Nainen, joka on väliinputoaja kaikessa. Ei ruma, eikä kaunis. Ei menestyjä, eikä luuseri. Ei kuulu mihinkään erityisryhmään. Ei ole erityisen persoonallinen mitenkään. Niin tavallinen, että se ei ole enää mikään hyvä asia. Ei erotu ammatillaan, eikä koulutuksellaan, ei työllään, ei millään, ei mistään, ei missään, ei koskaan. Asiaa ei auta, että luetaan naistenlehdestä ohjeet; käydään kampaajalla ja stylistillä viilataan kynnet ja urheillaan. kuka nyt sitä ei tekisi.. ?
Nainen, joka harrastaa ja menee eteenpäin elämässään, joka ei etene. Miksi ei menisi. On vain. Miettii miksi täällä ollaan.
Josta voidaan luulla, että on elänyt villin nuoruuden ja ei siksi kerro siitä. Totuus on, että ei ole mitään kertomista. Eli nuorena. Sitten eli vanhempana. Se siitä. Josta voidaan kuvitella, että popsii masennuslääkkeitä, mutta nainen on niin tavallinen ettei popsi. Nainen, joka tietää, että masentumalla saa vain asiat huonompaan jamaan, eikä "usko" edes masentumiseen. Nainen, joka seuraa kuin sivuraiteelta toisten elämää, on seurannut viimeiset viisitoista vuotta ja miettii, missä vaiheessa jäi unohtui junasta, jäi raiteelle odottamaan, kyljessä lukee saattaen vaihdettava. Ei kuulunut ensimmäiseen luokkaan, ei keskinkertaiseen toiseenkaan, mutta ei myöskään niihin kolmansiin. Sopivaa vaunua ei ollut. Ja huomaa olevansa elämäntarkkailija, junia menee ja tulee. Oikeisiin suuntiin, sen kun hyppää kyytiin, mutta aina huomaa, että väärä väärä lippu, ei kuulunut tähän, mutta lippua ei edes kysynyt kukaan. Ja ei kun takaisin raiteelle odottamaan. Ei niin olennaista, ei myöskään niin epäolennaista, että erottuisi silläkään. Nainen, joka on luullut kokevansa "suuria rakkauksia" , suuria sydänsuruja kunnes huomaa olleensa vain typerä. Ja tietää, ettei sydänsuruihin kuole, muutaman kerran jälkeen jo toteaa, että jatkanko heti vai masennunko ja jatkanko sitten. Ja jatkaa, sama se. Nainen, jolta kysytään, mikä on kun on näin? Ja jolta ei kysytä, kun on näin. Ja vastaus on se, että kerro kysyjä sinä, mikä tässä on. Ei ole vastauksia. Ei taida olla edes kysymyksiäkään.
Nainen, joka ei koskaan ole ollut oikeilla treffeillä. Ei taida olla nainen. Kolmas sukupuoli. Epänainen. Solulimaa, tärkeää, mutta ei olennaista. Ei koskaan niin olennaista. Ei edes itselleen.
Nainen, joka harrastaa ja menee eteenpäin elämässään, joka ei etene. Miksi ei menisi. On vain. Miettii miksi täällä ollaan.
Josta voidaan luulla, että on elänyt villin nuoruuden ja ei siksi kerro siitä. Totuus on, että ei ole mitään kertomista. Eli nuorena. Sitten eli vanhempana. Se siitä. Josta voidaan kuvitella, että popsii masennuslääkkeitä, mutta nainen on niin tavallinen ettei popsi. Nainen, joka tietää, että masentumalla saa vain asiat huonompaan jamaan, eikä "usko" edes masentumiseen. Nainen, joka seuraa kuin sivuraiteelta toisten elämää, on seurannut viimeiset viisitoista vuotta ja miettii, missä vaiheessa jäi unohtui junasta, jäi raiteelle odottamaan, kyljessä lukee saattaen vaihdettava. Ei kuulunut ensimmäiseen luokkaan, ei keskinkertaiseen toiseenkaan, mutta ei myöskään niihin kolmansiin. Sopivaa vaunua ei ollut. Ja huomaa olevansa elämäntarkkailija, junia menee ja tulee. Oikeisiin suuntiin, sen kun hyppää kyytiin, mutta aina huomaa, että väärä väärä lippu, ei kuulunut tähän, mutta lippua ei edes kysynyt kukaan. Ja ei kun takaisin raiteelle odottamaan. Ei niin olennaista, ei myöskään niin epäolennaista, että erottuisi silläkään. Nainen, joka on luullut kokevansa "suuria rakkauksia" , suuria sydänsuruja kunnes huomaa olleensa vain typerä. Ja tietää, ettei sydänsuruihin kuole, muutaman kerran jälkeen jo toteaa, että jatkanko heti vai masennunko ja jatkanko sitten. Ja jatkaa, sama se. Nainen, jolta kysytään, mikä on kun on näin? Ja jolta ei kysytä, kun on näin. Ja vastaus on se, että kerro kysyjä sinä, mikä tässä on. Ei ole vastauksia. Ei taida olla edes kysymyksiäkään.
Nainen, joka ei koskaan ole ollut oikeilla treffeillä. Ei taida olla nainen. Kolmas sukupuoli. Epänainen. Solulimaa, tärkeää, mutta ei olennaista. Ei koskaan niin olennaista. Ei edes itselleen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sen olen itse todennut.Oma kiltti ja sopeutuvainen luonteeni ei passaa kellekään koska kateus on imartelevampaa kuin sopuisuus.En ole naisellinen,koska en tappele miesten huomiosta.Meikkipussukkani ei kiinnosta enkä siten minäkään,koska olen jo ikäloppu eli keski-iän kynnyksellä.
Ihan fiksulta naiselta kuulostaa, mitä nyt vähän turhan pessimissiseltä. Ehkä kannattaisi olla ihmisten kanssa tekemisissä enemmän ja lukea täällä pessimismiä lietsovia juttuja vähemmän, niin eiköhän jokunen fiksu mieskin joskus vielä ihan väistämättä huomiotaan kiinnitä sinuun. Sikäli kuin sillä miehen hommaamisella niin suuresti edes on väliä..:D
Kauniilla naisilla menee huonosti, rumilla naisilla menee huonosti, ja helvetti soikoon nyt menee tavisnaisillakin huonosti! Puhumattakaan (täällä hengailevista) miehistä, koska niistä ilmeisesti kukaan ei saa keltään naiselta koskaan: ei kauniilta, ei tavikselta, eikä rumilukseltakaan. Ilmeisesti vaan ne pelimiehet saa, mutta keltä nekään saa, kun kukaan nainen ei ikinä saa...
Mulle tuli niin suuri samaistumisfiilis sun jutusta, että pyytäisin sut treffeille jos se olisi mahdollista
Kirjoitit niin hienosti, huumorintajuisestikin ja persoonallisesti että voisinpa lähteä kaltaisesi naisen kanssa lähes heti treffeille jos oltaisiin samaa ikäluokkaa.
Suurin ongelmasi taitaa olla ettet usko itseesi ja et ehkä tee itseäsi tykö niille miehille jotka voisivat olla kiinnostuneita sinusta.
Ettei vaan nuo "suuret rakkaudet" ole olleet tavoittamattomia komeita miehiä joita nyt haikailet etkä koskaan voisi tyytyä "vähempään"?
Ehkäpä siellä laiturilla kanssasi sopimattomana mihinkään junaan ilman istumapaikkalippua on muitakin, harmaita olentoja ja hahmoja joita et ole vain huomannut, ehkä jopa halunnut huomata koska halusit niin kovasti sinne ykkös, kakkos tai kolmosvaunuun?
Uh, samalla niin ahdistavan tuttu. Tosin sillä poikkeuksella, ettei edes suuriksi luultuja sydänsuruja tahi rakkauksia takana. Treffejä kyllä. "Mutta se minusta, kerro jotain mielenkiintoista itsestäsi?". Öh... Niin pelottavan tavallinen, että tuntuu, ettei ole mitään annettavaa. Vaikka olisikin. Ujoksi luultu, vaikka ei ole sitäkään. On vain tarkkailija, kuten sanoit. Eikä tarkkailija ole mitään. Olisikin edes ujo, tai räväkkä. On vaan jotain siltä väliltä.
Siis oikeasti. Ei tarvitse olla niin supermielenkiintoinen jos osoitat kiinnostusta miestä kohtaan. Tärkeää olisi kertoa mitä tahansa joka sinua kiinnostaa. Sitten voi katsoa löytyykö yhteistä.
Itse mietin että missä tuollaisia naisia tapaa. Ovikelloja en viitsisi alkaa soittelemaan.