Minulla on ollut noin 10 v sitten useampikin ystävä, mutta sitten heille kaikille on syntynyt lapsia ja miehetkin on, niin yhteydenpito on päättynyt siihen. Ymmärrän toki ettei perheellisen aika/energia riitä kaikkeen etenkään kun lapsi on ihan pieni. Itse en niin välitä lapsista, ja minusta on jopa ahdistavaa/vaivaannuttavaa olla sellaisessa paikassa jossa on pieni(ä) lapsi(a). Puheenaiheetkin näiden "lapsellisten" kanssa pyörii vain lapsissa ja en koe sellaista keskustelua kovinkaan kiinnostavana. Tykkään ennemminkin eläimistä.
Nyt olenkin siinä tilanteessa ettei minulla oikein ole enää ketään ystävää kelle jakaa suruja tai ilojakaan.
Taitaa sinkkunaisen kohtalona olla yksinäisyys kun ei halua niitä normiasioita kuin muut. Jää silleen omaan arvoonsa...
Toki tähänkin tottuu mutta välillä on kyllä vaikeita hetkiä, ja minnekkään reissuunkaan ei ole kaveria lähtijäksi kun ovat "vangittuja" koteihinsa.
Pitänee odottaa vielä 10 vuotta että heidän lapsensa kasvavat,mutta sitten puheenaiheena ovatkin seuraavaksi lapsenlapset,heh....
-SinkkuN34JKL-
Nyt olenkin siinä tilanteessa ettei minulla oikein ole enää ketään ystävää kelle jakaa suruja tai ilojakaan.
Taitaa sinkkunaisen kohtalona olla yksinäisyys kun ei halua niitä normiasioita kuin muut. Jää silleen omaan arvoonsa...
Toki tähänkin tottuu mutta välillä on kyllä vaikeita hetkiä, ja minnekkään reissuunkaan ei ole kaveria lähtijäksi kun ovat "vangittuja" koteihinsa.
Pitänee odottaa vielä 10 vuotta että heidän lapsensa kasvavat,mutta sitten puheenaiheena ovatkin seuraavaksi lapsenlapset,heh....
-SinkkuN34JKL-
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itsellä vähän sama tilanne. Muutama ystävä kyllä on, mutta he eivät asu samoilla seuduilla. Täkäläisistä kavereista lähimpänä asuva on lahjakkaasti lisääntynyt ja minua ei suoraan sanottuna juurikaan kiinnosta keskustella taukoamatta hänen lapsistaan ja heidän kehityksestään. Olen myös sinkku ja on muuten todella vaikea saada ketään kiinnostumaan yhtään mistään kun muilla on jo vakiintuneet parisuhteet ja he luonnollisesti ovat kiinnostuneempia nyhjäämään puolisoidensa kanssa. Näin se vaan menee, eihän se auta kuin odotella valoa tunnelin päähän :)
Niin se vaan menee, että jos olet "ei-perheorientoitunut" ja varsinkin pidempiä aikoja sinkku, niin jäät paitsioon perheellisten/parisuhteessa elävien elämässä - etenkin jos he asuvat eri paikkakunnalla. Eikös sitä sanota "poissa silmistä, poissa mielestä " ;) Itse olen aina aikani yrittänyt pitää yhteyttä ja koittanut jaksaa kiinnostua niistä perhe/lapsiasioistakin jossain määrin, vaikken itse halua lapsia ja pidän enemmän eläimistä, ja sitten lopulta todennut että antaa olla, ottakoot itse yhteyttä sitten kun ehtivät tai viitsivät tai lapset ovat "riittävän isoja". Joidenkin kohdalla homma toimii, joidenkin ei. Eniten harmittaa, että ns. bestiksen kanssa ei taida toimia ja toisenkin ystävän kohdalla pelkään pahinta, mutta pitänee sitten vain keskittyä työhön, harrastuksiin jne ja yrittää löytää enemmän omanlaistaan seuraa. Ei heitetä vielä kirvestä kaivoon ;)