Heips. Ongelmani on seuraava. Minulla oli suhde naiseen vuoden verran. Rakastin sitä naista erittäin paljon, mutta nainen jotenkin empi koko ajan, niinpä tiesin että suhteesta ei voi tulla mitään vakavampaa. Tapasin erän viehättävän naisen ja jätin tämän entisen(3kk). Silloin ero tuntui helpolta, kun ihastuin kerralla tähän nykyiseen. Nyt minulle on palannut mieleen tämä entinen ja ne onneelliset hetket joita koimme. Kaipaan exääni aivan vietävästi ja ajatuksissani on vain hän. Tämä nykyinen järjellä ajateltuna on paljon parempi ihminen, kuin exä. Tiedän että hän rakastaa minua koko sydämmestään. Pelottaa jatkaa suhdetta, koska pelkään, että satutan häntä jos jätän. Välitän tästä nykyisestä ja toivon, että tuntisin samaa mitä tunsin kuin tapasimme. Nyt olen aivan sekaisin kun en osaa hallita itseäni. En tiedä mitä haluan ja se on aivan uusi asia minulle ja minua pelottaa. Onko vastaavaa sattunut kenellekkään ja miten se on päättynyt?
Olen hukassa.
särkynyt sydän
7653
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Helpottaisi kun tietäisit mitä haluat. Miksi kaipaat takaisin suhteeseen joka on mielestäsi huonompi kuin nykyinen? Entinen voi empiä aina vaan, sitäkö haluat? Etkö rakasta nykyistäsi? Tunteet vaihtelee, mutta haluat samaa rakastumisen tunnetta kuin alkuun. Yleensä tunteet muuttuvat myöhemmin rakastumisen tunteesta. Ehkä oletkin rakastunut rakastumisen tunteeseen, et kohteeseen. Se ei kanna ketään elämässä eteenpäin, haihattelet. Onko niin että kun olet epävarma toisen empimisestä ja rakkaudesta se innoittaa tunteitasi? Varma ei olekaan niin kiinnostava, olethan hänet jo valloittanut. Siitäkö onkin kysymys, mies haluaa valloittaa ja valloittaa aina vaan. Tee ratkaisusi, ole varma itsestäsi ja teet tekoja jotka lujittaa nykyistä suhdettasi jos haluat vakavampaa ja pysyvämpää. Ajattele niitä asioita joihin tässä uudessa ihastuit, avioliitoissa ne kantaa. Lopulta niitä hyviä ja sopivia on harvassa. Tunteet vaihtelee vuoren varmasti, pidä järki mukana.
En tiedä mitä haluan ja pelottaa tulevaisuus. Jos alan elämääni rakentamaan nykyisen kanssa ja meille tulee jossain vaiheessa loppu, niin en tiedä mitä tekisin. Tämä nykyinen on vain niin haavottuvainen sydämmestään. En halua sellaista puhdasta sydäntä koskaan rikkoa. Välitän hänestä erttäin paljon. Mut nyt puuttuu ne onnen hetket joita koin exäni kanssa aina, kun olin hänen seurassaan ja tietysti tunsin myös olevani onnellinen nykyisenkin kanssa alussa. Tuntuu että en ole onnellinen kun en tiedä mitä tehdä. Nään sen surun nykyisen kasvoilta, kun en enää pysty olemaan sellainen rakastava, kuin ennen. Onko tämä tunne vain hetkellinen kaipuu exän seuraan, joka loppuu aikanaan ja sitten olen onnellinen nykyisen kanssa? Tiedän, että järjellä ajateltuna en halua exää, mutta kehoni ja mieleni sanoo toista. Tunteet ja järki kun ei kävele käsi kädessä! Tämä nykyine on juuri sellainen kuin olen unelmoinut, mutta jokin puuttuu..
"Tämä nykyine on juuri sellainen kuin olen unelmoinut, mutta jokin puuttuu.. "
Sepä se, toinen on "paperilla" täydellinen mutta omasta sydämestä puuttuu jokin tunne. Kuulostaa hieman siltä, että sun ei pitäisi tällä hetkellä olla kenenkään kanssa, käyt varmaankin vielä läpi eroasi edellisestä ja se tekee tästä nykyisestä suhteestasi jonkinlaisen "laastarisuhteen". Ja mitä kauemmin pitkität tätä suhdettä, sen varmemmin tämä "puhdas sydän" rikkoontuu ja joutuu kursimaan itseään kasaan pidemmän aikaa. Et voi lähtökohtaisesti nyt miettiä ketään muuta kuin itseäsi, mitä haluat ja kenen kanssa, jos kenenkään.
Moi! Älä pelästy, tuo on ihan normaalia. Sä et olekaan huomannut miettiä vaan omia pelkojasi ja epävarmuuksiasi, ja eihän me ihmiset sitä tajutakaan tehdä. Sitten ne yllättää tavalla tai toisella.
Suhteet ovat aina valintoja, ihastuu ja valitsee tekeekö asialle mitään vai ei. Sulle jäi hyvät muistot, vaikka suhde olikin epäsopivat, mun mielstä sä voit vaan päättää, että pidä ne muistot sellaisina kun ne ovat: kaihoisia ja hyviä mutta ajan kultaamia. Muista se aina. Nostalgia tekee helposti kepposet ja me muistellaan asioita hyvällä, vaikka miten olisi käynyt ja hyvä niin: sulla on siis kyky muistaa hyvällä.
Mutta suhde on nyt ja aina päätöksiä. Se ei ole viimeinen kerta kun tulet ihastumaan, ja joka kerran sun täytyy päättää panostatko siihen suhteeseen, mikä on, vai haikailetko jonkun muun perään.
Se on se, mitä voit hallita: tekosi, mutta tunteitasi kokonaan: ehei, se ei kuulu ihmisenä oloon.
Ihmisenä aina on hyviä hetkiä ja niistä tullaan huonoihin. Tyytyväisyyttä seuraa tyytymättömyys ja aina suhteessa rakastumista mustasukkaisuus, epävarmuus ja yhteyttä erillisyys. Se turvallisuuden tunne vaihtui nyt epävarmuuteen. Onneksi olkoon, voit todeta olevasi ihminen!
Ehkä pelkäätkin juuri sitä rakkautta, pelkäät voitko antaa tarpeeksi tai mitä nyt sitten ja haikailet olemattomien perään. Aina on helpompi elää suhteessa, mitä ei ole. Siinä ei ole epävarmuuksia eikä ongelmia. Sitä sinun muistelemaasi suhdetta ei ole olemassa, se olisi hyvä tiedostaa. On hyvä tiedostaa, mitä omat muistot, toiveet ja pelot tekevät, missä kohtaa ne tekevät ja miten niihin kannattaa suhtautua.
Edellinen oli epävarmaa, mutta jäi haavekuvaksi ja sitä se on: haavekuva. Nehän ovat kauniita eikö totta. Ihminen joka metsästää aina niitä, on sellainen joka aina eroaa ongelmien ilmestyttyä, on ajan mittaan tyytymätön joka suhteeseen, haikailee lopulta aina asioista mitä ei ole... No sekin on inhimillistä, ei heistäkään suurinosa tee sitä pahalla, vaan tiedostamattomuuttaan.
Jokaisesta suhteesta tulee aina puuttumaan jotain. Aina. Se on elämää, yksikään suhde ei voi tehdä täysin onnelliseksi: se on toiselle liian suuri vastuu ja mahdotonta ylläpitää. Joten yhtä tärkeää kun päättää mitä suhteeltaan tahtoo, on päättää mistä voi luopua, mitä epätäydellisyyksiä ja puutoksia sietää. Varmuutta ei koskaan tule, se on vaan löydettävä itsestään, niinkun tyytyväisyyskin ja valinnat, joista päättää olla onnellinen. Onnellisuuskin on valinta. Rakkaus on valinta. Kaikki se kasvaa, mitä rakennat ja mihin kiinnität huomiota.
Et tule koskaan tuntemaan kenenkään kanssa samaa, kuin silloin alussa, etkä koskaan lyhyessä juoksussa saamaan asioita, joita saat pitkässä juoksussa: niin hyvässä kun pahassa.
Valinta on siis sinun. Ja älä sure, teet mitä vaan, ihmiset toipuu, nousee jaloilleen, tekemistään virheistä huolimatta. Et voi valita väärin, on aivan sama mitä valitset, kyse on lopultakin sinusta, ne muut pärjää kyllä ja tekevät samalla tavalla omat valintansa.
Joten, kyse on vain siitä että päätät. Kukaan ei voi koskaan tietää mitä tuleva tuo, ei sitä voi hallita eikä laskelmoida, on vaan päästettävä irti ja hypättävä: tässä tapauksessa täysillä siihen suhteeseen missä on tai sitten muualle.
Ja niin, minun mielestäni elät vain unelmissa ja haikailet, sinuna päättäisin tehdä suhteesta onnellisen ja sitoutuisin siihen, mielestäni kuvailet pelkojasi, mutta se on vain luetun perusteella ja sinun täytyy tietää miten asiat on oikeasti.
.. täti sofia, fiksua tekstiä!!
Minun mielestäni myös täytyy itse tietää ensin mitä haluaa ja mihin on valmis, eikä jujuttaa toista pitkiä aikoja ja silti haaveilla exästä. Kaikilla eroilla on syynsä, ja yleensä nämä syyt eivät mihinkään ole hävinneet - monimutkaistuneet vain, jos suhteeseen uudelleen alkaa. Mitä noita vanhoja enää lämmittämään, sitoudu nykyiseen suhteeseesi tai ole yksin, jos niikseen tulee!
Varmaan tältä uudelta pariltasi puuttuu juuri niitä ominaisuuksia, joita edellisellä oli. Ja ehkä olet myös itse muuttunut ja kaipaisit nyt jotain sellaista jota hän edusti. Harvoin kumppanissamme on juuri ne kaikki ominaisuudet joita juuri me kaipaamme varsinkin kun halumme on usein ristiriitainen, yhteen ihmiseen niitä ei vaan saa mahtumaan. Kumppanisi saattaa tavallaan edustaa toistensa vastakohtaa. Näät uudessa kumppanissa selvemmin joitain piirteitä hieman häntä paremmin tuntevana, ja kaipuu menetettyyn vastakohtaisuuteen on sen tulos. Ehkä nyt tunnet itsesikin ja halusi hieman paremmin ja tulevaisuudessa tiedät paremmin mitä haluat. Sellaista vaan tämä elämä on. Ongelmana on itsetuntemuksen puute; voimme aivan hyvin kulkea onnemme ohi jos vain emme tunne itseämme läpikotaisin. Ehkä tällainen kehitys on vielä jotekin hitaampaa ja monimutkaisempaa meille miehille, tai no en tiedä. Tällaisia mietteitä omasta kokemuksesta.
ota exään yhteyttä ja kyseleppä asioita...juttutuokio voi avartaa