Mieheni on peliriippuvainen, istuisi tietokoneella käytännössä koko ajan. Hän tiedostaa ongelmansa, sanoo haluavansa muuttua, mutta käytännössä halu ei näy. Itse en juurikaan tietokonepeleistä perusta, enkä siis ymmärrä mieheni halua vain istua koneella. Hän sanoo saavansa lähes kaiken sieltä: viihteen (riemurasia yms), kaverit (nettipelit), aktiviteetit (pelit), oppii uusia asioita, uutiset.. MIten saada siis mies tuollaisesta taivaasta minun luo muutakin kuin nukkumaan, harrastamaan seksiä ja syömään..? Liikunta ei miestäni kiinnosta, toisin kuin minua, ja kaikki asunnon ulkopuolinen tekeminen "vain vie rahaa".. Ja mieheni ei tunnu kiinnostuvan muusta kuin mitä tietokone tarjoaa.
Rakastan miestäni syvästi, haluan jatkaa hänen kanssaan, saada joskus lapsia jne. Seksi toimii loistavasti, molemmat nauttivat ja sitä on paljon. Lisäksi mieheni on muuten kunnollinen, välittävä ihminen, se, jonka kanssa haluan olla.
Haluaisin ideoita, mitä yhteistä tekemistä voisimme keksiä, jotta iltamme ei kulu sohvalla telkkaria katsellessa tai mieheni istuessa koneella.. Auttakaa, jos joku osaa.
Rakastan miestäni syvästi, haluan jatkaa hänen kanssaan, saada joskus lapsia jne. Seksi toimii loistavasti, molemmat nauttivat ja sitä on paljon. Lisäksi mieheni on muuten kunnollinen, välittävä ihminen, se, jonka kanssa haluan olla.
Haluaisin ideoita, mitä yhteistä tekemistä voisimme keksiä, jotta iltamme ei kulu sohvalla telkkaria katsellessa tai mieheni istuessa koneella.. Auttakaa, jos joku osaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuvauksesi on aivan kuin meidän tilanteesta! Tosin se ei ole ehkä päässyt ihan niin pahaan jamaan kuin teillä, koska mieheni lopettaa tietokoneellaolon yleensä silloin kun ehdotan jotakin yhteistä tekemistä. Viikonloputkin hän kuitenkin suunnittelee usein niin, että ehtii varmasti pelata ja olla koneella tarpeeksi. Välillä tekisi mieli räjäyttää koko kone! Ei muuten mikään hullumpi idea! Paitsi, että silloin hän olisi minun koneeni kimpussa. Meillä on juuri tästä syystä omat koneemme, koska hän on koneella koko ajan ja jos minun pitäisi tehdä kouluhommia, en voi, koska pelaaminen menee sen edelle.
Meillä toimii se, että sovin jonkun tuttavapariskunnan kanssa vaikkapa keilauksen illaksi tm. mukavaa, mutta sellaisia juttuja tehdään tietenkin pääasiassa viikonloppuisin. Viikolla yritän vain houkutella mieheni iltalenkille. Voisitteko vaikkapa sopia, kauanko miehesi on koneella päivässä? Kuulostaa ehkä vähän hassulta, mutta parisuhteellekin on löydyttävä aikaa.
kyllä, ollaan sovittu,että "pelipäivät" ovat tietyt 2 päivää viikossa. minulla on kolmivuorotyö, hänellä normaali arkityö, joten peliaikaa hänelle jää mielestäni enemmän kuin tarpeeksi. mutta kun vietämme yhteistä iltaa, sitten hänen peliryhmäsnä joku jäsen soittaa, ja heti täytyy koneelle päästä, oli suunnitelmissa mikä hyvänsä, elokuvan katsominen tai muu.
kyllä, mies lähtee iltaa viettämään, lähtee elokuviin tai yhdessä syömään yms. kun ollaan sovittu (paitsi niinä kahtena päivänä). mutta miksi minä joudun aina olla se, joka keksii tekemiset, yrittää kaikkensa, että yhteistä aikaa olisi?
mitä sellaista voin keksiä, joka voittaisi tietokoneen?
minä sanoin suoraa kun huomasin tietokone ongelman että minä en aijo kilpailla huomiosta tietokoneen kanssa enkä aijo jäädä kakkoseksi. Rakastan miestäni ja jos hän rakastaa minua hän ei anna tietokoneen mennä edelle.
Niin mies sit lupasi vähentää käyttöä ja sanoi että minun kuuluu sanoa hänelle jos hän pelaa liikaa tai haluan huomiota.
"Rakastan miestäni ja jos hän rakastaa minua hän ei anna tietokoneen mennä edelle."
Omien rajojen vetäminen on oikein hyvä taito, mutta tämä ei ole rajanveto, vaan syyllistykseksi naamioitu vaatimus. Miehesi rakastaa sinua juuri sillä tavalla ja siinä määrin kuin hän sinua rakastaa ja ilmaisee sitä niillä tavoin joilla hän sitä haluaa ja osaa ilmaista. Jos se ei sinulle riitä niin vaihtaisit mielummin miestä tai keksisit itsellesi jotain omaa ajankulua etkä syyllistäisi, koska sillä aika varmasti vain myrkytät suhdettanne.
lisäesimerkkejä vastaavasta:
"Jos todella rakastaisit minua, et joisi alkoholia."
"Jos todella rakastaisit minua, ostaisit minulle kivoja lahjoja."
suoraan ja reilustikin voisi sanoa:
"En jaksa katsella kännäystä" ja sitten TOIMIA sanomansa mukaisesti eli vaikkapa jättää mies yksin kun tämä kännää, ja jos homma ei harvene niin keskittyä sitten ihan muihin miehiin
"Haluan seurastani vastineeksi kivoja lahjoja" ja jossei niitä saa, niin sitten liehitellä jotakuta varakasta ja seksuaalisesti epävarmaa miestä ja kertoa hänelle mitä kaikkea tahtoisi, jolloin on hänen oma häpeänsä jos menee ostelemaan
Tämä vain kieroilua inhoavan miehen mielipiteenä...
Itselläni oli samankaltainen tilanne muutama vuosi sitten. Mieheni oli täysin menettänyt osan elämästään tietokoneen tarjoamalle maailmalle. Peleille, chat-yhteisöille, musiikille ja sen tarjoamalle muulle viihteelle. Mies oli työkyvyttömyys eläkkeellä joten aikaa koneelle oli riittämiin päivisin, mutta silti hän vaati sitä myös silloin kun meillä olisi ollut yhteistä aikaa. Sitten tämä kun oltiin sovittu, että nyt pidetään yhteinen hetki jäi tekemisen keksiminen aina minulle. Ymmärrän siis miksi asia tuottaa sinulle päänvaivaa.
Omaan tilanteeseemme ratkaisuksi yritettiin keksiä vaikka ja mitä. Yritettiin jopa miettiä miten sen koneen saisi osaksi tätä yhteistä kivaa... tämä ei kuitenkaan tuonut haluttua tulosta, se meni vain siihen että mies touhusi omiaan ja istuin vieressä katsellen. Yksi sellainen mikä toi meille lisää yhteistä aikaa oli toki tietokonetta sivuava, nimittäin playstation. Se oli tarpeeksi lähellä sitä miehelle liiankin tuttua maailmaa, että hän jaksoi keskittyä siihen yhtään valittamatta. pelasimme sillä kaikkia tietovisoja ja sellaisia. Omassa tilanteessamme ajauduttiin kuitenkin siihen että mies tuli kuin tulikin riippuvaiseksi tietokoneesta... ei pystynyt olemaan päivääkään ilman ja hän hakeutui sen myötä jopa terapiaan, mutta toivottavasti teillä ei tilanne ole vielä niin huono.
Voimia ja jaksamista mutkikkaassa tilanteessa ja useimmin luulisi ihan kasvokkaisen vuorovaikutuksen auttavan, että kannattaa kokeilla jos yhteistä aikaa toisi esimerkiksi isommalla ystäväpiirillä vietetyt illat tai vastaavat.
Tuossa tilanteessa ehkä kannattaa ottaa ero. Itse olen samanlainen koneella istuja mutta kun ei tässä ole muutakaan. Työttömänä on paha paljoa tehdä kun ei palkkaa tule ja koko ajan tuntuu että ei ole varaa mihinkään. Niin minä tosiaan voisin viedä emännän ulos syömään ja baariin mutta kun tuntuu ettei ole ikinä varaa ja tilillä useinmiten on laskujen ja vuokranmaksunjälkeen 0€. Haluasin tehdä jotain muuta mutta vaihtoehtojen ollessa yksin lenkkeily/liikunta (ei tunnu emäntää sen vertaa innostavan) ja sohvalla istuminen kodin hoitamisen lisäksi, ei motivaatio koko elämää kohtaan ole hirveän suuri. Jos minulla olisi tilat ja tarvikkeet ja varat tehdä vaikka pöytiä, tuoleja, kaiutinkoteloita, autoremontteja, pienoismalleja ja muuta sellaista niin tekisin kyllä mieluusti niitäkin. Mutta kun tällä hetkellä jokainen ostos on keskustelun arvoinen niin en edes viitsi aloittaa keskustelua aiheesta "subbarikotelo" tai jokin muu vastaava aihe. Eikä sen puoleen minulla ole kerrostalossa asuvana paikkaa tehdäkkään muualla kuin olohuoneessa ja se on pois suljettu vaihtoehto.
Mutta mitä mieheesi tulee voit kysyä että mitä varten hän säästää rahojaan koska se on fakta että hirveän säästämisen takia meillä on tämmöinen inflaatio ja työvoimaongelma, Kiina-ilmiön vastailmiö. Toki jos on työtön niin se tunne siitä että ei ole rahaa voi olla voimakas. Mutta jos tosiaan ulkona käyminen on "rahojen tuhlausta" niin voit olla varma että kun lapsenne kasvaa ulkona viilettämisen ikään niin jokainen baarireissu sitten lauantai aamuna haukutaan lyttyyn pikkukrapulaiselle lausein "no oliko se nyt sit niin kuvaa tuhlata rahat ja saada huono olo". Yritä ny siinä sitten sanoa et "pitäähän nuoren elää" kun ei toinen ole ikinä elänyt. Jos hänellä ei ikinä ole ollut mitään harrastuksia, kannattaa laiva jättää ennekkuin se uppoaa. Jos hänellä taas on niitä ollut, kannattaa kysyä mitä hän haluaisi harrastaa. Ja silloin myös kehottaa harrastamaan ja suostua niihin harrastuksiin ja lähteä mukaan, olivat ne lähes mitä vain. Sinähän halusit sitä yhteistä tekemistä...