Parisuhteemme aikana(10v.) on minusta muodostunut syyllistetty hermokimppu.
En ymmärrä mihin logiikkaan naisilla perustuu se että miehelle pitää jäkättää ja yrittää tehdä hänestä syntipukki syyllistämällä päivittäin milloin mistäkin.
Naiseni ilmeisesti rakastaa oikeasti minua,mutta tuollaisella käytöksellään hän tekee sen että mieleni pahoittuu aina jo viidessä minuutissa hänen seurassaan,syyt jäkätykseen tulee aina milloin mistäkin .
Olen huomannut että omat tunteeni ovat alkaneet surkastua ,ja pelkään jo tulevaa aikaa jolloin olisimme ainoastaan toistemme seurassa.
Ymmärrän sen että tuollainen luontainen pälpätys on ominaisuus toisille ,mutta en sitä että se täytyy toteuttaa aina sarkastisessa toista syyllistävässä tai aliarvioivassa sävyssä,se voi pälpättäjän omasta mielestä olla joskus leikkimielistä naljailua ,välillä aitoa ja välillä humoristista mäkätystä.
Ongelma vaan on siinä että sellaista kun kuuntelee päivästä päivään ei kohde enää tiedosta sitä hiuksen hienoa eroa motkotusten välillä, etenkin kun niiden aihe on aina syyllistävää..
Tiedän että naiset vastaavat tähän että kai sitä pitää motkottaa jos on aihetta,siihen vastaisin että parisuhteessa täytyy olla molemminpuoleista suvaitsevaisuutta.
Esimerkiksi minä voisin nimetä puolisostani kymmeniä asioita jotka minua ärsyttää,mutta en ole niistä koskaan edes ääneen maininnut kenellekkään ,koska ymmärrän että parisuhteessa täytyy olla suvaitsevainen ja kestää erillaisuudet sekä toisen ominaisuudet,jos tälläisiä ei kestä on parempi olla yksin tai etsiä sellainen kumppani joka täysin joka suhteessa miellyttää.
Täytyy nyt katsoa kuinka pitkään rakkauteni vielä venyy ja joustaa,mutta päivä päivältä se huonommalta näyttää.
Loppuun täytyy todeta eräs vanha kuulemani totuus,kuulin sen eräältä ventovieraalta 70vuotiaalta papalta aikoja sitten.
"Tiijätkö mitä nuorimies, kaikkein pahin asia mikä miehelle voipi sattua on että sille sattuu pahansisuinen ja kälättävä akka".
Voihan perkule,ihan tuntuu kuin tuon tuntemattoman papan tokaisu olisi ollut ennustus joka kohdalleni lopulta osui.
Tässä hyvä parisuhde vinkki pölöttäville naisille,muistakaa suvaitsevaisuus parisuhteessa ja se että kaikkea mikä milloinkin ärsyttää miehessänne ei ole pakko aina sanoa ääneen!!
En ymmärrä mihin logiikkaan naisilla perustuu se että miehelle pitää jäkättää ja yrittää tehdä hänestä syntipukki syyllistämällä päivittäin milloin mistäkin.
Naiseni ilmeisesti rakastaa oikeasti minua,mutta tuollaisella käytöksellään hän tekee sen että mieleni pahoittuu aina jo viidessä minuutissa hänen seurassaan,syyt jäkätykseen tulee aina milloin mistäkin .
Olen huomannut että omat tunteeni ovat alkaneet surkastua ,ja pelkään jo tulevaa aikaa jolloin olisimme ainoastaan toistemme seurassa.
Ymmärrän sen että tuollainen luontainen pälpätys on ominaisuus toisille ,mutta en sitä että se täytyy toteuttaa aina sarkastisessa toista syyllistävässä tai aliarvioivassa sävyssä,se voi pälpättäjän omasta mielestä olla joskus leikkimielistä naljailua ,välillä aitoa ja välillä humoristista mäkätystä.
Ongelma vaan on siinä että sellaista kun kuuntelee päivästä päivään ei kohde enää tiedosta sitä hiuksen hienoa eroa motkotusten välillä, etenkin kun niiden aihe on aina syyllistävää..
Tiedän että naiset vastaavat tähän että kai sitä pitää motkottaa jos on aihetta,siihen vastaisin että parisuhteessa täytyy olla molemminpuoleista suvaitsevaisuutta.
Esimerkiksi minä voisin nimetä puolisostani kymmeniä asioita jotka minua ärsyttää,mutta en ole niistä koskaan edes ääneen maininnut kenellekkään ,koska ymmärrän että parisuhteessa täytyy olla suvaitsevainen ja kestää erillaisuudet sekä toisen ominaisuudet,jos tälläisiä ei kestä on parempi olla yksin tai etsiä sellainen kumppani joka täysin joka suhteessa miellyttää.
Täytyy nyt katsoa kuinka pitkään rakkauteni vielä venyy ja joustaa,mutta päivä päivältä se huonommalta näyttää.
Loppuun täytyy todeta eräs vanha kuulemani totuus,kuulin sen eräältä ventovieraalta 70vuotiaalta papalta aikoja sitten.
"Tiijätkö mitä nuorimies, kaikkein pahin asia mikä miehelle voipi sattua on että sille sattuu pahansisuinen ja kälättävä akka".
Voihan perkule,ihan tuntuu kuin tuon tuntemattoman papan tokaisu olisi ollut ennustus joka kohdalleni lopulta osui.
Tässä hyvä parisuhde vinkki pölöttäville naisille,muistakaa suvaitsevaisuus parisuhteessa ja se että kaikkea mikä milloinkin ärsyttää miehessänne ei ole pakko aina sanoa ääneen!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
kälättäjälle, että nyt loppu toi ainainen jäkätys ja syyllistäminen että tässä hommassa on kaksi osapuolta. Akallasi on jotain mikä tekee sen tyytymättömäksi ja sitten sinä olet se sopivin johon turhaumia voi purkaa. Muutoksia ei tule jos et sano mitään. Muijallasi voi vaihdevuodet lähestyä jos 40 tai se on väsynyt ja kyllästynyt suhun ja kaikkeen. Kunnon sex pitää myös aika hyvin turvan tukossa ;)
Sinun olisi aika ryhdistäytyä ja vaatia oikeuksiasi. Sano että nyt riitti, et enää jaksa. Voi olla syytä yrittää pariterapiaa, joten vaadi sitä. Tämä siis jos haluatte pysyä suhteessanne. Tauon pitäminen voisi myös auttaa, mutta se ei ratkaise välttämättä ongelmianne. Pitkällä juoksulla nalkutus käy mielenterveyden päälle, vaikka kuinka antaisi mennä toisesta korvasta ulos. Eikä naisesikaan kuulosta tyytyväiseltä, hänen nalkutuksensa taustalla voi olla joku suurempi pointti mikä sinulta on jäänyt huomioimatta.
Ohjeesi on hyvä nalkuttajille sukupuoleen katsomatta. Tiedän sellaisenkin suhteen, jossa molemmat nalkuttavat, ja vuorotellen ahdistuvat siitä kun ovat nalkutuksen uhreja.
Pidä puolesi. Yritä keskustella asiallisesti, että kenelläkään ei ole oikeutta nujertaa toista loputtomiin. Kerro, että tunteesi ovat alkaneet laantumaan häntä kohtaan hänen vastenmielisen käytöksen vuoksi.
Jos ei muu auta, anna samalla mitalla takasin ja sano ääneen ne huonot piirteet mitä hänessä näet.
että huutamalla.
Kyllä tuota virttä on niin moni äijä veisannut ja varsinkin kännissä.
Eikä kukaan teistä yleensä kykene päättelemään mistä tämä akan puolelta tuleva tulittaminen johtuu.
Ei sitten harmainta aavistusta.
Asia erikseen mielisairaat ihmiset, tai tapaukset jotka on käyttäytymisen oppineet omilta vanhemmiltaan. Yksi kavereistani on edustaa tätä pesässäoppinut versiota. Sellanen tytär kun äitinsäkin.
Oma pähkäilyni on aikanaan luonut tuollaisia itkuja kuunnellessa teorian.
Ihan juntilla maalaisjäjellä pääteltynä kyse voi olla ainoastaan huonosta johdonmukaisesta käytöksestä parisuhteessa. Syy ei ole välttämättä sun miksi eukko käyttäytyy vesikauhuisesti, tai edes suhun liittyvä, vaan pelkkä huono olo. Hermostunut elukka yleensä puree nääs.
Vuosien varrella olet saaattanut opettaa omalla käytökselläsi muijalle, että otat ne nalkutukset ja kimpoilut aina avosylin vastaan; selittelet, nöyristelet ja yrität kiltillä tavalla kaikkes että tuuli kääntyy, mutta tosi asiassa emäntä on tulkinnut sen kaavan, niin että kun vituttaa sitten mikä vaan, niin nyrkkeilyhanskat kätösiin ja omaan ukkoon lataamaan iskuja minkä kerkiää. Varsinkin tämä on taatusti jokapäiväistä muijilta, joilla ei ole muita hyviä ystäviä, joille todella avautua.
Heti suhteen alussa ne omat rajat näytetään ja kumppani käyttäytyy sitten niitten mukaan.
Ei ole sun vika eikä syy, vaan mitä nielet ja siedät.
Ite vastaavassa tilanteessa (jossa on satavarmaa etten ole syypää muijan elämöintiin) sanoisin : Minä menen ulos. Sinä otat yhteyttä kun olet rauhoittunut, koska minun ei tartte sulle mitään selitellä tai ottaa tuosta ressiä tai tuntea itteäni syylliseksi tai paskaksi, jotta sulla vaan olis vähän parempi olo. Avautuminen ja inhimillinen keskustelu rauhallisesti vitutuksen syystä on tervetullutta, mutta muuten se on heippa ja näkemiin siihen asti kunnes ohjusten laukominen loppuu.
Niinno, nuo kaksi asiaa päinvastaisessa järjestyksessä ehkä, niin ei tule muijan puolelta sitä hyökkäystä takasin ihan heti kun suunsa on saanut auki.
Kuitenkin, joka tapauksessa kysy miksi ja mitä pahaa olen tehnyt.
Tavalla tai toisella näytä ettet ole miksikään oksennuspussiksi siihen parisuhteeseen sitoutunut.
Mutten sama peli jatkuu hautaan asti. Uso pois.
Ps. Rumin vaihtoehto on, notta sillä on rakkauselämä ihan jonkun toisen kanssa ja sinä olet pelkkä kämppis jolle valitetaan ja hoidetaan taloutta. Tunteet kuolleet ja kuopatut jo kauan sitten. Luulis senkin ajoissa huomaavan.
Minä olen kälättäjä. Minä tungen syyt miehen niskoille tämän tästä ja nalkutan vähän ties mistä. Joskus leikilläni, joskus tosissani, joskus puolitosissan. Ja voi että minä inhoan tätä piirrettä itsessäni, mutta joka iesuksen kerta se sieltä vain tulee kun alkaa tarpeeksi ärsyttää. Ja kun sen päästää ulos, se on myös "todempaa", ja jos samasta asiasta "joutuu" kälättämään useampaan kertaan, se saa aina vain nopeammin ärsyyntymään.
Minä toivoisin että minulle pistettäisiin vastaan. Sanottaisiin että ei tunnu kivalta, miksi noin sanoit, puolustaudutaan. Ei tarvitse sanoja nakata takaisin päin naamaa, mutta puolustautuu. Siitä ei tule yhtään mitään jos sen kaiken vain nielee, koska se ei taatusti lopu, etenkin jos nainen itse ei sitä huomaa.
Nouse ylös ja puolustaudu, kerro että tuntuu pahalta ja muutos täytyy tulla.
Minä luulen että naista ottaa päähän että hän on yhdessä nössön miehen kanssa. Ei ehkä itsekään tiedosta ärsyyntymistään ja se purkautuu tuollaisena turhautuneena jäkättämisenä. Olen itse sortunut samaan ja ymmärtänyt vasta jälkeenpäin mistä on kyse. Olen kaatanut suuria määriä paskaa miehen niskaan joka on ollut liian nössö puolustautuakseen, ja tajunnut käytökseni vasta paljon eron jälkeen. Olisi pitänyt tajuta aiemmin ja lähteä saman tien. Kiltisti kaiken paskan vastaanottavaa nyhveröä on vaikea kunnioittaa.
On se ihmeen eriskummallista,ensin naiset haluavat löytää kiltin miehen jonka kanssa voi elää ilman riitoja eikä tule turpiin ..
Sitten kun sellaisen löytävät, siihen pitkästytään ja aletaan tätä kilttiä miestä käyttää paskaämpärinä kaikessa.
En ymmärrä,en todellakaan.
Pitäisikö miehen sitten antaa turpiin heti,tai olla valmis kaksinkamppailuun kun akka haluaa riidellä,siis jatkuvaan riitelyyn,sekös olisi hyvä mies.
Kuinka monta naista olen elämäni varrella tavannut joilla on ollut riidanhaluinen tai väkivaltainen mies,kuinka he ovat vihannetkaan noita exiään ja ihmettelleet missä ne kaikki mukavat ja kiltit miehet oikein luuraa..
Sitten kun he tälläisen ovat löytäneet ovat itse syyllistyneet henkiseen väkivaltaan,ja valitelleet miehiään nyhveröiksi.
Asioita pohtineena olen tullut siihen tulokseen että kaikkein paras suhde on sellainen jos on jännite päällä koko ajan,akka ei tiedä uskaltaako sanoa mitään koska on peloite että ukko lähtee ja päinvastoin,silloin pelote ehkäisee liian turvallisen olotilan ja estää liian helpot riidan kylvämiset.
Näin ollen jokainen yhdessä eletty hetki nautitaan ja kumpainenkin haluaa olla kohtelia ettei loukkaa toistaan,ja kun pappi sanoo aamenen ja suhde muuttuu turvalliseksi alkaa nainen yleensä turhautumaan ja kälätyskeittoa miehelle tarjoilemaan,jonkin niskaanhan se keitto on aina kaadettava kun vituttaa koko maailma.
Kälätyskeittoa viikottain maistaville miehille sanoisin että älkää sietäkö sitä pitkään,etsikää toinen eukko niin saatte olla rauhassa taas kunnes suhteenne muuttuu varmalla pohjalle.
Nyhverömies ei ole nynny aina,vaan kenties luonteeltaan rauhaa rakastava joka ei halua joka asiasta aina riidellä.
Eli vaihtoehdot ovat sinusta joko ovimatto tai hakkaaja? Näihin kahteen ryhmäänkö kaikki miehet kuuluvat? Jos ei hakkaa turpaan, on kiltti mies joka ei ikinä pistä vaimolle vastaan ja nielee kaiken paskan aina joka tilanteessa. Tai sitten jos et ole tätä, olet varmasti mies joka hakkaa turpaan ja uhkailee käden käänteessä. Sinunko mielestäsi puolustautuminen tarkoittaa heti nyrkkien heilumista?
Aika mustavalkoista. Enpä haluaisi tuollaista miestä elämääni jakaaman joka käy vain kahdella vaihteella - sietää ensin kaiken paskan mitä niskaan kaadetaan ja sitten pimahtaa ja alkaa nyrkillä hakkaamaan.
Just ton takia mulla onnex on Vaimo Vietnamista, huomasin jo seurustellessa et parhaat Vaimot on Aasiassa !
Tää on totuus ja asiaa tutkimalla se valkenee aikanaan sullekin.
Hirveimmät pirttihirmuthan tähän vastaavat, että "etkö osaa pitää puoliasi"...anna niitten olla. Ne kuitenkin päätyy 50-vuotiaana kahvittelemaan oman äitinsä kanssa, kun ainoa, joka enää sietää heitä enää on juuri se kuuro-mykkä äitinsä...(isänsähän veti ittensä leukakeinuun saman tien, kun kuuli tyttärensä muuttavan takaisin synnyinkuntaansa...)...vois olla näin, ei välttämättä ole. :)
Oikeasti: nainen jäkättää, koska on epävarma itsestään, ja mitä pahemmin aika runtelee hänen ulkonäköään, sitä enemmän sitä ilmenee. Joten: kehu naista, ja helli häntä, vaikka hän äkäilee! Aina kannattaa lähteä elämässään/parisuhteessaan siltä kantilta, että jakaa enemmän hyvää ympärilleen, kuin pahaa. Kuka tahansa osaa HAJOTTAA, mutta harvempi osaa RAKENTAA...
Äläkä vaan itse ala nalkuttaa-mikään ei oo niin epämiesmäistä, kuin nalkuttaminen. Jos akka jättää sukat lattialle-korjaa ne itse pyykkikoriin, äläkä valita. Nainen ei tätä välttämättä tee samaa sinun sukillesi, mutta sinä voit olla viisaampi jo etukäteen...
Ja kas, näin voit kätevästi päästä elämässäsi joskus siihen tilanteeseen, että lauantai-saunan päälle vaimo oikeasti tuokin sen oluen sinulle...ja nimenomaan: pyytämättä.
on muutakin tärkeää kuin ulkonäkö. Ehkä jotain julkkua ahdistaa kun ryppyjä tulee, mutta yleensä naisen tyytyväisyys ulkonäköönsä kasvaa iän myötä. Tärkeysjärjestys muuttuu ja esim. terveys on yksi ensimmäisistä. Naisen jäkätys EI siis todellakaan johdu epävarmuudesta vaan esim. väsymyksestä, yleisestä kyllästymisestä ihan kaikkeen, huolista, joskus sinustakin joka vähättelet hänen tunteitaan, tiskeistä, loputtomasta siivoilusta, tulevaisuudenkuvasta vanhenevan miehen kumppanina, joka odottaa palveluja, huolista lapsista ymym.
Sulla on hyvä ajatus tuo, että parempi rakentaa kuin hajottaa, mutta kuvailemallasi menettelyllä vahvistat huonoa käytösmallia. Itselläni kierrokset kyllä kasvaisivat jos kunnon raivarin kehitettyäni mies alkaisi lässyttämään, kokisin ettei mies ota minua vakavasti. Enemmän asiaa auttaisi jos ottaisit selville, mikä naistasi oikeasti kyrsii.
Oluen kai osaat itsekin hakea, miksi vaimosi pitäisi se hakea ja nimenomaan pyytämättä.
Mikä on kaikki? Jaa-a. Exäni inisi ihan samaa, että minä syyllistän, kaikesta. Mutta tosiasia oli se, että vaikka hermo menikin, se meni aiheesta. Kun ei voinut oikeastaan mitään tehdä oma-aloitteisesti, siivota, laittaa ruokaa, edes viedä autoa pesuun: mä hoidin auton huollosta lähtien kaiken. Kyllä siinä rupesi hermo menemään, koska hän oli kuin teini-ikäinen lapsi, joka kyllä pystyy tekemään, mutta joka ei tee, paitsi kun on pakko. Mä yritin sanoa kauniisti esimerkiksi siitä, että maksan kaiken, en pysty siihen, mutta ei vaan mennyt jakeluun. Edes roskien vienti lopulta ei luonnistunut, jos koskaan, mutta vaikka kamat tippui yli, vielä piti tavaraa tunkea, koska mähän sitten vien nekin. Ja totta, se onkin jo pikkuhomma, mutta jos on, niin miksei siihen pikkuhommaankaan kykene?
Että en tiedä, mikä on teidän tilanteenne, siis oletko samanlainen kun hän, joka oikeasti ei huomioi omia virheitään ollenkaan eikä helpota toisen oloa millään. Seksissä hän oli kyllä hyvä ja huomioonottava (silläkin pärjää sen pari vuotta ;) ) mutta kaikki muu elämä kaatui mun päälle. Ja silti mä vaan syytin turhasta ja jäkätin, silloinkin, kun yritin keskustella ihan järkesvästi. Mä olin kuin äiti. Yöks. Ja sitten kaupan päälle tuli kasa mustasukkaisia uhkailuja ja mun menoista/harrastuksista/kavereista suuttumista ja murjotusta. Sellaista määrää huomiota ei voinutkaan saada, mikä olisi riittänyt. Mutta minä olin ja olen se, joka syyllistää, mäkättää ja nalkuttaa. Lisäksi hän oli myös herkkä ottamaan itseensä, silloinkin kun puhuin jostain muusta. Ikäänkuin ainakin 60-80% asioista pyörisi hänen napansa ympärillä ja iso osa mielenpahoituksista oli kyllä hänen omaa mielikuvitustaan.
Mulle tulee aina siis mieleen näistä miesten nalkuttamissyytöksistä se, mitä itselle on käynyt, että joopa joo, sun pitäis olla totteleva orja, joka on äiti ja huora silloin kun miehelle sopii, ja vielä hiljaa: koska muuten olet nalkuttava akka. Ei en tiedä, onko tilanne sama teillä?
Miten se tyttöystävä muka joka päivä jostain sanoo ja mistä se sanoo? Miksei siltä voi kysyä asiaa tai jutella, että ei ole kiva, kun mieli pahoitetaan? Miksei sille voi sanoa, että eikö se huomaa mitä se tekee tai yrittää korjata tilannetta?
Ja kun tuo, että se voi pälpättäjästä olla huumoria jne. niin tulee mieleen, että oletko sä tyypillinen mies, joka kyllä kestää kun muita hieman kiusataan mutta oma itsetunto on niin heikko, että joka asiasta vedetään herne nenään, kun koskeekin itseä. Huumorin tajua ei omien heikkouksien kanssa riitä tippaakaan. Miehethän penää sitä huumoria muilta kyllä, mutta suurimmalla osalla ei kyllä kestä oma huumori minkäänlaista itselle nauramista: oli se kuinka hyvän tahtoista ja tahdikasta tahansa.
Lisäksi ihmettelen, että miten tuntemattoman papan ennustukset voi toteutua muka noin vaan: sinähän puolisosi valitset, etkä sä siitä mitään marttyyrikruunua saa. Miten pitkälle sun rakkautes joustaa... Hmmm... Tuntuu myös, että sä jotenkin kuvittelet olevasi ainoa joka rakastaa ja joustaa, ja kuitenkin voi olla, että naista ärsyttää, että sä et osaa sanoa mitään, et sano vastaan, ja nössöilet? Voi olla, että se nainen suvaitsee jo sulta aika paljon. Onko mahdollista?
Totta kuitenkin se, että parisuhteessa pitääkin suvaita paljon, ei liikaa. Jokainen valitsee kuitenkin oman parinsa ja voi ottaa vastuun omasta onnellisuudestaan. Omasta puoliskostaan parisuhteessa.
Aloittajan teksti on kuin omaani paitsi että olen nainen. 20 vuotta olen kuunnellut jäkätystä ja aliarvioimista mieheni suusta. Olen päättänyt että kun lapset ovat isompia niin lähden. Erosta olen puhunut. Mieheni on tokaissut et tiedät kyllä missä on ovi!