Olen seurustellut parikymppisestä yli 10-vuotta mieheni kanssa. Suhde mieheni sukuun on aina ollut ongelmallinen. Olen ujo ja herkkä. Aikaisemmin yritin yrittämällä hakea heiltä hyväksyntää huumorin avulla, taisimpa antaa itsestäni heille tyhmemmän kuvan kuin olenkaan. Arvostusta liiallisella miellyttämisella en saavuttanut.
Tilanne kääntyi pahemmaksi kun mieheni vanhempien ja veljien parisuhteissa ilmaantui ongelmia. Miehen vanhempien ja veljien parisuhteissa ilmeni erilaisia kriisejä. Tuntuu kuin koko perheyhteisön ongelmien aikaansaama katkeruus olisi purettu minuun. Anoppi piikitteli päin naamaa, miehen pikkuveli kävi urkkimassa nettikäyttäytymistäni ja tonkimassa yksityisasioitani. Miehen isoveli haukkui perheeni&minut myös päin naamaa. Kaiken lisäksi miehen pikkuveli levitti minusta juoruja, että olen mm. pihi, tyhmä ja syömishäiriöinen (=tykkään syödä salaattia ja olin ennen kasvissyöjä). Pihi olen, koska käyn lidlissä ja lahjatkin ostan kuulemma alennusmyynnistä. Tyhmä olen kuulemma sen vuoksi, kun puhun ainoastaan lapsista ja lässytän vauvoille. Äidille ja äitiyslomaa viettävälle on aika luonnollista puhua lapsista. Mitä pihiyteen tulee viime "sukuloinnin" yhteydessä miehen isoveljen luona talon emäntä pyysi minulta 30 euroa. Se oli kuulemma osuutemme kauppalaskusta. Oli aika yllättynyt olo! Tästä on siis jo nelisen vuotta, eikä yhteydenpito hirveästi ole sittemmin huvittanut..
Kutsuisin mieheni suvun käytöstä itseäni kohtaan kiusaamiseksi. Mieheni on ottanut asian puheeksi perheensä kanssa mutta se on vaan pahentanut tilannetta. Minulle tämä on ollut yksi elämäni suurimmista kriiseistä, johon olen jo hakenut ammattiapua. Yksityisyyden loukkaaminen oli asia joka laukaisi minussa masennuksen. Nyt parissa vuodessa olen toipunut ja hyväksynyt tilanteen, että minusta ei vaan pidetä siinä suvussa. Olen kuitenkin edelleen neuvoton ja yksin tilanteen kanssa.
Tilanne kääntyi pahemmaksi kun mieheni vanhempien ja veljien parisuhteissa ilmaantui ongelmia. Miehen vanhempien ja veljien parisuhteissa ilmeni erilaisia kriisejä. Tuntuu kuin koko perheyhteisön ongelmien aikaansaama katkeruus olisi purettu minuun. Anoppi piikitteli päin naamaa, miehen pikkuveli kävi urkkimassa nettikäyttäytymistäni ja tonkimassa yksityisasioitani. Miehen isoveli haukkui perheeni&minut myös päin naamaa. Kaiken lisäksi miehen pikkuveli levitti minusta juoruja, että olen mm. pihi, tyhmä ja syömishäiriöinen (=tykkään syödä salaattia ja olin ennen kasvissyöjä). Pihi olen, koska käyn lidlissä ja lahjatkin ostan kuulemma alennusmyynnistä. Tyhmä olen kuulemma sen vuoksi, kun puhun ainoastaan lapsista ja lässytän vauvoille. Äidille ja äitiyslomaa viettävälle on aika luonnollista puhua lapsista. Mitä pihiyteen tulee viime "sukuloinnin" yhteydessä miehen isoveljen luona talon emäntä pyysi minulta 30 euroa. Se oli kuulemma osuutemme kauppalaskusta. Oli aika yllättynyt olo! Tästä on siis jo nelisen vuotta, eikä yhteydenpito hirveästi ole sittemmin huvittanut..
Kutsuisin mieheni suvun käytöstä itseäni kohtaan kiusaamiseksi. Mieheni on ottanut asian puheeksi perheensä kanssa mutta se on vaan pahentanut tilannetta. Minulle tämä on ollut yksi elämäni suurimmista kriiseistä, johon olen jo hakenut ammattiapua. Yksityisyyden loukkaaminen oli asia joka laukaisi minussa masennuksen. Nyt parissa vuodessa olen toipunut ja hyväksynyt tilanteen, että minusta ei vaan pidetä siinä suvussa. Olen kuitenkin edelleen neuvoton ja yksin tilanteen kanssa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Todella surullista luettavaa. Sinulle on käynyt niin, että sinun kiltteyttäsi on käytetty törkeästi hyväksi. Sinä olet helppo ja turvallinen kohde johon kaikkien pahaolo voidaan kaataa. Neuvo, pidä jatkossa tarkasti kiinni rajoistasi, vaadi anteeksipyyntöä, äläkä miellytä. Muista, ettei sinulla mitään velvollisuutta kuunnella kun toiset mitätöi sinua.
Tuo kertomasi on niin tuttua, että pistää oikein vihaksi!
Olet neuvoton tilanteen kanssa, jota et ole aiheuttanut. Tuo ilmaisusi "neuvoton" kertoo ainakin minulle, että jotenkin koet, että sinun pitäisi ikään kuin selvittää koko sotku.
Et ole vastuussa suvun käytöksestä itseäsi kohtaan, etkä oikeastaan voi heidän moukkamaisuudelleen mitään. Et voi heitä muuttaa kivoiksi.
Ainoa, mitä voit tehdä, on suojata itsesi ja perheesi, niin että kiusaaminen on mahdotonta. Miehen veljen yksityiasioittesi tonkiminen on ollut laittomuuden rajamailla käyntiä. Jos yksityisyyden penkominen ja kiusaaminen jatkuu, olisi aiheellista käydä lakimieheltä kyselemässä neuvoa.
Kilteistä ihmisistä tehdään helposti syntipukkeja ja kynnysmattoja. Suku projisoi pahan olonsa sinuun.
Olet varmaan senluonteinen, että et kykene hyökkäämään vastaan, etkä olemaan härski, sen vuoksi olet kai ollut helppo uhri?
Onhan muitakin ihmisiä kuin aviomiehen suku. Oma sukusi ja kaikki ystäväsi, työkaverit. Älä pidä yhteyttä moukkasukuun, vaan elä ihan omissa ympyröissäsi.
Lopeta edes sen toivominen, että miehen suku joskus muuttuisi helläsydämiseksi. Ei ne tuppaa muuttumaan. Ihminen on huono muuttuja.
Pääset turhautumisesta, ja helpottaa masennusta, kun luovuttaa tämän asian tiimoilla toivomisen ja yrittämisen.
Hyvä on muistaa, että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Sulje miehen suvun ovi ja pistä siihen kunnon lukko, niin löydät helpomman oven avattavaksi.
>Ensinnäkin sinähän olet talousihminen ,kun ostat edullisesti tavarat ja lahjat..Minusta oli törkeää ,että
miehesi veli kävi sinun koneella urkkimassa tietoja sinusta ja levitteli niitä myös..Ihmetten suuresti sinun miehesi käyttäytymistä asiassa..Tee näin..
1. kysyt mieheltäsi onko hän sinun puolella vai vastaan sinua??/mikä on vastaan ota ero..
2.kerrot miehellesi ,että minulla ei ole mitään asiaa appelaan,ennen kuin pyytävät anteeksi..
3. kerrot miehesi veljelle ,että ei levittele vääriä tietoja sinusta.
4. kerrot ,myöskin ettei sinun koneelle mennä luvatta,etkä anna lupaa sinne..
5. kerrot hänen isolle veljelle,ettei hauku sinun vanhempia..
6. sanot reilusti miehellesi ,ettet lähde enää hänen suvun luokse,kun häntä ei suvaita siellä..
Ellet sinä ota omaa elämää hallintaan,niin ne murtaa sinut,usko pois..
Tutulta kuulostaa. Hyvin samanlaisia kokemuksia, mutta olen ymmärtänyt että syy ei ollut minussa. Käytös olisi ollut samanlaista, vaikka tilallani olisi ollut kuka tahansa muu. Yritin saada miestäni pitämään minun puoliani, mutta perheen ja äidin vaikutus oli liian vahva. Lopulta tuli ero ja se auttoi.
Neuvoisin ettet olisi enään missään tekemisissä koko suvun kanssa. Joka ainut kerta kun käyt ym. annat heille aihetta. Et sinä saa sitä sukua muutettua, ja huomasithan sen kun miehesi oli ottanut asian puheeksi.
He nauttivat kuinka yrität ja yrität vaikka he kuinka kiusaavat sinua. Tilanne saattaa jopa kärjistyä pahaksikkin vielä tai vielä pahemmaksi. OTA JALAT ALLESSI ennenkuin on myöhäistä. Jos miehesi ei sinua puolusta EROA.
Ikävuosia nuorenpana miniänä ja pienituloisimpana suvun jäsenenä jäin aina alakynteen joka asiassa. Minua vähäteltiin ja ivailtiin. Pahaksi onneksi asuimme lähekkäin, joten suku saattoi seurata, kuinka huonosti ja avuttomasti hoidin kotia, tein ruokaa tai kestitin vieraita.
Aina väärin. Rahahuolet olivat vain minulla, sillä todellinen asiantuntija hoitaa taloutensa, eikä rahahuolia tule. Suu säkkiä myöten! "Sinun osuutesi mummun lahjasta on XX mk" Oli sitten tilanteeni mikä tahansa.
Heillä oli hyvät ammatit, asunnot jo ostettu ja maksettu, lapset kouluissaan ja keski-ikä parhaimmillaan, kun minä ja mieheni vielä olimme avioliittomme alussa, velkaisina ja pienten lasten kanssa.
Äitini lohdutti ja sanoi: "Parempi laiha sopu kuin lihava riita." Aikani uskoin, mutta sitten huomasin, että minähän se aina olin, jonka tuli nöyrtyä ja joustaa. Minun mielipiteeni ei ollut mistään kotoisin, kukaan ei kysynyt eikä kuunnellut. Minua tytöteltiin ja nimitettiin vähäminiäksi. Lapsiani nöyryytettiin ja vähäteltiin. He olivat usein ihmeissään ja nolostuneita.
Katkaisin välit. Kieltäydyin kaikesta yhteydenpidosta. En edes tervehtinyt kun tulimme nenäkkäin. Sanoin, että olen saanut teistä tarpeekseni, ja kun malja täyttyi, niin mitään ei voi enää tehdä. Älkää tuloko lähellekään. Olivat joitakin aikoja hämmentyneitä, soittelivat ja yrittivät pitää yhteyttä, mutta mieheni asettui kannalleni, ja olemme olleet nyt rauhallisesti omissa oloissamme jo 20 v.
Ilman yhteyden katkaisua olisi varmaan avioliittomme kariutunut, sillä stressi alkoi olla niin kova meillä molemmilla.
Ei kukaan mene suvun kanssa naimisiin, yksi jäsen porukasta on alttarilla. Jos ei muille kelpaa, niin se on heidän ongelmansa.
Napakasti ja aivan oikein sanottu!
Itselläni vähän samoja kokemuksia, tulin myös sukuun myöhään - toisilla jo isot lapset jne.
Olen ollut heille joko täysin ilmaa tai sitten minua on ihan päin naamaakin halveksittu inhottavin piikittelyin.
Ovat kuulemma alkaneet ihmetellä, miksen minä tule mukaan kun mies joskus harvoin lähtee heille päin. Onneksi asuvat aivan eri puolella maata!
Ei huvita olla kenenkään heittopussina vaikka olisivat miten lähisukua. Voin paljon paremmin kun en heitä tapaa.
minulla on sama ongelma myös.
Aluksi kaikki oli hyvin miehen suvun kanssa...
Sitten ostimme miehen serkulta talon joka on todella lähellä koko sukua.(vika tikki)Miehen serkku,anoppi ja miehen sisko alkoivat haukkua minua ja saivat uskomaan minut itsekkin niiihin asioihin.Minulle on sanottu asioita suoraan ja piikitelty kuinka huono olen kaikessa.
Anopin suusta "Minun käy sääliksi lapsiasi ovat kanssasi kuin vankilassa"
Ovat saaneet minut todella masentuneeksi ja uskomaan että olen huono äiti.Se tuntuu todella pahalta.Sen siittä saa kun on liian kiltti ihminen.
Nyt olen alkanut puhua miehelle muutosta mutta hän ei pidä ajatuksesta.Pelkään että suhteemme katkeaa!vaikka kuinka olen yrittänyt sen pitää kasassa....
Mutta nyt täytyy ruveta tekemään päätöksiä.Käy sitten huonosti tai hyvin mutta minä en voi tänne jäädä.
Kokemuksia samantyyppisestä. Valitettavasti exäni ei pitänyt juurikaan puoliani ja isoksi osaksi juuri tuosta syystä aiheutui sitten ero. Pari kertaa hän yritti saada ne ihmiset ymmärtämään asiat, mutta sai vain ivallisuutta ja väheksyntää takaisin. Ennenpitkää anopin mustamaalaus sai hänet uskoman minut syylliseksi kaikkeen, mikä selvisi parisuhdeterapiassa ennen eropäätöstä.Tätä ennen olin jo 2 kertaa laittanut välit poikki anoppilaan, joka ei auttanut kuin hetkeksi aina.
MInusta teette miehesin kanssa pesäeron hänen sukuunsa. Jätätte heidät omaan arvoonsa ja elätte omaa elämäänne. Jos miehesi ei saa heitä tajuamaan käyttäytymistään sinua kohtaan, niin paljoakaan ei ole tehtävissä. Parasta on tosiaan sulkea se ovi ja suojella omaa perhettään ja elämäänsä.
Aivan - eli pahaolo puretaan sinuun eikä itsessä sitten ole mitään vikaa. Suosittelisin, ettet puhu mitään ylimääräistä miehesi suvulle. Ihan yleistä vain. Näin et anna heille mitään jutun juurta.
Täytyy sanoa, että miehesi suku on täynnä idiootteja. Ja heidin ei kyllä mikään järkipuhe auta. Pidä parisuhteesi kunnossa ja yritä nauttia elämästäsi!
Voimia!