Kyselisin nyt teiltä, jotka olette naimisissa, että millainen hääpäivä teillä oli?
Oliko teillä esim. ns. suomalaiset kirkkohäät, maistraattihäät, oliko teillä useampia seremonioita tai usealla kielellä, menittekö naimisiin ulkomailla, millaiset hääpuvut teillä oli yms.
Itselläni on nyt hääkuume, mutta meillä ei ole ihan lähiaikoina tarkoitus mennä naimisiin, joten pakko kysellä kaikilta mahdollisilta häistä...
Kiitos jo etukäteen kaikille asiallisille vastaajille
Oliko teillä esim. ns. suomalaiset kirkkohäät, maistraattihäät, oliko teillä useampia seremonioita tai usealla kielellä, menittekö naimisiin ulkomailla, millaiset hääpuvut teillä oli yms.
Itselläni on nyt hääkuume, mutta meillä ei ole ihan lähiaikoina tarkoitus mennä naimisiin, joten pakko kysellä kaikilta mahdollisilta häistä...
Kiitos jo etukäteen kaikille asiallisille vastaajille
Vastaukset 13
Vanhimmat
mietinnässä on pidetäänkö ensinnäkin vain yhdet häät täällä Suomessa vai kenties kahdet jolloin toiset olisivat Turkissa. Suomessa pidettävissä häissä on myös mietinnässä paikka ja tapa, eli pidetäänkö ns. siviilihäät vai kenties vihkiminen maistraatissa ja varsinainen tilaisuus olisi avioliiton siunaaminen kirkossa. Sitten vielä jos pidetään yhdet häät, niin miten hoidetaan kieliongelma, seremonia pitäisi siis jotenkin saada hoidettua kolmella kielellä; suomeksi, turkiksi ja englanniksi.
Olisiko jollakulla kokemuksiaan siis jaettavaksi?
Vai eikö kukaan enää uskalla täällä onnestaan kertoa?
http://forum.kusadasi.biz/thread1159.html
hahahaa karvakourien barbaariset tavat jaksavat huvittaa :DDDD kuka muuten tarkkastaa toosasi ? HAHAHAHAHAAA
In traditional communities virginity is extremely important. A certain mark is sought. Absence of such mark is the cause for the bride to be sent back. The elder woman who comes to make the bed receives the money left by the bridegroom.
Sinä se taas huvitat minua, eikä sinun ei tarvitse huolehtia minun toosastani lainkaan.
Me otetaan kyllä kaikki oleellinen huomioon.
muistahan edes se, että miehesi tulisi kustantaa häät, jotenkin epäilen kuinka käy ;D
Mieheni tosin kustantaa meillä aina kaiken, joten ei siin' oikeastaan mitään muistamista ole...
Meillä oli kolmet häät. Virallinen rekisteröinti silloisessa asuinmaassamme, Suomessa kirkollinen siunaus ja hääjuhla suomeksi ja englanniksi, ja Intiassa perinteiset häät n. 400 vieraalle (seremoniat sanskritiksi vastaanotto pääasiassa englanniksi). Rekisteröintiä varten mieheni teetätti minulle sarin, Suomessa pukeuduimme molemmat kansallispukuun ja Intiassa sitten sikäläisiin vaatteisiin. Minulla oli päivän aikana viisi eri saria päällä, miehellä seremoniassa dhoti-lannevaate ;) ja vastaanotolla ihana intialainen sherwani-takki. Että siitä vaan haaveilemaan lisää ihanista häistä! :)
Kolmet häät kuulostaa myös stressiltä, oliko hankalaa suunnitella vai oliko sukulaisia ym niin paljon apuna ettette hukkuneet stressiin? Tai olitteko palkanneet hääsuunnittelijan?
Kiitos vastauksestasi ja toivottavasti te olette olleet onnellisia ja tulette olemaan vastakin :)
Häistä tulen kyllä haaveilemaan varmasti ihan hääpäivään asti!
Minä en ole sitä tyyppiä, joka haaveilee prinsessahäistä saati pitää häitä tai naimisiinmenoa edes tarpeellisena.
Menimme nigerialaisen mieheni kanssa naimisiin maistraatissa mieheni veljen ja parhaan lapsuudenystäväni todistaessa tapahtumaa. Olimme asuneet silloin yhdessä jo 5 vuotta. Jälkeenpäin kävimme nelistään kohottomassa lasit shamppanjaa ja läksimme vanhempieni luo kertomaan uutisen :) Oikein mukavat häät meillä oli, ajoivat asiansa.
Mieheni on Turkin kurdi ja hänen perheensä järjestivät 3 päivää kestävät häät meille. Ensimmäinen oli ns. imaamin vihkiminen, joka oli puhtaasti uskonnollinen, mutta tärkeä hänen vanhemmilleen, siellä oli koolla koko lähisuku, jotka asui samassa kaupungissa, noin 50 henkeä. Toinen oli ns, hennajuhla, jossa oli kaikki suvun naiset ja jossa kannoin hänen kultturinmukaisia vaatteita. Tässä juhlassa tanssittiin todella paljon. Kolmas oli varsinainen hääjuhla, jossa oli noin 300 vierasta, läheltä ja kaukaa. Oli aika rankka sessio, koska oli flunssassa ja todella väsynyt jo kahdesta edellisestä juhlasta. Nämä seremoniat olivat kuitenkin hyvin tärkeitä miehelleni ja hänen suvulle, joten teimme parhaamme. Meillä oli orkesteri ja paikallinen kansantanssiryhmä. En tiedä paljonko he joutuivat kaikesta maksamaan, mutta varmaankin aika kalliiksi tuli. Sain myös sormuksen, jossa oli 21 timanttia, lisäksi todella paljon häälahjoja, joista osa on vieläkin siellä. Emme saaneet kaikkia mukaamme. Olisi tarkoitus hakea ne ensi keväänä. Suomessa emme enää jaksaneet järjestää mitään. Juhlimme ainoastaan omaa hääpäiväämme kahdestaan, joko risteilemällä tai muulla hemmottelulla. Olemme olleet avioliitossa 3 vuotta ja vieläkin todella onnellisia.
naimisiin Turkissa maistraatissa (emme ole kumpikaan missään uskossa) mieheni perheen ja lähimpien perhetuttujen todistaessa.
Tämän jälkeen hyvään ravintolaan syömään ja juhlimaan, ja illalla upeaan valitsemaani hotelliin jatkoille ja myös yövyimme siellä.
En missään tapauksessa halunnut perinteisiä turkkilaisia monipäiväisiä häitä, vaikka mieheni äiti olisi tällaiset aluksi halunnutkin, vaan juhlista tuli haluamani pienet ja intiimit.
Tarkoitus oli pitää Suomessa omat juhlat, mutta jotenkin ne on vaan jääneet..
Tänään on muuten 2-vuotis hääpäivämme! : )
Vaikkakin nyt päivän myöhässä...
Eivät meidänkään häät kovin suuret tule olemaan, vaan haluamme vain kaikkein läheisimmät ihmiset paikalle. Mies jopa sanoi ettei hänellä ole mitään väliä vaikka kävisimme maistraatissa ruokatunnilla vihittävinä, kunhan minä olen onnellinen, hän kun ei häähulinasta niin välitä. Tosin hän on myös sanonut, että mukavaa tietysti olisi jos hänen kaikkein läheisimmät sukulaisensa olisivat paikalla. Minä taas olen varttunut niinsanotusti maalla (ainakin mieheni synnyinkaupunkiin verrattuna) ja olen hyvin läheinen sukuni kanssa, joten vaikka kutsuisin vain kaikkein lähimmät tulisi heitä n.20, kun taas miehelleni n.5.
Jokaisella on tietysti oma mielipiteensä intiimeistä häistä joillekin se tarkoittaa kourallista ihmisiä ja joillekin alle 100.
onnea.
Menin turkkilaisen kanssa naimisiin Suomessa maistraatissa, en olisi muutenkaan halunnut kirkkohäitä. Sen jälkeen vietettiin vaan grillibileiden muodossa häitä. Häätanssi oli, mutta ei muitä hääjuttuja.
Miehen äiti ja muutkin sukulaiset yrittävät vieläkin aina välillä ehdottaa, että julittaisiin myös Turkissa. Muuten olis ihan kiva, turkkilaiset häät on ihan ok, mutta kun naimisissa ollan oltu jo yli vuosi niin ei se oikein innosta. Onneks hänen äitikin otti asian ihan ok, vaikka ei päässytkään ainoan poikansa häitä juhlimaan.