Tunnustan. Olen pettäjä. Petin vaimoani pitkissä sivusuhteissa yli 5 vuotta. Muutamia yhdenyön syrjähyppyjäkin mahtuu avioliittomme varrelle. Olen huono mies ja puoliso. Ei epäilystäkään siitä.
Viimeisimpään salarakkaaseeni rakastuin. Olisin halunnut jatkaa elämääni hänen kanssaan. Kerroin tästä vaimolle, tunnustin kaiken ja mitä vaimo teki??? Meni ostamaan itselleen uudet alusvaatteet ja tarjosi seksiä??
Halusi välttämättä jatkaa liittoamme. Hommasi meille terapia-aikoja, psykologin minulle. Kantoi minulle luettavaksi kirjallisuutta liittyen ikäkriisiin jne. Haukkui tuon toisen naisen, mutta ei juurikaan minua.
Melkoista sotaa kävimme muutaman viikon. Minä halusin jatkaa elämääni tuon salarakkaan kanssa, mutta eiköhän vaimo värvännyt vielä koko sukuni puhumaan minulle järkeä päähän. Painostuksen alla, minä jätin salarakkaani ja lupasin vaimolleni yrittää tulla paremmaksi puolisoksi.
Nyt ahdistaa. Tuntuu siltä,että olen selkä seinää vasten. Pelkään, että tein elämäni virheen. Mutta pakko vaan hymyillä ja yrittää olla, niin kuin olisin juuri siellä missä minun pitääkin. Perheeni parissa.
En rakasta vaimoani. En tiedä edes, arvostanko hänen yrityksiään? Jotenkin säälin häntä. Miksi ihmeessä hän haluaa välttämättä kaiken tämän jälkeen vielä olla kanssani? Miten hän pystyy vielä rakastamaan minua? Miksi hän haluaa jatkaa elämäänsä tällaisen tunteettoman pettäjän kanssa?
Miksi te naiset roikutte mahdottomassa? Miehissä kuten minä? Vaimoni mukaan hän "rakastaa" minua kaikesta huolimatta.
Viimeisimpään salarakkaaseeni rakastuin. Olisin halunnut jatkaa elämääni hänen kanssaan. Kerroin tästä vaimolle, tunnustin kaiken ja mitä vaimo teki??? Meni ostamaan itselleen uudet alusvaatteet ja tarjosi seksiä??
Halusi välttämättä jatkaa liittoamme. Hommasi meille terapia-aikoja, psykologin minulle. Kantoi minulle luettavaksi kirjallisuutta liittyen ikäkriisiin jne. Haukkui tuon toisen naisen, mutta ei juurikaan minua.
Melkoista sotaa kävimme muutaman viikon. Minä halusin jatkaa elämääni tuon salarakkaan kanssa, mutta eiköhän vaimo värvännyt vielä koko sukuni puhumaan minulle järkeä päähän. Painostuksen alla, minä jätin salarakkaani ja lupasin vaimolleni yrittää tulla paremmaksi puolisoksi.
Nyt ahdistaa. Tuntuu siltä,että olen selkä seinää vasten. Pelkään, että tein elämäni virheen. Mutta pakko vaan hymyillä ja yrittää olla, niin kuin olisin juuri siellä missä minun pitääkin. Perheeni parissa.
En rakasta vaimoani. En tiedä edes, arvostanko hänen yrityksiään? Jotenkin säälin häntä. Miksi ihmeessä hän haluaa välttämättä kaiken tämän jälkeen vielä olla kanssani? Miten hän pystyy vielä rakastamaan minua? Miksi hän haluaa jatkaa elämäänsä tällaisen tunteettoman pettäjän kanssa?
Miksi te naiset roikutte mahdottomassa? Miehissä kuten minä? Vaimoni mukaan hän "rakastaa" minua kaikesta huolimatta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oletko mies vai mato - tarkoitan kysymykselläni sitä, eikö sinulla ole puhtia tehdä OMIA valintojasi elämässäsi?
Vaimosi voi olla sekopää, mutta hänen vastuullaan ei ole, että suostut elämään tavalla, joka on oman kantasi vastainen.
Älä pohdi vaimosi motiiveja - se on vain turha yritys tukahduttaa ahdistusta, jota koet kun et kykene ymmärtämään OMIA valintojasi.
Ainoa ihminen, jonka valinnoista ja teoista olet vastuussa, olet sinä itse. Kanna siis vastuusi.
pallit...ei voi noin munatonta miestä ollakaan. Ihan naisten vietävissä, nyt varmaan jos rakastajatar tulee vastaan niin lähtee taas sen kelkkaan...sitten taas vaimon...ei omaa mieltä.
Onneton luuseri.
ja se kakkonen, joka täällä puhuu muka kotiin kahlitun iskän suulla. Kyllähän mies oikeasti lähtee jos se kakkoseensa rakastuu, mutta tässä tapauksessa ei ole käynyt niin ja sekös korpee.
"miksi vaimoni yhä haluaa elää kanssani?". Sinun pitäisi oikeasti kysyä itseltäsi "miksi elän vaimoni kanssa, vaikken sitä halua?", "kuinka kauan jaksan antaa hänen roikkua minussa?" "lisääntyykö vai vähentyykö säälini häntä kohtaan pysymällä suhteessa hänen kanssaan?".
Jokatapauksessa, take your time. Asiat kannattaa suunnitella hyvin ennenkuin ryhtyy toimeen. Asiallisuus on aina valttia.
Jos kerran jäit siihen, niin mistä voit olla varma, ettet oikeasti vielä rakasta vaimoasi...? Miksi et halua korjata suhdettanne, vaan räpiköit vastaan?
vaikka onhan tuo jonkun kolmannen kertomaa, ei miehen. Liekö se kakkonen, joka selittelee itselleen ja yrittää järkiperäistää, miksi mies ei eronnutkaan ja jatkaa vaimonsa kanssa.
no ei kait tossa ole mitään järkiperäistä??? Olipa kirjottaja kuka vaan. Miks se ei muuten olis mies?
Joo aivan sama onko kirjoitus provo, tuollainen ihminen joka ei ns. pysty tekemään itsenäisiä ratkaiuja tulee aina elämään muiden tahdon mukaan. Jos kerta antaa nuin tisten päättää elämästään, yleensä tällaiset ihmiset sairastuvat elämänsä jossain vaiheessa masennukseen tai tulee muita mielenterveysongelmia....itselläni on samanlaisesta tilanteesta puhjennut masennus josta olen jo toipumassa, siihen kyllä vaadittiin todellakin se ero siitä hallitsevasta puolisosta.
liian osoittelevaa ja läpinäkyvää. Täydellinen kuvaus siitä, millä tavalla mies toisen naisen toiveunissa ajattelee. Sanoisiko joku mies naista salarakkaakseen, ei ikinä.
Kokemuksesta voin sanoa, että kyllä ne sanoo "salarakkaaksi". Huvittavaa, mutta totta. Naiset ennemminkin käyttää sanaa kakkonen, mutta monen miehen suusta oon kuullu tän sanan "salarakas". Ja hävettää myöntää, jopa minua on kutsuttu sillä nimellä.
vain todellinen ääliö mieheksi sanoo toista naista salarakkaaksi. Ja jos sinua oikeasti hävettäisi, niin et kertoisi siitä täällä. Mutta koska olet typerä ja salaa ylpeä salarakkaaksi nimittelystä, niin rehvastelet siitä täällä. Mutta tarinallahan saattaa olla onnellinen loppu, kun todellinen ääliö mieheksi ja rehvasteleva salarakas vihdoin saavat toisensa ja elävät elämänsä niin onnellisina yhdessä loppuun saakka.
tuo sinun kirjoituksesi nykypäivänä. Ihan kuin tuhannen ja yhden yön satuja ja tarinoita. Ostiko vaimo sinulle myös pannan ja talutushihnan?