Tästä mun erosta on jo puoli vuotta, mutta minä en vaan pääse yli eroon liittyvistä asioista. Auttakaa mua, miten pääsen eteenpäin!
Me oltiin oltu yhdessä vajaa kolme vuotta ja ainakin minun mielestä meillä oli kaikki asiat kohdallaan. Meillä oli hauskaa yhdessä, mitään suurempia tappeluita ei ollut ja mielestäni molemmat huomioi hyvin toisen. Muistan vielä näin jälkeenpäin esim tapahtuman n. kaks viikkoa ennen meidän eroa, kun minä olin menossa nukkumaan, kun minulla aikainen aamuvuoro miten minun silloinen miesystäväni tuli minut peittelemään ja suukottelemaan. Sanoi, että oon niin ihana ja pikkuinen jms ja antoi hyvänyön pusun. Minusta tämä tuntui äärettömän ihanalta. Vastaavanlaisia tapahtumia oli suhteemme aikana usein.
Tästä kului noin viikko, kun miesystäväni omaaloitteisesti kertoi minulle, että hän on nyt valmis isäksi, että voin jättää pillerit pois. Siinä samassa kertoi myös rakastavansa minua ja kehui taas kuinka ihana olen häntä kohtaan ja muutenkin jms. Vauvahaaveista olimme jutelleet aiemmin ja minä olin aiemmin kertonut hänelle, että olisin valmis hänen kanssaan perustamaan perhettä.Illalla nukkumaan mennessämme mies kysyi kumman haluaisin tytön vai pojan. Minä vastasin, että minulle oisi ihan sama johon hän taas sanoi, että haluaisi tytön. Juttelimme myös, että voisimme ostaa sen kauan haaveissa olleen omakotitalonkin nyt.
Edellisestä kului sitten vajaa viikko, kun töistä tullessani huomasin mieheni olevan jotenkin outo. Minä sitten kysymään, että mikä hätänä. Hän vastasi, että häntä on alkanut ahdistaa. Minä yritin keskustella asiasta, mutta hän vaan huusi, että ei hän osaa selittää, kun vaan ahdistaa niin ahdistaa. Kunnolla emme saaneet asiasta puhuttua, kun ajattelin että parempi ensin rauhoittua molempien. Seuraavana päivänä töistä tullessani mies oli pakannut tavaransa ja sanoi ettei näe muuta vaihtoehtoa kun erota. Ja niin hän lähti! Tavaroita hän on hakenut myöhemmin muttei ole vastanut puheluihini eika sähköposteihin. Minä en ole saanut mitään selitystä. Se varsinkin ahdistaa!!!!!!!! Kertokaa mielipiteitänne asiasta!
Me oltiin oltu yhdessä vajaa kolme vuotta ja ainakin minun mielestä meillä oli kaikki asiat kohdallaan. Meillä oli hauskaa yhdessä, mitään suurempia tappeluita ei ollut ja mielestäni molemmat huomioi hyvin toisen. Muistan vielä näin jälkeenpäin esim tapahtuman n. kaks viikkoa ennen meidän eroa, kun minä olin menossa nukkumaan, kun minulla aikainen aamuvuoro miten minun silloinen miesystäväni tuli minut peittelemään ja suukottelemaan. Sanoi, että oon niin ihana ja pikkuinen jms ja antoi hyvänyön pusun. Minusta tämä tuntui äärettömän ihanalta. Vastaavanlaisia tapahtumia oli suhteemme aikana usein.
Tästä kului noin viikko, kun miesystäväni omaaloitteisesti kertoi minulle, että hän on nyt valmis isäksi, että voin jättää pillerit pois. Siinä samassa kertoi myös rakastavansa minua ja kehui taas kuinka ihana olen häntä kohtaan ja muutenkin jms. Vauvahaaveista olimme jutelleet aiemmin ja minä olin aiemmin kertonut hänelle, että olisin valmis hänen kanssaan perustamaan perhettä.Illalla nukkumaan mennessämme mies kysyi kumman haluaisin tytön vai pojan. Minä vastasin, että minulle oisi ihan sama johon hän taas sanoi, että haluaisi tytön. Juttelimme myös, että voisimme ostaa sen kauan haaveissa olleen omakotitalonkin nyt.
Edellisestä kului sitten vajaa viikko, kun töistä tullessani huomasin mieheni olevan jotenkin outo. Minä sitten kysymään, että mikä hätänä. Hän vastasi, että häntä on alkanut ahdistaa. Minä yritin keskustella asiasta, mutta hän vaan huusi, että ei hän osaa selittää, kun vaan ahdistaa niin ahdistaa. Kunnolla emme saaneet asiasta puhuttua, kun ajattelin että parempi ensin rauhoittua molempien. Seuraavana päivänä töistä tullessani mies oli pakannut tavaransa ja sanoi ettei näe muuta vaihtoehtoa kun erota. Ja niin hän lähti! Tavaroita hän on hakenut myöhemmin muttei ole vastanut puheluihini eika sähköposteihin. Minä en ole saanut mitään selitystä. Se varsinkin ahdistaa!!!!!!!! Kertokaa mielipiteitänne asiasta!
Vastaukset 4
Vanhimmat
suorituspaineet ja itselleen luomat epärealistiset odotukset elämää, uraa ja parisuhdetta kohtaan. jäänyt asioita kokematta tekemättä ja miettimättä siinä putkessa jossa on koko elämänsä vauhdilla eteenpäin sukeltanut katsomatta sivuille, ylös, alas, taakseen, koko ajan vain eteenpäin jossa se maali häämöttää ja sukulaiset, työtoverit, ystävät median luoma paine kirittävät menemään eteenpäin. hyvin yleistä nykyään. sinun onnesi että hän ymmärsi tämän epäkohdan elämässään ajoissa.
Voi kamala! Eihän nyt tolleen voi ketään jättää!! Kaikki haluaa kuulla edes jonkinlaisen selityksen erolle. Vähän vaikuttaisi siltä, et tää mies on sanoistaan huolimatta ollut hukassa jo pitkän aikaa. Ei vaikuta ollenkaan normaalilta toiminnalta. Jos joku tekee noin, niin sun on vaan ajateltava, että hän ei todellakaan ollut sinua varten. Ja onneksi ette koskaan niitä lapsia hankkineetkaan! Koita jaksaa ja kyllä se oikea tulee vielä vastaan, joka todella tarkoittaa mitä sanoo.
tuli vieläkin ahdistava olo, kun luin juttusi vaikka omasta tapauksesta on jo 12v. Sama toistuu aina kun kuulen jostakin vastaavasta jutusta- vanhat tunteet nousee elävästi pintaan.
minulla kesti 4 vuotta päästä pahimman yli - nyt elämä on ns. normalisoitunut, mutta arvet on ja pysyy niiden kanssa pitää vaan oppia elämään.
Ymmärrän hyvin, että tilanne olisi ihan toinen jos toinen henkilö olisi jutellut ja antanut tukensa vaikealla hetkellä ja helpottanut eroa.
Samaten minun puheliuihin ei vastattu ja joskus, kun sain puhelimella "vahingossa" kinni niin hän oli kuin jäätä - tunsin sielussani asti miten kolina kä vi.
Uskon, että ei ole eka kerran kun nämä kaverit näin toimii - terapeuttin sanoi, että ne on niitä ihmisiä jotka polttaa kaikki siltansa aina taakse, eikä tunne mitään, mutta he on samalla myös aikapommeja
itselleen.
On ikävää lukea, että joku toinenkin on kokenut tämän helvetin.
Kyllä se viha tulee itsellekin ja se on osa paranemista. Nyt harmittaa se hukkan mennyt aika mikä siinä meni, mutta kun se tunne ei toimi niin kuin järki.
Jälkeenpäin ajatellen monessa asiassa oli vähän sokea. se on vaan niin järkkyä, kun se yhtäkkiä tulee odottamatta eteen, kuin pommi.
Yritä saada terapeutin apua niin ehkä selviät nopeammin kuin minä. Minä menin liian myöhään olisin tarvinnut heti asiantuntevaa shokki hoitoa.
Näin joskus toimii myös naisetkin - ikävä kyllä.
Se on minusta henkinen murha mistä pitäisi ihmistä rangasta.
itse tunnen olevani miehesi saappaissa ja nyt haluan sanoa et oma syy miksi ahdistaa johtuu vain itsestäni kun menin ja petin avopuolisoani en halua väittää että miehesi olisi näin tehnyt mut kuulostaa vaan niin tutulta toivon että näin ei ole käynyt koita jaksaa