Ihastun herkästi ja mietin aina, että olisin varmasti valmis pettämään miestäni jonkun toisen kanssa jos sopiva osuisi kohdalle. Mutta sitten kun olisi mahdollisuus, niin en pystykään siihen. En pysty edes suutelemaan toista miestä vaikka haluaisinkin. Mielessäni olen valmis pettämään mutta käytännössä en ole. Meillä seksielämä on rehellisesti sanottuna melko vaisua ja ajatus siitä, etten koskaan enää tule saamaan oikeasti hyvää seksiä saa minut ajattelemaan tuota pettämistä. Muuten suhteemme on oikein hyvä, enkä halua erota. Mutta miten te pettäjät pystytte siihen? Ja miksi minä en vaan pysty? Potentiaalisia miesehdokkaita on ollut kyllä vaikka kuinka paljon valittavana, eli siitä ei ole kyse.
En vaan pysty siihen
Vaimonen
18699
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ymmärsinkö nyt oikein, että ongelmasi on se, että et kykene pettämään miestäsi?! Ei voi ymmärtää - hieman on kieroutunut nyt sun ajatusmaailma - sama ajatusmalli todella kärjistetysti -> "haluaisin tehdä kansanmurhan, mutta en pysty - ja se harmittaa!" :D
Jos kerran mieli tekee vierasta niin eiköhän sitten olisi parempi erota?
Miksi roikut nykyisessä suhteessasi??!?!?
No ei tee mieli vierasta, mutta kun oma seksielämä on huonoa, niin ei ole kiva ajatella että sitä hyvää seksiä ei saa koskaan enää! Muuten meillä on kaikki suhteessamme oikein hyvin, ainoastaan tuo seksi on ongelma...
Mielessäni olen ajatellut jo monesti, että petän, mutta kun tilaisuus olisi käsillä, niin en pysty siihen.
että kaipaat jotain muutosta ja ihastumalla yrität saada sitä aikaan? Mitä nuo muutokset kaikenkaikkiaan ovat?
Miksi et yrittäisi tehdä muutosta ihan oikeassa elämässä? Järjestä mukava tila ja kerro miehellesi että sinusta teidän seksielämä on vaisua. Ehdota, mitä muutoksia haluaisit siihen. Innosta häntä antamaan ideoita, mitä voisitte kokeilla. Älä siis syytä tai syyllistä. Kerro että et kohta pysy nahoissasi, ellet saa seksiä. Tämä innostaa joitakin miehiä kovasti.
Pohtikaa yhdessä voisiko vaikka seksilomasta, oppaista tai terapiasta olla apua?
Jos keskustelun avaus on vähän vaikeaa, yritä kirjoittaa kaunis kirje. Kerro miltä sinusta tuntuu ja mitä toivot. Järjestäkää sen jälkeen kahdenkeskistä aikaa jossa hän saa vastata tuohon kirjeeseen.
Sitä hyvää seksiä saa, kun sitä alkaa järjestää. Ellei mitään muutosta tule, kerro sekin että sinä olet jo ajatellut vieraita miehiä. Ongelmalle voi tehdä vielä jotain!
On puhuttu ja kokeiltu kaikkea, mutta vaikka joskus menee taas vähän aikaa paremmin, niin sitten se taas hyytyy ja jatkuu kuten ennenkin. Ja koska en pysty edes pettämään olen tuomittu huonoon seksiin koko loppuiäkseni...
Aivan kuten parisuhde, myös seksi on kiinni kummastakin. Jos huono seksi johtuu sinusta, sitä ei välttämättä mikään parinvaihto paranna.
Minusta asenteesi on omituinen. Vaikutat haluttomalta edes yrittämään mitään parannuksia.
Ei ehkä varmaan ihan kaikkea. Olet siis jo nostanut asian esiin, että ehkä kohta petät häntä? Tai että voidaanko siirtyä avoimeen suhteeseen?
Ethän kerro mitä miehesi on mieltä. Miksi hänestä on ihan hyvä vaikka seksi onkin pliisua? Hänelläkö mielenkiinto loppuu vai loppuko se sinulla? Miksi ja mihin? Mitä tapahtuu kun laitat vähän vipinää? Tyrmääkö mies sen?
Entä oletko kokeillut eri välineitä, dildo?
Yritä nyt ymmärtää että ellei teidän seksielämä anna sinulle tyydytystä, niin ei sitä ratkaista ulkopuolisilla ihmisillä? En pystynyt minäkään pettämään vaikka oli lupa.
Sinä tuomitset itsesi huonoon seksielämään, ei kukaan muu. Ellet tee sille jotain!
Jos voit luopua seksistä, niin silloinhan ei ole ongelmaa. Jos se tuottaa sinulle surua, niin ”nosta kissa pöydälle”. Ei se ole kuin ajasta kiinni kun raja rikkoutuu ja petät. Siitä useimmiten jää kiinni ja mieti, mitä sitten tapahtuu?
Entä jos tarjoat eroa miehellesi. Sanot että et muuten eroaisi mutta et kestä loppuelämää ilman seksiä?
Sellanen kemia väliltämme puuttuu, se on varmasti suurin ongelma, ehkä ainoakin. Olen kyllä muiden miesten kanssa aiemmin saanut ihan hyvää seksiä, mutta nykyisen kanssa se on lähinnä ehkä suoritus, eikä kumpikaan sitten halua niin usein... Ja tilanteeseen ei vain näytä tulevan muutosta, vaikka yritetty on.
miehen kanssa, jota kohtaan en tuntenut seksuaalista himoa oikeastaan koskaan.
Yritimme "kaikkea" pari- ja seksi terapiasta erilläänasumiseen. Ei auttanut. Eikä miehen tekniikassa seksuaalisesti ollut mitään vikaa, vika oli minun tunteissani.
Erosimme ystävinä tavattuani miehen, jota kohtaan tunsin vetoa. (HUOM! Erosin ennen kuin aloitin uuden suhteen.)
Olen edelleen 15 vuoden jälkeen yhtä halukas ja rakastunut. Jos jotain muutosta on tapahtunut, niin tunteeni ovat syvenneet.
Olen paljon miettinyt niitä syitä, jotka saivat minut menemään naimisiin ensimmäisen mieheni kanssa. Koin silloin, että "oli sen aika", halusin perheen, kumppani oli "hyvä mies", hän ansaitsi hyvin ja oli hyvän näköinen.
Eli suoraan sanottuna menin naimisiin vääristä syistä. Olin silloin niin kehittymätön ihminen, etten tiennyt paremmin.
Sen voin sanoa, että jos sinulla on yhtään sama tilanne kuin minulla silloin, niin ei se kyllä pettämisellä paranisi. Menisi vain loputkin asiat pilalle.
Tuo on aivan omasta elämästäni otettu. Ainoa ero on, että minä petin, tavallaan vahingossa, koska oli sopiva tilaisuus, miestäni kerran. Sitten toisenkin kerran saman miehen kanssa. Tunne, jota tunnen, kun olen lähellä sitä toista miestä on aivan erilainen kuin oman mieheni läheisyydessä. Oma mies ei aiheuta minussa mitään tunteita. Toinen mies räjäytti tajuni pelkällä lähekkäin seisomisella, puhumattakaan seksistä.
Tilanne on aivan hirveä. Himoitsen sitä toista aivan älyttömästi seksuaalisesti, muussa tapauksessa en ole niinkään varma. Ihmiset varmaan haukkuu minua hirveäksi pettäjähuoraksi, mutta elämä ei ole aina niin yksinkertaista. Olen yrittänyt saada aikaiseksi sitä tunnetta oman mieheni kanssa, mutta kun sitä ei vain ole. Erota en haluaisi, koska rakastan häntä.
Toisen miehen kanssa kait olisi mahdollisuus jatkaa tapaamisia, jolloin pääsisin nauttimaan, mutta pidemmänpäälle se ei ole oikea ratkaisu mihinkään. Tuntuu, että kuolen tähän paikkaan.
Niin, sepäs se kun ei haluaisi erota, kun kaikki muu kyllä toimii ja elämä on kaikipuolin loistavaa. Ainut on se seksi ja se intohimon puute omaa miestä kohtaan. Ja uskoisin, että tuo on meillä ainakin molemminpuolista.
Mullakin oli muuten tuollainen mies, joka kun oli vaan lähellä niin veti niin järjettömästi puoleensa, kuin magneetti! Mutta vaikka kuinka halusin, niin en voinut tehdä asialle mitään... Tosin jos hän olisi tehnyt jotain, niin en ehkä olisi pystynyt vastustamaan kiusausta. Tämä siis ihan vähän aikaa sitten ja siksi varmaan tuo intohimon puute omassa suhteessa harmittaakin nyt enempi kuin yleensä.
Kyllä minäkin rakastin exmiestäni. Rakastan myös veljeäni ja mummoa ja vaaria ja kissaa ja koiraa.
Mutta en yritä elää parisuhteessa heidän kanssaan.
Minusta tuntuu, ettet vain uskalla hypätä ja ottaa riskiä rupeamalla oikeaan rakkaussuhteeseen. Koet jotenkin turvallisemmaksi elää epätyydyttävässä suhteessa pettäen miestäsi.
Ja se on sitten rakkautta? Pelkuruus ja turvallisuushakuisuus ja valehteleminen? En usko että tiedät mitä rakkaus on.
miten paljon sinua mahtaa harmittaa jos elät noin vaikka seuraavat parikymmentä vuotta? Tai mummona mietit asioita: "Kaikki muu oli kivaa mutta kun ei koskaan oikein elänyt..."
Jos elämässä tärkeintä on mukavuus ja helppous ja turvallisuus, sitähän elää kuin syöttöpossu lätissään. Odottaa vain teurastajaa.
Voi olla, että koska mieheni on muutoin ihannemies verrattuna yhteenkään toiseen mieheen, niin en tosiaan uskalla sen takia erota. Koska se, että seksi toimii ei todellakaan tarkoita, että kumppani muuten olisi millään tavalla ihanne. Lisäksi olemme olleet niin kauan yhdessä, että ollaan jo tavallaan kasvettu yhteen. Ja sitten on vielä sekin vaara, että jospa sitä oikeaa rakkaussuhdetta ei löydykään? Siinä olisi tullut heitettyä hyvä mies, jonka kanssa muuten voisi ihan hyvin viettää loppu elämän, menemään... Tai jos se vika on todellakin minussa itsessäni, enkä vaan pysty enää kokemaan mitään himoa ketään miestä kohtaan?
kerroit kokeneesi himoa.
Ehkä et pysty rakastamaan niin, että siihen liittyy myös himoa. Ehkä se on liian iso tunne, liian pelottavaa. Elät mieluummin tohvelisuhteessa, jossa on tuttuutta ja turvallisuutta.
Koska kun rakastaa, voi tulla satutetuksi, pahasti. Jos ei koskaan rakasta, ei tule satutetuksikaan. Mutta jos annat turvallisuushakuisuuden ohjata elämäsi valintoja, ei pidä sitten ihmetellä, jos ei ole suuria tunteita.
En muista kuka kirjoitti: "Kesyt linnut kaipaavat. Villit lentävät."
'Vaimonen' kirjoitti:
< Tosin jos hän olisi tehnyt jotain, niin en ehkä olisi pystynyt vastustamaan kiusausta.> Niinpä, sama täällä, kun hän teki, niin en pystynyt vastustamaan kiusausta. Työreisussa, mikä klisee, ja hotellissa yöpyminen. Huomioi minua heti päivän alussa ja koko illan, jonka aikana lämpenin hieman hänen jutuille. Pyysi saada saattamaan minua huoneeseeni, ja ajattelin, että no mikä ettei, enhän minä kumminkaan päästä häntä huoneeseeni. Mutta ovensuussa, kun hän lähenteli minua, niin paluuta ei ollut. Yritin vielä ajaa hänet pois, mutta enhän minä enää ollut tosissani. Toinen tapaaminen oli jo sovittu juttu ja halusin sitä paljon.
Ei se eroaminen aina niin helppoa ole. Olemme olleet yhdessä 15 vuotta, ja minä en ole ikinä pettänyt, joten moitteet ja haukut ovat aika turhat. Tämä tilanne tuntuu niin mahdottomalta. Jotain meni toisen pettämiskerran jälkeen rikki sisälläni ikuiseksi ajaksi ja paluu entiseen tuntuu mahdottomalta ajatukselta.
Kotona yritän saada tunnetta aikaiseksi jokapäiväisellä seksillä, mutta kun ei tunnu samalta. Teknisesti asiat ok, mutta ei tunne puuttuu.
"Ei se eroaminen aina niin helppoa ole."
Eroaminen ei ole koskaan helppoa. Et poikkea siinä muista mitenkään.
Eroaminen ei ole helppoa ja en poikkea muista, se ei ole pointti. Minussa elää vielä toive, että asiat muuttuisivat kotona. Sitähän sanotaa, että toivo on viimeinen asia, jonka ihminen hylkää.
että sitä himoa ei jotenkin uskalla kokea omassa suhteessaan, vaikka kumppanina olisi kuka. On joku syväänjuurtunut pelko, että himokas nainen on huono ja jotenkin huoramainen. Tätä ei itsekään tiedosta, ja se himokin sen takia pysyy piilossa. Ja myös pelkää kumppanin suhtautumista siihen.
Vieraan kanssa taas on helpompaa kokea sellaista. Ei tarvitse miettiä mitähän se tuokin minusta ajattelee, vaikka tuntisi mitä ja käyttäytyisi juurin niin himokkaasti kuin tuntuu. Koska vieraan mielipide itsestä ei ole niin tärkeä, kuin sen rakkaan ihmisen jonka kanssa elää.