säännötön parisuhde utopiaa? Tuli vaan mieleen sellainen, kun yhden aloituksen luin...
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 77
Vanhimmat
Eikös tuo ole vähän sama asia kuin noiden lakijuttujen kanssa. Kaikki eivät niitä noudata, vaikka niistä lait laadittaisiin. Ihmiset haluaa varmuutta vaikka väkisin ja sitten laaditaan "säännöt"
Luottamuksen kautta se onnistuu, mutta tavallaan silloinkin on ne itsestäänselvät säännöt taustalla. Eikös tuo sääntöjen laatiminen ole nuorempien hommaa, vanhempana ei jaksa sitten enää turhista meuhkata. Itse en ole kyllä vanha, mutta näin kuvittelisin...
"Luottamuksen kautta se onnistuu"
Eikö tämä ole jo jonkinlainen sääntö?
Niinhän minä sanoinkin, siinäkin on tavallaan ne säännöt taustalla :)
Kaikkia ei ole luotu parisuhteeseen...
Tekisi kyllä vähän kysyä tarkemmin mitä ajat takaa.
Tarkoitatko vaikka sellaista, että jos toinen häipyy vaikka yhtäkkiä viikoksi ilmoittamatta mitään ja palaa sitten normaalisti sanomalla moi. Ja toinen tervehtii kuin mitään ei olisi tapahtunut, eikä se haittaa häntä yhtään. Jotain tällaistako haet takaa?
Mutta... Joo... Sellainen on utopiaa, että sellainen ei haittaa. Haittaa se itse kutakin. Tuskin kukaan on poikkeus siinä. Mutta kenties anteeksianto ja ymmärrys "miksi"... Että ymmärtää toisesta jotain oleellista. Toisen luonnon tai jotain...
Eli toinen ymmärtää ne ihmisen huonot puolet eikä halua tämän toisen ihmisen muuttavan itseään yhtään niiden vuoksi, vaikka se tavallaan itseä sitten satuttaakin?
kumpikin ymmärtää...
Juu, sitä toki tarkoitin...
uskon sellaiseen, että meillä on oma Luonto, mitä etsitään kunnes löydetään se. Ja ei ole oikein odottaa sellaista, että oman Luontonsa löytänyt muuttaisi sitä tai toimisi sitä vastaan. Nyt taas tietenkin seuraa kysymys, että mistä sen tietää kuka on löytänyt ja kuka ei? Sen vaan tunnistaa toisessa, kun on löytänyt ja tunnistanut omansa...
Minulla on jotenkin sellainen vahva tunne, etä tuollainen masokismi/sadismisuhde ei ole kovin pitkäikäinen välttämättä. Noissakin leikeissä on muuten säännöt :D
Ei ole. Kokemusta on. Tosin yksipuolisesta vaan...
parisuhteella?
ettei sääntöjä ole. On vaan parisuhde.
useimmiten utopiaa. Jokainen pari myös laatii omat sääntönsä omalle suhteelleen ja toivoa saattaa, että ne olisivat myös yhdenmukaiset.
Rakkauteen kuuluu myös riippuvuus.
Tämä olis aika lähellä sitä, muttei ehkä kuitenkaan. Tai kenties sittenkin. Siellä sanojen ja sävelien takana...
http://www.youtube.com/watch?v=KANBeat7FFA
Kun aina on kuitenkin joku sääntö. Yhdellä tuttavaparilla on ns. avoin suhde,mutta niilläkin on tietyt säännöt.
Niin mä vähän arvelinkin...
kun en ihan tajua sitä niitten systeemiä... tää mun tiukka nuttura, Ü know...niin yhteinen tuttu tässä selitti, että onhan niillä mm. sellainen sääntö, ettei ketään toista muijaa/miestä vedetä kun kerran. Eli toisen kerran kohdalla pettää sitten... No, en tajua yhtään enempää, mut siis sääntöjä on.
Huvittavaa sellainen... Ei olis mun juttu...
kuiteski perhe,kaks muksua jne...
En kyllä ite vois ees kuvitella ahtaassa päässäni :/
luo jonkinlaiset raamit. Oli sitten kyse avoimesta tai suljetusta suhteesta.
Mä olen ollut sellaisessa lyhyessä suhteessa joskus, missä toisella oli löyhempi "moraali" kuin minulla. Se minua oikeastaan haitannut. Hän nyt oli sellainen. Mikä vaan joskus ihmetytti oli se, että hän päätyi sänkyyn sellaisten kanssa, joista ei ollut edes viehättynyt. Mistä tiedän sen? Hän itse kertoi. Mikä oli taas hänelle sietämätöntä oli se, että minä en ole koskaan sellaista tehnyt...
ajatuksia ihmisillä..siis en mäkään tommosta suhdetta käsittäs alkuunkaan..siis omalla kohallani en kattelis enkä nielis tommosia sääntöjä..=o)
mullakin on tiukka nuttura ja ahdas pää..xo)
tuommoinen on hirmu loukkaavaa... Tää on niitä harvoja asioita, joissa miusta pitää olla tiukasti hanskassa nykyinen Tulos tai ulos -linja. Ollaa tai ei olla. Silloin ei särje kummankaan päätä.
Mut se on vain mun tiukkapipoinen näkemys asiaan. Kukin taplaa tyylillään, mut kellään ei ole oikeutta satuttaa toista.
sellainen ei nyt vaan satuttanut minua. Tiesin toisesta ennen kuin päädyttiin siihen lyhyeen suhteeseen, että hän nyt vaan oli tommonen. En alkanut suhteeseen hänen kanssa sen takia, että voisin tehdä hänestä toisenlaisen. Satuin vaan pitämään hänestä ihmisenäkin...
trendikkäiden stereotypioiden pohjalle, ei onnituis multakaan. Ei pettämiseenkään mitään sääntöjä tarvita... jos rakastaa, niin ei petä.
silloin, jos ei lupaa uskollisuutta?
ja hyvä miesmaku, mutta mikä on mun, on Mun ;)
No siitä k.o. parista tunnen sen hepun lukioajoilta, ja muistan sen logiikasta kyllä pari yhä naurattavaa särmää lausuntoa. Ja ilmiömäinen muisti.
Mutten siltikään tajua.
veikkaan, että tapasit sellaisen naisen, joka on kaikkien kanssa samaan aikaan, mutta sanoo jokaiselle, ettei välitä, kuin siitä yhdestä. Jos nainen alkaa väittämään, että menee sänkyyn miesten kanssa, joista ei pidä, niin kyse juurikin imartelusta.
jos on sovittu et ollaan yhdessä.
kristillisestä näkökulmasta: valat ja lupaukset on valehtelijoita varten. Oikein voi toimia, vaikka ei mitään lupaisikaan, kun lupaus ei ole oikean toiminnan aiheuttaja, vaan se pitää olla jo muutenkin.
mä oon noissa jutuissa kans kyllä niin antiikin aikainen, kun vaan olla voi...heh niinku sanoit trendikkäiden stereotypioiden pohjalle..siltä se jotenkin kuulostaa jos puhutaan avoimesta suhteesta jossa yhen kerran saa suhasta ja toisen kerran oletkin jo petturi..=o)
..hmm..liika omituista mulle..niin ja vaikkei enää ees rakastaisikaan nii ees kunnioittaa sen verran ettei petä..sillain se mulla ainakin on aina menny, vaikkei rakkaudesta olis enää voinut aikoihin puhuakkaan niin siltikin olen pitänyt uskollisuudesta loppuun asti kiinni...se on varmaan se oman henkisen selkärangan yks nikama..tjts...=o)
niin mä sen ainakin olen ajatellut..et siististi hoidetaan suhteet loppuun asti..säilyttäen omat kasvot ja moraaliset/eettiset periaatteet ja tavallaan kunnioituksen itseen sitä kautta..myöskin..koska mullekkin on toisen uskollisuus tärkeä ja arvostettava juttu..jotenkin niin se menee ettei tee sitä toiselle mitä ei itsekkään ole valmis kestämään..=o)
mutta mulla jotenkin viellä korostuu se et pettysin tuplasti itseeni, jos mä tinkisin tosta vaikka uskollisuus periaatteestani....kun se et mua petetään..itselle tehdyt arvot on mulla tiukassa ja piintyneet..=o)..
elän kai siinä uskossa et, jos pettää itsensä pettää kaikki muutkin..xo)..eikä mun olis hyvä elää jos en voisi arvostaa itselleni tärkeitä ominaisuuksia myös itsessäni..ja pitää niistä kii...
on mullakin ollu joskus niitä hetkiä elämässä, kun olen elännyt mielestäni jo tunnekuolleessa suhteessa, että oisin ollu kiinnostunu jostain toisesta kaikinpuolin..ja oisi ollu tilaisuus myös pettääkkin..enkä kiistä ettenkö oisi tuntennu fyysistä vetoakin...=o)
mut en vaan anna periksi sille vietille...koska se olis kuitenkin vain hetken huuma josta saisin ikuisen pahanmielen ja se tekis kolon mun henkiseen ajatusmaailmaani..siis siihin mitä pidän arvossa..ikään kun jos mulla on ehjä tiiliskivi ja mä pistäsin sen kahtia..tai ehjä ovi johon mä heittäsi kiven, joka tekis siihin reiän..ei se korjaannu..vaikka sen vois paikata..
=o7
tuntea semmosia..mutta hyvin vapaamielisiä ihmisiä noin muuten kuuluu tuttavpiiriin..=o)
eikä siinä mulla mitään eihän ne tavat tartu...eikä ajatukset vaikka niitä ei ymmärräkkään itse..niin on sitten asioita joista pääsee yhteisymmärrykseenkin..=o7
ei kai niitä muuten tuntiskaan tai olis tuntevinaankaan..
xo)
seuraava kysymys. Kumpi siinä pettää ja ketä?
järkevästi sanottu tuo kunnioitus. Vielä, jos sen saisi osaksi rakkautta, siis sisällytettyä rakkauteen. Vaikka ei olisi halua siinä rakkaudessa, niin olis kuitenkin olemassa sellainen yleinen välittäminen, että ei halua tehdä toista kohtaan väärin millään tavalla.
Eniten mua kiinnosta se, että mikä on pettämisen raja... mulle on sanottu, että olen pettänyt kerran, vaikka en edes tavannut kyseistä naista, jonka kanssa kuulemma petin.
Ite olen sitä mieltä, ettei se ollut pettämistä, mutta erilaisia näkökulmia asiaan löytyy kuitenkin...
Tässä ei nyt ole kyse nykyisestä tilastani tai tilanteestani...
Ja se nainen ei todellakaan luvannut mulle mitään eikä myöskään vakuuttanut mitään. Hän ei vaan ymmärtänyt sitä, että miksi minä en toimi samoin kuin hän...
kysyttävää.
Jos ei lupaa mitään, niin eikö silloin rakasta?
heti sen jälkeen kun mietin meidän pettämiskäsitysten eroa hetkisen....
*lupaavaa*
moneen junaan, ja osa jää assallekin :D
vaan oman taannoisen tilanteeni pohjalta. Voin pahoin sitä muistellessa. :D Sun naisesi tunsi syyllisyyttä siitä, kun pysyit sille uskollisena ja halusi, että helpottaisit hänen oloaan toimimalla samoin. En yhtään ihmettele, vaikka olisi ollut mustasukkainen sen jälkeen, kun olisit mennyt muihin.
rakkautta tai ainakin rakkauden rippeitä...tavallaan kun on jättänyt pettämättä, vaikka oisi ollut halujakin intiimiin kanssa käymiseen jo toisen kanssa..tai niin olen itte sen ajatellu olevan..=o)
kunnioitus ihminen ihmisenä...mutta myös sitä ollutta rakkautta ja suhdetta kohtaan..itseä ja toista kohtaan....koska en mä tunne ventovieraita kohtaan semmosta velvollisuutta olla täysin rehti, jos tilanne vaatii voisin valehdellakkin..mutta ihmisille jotka ovat ja ovat olleet mulle tärkeitä tavalla tai toisella, niin heitä kohtaan mä olen kyllä täysin rehti ja uskollisena loppuun saakka..
sittenkin vaikka noista suhteista mistä mäkin puhuin..niin mua oli lyöty ja petetty..siltikään mä en alkanut pettämään heitä..siis noita miehiä jotka mua kohtaan teki mun mielestä väärin...mä ajattelin et mun ei tartte tinkiä mun arvomaailmastani kostaakseni tms..vaan lähden sitten tavallaan kunnialla siitäkin suhteesta..=o)..
tosin siinä kohtaa taisin pitää omasta kunniastani kii, en niinkän välittänyt siitä sen miehen kunniasta siinä vaiheessa enäi paskaakaan..=o)
se sallittakoon...=o)
joka luotti siihen, että sopimus yhdessä olosta = sopimus uskollisuudesta, se petti itseään.
että siinä tilanteessa oli kyse enemmänkin hänen heikkoudesta. Siitä, että minä kykenin johonkin mihin hän ei kyennyt. Kun hän ei kyennyt tulemaan jokseenkin kaltaisekseni, hän olisi mielellään nähnyt minut hänen kaltaisena. Hyvin inhimmillistä...
itseään, koska uskoi johonkin mitä ei ollu luvattu...
Ihmisen uskollisuus on yksi suuri illuusio. Tai noh.. Se on sama asia kuin "Moraali on henkisesti köyhien rikkaus". Jostainhan ne arvokkaat arvot on itselle luotava...
Se on minun mielipide. Lopulta ratkaisee se, että kykeneekö hyväksymään toisen sellaisena kuin toinen on. Kaiken se kestää, kaiken kärsii ja kaiken anteeksi antaa...
sanoin, eli rakastaa voi lupaamattakin ja lupaaminen ei aiheuta pettämättömyyttä. Lupausten rikkominen aiheuttaa valehtelua. Jos ajatellaan, että pettäminen on myös henkistä, niin pettämättömyydestä luvannut saattaa pettää jo saman viikon aikana neljästi. Onko hänen lupauksellaan silloin mitään arvoa...
Mun mielestä lupaus ei ole rakkauden merkki. Se on vain tapa. Vähän sama asia, kuin kirkossa käyminen olisi uskovaisuuden merkki...
Sotilasvalassa taisi olla jopa pragmaattinen virhe, sillä siinä pyydettiin puolustamaan valtiota. En ole vielä koskaan nähnyt luonnossa yhtään valtioo.
Se näyttäisi olevan suurimmalle osalle se kovin paikka, vaikka jokainen siihen voi tilanteen tullen "sortua"...
et kuka mitäkii sitten pettämisenä kokee..mulle se on lähinnä fyysistä...koska monihan ihastuu elämänsä aikana varattuna ollesaankin muihin..muttei koskaan tee liikettäkään siirtoihin jossa mentäis fyysiselle asteelle...=o)
emmä semmosta koe pettämisenä....eikä se loukkaa..ellei se mies sitten uppotuisi vallan sen toisen naisen lumoihin..niin että se elää, kun pikku poika jossain hallusinaatioissaan sitä toista pää täynnä..=o)
..on siinäkin joku raja olemassa...miten paljon ihastus vaikuttaa parisuhteeseen..vaikka kyllä mä senkin ymmärrän..että mies näkee mua paljon kauniimpia naisia ja ehkä mukaviakin naisia..joiden kanssa voisi seurustellakkin..jos olisi vapaa....käsitän sen hyvin etten ole ainoa potentiaalinen nainen..kun ajatellaan parisuhdetta ja seksiä..mutta se sitten taas et uskollisuus lähtee itsestä..=o)
se puoliso voi ajatella mielessään vaikka mitä ajatuksia joista toinen ei tiedä mitään..mutta ne ajatukset ei kuitenkaan pääse valloilleen ja toteutumaan..niin silloin ne on fantasioita..jotak aika usein karisee yhtä pian kun syntyikin..=o7
jos jalankulkija tulee tahallisesti yliajetuksi suojatien ulkopuolella, niin kumpi siinä pettää itseään, autoilija, vai jalankulkija? Lopulta hyvin samanlainen tilanne.
tyhmempää ihmistä liikenteessä kuin helsinkiläinen jalankulkija.
Ja kuin moni oikeasti tahallaan ajaisi jonku päälle?
tietää, mikä on pettämisen raja... esim. pornon katsominen on periaatteessa pettämistä, koska sitä käytetään, mihin käytetään... mutta enpä ole kyllä pornofilmien naisista ikinä unelmoinut. En siis haluaisi heidän kanssaan olla. Eipä ole toisaalta muutenkaan monikaan uneksintaan päässyt. Mutta jos rakastuu johonkin naiseen, niin miettii tätä kaiken aikaa. En usko, että voisin pettää henkisellä tasolla, jos rakastan naista.
Kohdistat rakkautesi naiseen...
Sellainen edellyttää silmien sulkemista ympäröivältä. Tosin sekin on inhimmillistä...
te voittekin ratkaista tän keskenänne :) niin hilppaisenkin tästä soittaan onko se keula valmis ja ajaakko huomenna jokeen vai ei
*luistaa paikalta*
sen, mitä olen siellä liikkunut, niin samoja ajatuksia on herättänyt...
Tuskin moni ajaisi päälle, mutta moni kuitenkin menee pettämään. Liikenteessä on toki näppärempikin porsaareikä: etuajo-oikeus. Eli, jos etuajo-oikeutettua tietä ajava auto ajaa toisen auton eteen, saaden tämän kylkeensä, niin sääntöjen mukaan kylkeen ajava on syyllinen, vaikka etuajo-oikeutettu olisi tahallaan aiheuttanut kolarin. Tämä on sellainen asia, mihin varmasti jokainen pettäjä lähtisi mukaan, jos panoksena on uuden auton saaminen korvausrahoilla.
***
on sekin pointti, että kyllä nyt jokainen kevyen liikenteen edustaja tietää miten käy, jos auton kanssa törmää. Liikenteessä on myös eroteltu väylät missä kukin kulkee. Suojatie... Heh.. Tässä on juuri se, että koetaan olevan oikeassa ja ei välitetä seurauksista...
Tiedätkö mitä? Pettäminen... Noh.. Se on nykyajan trendi. Siitä on tehty vaan muoti-ilmiö tiedottamisella. Viihdeteollisuus ja kaikkea. Sama se on ollut joskus antiikin Roomassa ja Kreikassakin. Ihmiset toimi tietyllä tavalla, koska se nyt oli muotia. Yhdet teki edellä ja toiset perässä ajattelematta lainkaan sitä, että onko se nyt sitä mitä itse tahtoo. Muistelen kun alkoi tulla muotiin se "lesbous" ja kuin moni nuori miehenalku kokeili homoseksuaalisia suhteita ihan vaan sen takia, että siitä alettiin kailottaa kovaan ääneen medioissa jne. Kuin moni olisi lähtenyt kokeilemaan omia kokeiluja, jos ei olisi ollut median johdattelema? Pettäminen on sama juttu. Kuin moni harrastaisi sitä ilman median luomaa mielikuvaa sellaisesta toiminnasta löytyvästä "onnesta"? Suurin osa ihmisistä, miehistä ja naisista, haluaa kuitenkin itselle vakaan ja turvallisen parisuhteen. Jos sellainen perustetaan seksille ja seksuaalisuudelle, se on hyvin hataralla pohjalla. Seksi tuo yhteen ja seksittömyys vie erilleen...
Joskus joitakin vuosia sitten kun aloin hengailla suolen palstoilla, en ollut etsimässä varsinaisesti yhtään mitään. Ehkä vaan keskusteluseuraa. Sellaista löysinkin. Erittäin hyvää vielä. Ja ne muutamat ei löytynyt täältä. Tänne sit ajautui niiden muiden keskustelujen lomassa odottaessa vastauksia niihin. Mutta se siitä... Mitä olin sanomassa oli se, että en ollut etsimässä itselle mitään. Tiesin sen, että en ole kelvollinen parisuhteeseen. Täällä sitten ajan kuluessa aloin vähitellen uskomaan, että ehkä voisin sittenkin olla sellaisessa. Että ehkä tosiaan on olemassa joku, jonka kanssa se olisi mahdollista... Nyt tiedän taas uudestaan sen, minkä tiesin joskus suomi24:een eksyttyäni. Ei ole. Miksi niin? Vastaus on aika yksinkertainen. En ole koskaan ollut sellaisen tarpeessa. Mun ei ole koskaan tarvinnut nähdä vaivaa naisseuran eteen. Siksi en välttämättä osaa arvostaa sellaista. En osaa nostaa yhtä ylitse muiden lopun elämäksi tai jotain. En vaan osaa, koska en näe ketään sellaisena. Miksi en näe? Siihenkin on aika yksinkertainen vastaus. En ole itsekään sellainen. En ole, vaikka moni minua sellaiseksi luulee(ja vastaväitteitä tähän odottelessa). Mitä taas olen nähnyt... Olen nähnyt täällä ja live-elämässä monia upeita naisia, jotka ei varmaan tule koskaan kohtaamaan arvoistansa miestä. Se on surullista. Moni urpo ei edes tiedä, mitä ne menettää omien sääntöjen, vaatimusten ja minkä lie kanssa...
ihmisten välisessä kanssakäymisessä on sääntöjä. Ääneen sanottuja ja ääneen sanomattomia. Niitä sitten joko noudatetaan tai ei noudateta.
ei ole mitään vedenpitävää sääntöä. Ne muuttuu tilanteiden mukaan. Ne ei koskaan toistu täysin samanlaisena...
mistään vedenpitävistä säännöistä vaan siitä että ihmisten välisessä kanssakäymisessä ylipäätään on sääntöjä.
On syy ja seuraus. On reaktio ja vastareaktio...
Anarkistin suhde omaan kämmeneensä on usein säännöllisesti toteutuva.
edellyttää epäsäännöllisyyttä...
Mä luin jo tuon PNG kysymyksen samasta aiheesta, mutta en päässyt perille siitä, mitä sä sillä tarkoitat. Eli puolisoiden toisilleen asettamia sääntöjä?
Sanotaan näin, että kontrollointi esää parisuhdetta, kuten myös riippumattomuus. Oikeassa rakkaudessa ei ole niitä kumpaakaan.
"Sanotaan näin, että kontrollointi esää parisuhdetta, kuten myös riippumattomuus. Oikeassa rakkaudessa ei ole niitä kumpaakaan."
Ei sääntöjä... Sinä sen sanoit...
Nii-in. Molemmat ovat suhteessa vapaaehtoisesti, eivätkä aseta toisilleen sääntöjä. Kuitenkin tässäkin tapauksessa ne säännöt ovat siellä taustalla...epäsuorasti. Jo lähtökohtana on, että tiettyjä asioita ei voi tehdä. Eikai sillä ole merkitystä, aikooko se toinen niitä näkymättömiä sääntöjä edes rikkoa tai edes ajatella niiden rikkomista. Siellä ne kuitenkin ovat. Sääntö = kontrollointi?
Jos nyt vaikka sitä yhtä "sääntöä" rikkoo niin suhteessa on jo kolmas osapuoli? Eikö se sitten ole jo triplasuhde?
Nojoo, nyt alkaa mennä maku tähän keskusteluun...
Nii-in. Molemmat ovat suhteessa vapaaehtoisesti, eivätkä aseta toisilleen sääntöjä. Kuitenkin tässäkin tapauksessa ne säännöt ovat siellä taustalla...epäsuorasti. Jo lähtökohtana on, että tiettyjä asioita ei voi tehdä. Eikai sillä ole merkitystä, aikooko se toinen niitä näkymättömiä sääntöjä edes rikkoa tai edes ajatella niiden rikkomista. Siellä ne kuitenkin ovat. Sääntö = kontrollointi?
Jos nyt vaikka sitä yhtä "sääntöä" rikkoo niin suhteessa on jo kolmas osapuoli? Eikö se sitten ole jo triplasuhde?
Nojoo, nyt alkaa mennä maku tähän keskusteluun...
säännöt ottaa muotonsa?
Ymmärrän kyllä mitä sinä tarkoitat, mutta tämä on vähän tällaista hiusten halkomista molemmin puolin :) Kirjoitin äsken pitkän viestin tähän, mutta poistin sen, koska ei siitä mitään valmista tulisi.
Asioista kannattaa aina keskustella, mutta mielestäni keskustelulla ei ole arvoa jos kumpikaan ei ole valmis muuttamaan omaa mielipidettä/näkökulmaa.
Nyt lähden kaupoille.
Kuten edellä on jo todettu, ei säännötöntä tilaa ole. Ihmisten valmiudet sitoutua ilman sääntöjä ovat olemattomat eli parisuhteeseenkin säännöt ohjaavat usein ihmisten sitoutumista.
Silloin voi ratkaista se, millaisen suhteen itselleen tahtoo ja mitä on siihen valmis antamaan viemättä samaa vapautta toiselta. Parisuhde, mitä se kullekin tarkoittaa, aika löyhiä määritelmiä ja silti ihan hyviä suhteita tuolla päivittäin näkee.
Sääntöihin voi hukkua, mutta poijuttomalla selällä on loputtomasti aavaa olla vietävänä...
Noh... Kyllä sä tiedät, että viihdyn parhaiten utopiassa...
Wilden suusta:
"Maailmassa on vain kaksi tragediaa: Se, ettei saa mitä haluaa ja se, että saa."
Aika hyvin oivallettu, eikö?
oli nero. Wilde oli Kaunis Mieli...
Kun ei saa mitä haluaa, on sammumattoman janon vallassa. Kun saa minkä haluaa huomaa, että sai sen mitä ei halunut...
avoin tai sitoutunut, mutta jos puhutaan toimivasta parisuhteesta, niin kyllä siihen aina liittyy sääntöjä. - Kumppaneiden täytyy oppia puhumaan keskenään, eli oppia vuorovaikutuksen säännöt. Toisen muuttuminen ja erilaisuus täytyy hyväksyä; sekin on sääntö. Erimielisyyksien ratkaiseminen ja ongelmien kohtaaminen yhdessä; sekin täytyy oppia; ehkä yrityksen ja erehdyksen kautta. - Et voi sanoa kumppanillesi ihan mitä tahansa, vaan esim. jatkuva piikittely jättää jäljet. - Hyvä seksielämä kuuluu parisuhteeseen, ja siitä on sovittava, että hoituuko se avoimen vai sitoutuneen liiton säännöillä jne. - Hyvässä parisuhteessa sinun täytyy voida olla oma itsesi, tuntea olevasi kotona, elossa ja että sinulla on riittävästi tilaa, mutta ilman sääntöjä ei suhde toimi "onnelisena elämän loppuun asti".
Säännötön parisuhde on mahdollinen silloin, kun kaksi toisilleen sopivaa, toisiaan kunnioittavaa ihmistä on sattunut osumaan yhteen, kun suhteessa ei ole keskinäistä kilpailua eikä muutakaan tarvetta sijoittaa itseään johonkin asemaan. Ei tarvita sovittuja tai asetettuja sääntöjä, koska molempien toiminta ja käyttäytyminen ohjautuu toisen kunnioitukseen pohjautuen ja toimintasäännöstö tulee itsestä sisältä, pakottamatta, edes ajattelematta...
Just tuota ajattelin itsekin.