Olin saanut jonkun naapurin kirjoittaman lapun, jonka mukaan metelöin liikaa. Nimeä siinä ei ollut, vaan terveiset oli kuulemma koko kerrokselta, joten kävin vain pokkana koputtelemassa jokaista ovea ympärillä pyytelemässä henkilökohtaisesti anteeksi.
Siinä tuli sitten juteltua seinäntakaisen naapurin kanssa, jonka huomasin olevan todella sievä ja symppis. Kertoi opiskelevansa jopa samoilla kursseilla, tosin eri aikaan.
Ollaanhan me törmätty kerran paljon aikaisemminkin kotiin tullessa. Mietitytti, että aikooko se nyt kotiin seurata! Siinä sitten ovia avatessa naurahdettiin että ollaankin näköjään naapureita. Nolona vaan menin sisään ja huokaisin syvään, enkä minä törppö edes esitellyt itseäni saati muutenkaan jäänyt juttelemaan. Sen jälkeen ollaan vain moikattu harva se kerta.
Vasta äskettäin juuri tämän valituksen takia juttelin kummallakin puolella asuvan naapurin kanssa tuossa käytävällä kolmestaan. Kerroin että minulla saattaa mennä hyvinkin myöhään aineita kirjoitellessa tai tietokonetta pelatessa. Tämä nätti naapuri sitten siitä kysymään, mitä opiskelen ja mitä tietokonepelejä pelaan, mikä hiukan yllätti.
Kävi mielessä, että hän olisi voinut olla kiinnostunut, mutta muistin että minusta saattaa vain vaikuttaa siltä, kun olen itse kiinnostunut, ja että se saattaisi olla vain toiveajattelua. Sillähän saattaisi olla poikaystäväkin! Kävi kyllä mielessä pyytää klassisesti kahville, mutta keksin hiukan neutraalimman ja vähemmän ilmiselvän vaihtoehdon, kun siinä kolmestaan naapurukset juteltiin, että voisin vaikka kutsua naapurit luokseni kylään iltaa viettämään ja toisiinsa tutustumaan, kun aika harva tuntee, ketä seinän takana asuu.
Soitin sitten sille naapurille varoittaakseni, että sen valituksen lähettäjä paljastui alapuolella asuvaksi vanhemmaksi herraksi, jota ylimääräinen meteli erityisesti häiritsee. Samalla otin sitten puheeksi illanistujaiset, jossa voisi tutustua naapureihin, ja hän piti sitä ihan hyvänä ajatuksena.
Toisaalta tekisi kyllä mieli kutsua sille kahvillekin, mutta se saattaa vaikuttaa ehkä liian tyrkyltä. Tosin haluaisin kyllä kovasti tutustua tähän naapuriin, ja vaikuttaa rohkaisevassa määrin kiinnostuneelta, mutta kuitenkin asialliselta. Ja mistä mä voisin tietää, onko se edes kiinnostunut? aargh!! Neuvoja/mielipiteitä tarvitaan!!
Siinä tuli sitten juteltua seinäntakaisen naapurin kanssa, jonka huomasin olevan todella sievä ja symppis. Kertoi opiskelevansa jopa samoilla kursseilla, tosin eri aikaan.
Ollaanhan me törmätty kerran paljon aikaisemminkin kotiin tullessa. Mietitytti, että aikooko se nyt kotiin seurata! Siinä sitten ovia avatessa naurahdettiin että ollaankin näköjään naapureita. Nolona vaan menin sisään ja huokaisin syvään, enkä minä törppö edes esitellyt itseäni saati muutenkaan jäänyt juttelemaan. Sen jälkeen ollaan vain moikattu harva se kerta.
Vasta äskettäin juuri tämän valituksen takia juttelin kummallakin puolella asuvan naapurin kanssa tuossa käytävällä kolmestaan. Kerroin että minulla saattaa mennä hyvinkin myöhään aineita kirjoitellessa tai tietokonetta pelatessa. Tämä nätti naapuri sitten siitä kysymään, mitä opiskelen ja mitä tietokonepelejä pelaan, mikä hiukan yllätti.
Kävi mielessä, että hän olisi voinut olla kiinnostunut, mutta muistin että minusta saattaa vain vaikuttaa siltä, kun olen itse kiinnostunut, ja että se saattaisi olla vain toiveajattelua. Sillähän saattaisi olla poikaystäväkin! Kävi kyllä mielessä pyytää klassisesti kahville, mutta keksin hiukan neutraalimman ja vähemmän ilmiselvän vaihtoehdon, kun siinä kolmestaan naapurukset juteltiin, että voisin vaikka kutsua naapurit luokseni kylään iltaa viettämään ja toisiinsa tutustumaan, kun aika harva tuntee, ketä seinän takana asuu.
Soitin sitten sille naapurille varoittaakseni, että sen valituksen lähettäjä paljastui alapuolella asuvaksi vanhemmaksi herraksi, jota ylimääräinen meteli erityisesti häiritsee. Samalla otin sitten puheeksi illanistujaiset, jossa voisi tutustua naapureihin, ja hän piti sitä ihan hyvänä ajatuksena.
Toisaalta tekisi kyllä mieli kutsua sille kahvillekin, mutta se saattaa vaikuttaa ehkä liian tyrkyltä. Tosin haluaisin kyllä kovasti tutustua tähän naapuriin, ja vaikuttaa rohkaisevassa määrin kiinnostuneelta, mutta kuitenkin asialliselta. Ja mistä mä voisin tietää, onko se edes kiinnostunut? aargh!! Neuvoja/mielipiteitä tarvitaan!!
Vastaukset 33
Vanhimmat
Naapurustossanne tuntuu olevan yhteistoimintaa, ja ihmiset ainakin vähän pitävät toisiinsa yhteyttä? Tuota on helppo käyttää hyväksi, kyllä sinä tuon naisen vielä saat.
Ei ehkä kannata ihan suoraan lähteä häntä iskemään, käytä ennemmin hyväksesi psykologisia kikkoja. Asuuko rapussanne ketään hieman vaatimattomamman näköistä naista? Ihanne olisi esimerkiksi pyöreä yksinhuoltajanainen. He ovat yleensä alttiimpia miesseuralle, joten kannattaa aloittaa projekti hänestä. Pyydät hänet joskus kahville, juttelet sympaattisesti lastenhoidosta ym. Jos yksinhuoltajaa ei löydy, joku hieman vanhempi nainen voi olla hyvä vaihtoehto.
Kun pääset valitsemasi vaatimattomamman naisen punkkaan, sinulle alkaa kertyä talossanne panomiehen mainetta. Voit vielä aloittaa tuon naisen kanssa jonkinlaisen puolivillaisen seurustelun. Tällöin olet myös varattu, ja juttu kantautuu varmasti myös toivomasi typykän korviin. Silloin olet sekä panomies että varattu --> Nainen ei voi enää vastustaa sinua. Sinun ei todennäköisesti tarvitse tehdä mitään, nainen tulee ehkä jopa iskemään sinut. Jos hän epäröi, voit varovasti vihjailla kiinnostuksestasi, kun vaikka pihalla törmäätte. Kyllä se siitä lutviutuu. Naiset eivät voi vastustaa varattuja miehiä, ja mitä pukimpi maine, sen parempi.
Muista kuitenkin, että et lupaa tuolla apunaiselle mitään sellaista, mitä et aio täyttää. Ei ole mitään syytä loukata häntä. Voithan sanoa hänelle että "kokeilumielellä" seurustelette. Sanot, että pidät juttuanne seurusteluna, mutta olet epävarma jatkosta. Näin et anna ymmärtää liikaa.
Anteeksi, mutta minun on pakko kyseenalaistaa metodejasi ja kyynisyyttäsi. Toivon itselleni panomiehen mainetta yhtä kovasti kuin nainen huoran nimikettä.
Siis ei meidän talossa naapurit juuri tunne toisiaan, paitsi ketkä nyt sattuu liikkumaan samoissa piireissä. Enimmäkseen tervehdyksen saattaa käytävällä vaihtaa, vaikka tuskin nimellä tunnetaan. Moni kaveria kiinnostaisi tutustua naapureihinsa, mutta veikkaanpa ettei ole kellään vaan ollut pokkaa tähän.
Täytyy kyllä myöntää, että kauan sitten kun seurusteli, tuntui kyllä että naisia hyökkää oikealta ja vasemmalta! Ehkä kuitenkin seurustelussa oleva hyvänolon tunne heijastui tietämättä ulkoiseen olemukseen, joka sai sitten hymyilemään ihmisille normaalia enemmän. Noh - teoria teoriana.
Pelkäänpä kuitenkin pahoin, ettei minua enää kiinnostaisi tätä naapuria, jos se voisi ihastua sellaiseen mieheen, joksi ehdotat minun ryhtyvän. En minä ole sellaisen perässä.
Ymmärrän kyllä hyvin, että haluat pitää kiinni jonkinlaisista periaatteistasi. Itsepähän teet valinnan. Mitään muuta edes suhteellisen varmasti toimivaa iskuvinkkiä en kuitenkaan keksi. Toivottavasti joku muu osaa kehittää jotain.
Muista nyt kuitenkin, että kerran täällä vain eletään. Joskus pitää tehdä rohkeitakin ratkaisuja.
Jo on jätkällä konstit jonka mukaan olevinaan "nainen isketään" yksinhuoltaja äitejä panemalla.. hohhoijaa. Aika lapsellista kuvitella että se muka toimisi, se on lähinnä säälittävää - jos ei muualta saa niin ainakin sieltä.
Mun mielestä sun kannattais rohkeasti kysäistä naapurin tytöltä että haluaiskos se tulla esim. vaikka kahville, tai menisittekö yhdessä leffaan? Koska naisissakin on niitä ujoja tapauksia "jotka eivät halua olla niin tyrkkyjä" ja ovat lopulta miehettömiä, niin kuin moni omassa kaveripiirissäni oleva on.
Eli ei muuta kuin rohkeasti aloitetta tekemään, ettei vaikka kuule onni kulkis ohi :)!!
Yksinhuoltajia panemalla ei ainakaan menetä mitään. Ja toimivuus on usein havaittu. Kaikki miehet tietävät, kuinka sormus sormessa on se juttu, joka vetää naisia puoleensa.
Olisiko kahville tai leffaan pyytäminen kuitenkin vähän liian läpinäkyvää? (Leffa on muuten aika huono ajatus, kun siellä ei oikein voi puhua tms.)
Jotenkin haluaisin lähestyä varovasti, ainakin siihen pisteeseen, että saan tietää, onko tällä poikaystävää tai olisiko hän edes jollain tavalla minusta kiinnostunut.
Kuitenkin haluaisin hänen välillä ajattelevan, että minä ehkä saattaisin olla kiinnostunut hänestä, jos hän vaikka tuntisi samoin. En oikein tiedä, uskallanko vielä tässä vaiheessa ihan treffeille pyytää... tosin saattaa se olla ihan klassisen sööttiäkin ja imartelevaa, mutta en tiedä uskaltaako se vielä näin tuntemattoman kanssa lähteä, kun mitä nyt pari kertaa ollaan juteltu.
No nyt mä alan kuulostaa aivan joltain teinitytöltä!! :P
Siinä olet oikeassa, että kerran täällä vain eletään, mutta sitten kun lähtö tulee, niin meistä jää vain muisto jäljelle.
Minkälaisen muiston sinä haluat jättää itsestäsi?
Mitäpä tuolla muistolla. En ole sitä itse muistamassa, eivätkä kovin kauaa läheisenikään.
Oliskos esim.ekaks ehdotukseks hyvä vaikkapa kirjasto-heh..siis oikeasti...voit katsos ns."haistella ilmaa" ja sitte sen jälkeen kysäistä,että "mentäiskös kahveelle jonnekin"...kirjastossahan voitte jutella kaikenlaista ja sit jatkoo...
Vai että pitäisi sitä vaan rohkeasti kysäistä kahville! Huhhuh... minä kun niin harvoin uskallan ihan suoraan kysyä.
Mitenkä nainen muuten reagoi siihen jos mies pyytäessään treffeille hieroo hermostuneena hikisiä ja täriseviä käsiään, sekoittaa sanat suussaan tai änkyttää, tai muuten selvästi vaikuttaa lamaantuneelta?
Olen sen verran ujo, että kun suoraan pyydän jotain treffeille, niin alan panikoida niin että tekisi mieli juosta karkuun, ja yritän lopettaa päästä tilanteesta pois mahdollisimman pian.
No minä kutsuisin pari samanhenkistä naapuria kylään, eli mitä jo ehdotitkin. Laita kutsuun avec, niin voi olla että hän kutsuu poikaystävänsä (jos hänellä sellainen on).
Illan myötä voitte edete miten parhaimmaksenne näette, mutta älkää metelöikö paljoa, ettei alakerran naapuri tule valittamaan.
Avec voisi olla aika pirun hyvä idea! Tosin ajattelin, että se illanvietto olisi ihan vaan naapureille. Sitäpaitsi jos sillä ei ole omaa avecia, se saattaisi vaikka hankkia sellaisen - tosin se sitten saattaisikin tarkoittaa, ettei se olisikaan kiinnostunut minusta.
Ihan hyvä keino saada selville, onko sillä poikaystävää, mutta ehkä hiukan riskialtis.
Piru vie! Suunnittelenko mä tällaisia liikaa?!
Ehdottomasti suunnittelet liikaa, menee kaavamaiseksi. Törmäät käytävässä tytön kumoon, autat ylös ja keräät tavarat kassiin. Pyydät korvaukseksi sinne kahville ja thats it! No se oli vitsi !
Mutta tarkoitan, että tartu hetkeen, vaikka vähän kömpelöstikin.
Miksi hän olisi kiinnostunut, jos hän ei vielä tiedä, että oletko itse kiinnostunut hänestä.
Toki hän voi kiinnostua sinuun, jos annat hänelle mahdollisuuden tutustua sinuun.
Jos ajattelit kirjallisesti kutsua, niin kirjoita kutsuun vaikka "olet(te) kutsutut..."
Vaikka sieltä tulisikin poikaystävä mukana, niin voinnet kuitenkin parantaa naapurisuhteita ja saada ehkä pari uutta ystävää.
Pyydät vaan rohkeasti leffaan, sitten voitte mennä sen jälkeen kahville. On ainakin jotain puhuttavaa, kun voi puhua leffasta.
Ei kannata tehdä asioista liian monimutkaisia. Elämässä ei yleensä kannata jättää tekemättä asiota sen takia, että pelkää epäonnistuvansa. Mitä siitä sitten, jos ei aina onnistukaan. Epäonnistuminen on inhimillistä ja kuuluu myös elämään. Surullisinta on elämätön elämä.
Jos ei veikkaa, ei voi voittaa.
Koputa illalla tytsyn ovelle ja sano että keitit kahvia ja sitä tuli niin paljon, ettet jaksa itse juoda. Kerro että pidät vaikka taukoa tenttiin lukemisesta, ja pyydät juttuseuraksi. Turha tuota on minusta jännittää. Jos tytsy tulee niin tulee, jos ei niin ei. Who cares.
Sullahan on jo suunnitelma valmiina, joten unohda kelailu. Ainahan sitä voi kahville kysästä, ei siinä ainakaan mitään menetä!
Jos siis haluaa antaa, on annettava. Jos haluat tutustua siihen naapuriin sun on annetaava sille kuva, että haluat tutustua. Ja mikä sen kivempi tapa kuin kahvittelu.
Kun seuraavaksi näet sen unelmanaapurin, sano sille, että kun tässä naapureita ollaan, niin susta olisi kiva tutustua ja jutella niitä näitä vaikka kahvin merkeissä. Ei sen vaikeaa pitäisi olla.
Naiset on usein persoja kekseille, osta niitä tai hyvää pakastepullaa.
Ajattelin, että se kahvi saattaisi maistua parhaaiten aamulla. Keitin sitten aamulla kahvit ja sujautin postiluukusta lapun, että täällä olisi aamukahvia. En viitsinyt herättää soittamalla tai koputtamalla.
Sen jälkeen ei mitään ollut kuulunut. Se sanoi kyllä menevänsä viikonlopuksi kotiin, mutta olin aika varma, että kuulin sen kämpästä musiikkia vielä iltapäivällä. Taisin ehkä sitten hätiköidä... tai olisi varmaan pitänyt soittaa tai sanoa ehkä hiukan henkilökohtaisemmin, kuin jollakin lapulla.
Äsh... TAAS mä mietin liikaa!! Kai tälle ihan luonnollinen selitys on.
Ehkä sille on luonnollinen selitys, tyttö säikähti tai sitten se tosiaan oli jo muualla. Seuraavalla kerralla rohkeasti vain soitat kelloa ja pyydät kahville. Tosta sun lappujutushan vois saada ihan hauskan alotuksen keskustelulle. Niin, onhan se helppo sanoa, että ovelle vain kun en itsekään tossa tilanteessa varmaan sua rohkeempi olis;-) Mutta tuntuu, että tolla kohtaamisella vois ainakin alottaa ja näkeepähän ainakin naapurin reaktiot, tsemppiä!
Et ole vielä menettänyt mitään, tosin lappu olisi ollut syytä unohtaa. Ei naisten pyytäminen kahville mitään tiedettä ole. Ole luonnollinen ja muista se pulla.
voi olla niinku itse sanoitki että tyttö on viikonlopun muualla tai voi myös olla että tyttö vähän säikähti, mutta sanoit että teillä on joitain yhteisiä kursseja? Onko siis mahdollista että törmäät jossain opiskelun puitteissa? Siellä jutteleminen olis ihan luonnollista, vaikka niistä yhteisistä kursseista sitten. Ihastuneena on tietysti vaikeampaa ottaa rennosti, mutta mitä jos yrittäisit ajattella että haluat vaan ensisijaisesti tutustua uuteen ihmiseen, älä nyt enää turhia paineita ota:) Ei tytötkään mitään kummajaisia ole, eikä heti tuomitsemassa ole:))
Pitäisikö minun nyt sitten rauhassa odottaa, kunnes hän ottaa sen kutsun puheeksi, jahka se tulee takaisin. Sehän oli saattanut jo lähteä, ennen kuin sujautin sille sen kutsun. Sittenhän se varmaan ottaisi minuun yhteyttä.
Tosin jos se olisi sitä niin säikähtänyt, niin tuskin se uskaltaisi edes puhuakaan mulle. No voisun! Mähän olen niinkuin se siinä Mamban "Tennissukat kirjahyllyssä" -tyyppi!! :P
en lukenut kaikkia viestejä läpi, mutta sanoisin, että odottele nyt hetki hermoilematta turhia, koska hän ei varmaankaan ole edes nähnyt viestiäsi vielä. Luultavasti tulee ottamaan yhteyttä joku päivä. Tai jos satut näkemään hänet rappukäytävässä, niin kommentoi heti jotain siitä kahvilapusta, jottei se jää semmoseks vaivaannuttavaks asiaksi välillenne.
Luultavasti naapurisi on mukava ihminen joka tapauksessa ja ei siitä häkelly, vaikka tajuaisikin sinun olevan kiinnostuneempi kuin hän itse (tai jos hän seurustelee), joten et sinä mitään ole menettänyt koettaessasi onneasi. Ja hyvässä lykyssä hänkin on kiinnostunut tutustumaan lisää. Joka tapauksessa tosi hienoa tutustua naapureihinsa, vaikkei jutusta muuta tuliskaan. Musta ainakin ois kiva, jos mukava nuorimies asuis viereisessä asunnossa :).
Yksi tapa tutustua paremmin ois sellanen, että kysyisit hänen mielipidettä esim. uusista verhoista tai päiväpeitosta (tai mitä sulta nyt kämpästä puuttuukaan tai kaipaisi kohennusta) ja pyytäisit mukaasi makutuomariksi johonki KodinYkköseen tai Ikeaan tai mitä liikkeitä teilläpäin sijaitseekaan.
niin, tuo lappujuttu nyt ei mikään maailman paras idea ollut, mutta voisit normalisoida asian sanomalla tavatessanne jotain tähän tyyliin: "niin, saitkos sen mun lapun? Kun en viittinyt aamulla soittaa ovikelloa, jos vaikka oisin herättäny" Eli sitten tulis sellanen looginen selitys sille, miks laitoit lapun luukusta.
Kahville pyytämisen sijasta voisit kenties pyytää myös iltateelle. Harvemmin kukaan aamukahveja tarjoaa, mutta iltapäivällä/illalla paremminkin. Voisit vaikka joku päivä soittaa sen ovikelloa reippaasti ja sanoa, että pidät taukoa opiskelusta ja aattelit, että vois saada ajatukset muualle tentistä vaikka kutsumalla nyt kahville, jos sopis..
Ei naiset hätkähdä pienestä hermostuneisuudesta, mutta kannattaa yrittää aatella silleen, että ensisijainen tavoite on tutustua naapuriin naapurina, niin pystyt ehkä käyttäytymään hieman rauhallisemmin. Tsemppiä ja kerrohan sitten miten homma edistyy!
Juu... mitäpä tuosta paineita ottamaan! Naapurihan se vaan on, Kyllähän kai nyt naapuria saa kahville kutsua! Katsoo sitten, minkälainen ihminen se sitten loppujen lopuksi on.
Niin, älä nyt vielä ajattele tyttöä tyttöystävänä, vaan kivana naapurina ja kaverina - kyllä siitä sitten jotain kehittyy, jos on kehittyäkseen! Ihan rennosti vaan!
Tämän talon ohuet seinät sitten paljastivat pahimmalla mahdollisella tavalla tällä naapurilla olevan poikaystävä. Jotenkin en ole yhtään yllättynyt - pettynyt kyllä, mutten yllättäynyt.
Tätä on sattunut jo useampia kertoja elämäni aikana. Ei se yhtään paremmalta tunnu kerta toisensakaan jälkeen :(
Tiedän tunteen, se on koettanut musertaa minutkin useasti alleen. Tiedän kokemuksesta, että siinä ei sanat auta, mutta sanon silti, että häntä pystyyn! Uusi ja parempi tipahtaa tiellesi yks kaunis päivä... ;)
Todella ikävä tapaus sattui kohdallesi.
Tiedän kyllä kokemuksesta miltä se tuntuu.
Otsikko kuvaa hyvin tuntemuksia.
Tuttua juttua.. taas.
Mutta ei siinä auta, pakko unohtaa koko juttu ja keskittyä muuhun.
Harmillisesti kävi sinun kohdallasi. Mutta varmasti löydät vielä kivan naisen. Jos asut silloin vielä samassa paikassa ja tyttö naapurissa, muistakaa RAKASTELLA ÄÄNEKKÄÄSTI, ihan kostoksi vaan.
Nyt kun tiedät, että naapurilla on poikakaveri, voit tutustua häneen ns. kaverina ilman mitään taka-ajatuksia. Elämässä on ihmeellistä, että kun et odota mitään, niin silloinhan se rakkaus syttyy.
jos todella haluat naikkosen, täältä saat hyviä vinkkejä: http://www.fastseduction.com
Kikkojesi onnistumista odotellessasi on tärkeää, että paneskelet sitä pullukkaa yksinhuoltajaäitiä rapussasi, jotta osaat hommat siinä vaiheessa, kun nätti naapurisi antautuu sinulle. Jos tuotat sille takuuvarman jättiorgasmin pukille päästyäsi, nainen ei päästä susta irti mistään hinnasta. Eikö olekin tärkeää sekä itse iskeminen että naisen pitämisen onnistuminen?
Ei sillä naapurilla ollutkaan poikaystävää... sillä onkin peräti sulhanen. Ainakin niissä bileissä sillä näkyi sormus.
Noh... tavallaan tässä ollaankin jo siirrytty eteenpäin uusille kalavesille. Tässä on sattunut jo pientä vipinää erään tytön kanssa, joka kosi karkauspäivänä ;)
Kyllä minä aion edelleenkin pitää hyviä naapuruussuhteita yllä. Kyllä se sen verran mukava tyttö on, että siihen kannattaa tutustua ihan pelkkänä naapurina - eipähän tarvitse tsempata liikaa, kun tietää sen olevan rengastettu.
Kiitos kaikille neuvoista ja tuesta!