Olet törmännyt liian useasti työssäni tapauksiin, jossa nainen on harjoittanut pitkään henkistä väkivaltaa miestä kohtaan parisuhteessa ja hyvin usein huonolla lopputuloksella. Naisten henkinen väkivalta ei ole vain rajoittunut vain sanallisiin konflikteihin, vaan tavaroita on joissakin tapauksissa hävitetty ja hajoitettu, sekä heittäydytty teatraaliseen näytelmän pauloihin projisoiden saaden kiillotettua omaa kilpeä. Myöhemmin naiset ovat kuitenkin kertoneet ylireagoineen tilanteisiin ja pahoitelleet tapahtunutta. On myös tapauksia, jossa naiset ovat hakeneet oikeutta, vaikka todellisuudessa ei ole tapahtunut koskaan mitään väitettyä tapahtumaa. Tällä ja muilla naisten toimilla on yritetty saada mies ongelmiin syystä taikka toisesta. Taustalla on usein kytenyt pitkään viha ja koston halu miestä kohtaan. Usein yhteisiä lapsia käytetään lyömävälineenä miestä kohtaan äidin toimesta jne. Tiedetään myös tapauksia, että nainen on tarkoitusperäisesti vääristellyt asioita ja mies on joutunut korvauksiin väitetyistä teoista, joita ei ollut oikeasti tehnyt, eikä tapahtumaan koskaan ole edes ollut. Todisteiden tullessa esille, jopa väittämälleen asialle uskollisia naisihmisiä on ollut tästäkin huolimatta. Miehen oikeudet ovat huonot, vaikka väitettyä tapahtumaa ei olisikaan koskaan tapahtunut. Sekin on usein myös nähty, että eri ikäiset, niin nuoret kuin aikuiset naiset kokeilevat rajojaan myös kaveri ja jopa puolituttujen kanssa puhuen ihmisistä pahaa pönkittäen omaa egoaan. Outoa käytöstä naisilta, jotka haluavat kumminkin puhua tasa-arvon nimissä. Tasa-arvoajatukselta katoaa kokonaan uskottavuus.
Miksi siis naiset provosoivat ja manipuloivat miehiä suhteessa on yksi kysymys, joka askarruttaa monia miehiä. Mitä hyötyä projisoimisella on saada ketään puolelleen jos se ei perustu todenmukaisuuteen mitä on oikeasti tapahtunut ja mitkä ovat asian perusteet. Puhummeko naisten sympatian pakkomielteisestä hakuisuudesta jota ei ehkä suhteesta saa, vai onko kyseessä siis dramatiikan tms. jännityksen hakeminen suhteessa vaikka omaa ja toisen tervyttä uhaten, vai näitä kaikkia tekijöitä yhdessä. Monen miehen kanta tässä asiassa on ollut vahva, että naisilla on tarve hakea kostoa hinnalla millä hyvänsä.
Lainatakseni erästä kirjoittajaa:
"Miehenä puolustan itseäni jos nainen käy päälle hyökkäillen argessiivisesti, vaikka henkisestikin, tämä voidaan laittaa pakettiin rauhoittumaan, vaikka voimakeinoin. Saman tekee vartijat, muut järjestyksenvalvojat ja poliisit jos heille uhitellaan tai muuten käyttäydytään uhkaavasti. Käsirautojen kotikäytössä on sallittua tai vastaavasti jäähypenkille siihen asti kunnes on kokonaan rauhoituttu. Näitä oikeuksia toteuttaessa kenenkään miehen ei tarvitse pelätä tuleensa syytetyksi tai tuomituksi väärin perustein. Naiset vain eivät vain ymmärrä, että heidän tekemänsä henkinen väkivalta on myös fyysistä, jota miesten ei tarvitse sietää tai kestää. Tilanne on myös toisin päin. Naisen ei myöskään tarvitse sietää miehen käytöstä, mutta yleensä miehen käytös on seurausta naisen provosoinnista ja riidan lietsomisesta. Ilmapiiriä voi puhdistaa muutenkin kuin riitelemällä ja tappelemalla. Parempi kaikille jos voimakeinoillta vältytään. Naisella ei ole useinkaan kykyä keskustella asioista normaalilla äänellä syyttelemättä ja haastamatta riitaa. Tälläiseen ei kannata tuhlata aikaa minuuttiakaan omasta elämästään. Palaa keskustelupöytään aina kun toinen on rauhoittunut ja toista tämä aina tarvittaessa uudelleen ja uudelleen. Pian nainen huomaa, että vänkääminen ja tietys asiat vesittävät neuvotteluhengen kokonaan ja rupeavat yrittämään enemmän sovinnon aikaan saamiseksi. Kun pöly on laskeutunut, voi keskustelu alkaa."
Tämä kirjoittajan näkemys sai ainakin itseni ja varmasti myös monen muun ajattelemaan asioita toisin.
Milla tavoin sinä ratkaiset pienet tai suuret perheriidat ja mitä suosittelit muille?
Miksi siis naiset provosoivat ja manipuloivat miehiä suhteessa on yksi kysymys, joka askarruttaa monia miehiä. Mitä hyötyä projisoimisella on saada ketään puolelleen jos se ei perustu todenmukaisuuteen mitä on oikeasti tapahtunut ja mitkä ovat asian perusteet. Puhummeko naisten sympatian pakkomielteisestä hakuisuudesta jota ei ehkä suhteesta saa, vai onko kyseessä siis dramatiikan tms. jännityksen hakeminen suhteessa vaikka omaa ja toisen tervyttä uhaten, vai näitä kaikkia tekijöitä yhdessä. Monen miehen kanta tässä asiassa on ollut vahva, että naisilla on tarve hakea kostoa hinnalla millä hyvänsä.
Lainatakseni erästä kirjoittajaa:
"Miehenä puolustan itseäni jos nainen käy päälle hyökkäillen argessiivisesti, vaikka henkisestikin, tämä voidaan laittaa pakettiin rauhoittumaan, vaikka voimakeinoin. Saman tekee vartijat, muut järjestyksenvalvojat ja poliisit jos heille uhitellaan tai muuten käyttäydytään uhkaavasti. Käsirautojen kotikäytössä on sallittua tai vastaavasti jäähypenkille siihen asti kunnes on kokonaan rauhoituttu. Näitä oikeuksia toteuttaessa kenenkään miehen ei tarvitse pelätä tuleensa syytetyksi tai tuomituksi väärin perustein. Naiset vain eivät vain ymmärrä, että heidän tekemänsä henkinen väkivalta on myös fyysistä, jota miesten ei tarvitse sietää tai kestää. Tilanne on myös toisin päin. Naisen ei myöskään tarvitse sietää miehen käytöstä, mutta yleensä miehen käytös on seurausta naisen provosoinnista ja riidan lietsomisesta. Ilmapiiriä voi puhdistaa muutenkin kuin riitelemällä ja tappelemalla. Parempi kaikille jos voimakeinoillta vältytään. Naisella ei ole useinkaan kykyä keskustella asioista normaalilla äänellä syyttelemättä ja haastamatta riitaa. Tälläiseen ei kannata tuhlata aikaa minuuttiakaan omasta elämästään. Palaa keskustelupöytään aina kun toinen on rauhoittunut ja toista tämä aina tarvittaessa uudelleen ja uudelleen. Pian nainen huomaa, että vänkääminen ja tietys asiat vesittävät neuvotteluhengen kokonaan ja rupeavat yrittämään enemmän sovinnon aikaan saamiseksi. Kun pöly on laskeutunut, voi keskustelu alkaa."
Tämä kirjoittajan näkemys sai ainakin itseni ja varmasti myös monen muun ajattelemaan asioita toisin.
Milla tavoin sinä ratkaiset pienet tai suuret perheriidat ja mitä suosittelit muille?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Huomenna heti ostoksille. Ja se on muuten varma. Muija aisoihin.
Naisilla ja naiset ja sitä ja tätä. Sä siis yleistät heti kärkeen koko asian ja mä en jaksa. Toi on niin kulunutta, vittu ne sellaset naiset minkään tasa-arvon puolesta puhu, eiks nyt tyhmemmällekin pitäs olla selvää se? Tasa-arvolta katoaa uskottavuus? Ei helvetti, että sä niinkun et arvosta ihmisiä etkä soisi ihmisille samaa arvoa ja ihmisoikeuksia? Sitäkö tasa-arvo sulle on? Aina hullluimman mukaan vai? Tasa- arvo itsessään on ASIA ei joku ihminen eikä ihmisryhmä. Sä nyt linkität sen sillai kun sun päähän sopii.
Ihan samalla tavalla on miehiä, jotka väittää arvostavansa naisia, muttei palkkaa niitä töihin, pitää aina fiksuina mutta tyhmempinä kun itseään, ja arvostelee myös ihmisinä pelkän ulkonäön perusteella.
Emmä tiedä mitä työtä sä teet, mutta jos se vaikuttaa sun koko maailman kuvaan ja sä et osaa enää erottaa, koska olet töissä ja koska et, niin kannattaisi vaihtaa alaa. Näin mä tein: olin töissä sellaisissa paikoissa, missä oli miehiä ja lähinnä kriminaaleja, huorissakävijöitä ja kusipäitä. Aloin luulla koko maailman miesten olevan sellaisia, kunnes tajusin, että ei helvetti, täältä on lähdettävä. Täällä näkee samaa, kun jollain nörtillä ei ole muuta viisautta kun netti ja keskustelupalsta ja se uskoo kaiken soopan mitä täällä syötetään. Sitten katkeroidutaan ja yleistellään. Kylä mäkin sillon aloin ajatella, että miehet on todella alempaa kastia ja ne vois suoraan laittaa lukkojen taakse kaikki, kunnes tajusin, että vika on siinä, että mä olen väärässä ympäristössä ja alan uskoa siihen: maailma on just sitä millasena sä sen valitset nähdä. Kas kummaa, kun sen maailman on jättäny taakseen on niitä muita miehiä ollut olemassa pilvin pimein ja suurin osa ihan melko normaaleita. Ihan niinkun naisiakin.
Ehkä kannattais hankkiutua tervehenkisempään seuraan ja ammattiin koska selkeästi sun psyyke ei kestä tota hommaa.
Parisuhteessa on aina kaksi ja hassua kyllä, etenkin henkisen väkivallan kohdalla yleensä molemmat syyttävät toisiaan.
Suosittelen itselleni ja muille aina ensimmäiseksi peiliin katsomista.
Kysehän on aina siitä mitä oikeasti haluaa: kestää, tehdä, valita, missä olla, miten olla, kenen kanssa, miten tehdä ja ratkaista, mitä tekee, mitä jättää tekemättä ja mitä viestii, mitä tilaa ja mitä tarjotaan. Omia valintoja joka tapauksessa.