Olen 30 vuotias nainen ja mieheni on 37. Olemme kumpikin tahoiltamme täysin erilaisista piireistä ja se on tuonut vähän väliä komplikaatioita suhteeseemme. Mieheni on rikas, kärsivällinen ja hyvin pedannut elämänsä (on vakituisessa töissä ollut jo 30 vuotta,suoraan peruskoulusta) minä olen vasta aloittanut vähän aikaa sitten koulutuksen haaveilemaani alaan. Olen aina ollut köyhä ja synnyin perheeseen jossa oli heikkohermoinen äiti ja juoppo isä. Säästyin isäni hakkaamiselta, mutta koska muut eivät selvinneet niistä haukkui äiti minua eron jälkeen sekä löi. Pahimpia tunteita toi kumminkin ne kun äitini haukkui minua huoraksi kun olin meikannut 12 vuotiaani hieman räväkästi kotona. Enhän silloin meikkaamista edes osannut, opettelin vain. Samaten sain jatkuvasti kuulla miksen ole samanlainen kuin 13 vuotta vanhempi isosiskoni joka oli äitini mielestä täydellinen. Isäni hemmotteli minua vähän aikaa ja onkin kertonut nyt vuosia jälkeenpäin pitäneensä minua rakkaimpana. Hänetkin minulta kuitenkin vei isän uusi vaimo ja lapset, sekä äiti. Äiti puhui minulle kuinka isä ei oikeasti minusta välitä ym..No tuossa vain lyhyesti minun lapsuudestani jossa ei paljon kannustettu,rakastettu tai välitetty..ainakaan minusta. Mieheni perhe on erilainen. Äiti ja isä yhä yhdessä. Asuvat hienosti ja pitävät yhteyttä jatkuvasti omiin perheenjäseniinsä. Toisaalta olen todella kateellinen..Olenkin siitä miehelleni maininnut. Mieheni pääsi aikoinaan suhteellaan töihin ja koska oli siinä hyvä, hän sai jäädä sinne. Hän on erittäin tunnollinen, vastuuntuntoinen ja rauhallinen. Minä olen saanut pohjamudista rämpiä tähän päivään asti että olen päässyt töihin kuin töihin. Ja ilman koulutusta nehän eivät vakituiseksi ota. Olen myös kärsimätön, helposti kyllästyvä ja vapauden kaipuinen ihminen. Silti rakastava, erittäin herkkä ja iloinen. En tietenkään aina iloinen, enkä varsinkaan nyt kun meille tuli ero, ties kuinka monennetta kertaa. Ongelma on siinä, kun mies pelkää että käytän häntä taloudellisesti hyväkseni ja pelkää etten tule ikinä menemään töihin ja hän joutuisi elättämään minut. Kouluani kestää vielä n. vuoden ja todellakin olen valmis menemään töihin haaveammattiini ja saamaan rahaa..Olen niin kyllästynyt tähän köyhyyteen. Asun vuokralla ja pienellä opintotuella ja muutamilla työkeikoilla maksan vuokran ja laskuni. Mies ostaa ruokaa ja minä ostan ruokaa silloin kun saan rahaa. Tämä ei riitä miehelle. Olen yrittänyt sanoa, etten voi käydä koulua loppuun niin nopeeta kun hän haluaa. Se kestää sen ajan mitä kestää. Olen erittäin ahdistunut ja väsynyt sekä kyllästynyt tähän ainiaaseen tappeluun ja hänen pelkoon että käytän häntä hyväksi! Joka päivä teen hänelle eväät töihin ja teen ruokaa pöytään jotka hän toki maksaa mutta silti teen niin paljon kuin vaan pystyn. Käyn kaupassa, pesen pyykit, huolehdin hänelle puhtaat vaatteet, huolehdin että hän on seksuaalisesti tyydytetty mikä tarkoittaa joka päiväistä seksin harrastamista. Tuntuu että hän pyytää minulta jo liikoja.. Itsetuntoni on nollilla kun hän haukkuu läskiksi, huoraksi, laiskaksi ja luuseriksi. Olen yrittänyt päästä jatkamaan koulua oppisopimuksella, että saisin samalla palkkaa..SIinä onnistumatta. En ymmärrä miksi hän on kanssani? Tuntuu että rakkauteni häntä kohtaan on hiipumassa jatkuvan arvostelun, piinaamisen ja haukkumisen suhteen. Hän tiesi millainen olen, hän tietää kuinka vaikea lapsuus, nuoruus ja aikuisuus minulla on ollut. Ymmärrystä ei vaan saa. En voi muuttua jakkupukuiseksi uranaiseksi silmänräpäyksessä! En ole laiska, mutta olen ruvennut uskomaan kaikkea muuta mitä hän minusta sanoo. Ei kai minusta sitten tosiaan ole mihinkään. Turhaa tässä yritetään mitään. Teksi mieli todellakin lyödä hanskat tiskiin. Onko kellään samoja kokemuksia?? Mieheni ei siis osta kuin ruokaa meille. Ei hän ostele minulle lahjoja tai vie parturiin ym..Joten miten ihmeessä hän voi väittää että käytän häntä hyväkseni jos hän ostaa vaan ja ainoastaan ruokaa mitä itsekkin syö?
Rikas mies, köyhä nainen
*OverAndOut*
221959
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Toihan kuulostaa päinvastaiselta- "miehesi" käyttää sinua hyväkseen. Tuntee sinut ja tietää heikkoutesi, jota hyväksikäyttämällä saa sinut toimimaan tahtonsa mukaan. Näppärä pikku kotiorja, jota alistaa sillä verukkeella, että itsellä on työ? Ei helvetti, feidaa se luuseri.
täysin eri maailmoissa. Vaihtoehtoina on joko alistua toisen tahtoon, lähteä menemään tai sit se on teillä ikuista vääntöä kunnes jompi kumpi luovuttaa. Ette koskaan tule ymmärtämään toisianne...
Minä aina tapaan sanoa, että samanlaiset lapset leikkivät parhaiten keskenään. Ei se pelkkä varallisuusero vielä tarkoita, etteikö yhteiselo voisi sujua. Mutta te tunnutte olevan taustoiltanne, luonteiltanne, elämäntilanteeltanne, että varallisuudeltanne erilaisia. Että pahaltahan tuo näyttää.
miehesi on 37 ja on ollut töissä jo 30vuotta. Sanot, että suoraan peruskoulusta, mutta tuolla laskuopilla tulee suoraan esikoulusta.
Tarkoitin siis 20 vuotta..Mies itse aina liioittelee niin kai se on jääny minunki päähäni jo :D
Hänenkään hyvissä lähtökohdissa siis miehen. Jos haukkuu ja arvostelee sinua. Ei rahalla saa empaattisuutta eikä rakkautta.
Sinulle sanoisin, että noista lähtökohdista lähteneenä ,nosta itsellesi hatttua !! Ja pysy koulussa,mistä tiedät onko mies kanssasi tai sinä hänen jatkossa, ja hyvää ammattia tarvitset oli niin tai näin.
ymmärtää, miksi hän on kanssasi. Kunhan ymmärrät sen, miksi itse olet hänen kanssa? Katko kahleesi ja ota oma elämäsi hallintaan.
tollaisen äijän kanssa?
teillä ainakin on kohtalaisen sairas suhde. En tiedä miten, mutta näin kuitenkin on. Jostain syystä mulle tuli mieleen, että olisko suhteessanne nainen epävakaa/hysteerinen/riippuvainen, mies narsistinen.
Miksi olet pysynyt suhteessa, jos et pidä miehestä? Kysyt samaa miehestä, mutta sen kysymyksen voisi tuon tekstisi perusteella osoittaa sinullekin.
Ihmettelen sitä, että kerrot tyyliin, kuinka suhde on sulle on koko elämä, mutta mies on ilkeä ja ikävä. Ootko sä nyt suhteessa oman kusipää äitis kanssa, vai mistä tässä on kyse?
Taitaapi olla. Ja kyllä minä itseni tunnistan tuota epävakaavuudesta ym..En tosin aina ollut sellainen. Läheinen kaveri sanoi, että kun rupesin seurustelemaan tämän miehen kanssa minusta tuli sellainen ja ressasin pienestäkin asiasta. Olen pysynyt suhteessa koska niin typerältä kuin se kuulostaaki nin rakastan häntä. Hän osaa olla empaattinen ja rakastava mutta tämä raha-puoli saa hänessä hirviön aikaan. En tiedä muuttuisiko kun pääsisin töihin ym.. On meillä yhteistä se että meillä on samanlainen huumorintajua ja olemme molemmat seurallisia ja sosiaalisia..Siis silloin kun kaikki on hyvin.
Kiinnostais, että miten oot huomannu olevas epävakaa? Sitten toinen juttu on, että minkä ikäinen olit, kun vanhempas erosivat? Ootko kovin herkkä luonne, niinku helposti itkevä tms.? Millaisia kokemuksia on aiemmista suhteista?
Kuulostaa ehkä rankalta, mutta oot ehkä saanut kotoa mallin siitä, mikä on rakkautta ja se rakkauden malli sisältää sun kaltoin kohtelua aika raa'alla tavalla.
Epävakaa häiriö alkaa puoli vuotiaana, mutta sen tunnistaminen voi olla vaikeaa itsestä. Jotkut tunnistavat murrosiän, tai varhaisen aikuisuuden aikana omia piirteitään, toiset eivät koskaan.
No olin 5 vuotias kun vanhempani erosivat. Epävakuutta olen huomannut olevan esim. välillä olen erittäin herkkä, myös itkuherkkä kun taas toisaalta saatan olla erittäin kylmä. Jos tuo ei ole epävakautta..niin en sitten tiedä. Kai se on jonkinlaista itsesuojelua.. Aiemmat suhteet ovat menneet melko saman kaavan mukaan toisin rahoista en ole riidellyt koska kaikilla sitä ei ole ollut niinkun tällä miehellä. Mutta minua on yritetty kontroloida viemällä avaimet ja kännykät ja väkivallalla aiemmissa suhteissa. Kuten sanoin kaverini mukaan olen voimakastahtoinen luone joten ehkä se on sitten siitä johtuvaa. Tosin haukkumista, väkivaltaa ym en aio enää kattella. En vain tiedä mitä teen väärin kun sitä tuntuu olevan joka suhteessa. Jos ei väkivaltaa niin sitten tätä haukkumista. Kuten aiemmin kerroin olen iloinen, seurallinen ja sosiaalinen kun olen hyvällä tuulella.. Ehkä sekin sitten synnyttää pelon minun menettämisestä, en tiedä. Kaikkien mielestä minun pitäisi vaan olla kotona. Ulkona en saisi käydä naiskavereiden kanssa. Olen kuulemma alkoholisti. Tykkään käydä ulkona ja tanssia ja nähdä tuttuja, mutta olen silloinkin vaan baarihuora. En tiedä vastasinko nyt kysymyksiisi oikein, mutta yritin ainakin :)
mieleeni, on, että saatat olla myöskin pelkästään masentunut. Mielialojen vaihtelut, mitä kuvailit, käyvät epävakauteen, mutta myös masennukseen.
Epävakailla on taustalla yleensä eroperhe ja vaikea suhde isään. Kun sulla on noita aiempiakin suhteita, joissa olet tullut kaltoin kohdelluksi, niin mulle tulee mieleen, että olisitko aika menevä(kuten kerrotkin olevasi) ja provosoiva(suustasi) ihminen, jolloin sellaiset hieman heikkoluonteiset miehet, joihin sulla selvästi on taipumusta, tarrautuvat epätoivoisinkin keinoin...
Kirjoittamiseltasi sinusta tulee mieleen epävakaita piirteitä... tietyllä tapaa empaattinen kuvailu lukijaa kohtaan ja kappaleeton kirjoittaminen(kuulostaa oudolta, mutta muistaisin tällaistenkin olevan toimivia arvioinnissa).
Heh, ei kai nyt ihmisestä voi luoda kuvaa kirjoittaako hän kappaleittain tai ei. En nyt jaksa todellakaan kappaloida tekstiäni ym koska mieli on nyt jossain muualla..Ja kyllä olen ollut masentunutkin ja tiedä vaikka olisin sitä vielä, mutta ottaen huomioon mitä olen saanut kestää niin ei mikään ihme. Kyllä olen ollut ja olen vieläkin vähän "menevä" :D Provoisoivakin saatan olla, mutta omasta mielestäni en lähde sellaisiinkaan ellei ole aihetta. Rakastan rauhaa ja iloisia mutkattomia ihmisiä joiden kanssa voisi keskustella loputtomiin..En haluasi tästä mitään näin vaikeeta..Olen vaan hieman epätoivoinen ja halusin muiden mielipiteen tästä suhteestani. Halusin olla mahd. pueluettoman mielipiteen ja siksi listasin myös omia huonoja puolia ja miehen hyviä. Mutta kiitoksia vastauksista. Nyt annan pölyn laskettua ja jos mies ei muutu tai edes pyydä anteeksi en nää kyllä syytä ottaa taas takaisin. Olen itse valmis muuttumaan parempaan päin ja sitä olen koko ajan yrittänytkin. En enää ole niin menevä ja jotkut kaverini jopa valittavat siitä että passaan mieheni piloille. Ruokalautanenkin tulee nassun eteen kun herra istuu pöytään.. Tuntuu vaan ettei mikään riitä tälle miehelle ja kaikki mitataan rahassa.
Tuota. Olen elättänyt itseni yksin, olen elättänyt täysin tuettomia ystäviäni ollessani kämppiksenä, olen elättänyt perhettäni, olen ollut exäni elätettävänä (hänellä suuremmat tulot kuin mulla), olen ollut elätettävänä yksin mutta koskaan en ole tollasta paskaa tehnyt tai suostunut ottamaan vastaan.
Mä luulen että yksi syy miksi sä olet kyllästynyt köyhyyteen on se että sulla on paska ihmissuhde. Köyhyys on yks kurja juttu - mutta paska ihmissuhde yhdessä köyhyyden kanssa on jo helvetisti raskaampi juttu. Homma kuitenkin menee niin että jos et kerran saa kumpaakaan puolta toimimaan niin miksi sietää kumpaakin riesaa?
Sulla on ilmeisen paska itsetunto. Sitä tuskin voi korjata mutta ainakin pystyt hahmottamaan mikä on oikein ja mikä on väärin, kieltäytymällä väärästä sä teet itse oikein ja sun mielipiteesi asiasta on oikea SINULLE vaikka se ei olisi sitä muille. Tällöin siis sun ei kannata kysellä että miksi se on sun kanssa - vaan katsoa mitä sun kanssa oleminen tarkoittaa. Jos sä joudut kysymään että miksi se on sun kanssa jos se ei oo tyytyväinen... niin silloin vastaus voi olla : "Sen ei pitäsiikään olla". Sitten vain päästät meneen.
Sano sille että sä lähdet meneen sen miehen elämästä ellei se käy polvilleen sun eteesi ja itkien pyydä anteeksi virheitään ja paskaa käytöstään. Se on ihan kohtuullinen vaatimus tossa vaiheessa.
se helpolla menee kun persaukinen ja kroisos koittaa mennä yhteen...siks mä päätin pysyä vauraista miehistä kaukana..ja haalia kasaan itte sen mitä saan...ja lyödä hynttyyt yhteen tavallisen työmiehen kanssa..mikäli tavallainen työmisekin on alkannut siaksi niin monoo ja menoo..=o)
..yhteistuumin sit tarttis samaan kekoon kantaa..ja sen mukaan mitä kummallakin on annettavaa..ei tuommosta suhdetta mun mielestäin kantsi jäähä kattelemaan..jos kaikki mitataan jumalauta rahassa..=o(
Minusta hän mittaa kaiken rahassa..Jos häneltä menee rahaa vkl:na 200 euroa hänen pitää saada se takaisin tekemällä paljon töitä. Tuo summa ei ole mikään iso sillä hänellä on miljoonia. Hän menee pyörälläkin töihin ettei menisi autosta bensarahaa ja valittaa minulle että minunkin pitäisi sitä antaa pienestä opintotuestani. Hänen elämänsä on pähkinänkuoressa vaan ja ainoastaan töitä ja rahan saamista. On hän malttanut mökin ostaa joskus kauan sitten, mutta asuu silti kotona. Sukulaisille ja perheenjäsenille hän kyllä kylvää rahaa vaikka heillä sitä on ennestäänkin ja välillä joudun itse olla nälässä KOSKA hän pelkää että käytän häntä rahallisesti hyväkseni. Eikä hän tunnu tajuavan, että eihän hän osta kuin ruokaa jota itsekkin syö. Se on erittäin surullista ja olen todella allapäin sillä on meillä ollut paljon hyviäkin hetkiä. Liika raha sokaisee ihmiset ja tekevät heidät ahneiksi. Se on nyt nähty.
..miten raha ei tuo sielun sivistystä...
Miehes on (kertomasi perusteella) moukkamainen juntti ja tuskin tulee ikinä muuta olemaankaan....
Voi ei. Voimia sinulle. Sanon nyt suoraan: miehesi valitettavasti vaikuttaa ihmisenä aika pihiltä ja on mielestäni hyvin ilkeää käytöstä häneltä se, että jos hän alistaa sinua taloudellisten seikkojen perusteella. Vaikea veikkailla, että mitä miehesi käytöksen taustalla olisi... Kyseeseen hänen käytöksessään voisi tulla ehkäpä sinun menettämisesi pelko tai piilevä mustasukkaisuus sinusta(?), silkka ymmärtämättömyys ja siten tökerö käytös ( joka voisi ajallaan selvitä ja tilanteenne sitä kautta parantua) tai sitten yksinkertaisesti itseriittoinen ja piittaamaton luonteenkuva, mikä viimeiseksi mainittu sitten olisikin se vaihtoehdoista pahin, jos saanen sanoa...
Alistamista ei kenenkään pidä hyväksyä. Kerron pari tarinaa:
Olipa kerran pullamösöpojuliini, joka tienasi oikeinkin mainiosti. Sitten oli opiskelijatyttö, joka opiskeluidensa vuoksi ei liikoja tienannut. Pullamössöpojuliini oli hyvin hemmoteltu: huolimatta siitä, että hänellä oli hyvät palkkatulot, marmatti hän jatkuvasti opiskelijatytölle esimerkiksi siitä, että kuinka paljon nainen söi hänen ruokiaan ja että kuinka kalliiksi suhde hänelle tuli. Pullamössöpojuliini myös laskelmoi kaikkea: soitteli omista tuloistaan huolimatta aina paapoville vanhemmilleen, jos tarvitsi jotakin uusia tavaroita. Ja nehän pullamössöpojuliinin nokan eteen tuotiin. Suhde ei - yllätys yllätys- kestänyt, kun opiskelijatyttö kyllästyi. Sen pituinen se.
Toinen tarina:
Olipa kerran pari. Nainen köyhä opiskelija, mies hyvinkin varakas. Mies oli tyytyväinen köyhään naiseensa, joskin määräili naista kaikessa, että minne nainen saa mennä ja että milloin tavata esimerkiksi ystäviään. Yhtäkkiä nainen alkoikin menestyä ja hänestä tuli menestyvä kovatuloinen uranainen. Kuinka ollakaan: suhteeseen tuli mutkia matkaan...Ehkäpä mies oli pitänyt siitä, että saa hallita naista? Sen pituinen se.
Se niistä tarinoista... Jos minä sinun, ketjun aloittaja, asemassasi olisin, miettisin varmasti hyvin kriittisesti, että kannattaako tuonlaista suhdetta jatkaa. Jos olet henkisesti väsynyt miehesi käytökseen, ei se varmasti hyvä asia ole. Aika paljon riippuu luultavasti siitä, että miten paljon te pystytte puhumaan ja että kuunteleeko miehesi tuntojasi yleensä aidosti. Kaikissa parisuhteissa on kriisejä, mutta taloudellisen eriarvoisuuden ei kyllä rakastavissa suhteissa pitäisi nousta keskeisimmäksi kompastuskiveksi tai jatkuvaksi riidan aiheeksi. Pystytkö kuvittelemaan elämääsi vuosia eteenpäin tuon miehen kanssa? Mieti sitä asiaa, ollen täydellisen rehellinen itsellesi. Ja jos tilanne tuonlaisena jatkuu, kuin kuvasit, voisitko ajatella ottavasi esimerkiksi väliaikaisesti vähän etäisyyttä mieheen, miettiäksesi suhteenne jatkoa? Rehellinen sun miehellesi kannattaa kyllä olla ja kertoa, miten pahalta hänen haukkumisensa sinusta tuntuu. Jollet sellaista ollenkaan edes voisi tehdä(?), on sulla siinä tapauksessa hyvin ikävä tilanne.
samanlainen suhde oli minulla. Kyllästyin marmatukseen, keskeytin opintoni, ja menin töihin. Palkaa sain normista -30%, koska en ollut vielä valmistunut. En siis juurikaan mitään toisen tuloihin verrattuna. Kaiken käytin kuitenkin yhteisen taloutemme pyörittämiseen. Kun edelleen kuulin "ruokahuora" juttuja, se oli siinä. Ei saa olla liian kiltti. Aina löytyy, ikävä kyllä, ihmisiä jotka kilttejä kovasti tykkäävät pompottaa. Muista, olet itsestäsi vastuussa. Ja siihen myös pystyt. Dumppaa myrkylliset tyypit.
Parempaa jatkoa sinulle toivon.
n 40
Siis mitä tämä "ruokahuora" juttu niinkuin tarkoitti? Olen kyllä harkinnut ihan samaa että nyt suoraan töihin ja koulu seis..Mutta sitä en uhraa, koska kyse on minun tulevaisuudestani. Kai sait käydä koulun loppuun? Todella inhottavaa tuollainen!
Ota ero ,kyllä on sellaisia miehiä jotka kunnioittaa sinua eikä solvaa.