden aikainen turvattomuus ja aikuisten epäjohdonmukaisuus kasvattaa ihmisen epäluottamukseen ja ailahtelevaisuuteen. Henkisesti rikkinäinen ihminen.

Ei ei, ei ollut läheisriippuvainen, vaan ihan peruskusinen narsisti.