Ja vielä se. Miten kukaan mies kehtaa sanoa välittävänsä minusta, tai tulevasta vauvasta, kun tekee meidän olon vaan kokoajan tukalammaksi? Ei ole koskaan läsnä ja keittää aina uuden sopan kun entisestä selvitään sen takia, että hyvää hyvyyttäni autan? Apuakaan ei enää arvosteta, taas joku muu vei voitin matkalla pankkiin...
tällä hetkellä en ole nukkunut viikkoon, tuntuu kun joku rutistaisi olkapäitäni kasaan niin että ei voi hengittää, tuntuu aivan kamalalta yrittää syödä vaikka on pakko edes jotain tämän pienen takia (olen rv29 6). Minua kohdellaan kuin orjaa. Täältä haetaan vaan ruokaa, puhtaita vaatteita, seksiä - ja fuuuup, ollaan poissa. KErran jo vein kaikki tavarat pois hänen asunnolleen, mutta ei vaikutusta. Hän aina palaa tänne, koputtamaan pihalleni ja häiriköi niin pitkään että pääsee sisään. Yleensä keskellä yötä, kännissä.
Aluksi, kun olin muuttanut, olin todella yksinäinen ja ahdistunut, kun en osaa asua yksin. Tuntui kamalalta, kun ei tarvinnut enää tehdä ruokaa kellekkään, toinen kissoista oli poissa (se oli hänen kissansa) ja olin aivan yksin mahani ja kissani kanssa. En voinut tietenkään muistaa kun hyviä hetkiä suhteestamme. Aluksi hän sanoi, että ei voi koskaan asua kanssamme enää, (oli villoin hoitanut asioitaan hyvin hetken ja käynyt töissä ja kaikki oli ok) mikä tuntui kamalalta. jonkin ajan päästä hän kuitenkin rupesi käymään usein töissä täältä ja se järjestely tuntui hyvältä - pääsisin hänestä eroon heti, jos tarvitsisi. eipä ollut niin. Pian alkoi ne rahasotkut taas, ja nyt eletään tässä pelossa, että työpaikka menee, minulle jää velat, olen todella huonossa kunnossa ja en ihmettelisi vaikka pää leviäisi pian tämän valvomisen, stressin, valheiden ja kaiken takia. tuntuu kuin koko elämäni olisi valetta.
Tiedostan kyllä sen, että tämä suhde kannattaisi jättää kokonaan. mutta tarvitsisin rahani ensin. Ja pelkään, että kukaan mies ei enää halua minua sen jälkeen, kun olenkin pienen vauvan äiti. yksinhuoltaja. Vauva on kuitenkin minulle rakkain ja tärkein nyt, mutta senkin puolesta pelkään, onko se jo ennen syntymäänsä joutunut kärsimään liikaa aivan totaalisen hirveiden tunnetilojeni (olen saattanut itkeä ja ulvoa täällä hysteerisesti taukoamatta monia tunteja, ja tkuen monta päivää vain sen takia, että en ymmärrä miten minua voi kukaan kohdella näin huonosti), syömättömyyden ja hunon unen takia . kunpa ei tulisi ennen aikojaan. . En jaksa uskoa, että yksinhuoltajat ovat mitään kovinkaan kuumaa tavaraa parisuhdemarkkinoilla, vaikka en usko minussa olevan vikaa, paitsi tämä sinisilmäisyys, vääristynyt auttamisenhalu .. Jotka eivät olisi esillä, jos minua joku kerrankin kohtelisi kuin ihmistä. Itse näkisin asian miehen silmissä niin, että kukaan tuskin haluaa naista, jolla on jonkun muun lapsi. Vaikka se oikea isä olisikin täysi hirviö, ja yhtä tyhjän kanssa.
Olen myös tiedostanut sen, että miehelläni on päihderiippuvuus, ja häntä ei voi kukaan muuttaa ellei aloitus tule häneltä itseltään. Hänellä on peliriippvuus, ja hän ei osaa pitää huolta itsestään tai käyttää rahojaan. Hänen elämänarvonsa ovat päin helvettiä, ja tärkeysjärjestyksessä tulevat ensimmäisenä kaverit, joille on velkaa, ja jotka vielä kusettavat häneltä rahaa, sitten päihteet, viimeisenä ne ihmiset jotka välittää. Hetkittäin vain arvot kohdallaan, mutta se tiedetään, että aina sama sotku on tiedossa ennemmin tai myöhemmin.
Totuus on se, että joko jään tähän paikalleni ja kärsin vielä, tai sitten lähden tästä ja en edes halua tietää, mitä sitten tapahtuu. Olen täysin hukassa. toivottavasti joku vastaisi. Tiedän että tämä viesti on epäselkeä , mutta olen niin väsynyt etten osaa kirjoittaa nyt järkevästi.
tällä hetkellä en ole nukkunut viikkoon, tuntuu kun joku rutistaisi olkapäitäni kasaan niin että ei voi hengittää, tuntuu aivan kamalalta yrittää syödä vaikka on pakko edes jotain tämän pienen takia (olen rv29 6). Minua kohdellaan kuin orjaa. Täältä haetaan vaan ruokaa, puhtaita vaatteita, seksiä - ja fuuuup, ollaan poissa. KErran jo vein kaikki tavarat pois hänen asunnolleen, mutta ei vaikutusta. Hän aina palaa tänne, koputtamaan pihalleni ja häiriköi niin pitkään että pääsee sisään. Yleensä keskellä yötä, kännissä.
Aluksi, kun olin muuttanut, olin todella yksinäinen ja ahdistunut, kun en osaa asua yksin. Tuntui kamalalta, kun ei tarvinnut enää tehdä ruokaa kellekkään, toinen kissoista oli poissa (se oli hänen kissansa) ja olin aivan yksin mahani ja kissani kanssa. En voinut tietenkään muistaa kun hyviä hetkiä suhteestamme. Aluksi hän sanoi, että ei voi koskaan asua kanssamme enää, (oli villoin hoitanut asioitaan hyvin hetken ja käynyt töissä ja kaikki oli ok) mikä tuntui kamalalta. jonkin ajan päästä hän kuitenkin rupesi käymään usein töissä täältä ja se järjestely tuntui hyvältä - pääsisin hänestä eroon heti, jos tarvitsisi. eipä ollut niin. Pian alkoi ne rahasotkut taas, ja nyt eletään tässä pelossa, että työpaikka menee, minulle jää velat, olen todella huonossa kunnossa ja en ihmettelisi vaikka pää leviäisi pian tämän valvomisen, stressin, valheiden ja kaiken takia. tuntuu kuin koko elämäni olisi valetta.
Tiedostan kyllä sen, että tämä suhde kannattaisi jättää kokonaan. mutta tarvitsisin rahani ensin. Ja pelkään, että kukaan mies ei enää halua minua sen jälkeen, kun olenkin pienen vauvan äiti. yksinhuoltaja. Vauva on kuitenkin minulle rakkain ja tärkein nyt, mutta senkin puolesta pelkään, onko se jo ennen syntymäänsä joutunut kärsimään liikaa aivan totaalisen hirveiden tunnetilojeni (olen saattanut itkeä ja ulvoa täällä hysteerisesti taukoamatta monia tunteja, ja tkuen monta päivää vain sen takia, että en ymmärrä miten minua voi kukaan kohdella näin huonosti), syömättömyyden ja hunon unen takia . kunpa ei tulisi ennen aikojaan. . En jaksa uskoa, että yksinhuoltajat ovat mitään kovinkaan kuumaa tavaraa parisuhdemarkkinoilla, vaikka en usko minussa olevan vikaa, paitsi tämä sinisilmäisyys, vääristynyt auttamisenhalu .. Jotka eivät olisi esillä, jos minua joku kerrankin kohtelisi kuin ihmistä. Itse näkisin asian miehen silmissä niin, että kukaan tuskin haluaa naista, jolla on jonkun muun lapsi. Vaikka se oikea isä olisikin täysi hirviö, ja yhtä tyhjän kanssa.
Olen myös tiedostanut sen, että miehelläni on päihderiippuvuus, ja häntä ei voi kukaan muuttaa ellei aloitus tule häneltä itseltään. Hänellä on peliriippvuus, ja hän ei osaa pitää huolta itsestään tai käyttää rahojaan. Hänen elämänarvonsa ovat päin helvettiä, ja tärkeysjärjestyksessä tulevat ensimmäisenä kaverit, joille on velkaa, ja jotka vielä kusettavat häneltä rahaa, sitten päihteet, viimeisenä ne ihmiset jotka välittää. Hetkittäin vain arvot kohdallaan, mutta se tiedetään, että aina sama sotku on tiedossa ennemmin tai myöhemmin.
Totuus on se, että joko jään tähän paikalleni ja kärsin vielä, tai sitten lähden tästä ja en edes halua tietää, mitä sitten tapahtuu. Olen täysin hukassa. toivottavasti joku vastaisi. Tiedän että tämä viesti on epäselkeä , mutta olen niin väsynyt etten osaa kirjoittaa nyt järkevästi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Et jätä tuota hyväksikäyttäjää?
Ei kenenkää tarvii katella tollasta, ei sinunkaan, kait sinulla on edes yksi ystävä, jonka tukemana voisit alkaa uuden elämän, ilman pelkoja, koita hyvä ihminen nyt ottaa ittees niskasta kiinni ja unohtaa tuo mies!
Miten joku voi tehdä velkoja toisen nimiin, sinun on pitänyt antaa omat tunnusluvut yms, tuolle miehelle.
Tee nyt jotain, että tämä velkakierre loppuisi, äläkä roiku tollaisessa suhteessa.
Kun mietit tulevaa suhdetta, lapsiko on este uudelle suhteelle, ei varmaan, mutta ethän voi elättää toivoa, että tuo luuseri miehesi elättää lastasi, ei, ei ja ei...
Kyllä on olemassa vielä kunnollisiakin miehiä ja vain sinä itse voit päättää kenen kelkkaan lähdet, toivottavasti seuraava miesmakusi on fiksumpaa luokkaa, kun tämä renttu-miehesi.
Tee päätös lähtemisestä ja pian, itesi ja varsinkin vauvan suhteen, onnea yritykseen!
Jotta saat elämäsi järjestykseen sinun tulee opetella elämään aikuisen elämää ja ottaa vastuu valinnoistasi. Jos edelleen jatkat suhdetta, älä valita, kestä kaikki ja maksa itse laskusi. Onhan se törkeää sinunkin äidilläsi maksattaa laskut!
Jos lopetat suhteen, älä valita, kestä kaikki, maksa laskunne ja ala elää onnellista, tasapainoista ja vastuullista elämää ihanan lapsesi kanssa.
Tämä retku on kyllä maksanut takaisin velkoja äidilleni erissä sen velkakirjan mukaisesti. Mutta lähinnä se, että tämä sama toistuu aina, vaikka virheistä pitäisi oppia. Tuntuu että herra ei voi noille valinnoilleen mitään ja kun aloittaa, niin jatkaa tätä "itsetuhoista " käytöstä . Ensi tili on taas käytetty etukäteen, kortit ja kaikki on minulla, että voin maksaa kaikki velat pois heti tilin tultua, että näin. Se onkin sitten kolmas kuukausi joka eletään etukäteen, ja kuukaudden saa taas tehdä töitä ja odottaa että kaiken voi maksaa - ja kaikki menee samointein. Ongelmaa ei varsinaisesti ole, ellei työpaikka mene tämän "ryyppyloman" takia ja ensi tili jäisi tulematta. Silloin en voisi maksaa niitä laskuja pois, ja olisin pulassa. Äitini kyllä saa kaiken takaisin, niin vastuuton en minäkään ole! Ja tiedostan sen, että jos huonosti käy, velat jäävät minulle. Äidilläni riitti sympatiat silloin kesällä sen takia, että hän on ollut samanlaisessa tilanteessa ja suhteessa nuorena, ja maksoi miehensä velkoja pitkän matkaa elämästään. Ollaan kai sitten tälläisiä ongelmaisten ihmisten magneetteja , sinisilmäisiä ja sitten vielä tämä vääristynyt auttamisen halu.
Ainut mitä voin tehdä, on odottaa ensi tiliä ja maksaa kaikki velat, koska muuten ne jäisivät kaikki minulle, vaikka todellisuudessa oma osuuteni on yhden puhelinlaskun verran. Teen myös omatieto- luottosulun, jotta nimeäni ei voida käyttää enää. En voi kerta kaikkiaan sanoa hatkoja nyt, ennenkun saan rahat takaisin. omani ja äitini.
Olen miettinyt, onkohan tässä jokin persoonallisuushäiriö takana. tunne-elämältään epävakaa tmv. Asiat saattavat niin yllättäen kääntyä aivan seinälleen, ilman juuri mitään ennakkomerkkejä. Elämä tuntuu aivan mahdottomalta, sitä se on aina ollut - vain hetkellisesti asiat saattaa olla hyvin. Aina tapahtuu näitä "villityksiä" rahat häviää ja pää on sekaisin viikon verran - sitten taas normaalia elämää.. En tiedä, mutta kiitos vastauksista, vaikka osa vaikutti ehkä siltä että asioita oli käsitetty väärin, kun en osaa kirjoittaa. Annoitte kuitenkin rohkeutta siihen, että tämä herra ei tosiaan ole ainut maailmassa, ja minusta voisi joku oikeasti välittääkin, ja kohdella hyvin. Ja lapsen synnyttyä tiedän kyllä olevani sellainen tiikeriemo, että turha kenenkään koittaa viedä meiltä mitään, tai näyttää naamaa humalassa. Toivon vaan saavani omani takaisin, ennenkun pistän suhteen hyllylle. Joskus meillä oli puhetta "koeajasta" , että herra koittaa näyttää että osaa elää , käydä töissä, ja hoitaa raha-asiat, ja voin sen jälkeen harkita mahdollista yhteistä tulevaisuutta ja kotia , mutta ei se onnistunut. eikä ole onnistunut nytkään.Tilanne on vaan kamala, en tietenkään haluaisi jäädä kaksin vauvan kanssa. Olla yksinhuoltaja, ja lapsi ilman isää - mutta parempi ilman, kun juoppo ja rahaton valehtelija.
Ajattelin toivoa, että asiat menevät edes vähän suunnitelmien mukaan, potkin tuon joka päivä töihin tilipäivään saakka ( tuttu juttu, ja ei siinä yleensä mitään, kun hän pääsee työnmakuun, niin käy siellä mielellään ---), sitten maksan kaiken mitä pitää, jätän herran elämään elämäänsä tili nollilla, painukoon sinne kämppäänsä, suljen ovet ja ruokatarjoilut loppuu - hänhän on syönyt täällä tietysti ilmaisiksi tähän saakka, kun tili on ollut nollilla aina alle viikossa. Jos se ei opeta mitään, että oikeasti joutuu pyörimään siinä omakeittämässä sopassaan, eli kuukausi ilman rahaa, ja sitä että pääsisi minun luokse, niin sitten antaa olla. Tiedossa tämän jälkeen todennäköisesti hirveää itkua ja valitusta ja anteeksipyytöä - ja mahdolliset loparit. Ihan hullu tilanne, ja ristiriita, kun periaatteessa minun pitäisi jatkuvasti "miellyttää" sen verran, että hän kävisi töissä ja saisi sen tilin, jotta velkoja saataisiin aina maksettua. Mutta en voi kantaa siitä vastuuta loppuelämääni, tiedän myös sen. Vielä olisi 4kk käytävä töissä, niin äitini saisi kaikki omansa takaisin korkoineen. Neljää kuukautta en voi tuskin kuitenkaan katsella. Aivan mahdotonta. Aivot ei toimi, en osaa kirjoittaa mitään järkevästi.
kahdesta kerrasta viisastunut :)
Jotkut ei opi 10 kerrastakaan.
Muista sitten tämän suhteen opetukset jatkossakin.
Minkä ikäisiä olette? Yöllä luin tekstisi ja kyllä jäi mietityttämään. Kaveri on varmaankin jollain tapaa persoonallisuushäiriöinen, esim. narsisti, epävakaa, epäsosiaalinen yms tai esim. hänellä saattaa olla hoitamaton ADHD taustalla. Myös huumeet tekevät juuri tuollaista käytöstä. Mutta sinusta/teistä ei nyt ole terapeutiksi, hankkikoon kallonkutistaja-ammattiapua omasta tahdostaan. Takaisin maan pinnalle: -olet niin stressaantunut, että viikkoon et ole nukkunut tai syönyt kunnolla. Ehdotan hakeutumista ensi-ja turvakotien liiton taloon, jostakin päivystyspuhelimesta saat tiedot missä on lähin. Todellakin tila ja tilanne saattaa päätyä joko keskenmenoon, vauvan jonkinlaiseen vammautumiseen, tai omaan romahtamiseesi. Olet reipas tyttö mutta nyt sinun tulisi itse levätä, syödä monipuolisesti, ulkoilla jne.
Et osaa nukkua yksin, et ole siihen tottunut. Tämä voi olla jostakin vanhasta traumasta johtuvaa, sitä sinun tulee työstää myöhemmin. Mutta nyt voisit muuttaa joko sinne turvataloon tai esim. äidillesi. Neuvoni on, älä anna miehen manipuloida sinua kahdenkesken, tapaa vain toisen läsnäollessa. Hän puhuu sinut yli ja ympäri menne tullen mielensä mukaan. Terveys, sinun ja vauvan, on nyt tärkeintä, ei sen lainan takia kannata ajaa itseään romahduskuntoon. Myöhemmin, mietin, voisiko rikosilmoituksen tekemällä saada omat luottotietosi korjattua..
Kerran kyllä passitin herran psykiatrille lapun kanssa johon pyysin kirjoittaa millainen hän on ja mitä ongelmia hänellä omasta mielestään on. Psykiatri sanoi samointein, että tämä täytyy tutkia tarkemmin, ja että rajatila tässä on taatusti kyseessä (antoi jokpa lääkkeet, mikä oli minusta jo hieman liikaa, ensimmäisellä kerralla) ja alan aina vain olla enemmän sitä mieltä. Se tapahtui niihin aikoihin, kun muutimme yhteen ensimmäisen kerran ja hän aloitti koulun, jonka sitten lopetti kun ongelmia alkoi ilmaantua. Kun hänen äitinsä kuuli asiasta, tuli hirveät huudot että et sinä voi keksiä itsellesi jotain noin vakavaa sairautta - ja se tutkiminen ja hoito jäi siihen. Saattoipa olla suurin virhe , herra oli kuitenkin itse sitä mieltä että tässä on jokin vialla. siihen aikaan hän oli selvä. Se siinä olisikin, kun saisi hommattua kaikki ongelmat kuntoon, tässä on joko erottava täysin, tai pitää välimatkaa K-A-U-A-N, jolloin hän joko näyttäisi osaavansa elää - tai sitten ei. Olen kyllä sanonut että haluan erota, ja että en voi kertakaikkiaan ymmärtää miten minua voidaan kohdella noin, mutta hän vaan sanoo sitten että ei halua, eikä voi, eikä pärjää - HUOH! Itse kun on aiheuttaut kaiken. Minulla on sinänsä hyvä, että voin kertoa kaiken aina hänen äidilleen ja se auttaa edes vähän - mutta vanhemmilleni en taaskaan uskalla kertoa karua totuutta miten päin helvettiä asiat on taas menneet näin äkkiä. Vähän ainaa sitten (viikko, pari) kaikki oli täysin hyvin , vaan ei enää.
Luottotiedot eivät onneksi ole menneet, ja ajattelin laittaa vaikka kaikki rahani näiden velkojen maksuun ensi kuussa ja siinä vaiheessa lainata itse jostain loput - jos käy niin että rahat menee. En vaan uskalla oikein täysin toimia ennen herran ensi tiliä, olisi niin helppoa maksaa siitä, koska hänenhän ne on. Silloin pystyisin itse elämään edes jotenkin ensi kuun. En voi olla ajattelematta sitä laskujen määrää ennenkun se on poissa, jotain täytyy vaan keksiä siihen asti.
Olemme 19 ja 23.
Sinua kohdellaan niin hyvin kuin itse annat itseäsi kohdella. Ota vastuu omasta elämästäsi, kukaan muu ei sitä voi tehdä!!! Häivy äkkiä mahdollisimman kauas miehestä, se on paras teko, minkä voit elämällesi ja tulevalle lapsellesi tehdä. Muutaman vuoden kuluttua ihmettelet itsekin miten kauan jaksoitkaan miestäsi katsella. Tuo ei nimittäin kuulosta yhtään normaalilta parisuhteelta, vaan sinua käytetään hyväksi ja rankasti.
Etköhän ole jo monta kertaa saanut kokea minkälainen miehesi on... Vaikka hän saisi elämänsä kuntoon joksikin aikaa, niin en usko hänen "parantuvan" koskaan, jos ei sitten joskus noin kymmenen vuoden päästä ikä saa järjen päähän.
Voitko puhua asiasta äitiysneuvolan terveydenhoitajan kanssa? Pyytää häneltä apua ja neuvoa omaan selviytymiseen ja jaksamiseen. Myös itselläsikin olisi varmasti hyvä käydä juttelemassa jonkun ammattiauttajan kanssa, että miten saisit oman elämäsi järjestykseen. Ammattiauttajan kanssa juttelemisessa ei ole mitään pahaa, vaan elämä helpottuu ja omista mieltä painavista asioista saa jutella.
Itse voin sanoa omasta kokemuksestani, että olisin toivonut äitini jättäneen isäni kokonaan, eikä selittää suhteen jatkamista muka järkisyillä eli että esim. lapsella on välillä hoitaja omien työvuorojen takia. Lapsen kannalta olisi parempi, että te ette olisi enää tekemisissä, ainakaan suhteessa. Jos mies joskus tulee järkiinsä ja haluaa olla tekemisissä lapsensa kanssa, tulee sitä harkita ja jos olosuhteet ovat hyvät, niin suostuakin siihen. Tuollaisella käytöksellä ei tee lapselle mitään hyvää, päinvastoin! Lapsi voi alkaa jo vauvasta asti voimaan henkisesti huonosti ja kukapa sitä omalle lapselle toivoisi.
Tiedän paljon ihmisiä, joilla on ennestään lapsia ja he ovat hyvin toimivassa suhteessa uuden ihmisen kanssa. Mielestäni sinun ei todellakaan kannata ajatella niin, ettei kukaan kelpuuttaisi sinua enää kumppaniksi lapsesi takia. Aivan varmasti löytyy kunnollisia ja vastuuntuntoisia isäpuolia lapsellesi!
Pidä miehesi sen aikaa, että saat puhumasi raha-asiat kuntoon ja sitten toivon sinun ajattelevan itseäsi ja tulevaa lastasi! Älä päästä sisään kotiisi, älä vasta soittoihin, älä usko aneluihin, älä hyssytä ja hoivaa aikuista miestä, soita poliisit jos tarve vaatii ja hommaa lähestymiskielto. Älä keksi tekosyitä miksi sinun pitäisi olla tekemisissä miehen kanssa, niillä vain valehtelet itsellesi!
Ja niinkuin kirjoitit, mieskin on sanonut, ettei välitä ja tykkää (vai miten se sanoikaan?) sinusta, niin eikö siinä totuus tullut?? Mies haluaa vain hyötyä sinusta, eikä muuta. Miksi se luopuisi sinusta, kun saa ilmaiset ruoat, maksat laskut, saa kauttasi rahaa, seksiä ym ym???
Olet varmasti hieno ihminen ja jonain päivänä löydät ihmisen, joka rakastaa ja arvostaa sinua, eikä yritä hyötyä sinusta!
P.S. Toivottavasti en kirjoittanut liian jyrkästi ja saanut sinulle vielä enemmän pahaa oloa, mutta yritin saada sinua järkiisi..
"Pidä miehesi sen aikaa, että saat puhumasi raha-asiat kuntoon ja sitten toivon sinun ajattelevan itseäsi ja tulevaa lastasi!"
Tästä en ole kyllä samaa mieltä. Mielestäni raha ei ole mielenterveyttä tärkeämpää. Ehkä olisi parempi nyt jättää vain tuhoisa suhde kertalaakista ja setviä raha-asiat myöhemmin.
Ukkosi on asia erikseen, mutta sinulla itselläsikin on henkisiä ongelmia, joihin sinun on haettava apua. Mars psykiatrin puheille ja asiaa selvittämään. Se miten olet antanut itseäsi kohdella osoittaa, että olet tällä hetkellä normaaliin ajatteluun kykenemätön. Tämä seuraava lausahdus kuulostaa ilkeältä, joten pahoittelen jo etukäteen. On myös mahdollista, että olet vain tyhmä kuin vasemman jalan saapas. Jos näin on, niin ei se ole sinun vikasi. Ei kukaan pääse valitsemaan millaiseksi syntyy. Siinä tapauksessa tarvitsisit kuitenkin hieman parempaa huolenpitoa lähimmäistesi taholta.
Onhan parisuhdemarkkinoilla myös yksinhuoltajaisiä ja esim. miehiä, jotka pitävät lapsista, mutta eivät pysty saamaan omia. Lisäksi on tietysti ihan tavan sinkkumiehiäkin, jotka eivät lapsia kavahda.
Voimia sinulle ja toivottavasti aurinko paistaisi ajallaan sinunkin elämääsi!
niinpä niin. ei tässä auta kun yrittää keinolla millä hyvänsä saada ensin omansa takaisin, ja sitten sulkea kaikki ovet ja puhelimet ja kaikki. siinäkin vaheessa jään kyllä vastuuseen siitä, jos herra tämän takia lopettaa työt ja ei koskaan maksa vanhemmilleni takaisin velkojaan. silloin minä olen se, joka maksaa.
Tietenkin tämä on minulle rankkaa, miettikää nyt itse tilanne että olette saamassa lasta jonkun kanssa, asiat ovat hyvin, mutta ohops eivätpä olekkaan enää! Olen kuullut niin paljon valheita, että en usko enää mitään ja tämä herra kyllä tietää. Hän kyllä osaa katua, mutta liian myöhään. Ei sellainen auta. Ja tulevaisuuteen on kaiken jälkeen aivan turha luottaa.
En kyllä koe olevani mikään saapas, ja tiedän kyllä kaikki tiet hakea apua. Eniten varmasti apua olisi vertaistuesta tai päihdepolin omaisryhmästä. ja tietysti läheisriipuvuuden korjaamisesta ja muusta. En vaan jaksa ajatella niitä asioita vielä kun "tilanne on niin pahasta päällä" vielä. Sen aika on sitten, kun koen olevani edes osittain turvassa - eli ilman velkoja. Hirveän kiero olo, mutta pakko tässä on ensi tiliin jotenkin päin heilua, että saan velat pois. sitten asiat ovat aivan sama. kun en voi menettää kaiken muun lisäksi kaikkia rahojani.
Tämä herra ei kyllä koskaan ole sanonut , ettei välittäisi minusta , vaan nimen omaan toisinpäin. ja samoin vauva. kyllä' hänestä löytyy todellakin se rakastettava puoli, mutta kun alkoholi lähtee viemään, se vie ja loppua ei tule , ennekun kaikki on hiuskarvan varassa. osittain se näyttää sivusta ihan todella itsetuhoiselta käytökseltä, koska ei hän siitä millään tapaa nauti. varsinkaan kun minä en sanojani säästele. sitten menee häntä koipien väliin, pitkän aikaa ollaan niiiin nöyriä - sitten asiat on ok, sitten hyvin -- - ja sitten ennenpitkää kaikki muuttuu taas helvetiksi. "hyvää aikaa" saattaa kestää kuukausiakin, ja sitten vasta jysähtää. Eli nimenomaan, mitään tulevaisuutta ei olisi tiedossa.
Taas ihan aivotonta kirjoitusta, pakko varmaan mennä nukkumaan. jos vaikka tänään nukahtaisikin.
Rahojasi joudut odottamaan turhaan. Päihde- ja peliriippuvuus yhdessä ja erikseen riittää aiheuttamaan sen, että rahasi menee jatkossakin. Jos haluat pelastaa itsesi ja lapsesi niin tee pesäero nyt. Toista et voi rakastaa terveemmäksi, sairastut vaan itse. Vuosia olen näitä A-klinikalla hoitanut ja perheiden todellisuus on tämä. 10 vuoden kuluttua lapsesi itkee sitä kun isä vei säästöpossusta rahat. Jos mies parenee näistä niin vasta sitten kun itse on tullut siihen pisteeseen, ettei voi muuta. Sitä ennen on sun rahat ja terveys menneet monee kertaan jos nyt jäät.
Eikö sinulla ole elvässä elämässä ketään luottoihmistä miehen äidin lisäksi? Kerro nyt heti vaan ihan kaikki vanhemmillesikin, kaikki tulee kuitenkin julki ja nyt juuri SINÄ TARVITSET APUA JA TUKEA, ei se tyyppi, joka tulee, menee, juo ja välillä kertoo rakastavansa ja tarvitsevansa. Olet raskauden takia sellaisessa mielentilassa, että olet tavallista hellämielisempi ja "tyhmempi". Mitäpä jos et ottaisi lainaa omiin nimiisi ennen kuin olet kunnolla jutellut äitisi kanssa (kannattaisi mielestäni).
Taas karua tekstiä mutta miehen äiti ehkä pitää sinua "terapialeluna" pojalleen ja siksi on tyytyväinen kun olette yhdessä. Olipa tyhmä ihminen kun huusi ettei minun pojallani voi olla rajatilapersoonallisuutta ja suorastaan esti tämän hoitoonpääsyn. Siis älä luota hänen sanaansa ja mielipiteeseensä enempää kuin poikaansakaan!
Hyviä neuvoja on sinulle satanut mutta seuraavan 1-2 viikon henkisestä ja ruumiillisesta urakasta ET SELVIÄ YKSIN, siis tarkoitan että jos tulet järkiisi ja jätät sen miehen etkä vaan meinaa. Arvaanko oikein että elämäsi on viime vuosina pyörinyt poikaystävän ja tämän ongelmien ympärillä, ystävät ovat jääneet tai olleet miehen mielestä "tyhmiä"? Kenen puoleen voit kääntyä, minne tilapäisesti muuttaa, mieti valmiiksi!! Toivotan sinulle kaikkea hyvää.
Nimenomaan näin. Ystäväthän siinä jäivät jo sinä syksynä kun tutustuttiin, oli välillä niin vaikeaa siinä suhteessa ja lopulta häpesin niin paljon tätä meidän "ihanaa suhdetta", että en voinut nähdä enää ketään olematta itse ahdistunut ja aito. En kertonut muille, kun yritin epätoivoisesti pitää kulisseja kunnossa, mutta sehän oli vaan valehtelua itselleen. Sen takia tiedänkin nyt, että en voi jatkaa valehtelua. Hän tosiaan vie ystäväni, ja nyt olen yksin. Samoin kävi perheen kanssa. Mutta olen kyllä sitä asiaa onneksi älynnyt jo aikaisemmin ruveta hoitamaan, ja olen kahteen ystävääni (jotka ovat aina olleet, ja ovat niitä oikeita ystäviä) ruvennut pitämään yhteyttä. He ovan minulle vielä olemassa, onneksi. Ja perhekin heti, kun vaan kehtaan siellä taas naamaani näyttää. Tiedän kyllä että he epäilevät jo nyt tätä kaikkea - ja varmaan odottelevat että tulisin järkiini. Ja nyt on pakko tulla. Tällä hetkellä on vain kissa lohduttamassa, onneksi edes se.
sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sinun lapsesi isä. Miehelläni on bibo ja toi kuulostaa liian tutulta. Onneksi meillä ei ole lapsia eikä tule. Hän ei parane ja tulet tuhoamaan elämäsi hänen kanssaan. Koita jaksaa.