Terve. Oon siis kolmikymppinen, yksin asuva, ja yksin lähes aina oleva mies. Miksi? Koitan listata tähän tärkeimpiä syitä. Ennenkaikkea suhteessa muihin ihmisiin.
En juo alkoholia. Tämä sulkee pois baarit, kuin myös muut alkoholipitoiset riennot, ja täten paljon mahdollisia tuttavuuksia. En ole edes absolutisti, mutta ei huvita mennä tuollaiseen touhuun mukaan. Suomessahan tämä on (etenkin nuorelle) likimain kuolemansynti, ja nuorinahan sitä suhteetkin pitkälti luodaan tai sitten ei. Tähän voi mainita myös tupakoimattomuuden sivutekijänä. En myöskään oikein siedä juovia enkä polttavia ihmisiä, luonnollisista syistä. Mitään ei kenenkään juomista vastaan ole, mutta seuran kannalta..
Olen rauhallinen, äärimmäisen kärsivällinen, ja kylmän järkevästi asioista ajatteleva ja niihin (myös muihin ihmisiin) suhtautuva tyyppi (huom. tämä ei sulje tunteita pois, mutta asenteen kannalta. Itse asiassa tunteellisestikin taidan erota muista, olen varmaan keskimääräistä herkempi tyyppi). Suurin osa ihmisistä ei ole joko mitään noista, tai ei ainakaan kaikkia, joten yhteenkuuluvuutta vaikeaa tuntea, puolin ja toisin. Olen kuitenkin suvaitsevainen yms. Mutta muut kai yleensä pitävät minua tylsänä tms.?
Käyttäydyn hyvin. Olen todellakin asiallinen (hauskanpidosta kuitenkin paljon nauttiva), en kiroile, enkä käytä alatyylistä kieltä, enkä ajattele ikäviä asioita, etenkään muista ihmisistä. En myöskään juoruile. Nämä tekijät tekevät minusta ilmeisesti kovin erikoisen ja taas, se samankaltaisuus on monien osalta pois suljettu.
Viihdyn hyvin, minulla ei ole juuri ikinä varsinaisesti tylsää. En tarvitse välttämättä mitään tekemistä aina. Mielikuvitukseni ja mieleni pitää minut aina kiinnostuneena. Olen toki täten myös usein, etenkin alkuvaiheissa, hieman passiivinenkin, mutta noin muuten ihan normaalisti aktiivinen. Mutta en pakotetusti, kun en koe sellaiseen tarvetta. Ts. minua tuntuu kiinnostavan kovin erilaiset, usein henkiset, asiat kuin useimpia ihmisiä. Ja aidot jutut, small talkkin sujuu välillä mutta pitemmän päälle kaipaa merkityksellisiä asioita..
Ymmärrän ihmisiä, myös itseäni, ja olen todella kiltti ja hyväsydäminen enkä ajattele muista ilkeästi tai itsekkäästi. Aina valmiina kuuntelemaan yms. Suurin osa ihmisistä taas, noh..
En ole pinnallinen, minulla ei ole juuri mitään vaatimuksia ihmisten suhteen (perusrehellisyydet ja kunnioittaminen yms. toki). Jokainen ihminen kiinnostaa minua omana itsenään, jos kiinnostaa. Tykkään jutella asioista kuin asioista, tosin kaikkea yksityistä ei ole tapana kenen tahansa kanssa jakaa. Tämäkin sitten erottaa minut muista, juoruilijoista ja oman itsensä esittelijöistä.
Asun yksin, työskentelen yksin, en siis tapaa ihmisiä pakosti kuin lähikaupassa yms. En myöskään tunge itseäni väkisin toisten seuraan, yritän välillä aktiivisestikin mutta jos ei niin ei. Tai jos joku juttu ei kiinnosta niin ei pelota sitä sanoa.
Huomasitte varmaan tuosta (sekavastakin) jaottelusta tietyn logiikan. Olen erilainen, kuin muut. Vaikka, tosin omasta mielestäni ja varmaan oikeastikin hyvinkin tavallinen myös, ja pidän ihan tavallisistakin asioista ja harrastuksetkin aika yleisiäkin. Missä sitten vika? Jaa-a. Minä olen valmis katsomaan pelin loppuun asti, tutustumaan ihmiseen, oikeasti, ja saamaan uusia ystäviä. Mutta johonkin he aina jäävät tai sitten ei ole kiinnostusta tms. Osittain tuo johtuu mielipiteistänikin, joita monet kavahtavat tai eivät siedä, kun en ajattele ihan kaikesta niinkuin useimmat, luulen. Silti itse suvaitsen aidosti kaikenlaiset mielipiteet, ajatuksiahan ne vain ovat.
Mahdollisilta ystäviltä ja parisuhteelta vaadin hyvin pitkälti samoja asioita. Mitä nyt tuli tuossa lueteltua ja omia taipumuksiani selitettyä. Olen siis pitkälti periaatteen mies, jolle yksityiskohdat ovat tärkeitä, mutta eivät ollenkaan ratkaisevia. Sanokaa te olenko oikeasti niin erilainen, onko kenties muita, vai miten? En siis välttämättä kaipaa edes samanlaista ystäväkseni, mutta alkaa olemaan aikas vahva teoria että tuo erilaisuus se ihmisiä pelottaa ja pitää kaukana...
Ulkonäöltä olen aika tavallisen oloinen, suomalainen mies, suht normipainoinen ja sellasta. En tosin erityisen komea, mikä lienee selvää. Niin ja henkisesti pyrin pitkiin suhteisiin, olen sitoutuvaa ja äärimmäisen (täydellisen) lojaalia tyyppiä. Suurin osa ei taida tuota testiä läpäistä.
Ajatuksia?
Saa ottaa yhteyttä: kommenttia, mailiseuraa, meseä tms. : [email protected].
En juo alkoholia. Tämä sulkee pois baarit, kuin myös muut alkoholipitoiset riennot, ja täten paljon mahdollisia tuttavuuksia. En ole edes absolutisti, mutta ei huvita mennä tuollaiseen touhuun mukaan. Suomessahan tämä on (etenkin nuorelle) likimain kuolemansynti, ja nuorinahan sitä suhteetkin pitkälti luodaan tai sitten ei. Tähän voi mainita myös tupakoimattomuuden sivutekijänä. En myöskään oikein siedä juovia enkä polttavia ihmisiä, luonnollisista syistä. Mitään ei kenenkään juomista vastaan ole, mutta seuran kannalta..
Olen rauhallinen, äärimmäisen kärsivällinen, ja kylmän järkevästi asioista ajatteleva ja niihin (myös muihin ihmisiin) suhtautuva tyyppi (huom. tämä ei sulje tunteita pois, mutta asenteen kannalta. Itse asiassa tunteellisestikin taidan erota muista, olen varmaan keskimääräistä herkempi tyyppi). Suurin osa ihmisistä ei ole joko mitään noista, tai ei ainakaan kaikkia, joten yhteenkuuluvuutta vaikeaa tuntea, puolin ja toisin. Olen kuitenkin suvaitsevainen yms. Mutta muut kai yleensä pitävät minua tylsänä tms.?
Käyttäydyn hyvin. Olen todellakin asiallinen (hauskanpidosta kuitenkin paljon nauttiva), en kiroile, enkä käytä alatyylistä kieltä, enkä ajattele ikäviä asioita, etenkään muista ihmisistä. En myöskään juoruile. Nämä tekijät tekevät minusta ilmeisesti kovin erikoisen ja taas, se samankaltaisuus on monien osalta pois suljettu.
Viihdyn hyvin, minulla ei ole juuri ikinä varsinaisesti tylsää. En tarvitse välttämättä mitään tekemistä aina. Mielikuvitukseni ja mieleni pitää minut aina kiinnostuneena. Olen toki täten myös usein, etenkin alkuvaiheissa, hieman passiivinenkin, mutta noin muuten ihan normaalisti aktiivinen. Mutta en pakotetusti, kun en koe sellaiseen tarvetta. Ts. minua tuntuu kiinnostavan kovin erilaiset, usein henkiset, asiat kuin useimpia ihmisiä. Ja aidot jutut, small talkkin sujuu välillä mutta pitemmän päälle kaipaa merkityksellisiä asioita..
Ymmärrän ihmisiä, myös itseäni, ja olen todella kiltti ja hyväsydäminen enkä ajattele muista ilkeästi tai itsekkäästi. Aina valmiina kuuntelemaan yms. Suurin osa ihmisistä taas, noh..
En ole pinnallinen, minulla ei ole juuri mitään vaatimuksia ihmisten suhteen (perusrehellisyydet ja kunnioittaminen yms. toki). Jokainen ihminen kiinnostaa minua omana itsenään, jos kiinnostaa. Tykkään jutella asioista kuin asioista, tosin kaikkea yksityistä ei ole tapana kenen tahansa kanssa jakaa. Tämäkin sitten erottaa minut muista, juoruilijoista ja oman itsensä esittelijöistä.
Asun yksin, työskentelen yksin, en siis tapaa ihmisiä pakosti kuin lähikaupassa yms. En myöskään tunge itseäni väkisin toisten seuraan, yritän välillä aktiivisestikin mutta jos ei niin ei. Tai jos joku juttu ei kiinnosta niin ei pelota sitä sanoa.
Huomasitte varmaan tuosta (sekavastakin) jaottelusta tietyn logiikan. Olen erilainen, kuin muut. Vaikka, tosin omasta mielestäni ja varmaan oikeastikin hyvinkin tavallinen myös, ja pidän ihan tavallisistakin asioista ja harrastuksetkin aika yleisiäkin. Missä sitten vika? Jaa-a. Minä olen valmis katsomaan pelin loppuun asti, tutustumaan ihmiseen, oikeasti, ja saamaan uusia ystäviä. Mutta johonkin he aina jäävät tai sitten ei ole kiinnostusta tms. Osittain tuo johtuu mielipiteistänikin, joita monet kavahtavat tai eivät siedä, kun en ajattele ihan kaikesta niinkuin useimmat, luulen. Silti itse suvaitsen aidosti kaikenlaiset mielipiteet, ajatuksiahan ne vain ovat.
Mahdollisilta ystäviltä ja parisuhteelta vaadin hyvin pitkälti samoja asioita. Mitä nyt tuli tuossa lueteltua ja omia taipumuksiani selitettyä. Olen siis pitkälti periaatteen mies, jolle yksityiskohdat ovat tärkeitä, mutta eivät ollenkaan ratkaisevia. Sanokaa te olenko oikeasti niin erilainen, onko kenties muita, vai miten? En siis välttämättä kaipaa edes samanlaista ystäväkseni, mutta alkaa olemaan aikas vahva teoria että tuo erilaisuus se ihmisiä pelottaa ja pitää kaukana...
Ulkonäöltä olen aika tavallisen oloinen, suomalainen mies, suht normipainoinen ja sellasta. En tosin erityisen komea, mikä lienee selvää. Niin ja henkisesti pyrin pitkiin suhteisiin, olen sitoutuvaa ja äärimmäisen (täydellisen) lojaalia tyyppiä. Suurin osa ei taida tuota testiä läpäistä.
Ajatuksia?
Saa ottaa yhteyttä: kommenttia, mailiseuraa, meseä tms. : [email protected].
Vastaukset 64
Vanhimmat
Alkutekstissä oli jo paljon ristiriitaisuuksia.
"En myöskään oikein siedä juovia enkä polttavia ihmisiä, luonnollisista syistä. Mitään ei kenenkään juomista vastaan ole, mutta seuran kannalta."
Et SIEDÄ tupakoivia tai juovia ihmisiä mutta seuraavassa sanot:
"enkä ajattele ikäviä asioita, etenkään muista ihmisistä"
(yleensä jos ei siedä jotain tyyppiä, siitä aattelee ikäviä asioita)
"Ymmärrän ihmisiä, myös itseäni, ja olen todella kiltti ja hyväsydäminen enkä ajattele muista ilkeästi tai itsekkäästi."
Et siedä tupakoivia ja juovia ihmisiä edelleenkään, joten ajattelet itsekkäästi
(et juo tai polta itse)
Eipä tässä muuta, sekava oli lopputekstikin jonka luin. Olet ehkä hieman hukassa itsesi kanssa, välillä suvaitsevainen ja välillä periaatteen mies.
Sekavaa usein on, kuten oma mielikin, tuskin se kovin monella muullakaan on järjestyksessä ; ). Mutta itse asiaan..Ei noissa mitään ristiriitaista ole, käsitit vain väärin kautta sanoin epäselvästi. Itse siis en juo enkä polta, joten miksi ihmeessä mun pitäis sietää sellaisten seuraa? Eihän siinä mitään järkeä olisi. Sietämisellä tarkoitan ihan yleistä ilmapiiriä, juttuja, käytöstä, sekoilua, puhumattakaan viinanhajusta ja tupakanhajusta. Kyse oli siis tuollaisesta seurasta. Tekstissähän totesin selkeästi, että mitään heitä vastaan ei ole. Vaikka en kovin paljoa kyllä arvostakaan alkoholin takia sekoilevia tapauksia, se on musta yleensä säälittävää. Ton voi tietysti laskea ikävän ajatteluksi, mutta pitäähän tosiasiat tunnustaa! Ja myöskin seuransa saa valita itse, joten sen osalta (etenkin kun ei itse polta tai juo) saa tietenkin olla itsekäs. Itsekkyydellä tarkoitin tietysti ihan muuta.
Hukassa toki on joskus itse kukin, mutta siis mielestäsi ei voi olla sekä periaatteen mies että suvaitsevainen? Miksi noistakin nyt sitten pitäisi valita, häh? Itse olen kyllä aidosti molempia. Suvaitsevaisuuskaan ei tarkoita sitä että kaikki pitää ottaa sellaisenaan vastaan...tervettä järkeä saa käyttää. Yritäpä uudestaan. =)
Miksen ole yllättynyt että juuri tätä kohtaa kommentointiin varsinkin Suomessa.
Aivan pakko oli löytää aloittajasta joku karmaiseva virhe. Hän on hirveä ihminen kun ei jaksa alkoholia kuluttavien kaljapierujen ja tupakkaa vetävien hornien seuraa.
"Eipä tässä muuta, sekava oli lopputekstikin jonka luin. Olet ehkä hieman hukassa itsesi kanssa, välillä suvaitsevainen ja välillä periaatteen mies."
Olipas karmaiseva kommentti.
Lue tämä uudelleen:
"Mitään ei kenenkään juomista vastaan ole, mutta seuran kannalta.."
Mistä lähtien ihmisen on ollut PAKKO NAUTTIA ihmisten seurasta jotka juovat?
Jos vastaajana oli nainen niin aloittaja sai tasan tarkkaan vastauksen siihen miksei naiset pidä sinusta.
Olet liian kunnollinen, kiltti, rehellinen ja raitis. Sekä sinulla on periaatteita. Toisin sanottuna: TYLSÄ.
että kaikki pointtini menevät täysin ohi.
Pointti oli pelkästään se että aloittajan kirjoituksesta saa sen kuvan että hän ei itsekään oikein tiedä missä menee, välillä haluaa tutustua erilaisiin ihmisiin, on valmis keskustelemaan eri asioista mutta silti vaatii samanlaista seuraa jne jne.
Sekavaa.
Pointti ei ole se että pitäisi olla auervaara tai alkoholisti, metsään menee taas kun tartutte epäolennaisuuksiin.
Jep..No tota tylsyyttä sivusinkin. Ilmeistähän se on, että monille minun tyyppiseni henkilö edustaa tylsyyttä. Se on mun mielestä just pinnallista, kun ei sitten vaivauduta katsomaan syvemmälle..Monilla ihmisillä tuntuu olevan hyvinkin fiksautuneet käsitykset esim. siitä mikä on kivaa ja hauskaa, ja mikä tylsää. Itsellä ei noita silleen ole että avoimin mielin mennään. Vaikka en väitä että kaikkea kokeilisin tms. Ja joku tietysti taas sanoo että ristiriitaa..; ) Eikö ne ristiriidat sitten ole vähemmän tylsiä..
Säkin sorrut siihen mihin ihmiset usein: oletat liikaa asioita. Ja että joko tai. En oikein itsekään tiedä missä menen? Kyllä mä tiedän hyvinkin tarkkaan. En välttämättä sen tarkemmin tosin kuin ihmiset yleensä. Kyllä mua kiinnostaa tutustua erilaisiin ihmisiin, ja keskustelemaan, enkä oo sanonut että VAADIN samanlaista seuraa. Se nyt vaan on luonnon tosiasia että tarpeeksi samanlaista pitää olla, että juttu toimii. Minä en sille voi mitään. Luetun ymmärtämistä..Miksi muuten asiat pitää aina niin hemmetisti yksinkertaistaa? Vaikka onhan tää toki suomi24..; )
Sinulla itselläsi on luetun ymmärtäminen.
Et ole sanonut että vaadit samanlaista seuraa? Mitäs tämä sitten on?
"Mahdollisilta ystäviltä ja parisuhteelta vaadin hyvin pitkälti samoja asioita".
No saatoin olla epäselvä, mutta tuossa juuri sinulla se luetun ymmärrys petti. Samat asiat, tarkoittaa tuossa siis että sekä ystävyydeltä että parisuhteelta molemmilta vaadin tai oletan samoja asioita. =) Esim. perusarvot, joita itellä on, niin paljon niitä. Lähinnä siinä miten toiseen suhtautuu. Jokohan selkis. On tää vänkä paikka usein. ; )
äsken väitit ettet sanonut vaatineesi mitään. Haloo?
Kai se on harrastus toikin, ei siinä. Käyhän tää tilaisuutena sanoa, että vastaan sit mielellään ajatelluille vastauksille, joissa on ainakin yritystä käsittää oikein ja aidosti käydä keskustelua.
käsittää sua, mutta kun sä puhut läpiä päähäsi, sanot toista toisessa kohdassa ja toista toisessa kohdassa.
Lakkaa provoilemasta idiootti.
No, jotkut eivät edes halua ymmärtää lukemaansa, mutta väännetään nyt rautalangasta: 1) Tupakoimaton ihminen hakee yleensä kaltaistaan, tupakoimatonta seuraa 2) Ihminen, joka ei juo hakee harvemmin baarielämän moniosaajaa. Kyseessä on ihan normaaleista asioista, ei sen kummempaa.
Minusta tämän kommentin kirjoittaja on tyyppiä(ei niin harvinaista palstoilla ) joka haluaa sanojen fraasien ja kieliopillisten raketeiden pohjalta saivaerlla. Hän ei joko ole edes kiinnostunut tulkitsemansa kirjoittajan tarkoituksista, tai sitten hän vähän onkin kiinnostunut ja uskoo niitä kirjoittajan käyttämiä sanoja, fraaseja ja kieliopillisia rakenteita kääntelemällä esiin kaivavansa. Kovin kiinnostunut tämä kommentoija ei kuitenkaan kommentoimastaan ole, ja hän tyypillisesti pitää itseään myös kauhiastas älykkäänä, viisaampana ja korkeammalla tasolla olevana.
Sinunlaisia lienee paljon enemmän kuin sinä tai minä luulemme. Teksti olisi voinut olla myös minun kirjoittama, ikäkin täsmää.
Jos minut kutsutaan jonnekin kaveriporukan juttuihin, ei uutta kutsua välttämättä tule. Olenko liian tylsä, kun en ole koko joukon keskellä kertomassa hauskoja vitsejä?
kaveriporukassa on yleensä tarkoitus pitää hauskaa. jos mukana on yksi, jota muun porukan jutut eivät näytä kiinnostavan/naurattavan, niin eihän sitä toiste mihinkään kutsuta. kuka nyt vapaaehtoisesti ottaisi tunnelman pilaajan joukkoon?
etsi omanlaistasi seuraa.
tekstistä jää vaikutelma että olet tosi tylsä tyyppi. ja jos et siedä ihmisten seuraa, jotka juovat ja polttavat, niin vähissäpä ovat sitten kaverit sen jälkeen, sillä varmaan 90% ihmisistä tekee yleensä jompaa kumpaa.
mutta itsehän olet tiesi valinnut.
Mielenkiintoista. Toikin vaan sanotaan, ilman mitään kummempaa erittelyä. Mä esim. EN ajattele, että joku on tylsä ja toi taas ei oo tylsä, en jaottele ihmisiä noin. Sitä on esim. musta suvaitsevaisuus. Ei ihmiset oo tylsiä, vaan erilaisia. Tosin ei mulle tuota ongelmaa myöntää että useimmille mä esim. oon ilmeisesti tylsä tyyppi. Sehän on käynyt suht selväksi, kun yksin on jäänyt ja usein on. Se on ihan hyväkin käsittää. Ja mitä tulee noihin juomisiin ja polttamisiin, niin se kertoo kyllä tämän maan ja ihmisten sairaudesta, ja kykenemättömyydestä rentoutumaan ilman noita..Itse pystyn mainiosti rentoutumaan ja pitämään paljon hauskaa ilman mitään virikkeitä. Vika lauseesi on hyvin totta, joskin kuka sitä lopulta kohtaloaan valitsee. Itseään ei silti pidä pettää...Itsemurhakin olisi parempi.
ja kylmältä tyypiltä...ei moni nainen ainakaan jaksa yrittää moisen jäävuoren sulattamista kauankaan aikaa kun häipyy omille teilleen. Mitä tarkoittaa tuo kun kerroit, että useimmat kavahtavat mielipiteitäsi? Oletko kuitenkin hieman ns.tiukkapipo etkä niinkään suvaitsevainen kuin annat ymmärtää...
Naisena on myönnettävä, että olen kyllä aika erilainen...en ajattele järkevästi vaan enemmän tunteella ja mielialat vaihtelee, olen puhelias ja pidän juoruista, vaikka en niinkään mitään pahansuopia juttuja haluakaan tietää vaan ihan perinteistä naismaista juoruilua. Rakastan juhlia ja pidän ihmisten seurasta ja masennun, jos olen pitkiä aikoja yksin. Täytyy myöntää, että yksinäisenä taidan olla aika rasittava...silloin olen ajoittain pienistäkin asioista itkuherkkä, ahdistaa ja muutoinkin ei vaan jaksa. En viihdy yksin - kuka viihtyisi? Pukeudun naisellisesti mutta en ehkä niin pinnallisesti.
Eristäytynyt olen, hyvin paljolti. Kylmä..no sitäkin. Mutta se on se toinen puoli. Ihmisissä on monia puolia. Voin sanoa että oon myös hyvin lämmin. Ihan tilanteen ja tahdon mukaan. Jäävuori en siis ole, vaan ihan mukava ja ilonen tapaus yms. Joskus paljon nuorempana toki kesti kauemminkin että jään sai sulamaan. ; ) Tiukkapipokaan en ole, jotain sellasta oon kyllä ollut myös, mut en enää. Tosin omista mielipiteistä pidän kiinni, mut sehän on eri asia..toivoakseni myös ihmisille, joskaan siitä en oo ihan varma.
En mäkään yksinäisyyteen pyri, tai siitä aina nauti..Sehän oli varmaan isoin motivaattori ton alotusviestin kirjottamiseenkin. Taipumusta siihen on, mutta eihän se kenellekään hyvää tee kun menee ihan yli.
Kysyt: kuka viihtyisi yksin? Voin kertoa: minä. Ja olen nainen, sinua yli 10v vanhempi. Aina olen viihtynyt. Seurassakin viihdyn silloin tällöin, mutta en kovin usein. Enemmän yksin.
Niin mistä tiedät ikäni?
Ajatuskatko, luin välissä jotain muuta jossa oli ikä mainittu ennenkuin vastasin tähän. Siitä tuo kömmähdys. Itse olen 43v.
Olen itse aika menevää sorttia. Olen sosiaalinen ja älykäs. Juon mutten polta. Itse tuhlasin tuossa 2 vuotta serustellessani itseäni vähemmän koulutetumman ja reilusti nuoremman kanssa. Ero tuli.
Yritin itse rakentaa suhdetta, mutta toinen hiipui. Lopussa selvitimme suhteen laatua ja muuta niin tämä totesi että olin liian analyyttinen...liian pohtiva...liian tunteikas. eli siinä vinkit. älä ole tällainen. Naiset vain yksinkertaisesti etsivät rujompaa miestä. Pitää olla vähän välinpitämätön (ei kuitenkaan kusipäätyyppiä), ei pidä tosiaan olla liian helppo ja ymmärtää kaikkea...eikä myöskään saa olla liian kiltti tai herkkä. Näistä otin opikseni enkä enää tuollainen ole.
Väkisin ei asiat onnistu, vaan luonnostaan. Eikä itseään pidä koittaa muuttaa myöskään väkisin. Mutta on toi totta varmasti, oon huomannu. Naiset eikä ihmiset yleensäkään ei pidä jos on liian kiltti ja ymmärtävä, ihmisrotu on sellanen ihmeellinen. Siksipä nykyään teenkin kuten ite huvittaa..Sepä taas ei sitten puolestaan monia nappaa. =D Mutta mikäs siinä. En mä kaikesta välitäkään, mutta ilkeä en suostu olemaan. Mitä tulee liikaan helppouteen...noh, joskus on varmaan sitäkin mutta ei varmasti aina. =D Miksi muuten olisin yksin. Jotain vaikeeta mussakin pitää olla, toisten ihmisten mielestä. Asennetta pitää olla, se on ihan totta.
Hyvä esimerkki kuinka erilailla näemme itse itsemme ja muut näkevät. Kirjoituksesi sisältää paljon ristiriitaa mutta ilmeisesti ei sinulle itsellesi. Kukapa on sanomaan mikä on totuus?
Ihmisethän on ristiriitaisia otuksia. Se on ihan luonnollista. Ja mä kerroin itsestäni, joten tottakai mussakin ristiriitoja! Ei se oo mitenkään ihmeellistä tai erikoista. Luonnollista. Ei se tarkota että kertomani asiat ois sitten jotenki epätosia tms. Et vain kenties ymmärrä. Tää on yks asia, minkä takia mulla ei usein synkkaa jonkun kanssa, ymmärryksen tasot ei niin kohtaa välttämättä. Ihmiset näkee asiat usein yksioikoisesti...Itse oon aika joustavaa tyyppiä myös. En kuitenkaan tietenkään väitä, että kirjoitin totuuden itsestäni, vaan ihan sen mitä mieltä ite olen.
Ei tuo mielettömän ristiriitainen ollut.
On vaikea vain kenen tahansa kuvata ihmistä joka on sinällään "normaali" muttei kuitenkaan ihan odotetun tavallinen ihminen eli esimerkiksi ei juo tai ole sosiaalisesti todella aktiivinen.
Sanavarastommekin on normitettu siten että on vaikea kuvata tavallista ihmistä joka kuitenkin hieman poikkeaa massasta.
Jos aloitus vaikuttaa ristiriitaiselta se johtuu lukijan kyvyttömyydestä sisäistää lukemansa. Itse ymmärsin kyllä sen pointit eikä siinä erityistä ristiriitaa ollut. Yksiulotteiselle keskivertotallaajalle ja lähinnä oikeaa aivopuoliskoa käyttävälle naiselle se on nähtävästi liian vaikeaa.
"Tää on yks asia, minkä takia mulla ei usein synkkaa jonkun kanssa, ymmärryksen tasot ei niin kohtaa välttämättä."
Se pitääkin vaan hyväksyä, että suurin osa ihmisistä ei yllä sun "värähtelytaajuudelle", mutta löytyy niitäkin tyyppejä, ehkä jopa naisista. Voimakkaista tai valistuneista mielipiteistä puheen ollen, niitä voi myös tilanteen mukaan pantata, kunhan on jokin foorumi tai elämänpiiri, jossa niitä pääsee ventiloimaan. Luoviminen kannattaa, jos haluaa välillä muidenkin seuraa, ihan sellaista oleskeluseuraa.
tällaisia naisia alentavia älyttömän sovinistisia "minä olen mies ja siksi tunnen ylemmyydentunnetta pientä ja surkeaa koiran tasolla olevaa naista kohtaan"- kommentteja pitää viljellä?
Osoitit oman sisälukutaidon puutteesi, kun et huomannut, että en puhunut naisista kokonaisuutena, vaan keskivertotallaajasta (sekä miehistä että naisista) ja niistä naisista, jotka ajattelevat lähinnä oikealla aivopuoliskolla (ja niin suurin osa tekeekin). Kieltämättä tosin provokatiiviseen tyyliin, koska siihen olen raskaan sarjan debatoinnissa tottunut, se on siinä arkipäivää. Enköhän mä tunne ylemmyyttä ihan tasapuolisesti keskivertonaisia ja keskivertomiehiä kohtaan, ajoittain taas alemmuutta. Siinä sitä ristiriitaa, että juu.
saa sitä käsitystä että viittaisit millään tasolla mieheen.
"Yksiulotteiselle keskivertotallaajalle ja lähinnä oikeaa aivopuoliskoa käyttävälle naiselle se on nähtävästi liian vaikeaa."
Koska itse viilaan pilkkua muiden teksteissä, niin miksei vastavuoroisesti tehtäisi niin munkin teksteille. Laitoin kaiketi _ja_ siksi, että oletin keskivartotallaajanaisen kirjoittaineen viestin, johon vastasin. Mutta niin kuin jo sanoin, myönnän ihan suoraan ylemmyyskompleksini keskivertotallaajiin sukupuoleen katsomatta, ja kyllä mussa hitunen sovinistiakin on, niin kuin suurimmassa osassa miehiä. Moni kyllä jeesustelee eikä myönnä sitä.
Toi on ihan totta, että sanat on aina varauksellisia..ja ihmiset tulkitsee niitä omin tavoin, osin tarkotuksenmukasestikin. Monesti ongelmaa kommunikaatiossa, mutta, toiset osaa lukea sen kokonaissanoman sitten paremmin..Hyvä pointti toi minkä sanoit, ei nimittäin oo ihan yksinkertasta tosiaan kuvata itseään, koen et oon kuitenkin melko tavallinen ihminen mutta silti erotun kyl suurimmasta osasta ihmisiä myös selkeesti..
Hyvä kuulla ettei ollut niin sekavaa etteikö ois mennyt joillekin perille. =)
Niin, toi on ihan totta, ei sitä vaan luonnostaan joidenki kans synkkaa. Kun ei itse toimi täysin kuten keskiverto ihminen jne. niin tää on tietty ihan selvää. Niin ja ei sitä aina tarviikaan niitä omia näkemyksiä tuoda niin voimakkaasti esille, mutta jos kerran mielipiteiden vaihtoa tehdään niin ei sitä pitäis pelätä myöskään, kunhan peruskunnioitus säilyy ja käytöstavat on ok. Ihmisillä vaan on hassu tapa loukkaantua jopa toisten mielipiteistäkin. Ite taas kokisin tuollasen tilanteen mielenkiintoiseksi. Mutta, onhan se joskus kivempi olla kivassa seurassa kuin aina oikeassa ja yksin...ns. Sitä on vaan kai luonnostaan huono toimimaan ihmisten luomilla sosiaalisilla ehdoilla.
"Ihmisillä vaan on hassu tapa loukkaantua jopa toisten mielipiteistäkin."
Niinhän se on. Silloin sen totta kai ymmärtää, jos kertoo mielipiteensä esimerkiksi sen ihmisen käytöksestä tai sen sellaisesta. Mutta ihmiset tosiaan suuttuu joskus siitäkin, että kertoo mielipiteen jostain ihan muusta asiasta. Tuossahan saitkin esimerkin minun kärkkäistä mielipiteistä ja täytyy myöntää, että välillä minä provosoin ihan tarkoituksella, koska konsensus on tukahduttavaa. Sellainen "onhan se niin, mutta onhan se tietysti näinkin" tyyppinen jaarittelu vesittää keskustelun eikä vie oikein mihinkään.
Googletapa Aspergerin syndrooma, niin ehkä ymmärrät omaa erilaisuuttasi. Tekstissä oli hyvin paljon tällaiseen persoonallisuuteen viittaavia piirteitä.
Itsellänikin näitä on jossain määrin. Silti olen onnistunut opettelemaan ihmisten kanssa olemista sen verran, että avoliitossa asun ja ihmissuhdetaitoja vaativassa työssä tulen toimeen. Aika paljon joudun oman ajattelun erikoisuuden aiheuttamille tilanteille nauramaan kuitenkin.
En väitä, että olet sairas. Veikkaan, että olet määriteltyä, varsinkin miehillä kohtuullisen yleistä persoonallisuustyyppiä. Sosiaalisten suhteiden kannalta on valitettavaa, että epänormaali "persoonallinen/asiallinen/syvällinen" sosiaalinen käytös ei näitä edistä. Saadaksesi yhteyden ihmisiin pitää puhua tarpeeksi samanlaista kieltä.
En ole psykiatri, joten tämä ei ole diagnoosi.
mm. seuraavat kohdat kuulostavat hyvin tyyppiin sopivilta:
-olen rauhallinen,
-äärimmäisen kärsivällinen,
-ja kylmän järkevästi asioista ajatteleva ja niihin (myös muihin ihmisiin) suhtautuva tyyppi"
-yhteenkuuluvuutta vaikeaa tuntea, puolin ja toisin
-muut kai yleensä pitävät minua tylsänä
-olen todellakin asiallinen
-en kiroile
-enkä käytä alatyylistä kieltä
-nämä tekijät tekevät minusta ilmeisesti kovin erikoisen
-mielikuvitukseni ja mieleni pitää minut aina kiinnostuneena
-olen toki täten myös usein ... hieman passiivinenkin
-minua tuntuu kiinnostavan kovin erilaiset ... asiat kuin useimpia ihmisiä
-... tosin kaikkea yksityistä ei ole tapana kenen tahansa kanssa jakaa. Tämäkin sitten erottaa minut muista, juoruilijoista ja oman itsensä esittelijöistä.
-olen siis pitkälti periaatteen mies, jolle yksityiskohdat ovat tärkeitä
-enkä ajattele ikäviä asioita, etenkään muista ihmisistä (valhe tai tietoinen vahva ajatuskontrolli nouseviin ajatuksiin)
BTW, viimeinen kohta kalskahtaa korvaan. Jokaiselle tulee negatiivisiakin ajatuksia. Niiden sulkeminen tietoisesti pois on lappusilmillä elämämistä. Positiivisimpienkin ajattelijoiden täytyy käsitellä negatiiviset ajatuksensa positiivisiksi, mutta niitä TULEE.
Ei ole aspergeria nähnykkään ja jos tuollainen diagnoosi tulisi tuon perusteella mitä aloittajasta päättelen niin sitten kannattaisi diagnosoida koko yhteiskunnan tila ylihöpöttäväksi ADHD lapsiksi.
En halua halveksua aloittajaa.
Enkä leimata sairaaksi.
Tällaisille ihmisille on kuitenkin luokituksensa, tykkäätpä siitä tai et. Itse sattuneesta syystä tiedän hyvin:)
Ap. halusi tietää, onko muita samanlaisia. Vastasin, että on.
"Epänormaali" on aina yhteiskunnasta riippuva määritelmä. Nykyajan ihmissuhdetaitoja vaativassa ajassa tällainenkin on luokiteltu. Ei tällä olisi niin väliä ollut liukuhihnan vieressä sata vuotta sitten.
Tekstissä oli useita hyvin tyypillisiä AS-piirteitä. Tosin varmasti on kyse aika lievästä tapauksesta, jokainen ihminen on omanlaisensa.
Olen työskennellyt IT-alalla ja erityisopettajana ja paljon näitä on tullut vastaan.
AS piirteillä? Siis asperger oireyhtymääkö? Millaisia tapauksia vastaan tullut?
Tiedän asperger-tapauksia ja yhden olen ihan itse ohjannut ammattiapua hakemaan.
Aloittajan kuvaus vastaa muuten hieman "epänormaalia" ja syrjäänvetäytyvää tyyppiä joka johtuu lähinnä hänen raittiudestaan.
On sairasta esittää hänen kärsivänsä aspergerin syndroomasta tuon perusteella koska tuollaisia ihmisiä on aika paljon. Osa käyttäytyy eri tavoin vain sen takia että he juovat alkoholia joka vapauttaa heidät sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Ap:n luettelemista asioista suurin osa on luonteenpiirteitä eivätkä johdu alkoholin käyttämättömyydestä. Kyse on luonteesta, kuten sanoitkin.
Ei ole olemassa vain "normaaleja"/aspergereita/autisteja, vaan koko kirjo ihmisiä ja rajan vetäminen on mielivaltainen päätös. Varmaan kyseessä on lievä tapaus, jota ei diagnosoitaisi. Ehkä ei, ehkä kyllä.
Aloittajalla on kuitenkin paljon selviä Aspergerin piirteitä. Miten vahvoja nämä piirteet todellisuudessa ovat? Mahdoton tulkita tekstin perusteella, tuntematta ihmisiä.
Mutta aloittaja kysyi, onko muita samanlaisia ja yritin auttaa vastaamalla. Asiaa ei auta, jos olet väittämässä, että väitän häntä sairaaksi. Hän on persoonallinen yleisellä, luokitellulla tavalla, veikkaan.
Kyllä sä toit hyviä pointteja esiin, eikä toi ollu ihan uutta. Oon itekin tota Aspergeria miettinyt, en usko että mut tosiaan diagnosoitaisiin sellaseksi, mutta paljon on sellasiakin sopivia piirteitä tosiaan. Eli sen suuntaista juttua vähän on, ehkä sit saattasin olla lievä tapaus. Varsinkin lapsena/nuorempana toi oli vielä selkeämpää. Koen kyl muuten et oon hyvinkin normaali ja osaan olla hyvinkin sosiaalinen myös, riippuu vaan ihan ajasta paikasta, ennen kaikkea seurasta ja oman pään sisäisestä tunnelmasta jne. Välillä mulla korostuu jotkut noista piirteistä, toisinaan taas sit ei. Taipumusta tollasiin äärimmäisyyksiin kuitenkin on.
Mitä tulee negatiivisiin ajatuksiin, niin enhän mä väitäkään etteikö päässä vilisisi aina kaikenlaista ajatusta ja ideaa, vaikka mitä negatiivistakin impulssia. Mutta homman nimi onkin se että en näitä valitse, eli niihin keskity. Joskus tulee ajateltuakin kaikenlaista negatiivista, mutta en silti koe sitä asenteeksi, enkä varsinkaan tuo sitä toisten kuultavaksi, toisin kuin monet tekevät. Koen sellasen yleisesti vastenmielisenä. Kun on niitä hyviäkin juttuja, niin miksi keskittyä huonoihin. Ja ite on käyny kaikenlaista negatiivista ja ahdistavaa kyllä läpi, että nykysin sitä haluaa ihan mennä kohti sitä parempaa tapahtu mitä tapahtu...
Asperger ei ole sairaus. Se on ominaisuus. Ihminen, joka haluaa eroon Aspergerista joutuu vaihdattamaan aivonsa. Se ei myöskään ole mikään mielenterveyden ongelma, mutta siitä voi seurata niitä koska Asperger-ihminen kärsii omasta erilaisuudestaan jos ei sitä tiedosta. Muut ihmiset tuppaavat vieroksumaan Asperger-tyyppiä koska tämän käytös voi olla hieman hämmentävää eikä tähän saa kosketusta.
Hmmm...
Ehkä vaikutat ylimieliseltä?
Ja mitä ne sun kiinnostuksen kohteet ja mielipiteet sitten on, kun kerta tekevät susta niin erilaisen verrattuna muihin? Nuo luettelemasi ominaisuudet (rauhallisuus, vahvat periaatteet,kiltteys, avarakatseisuus, lojaalius...) kun on sellaisia, että varmaan 90 % ihmisistä sanoisivat omaavansa ne, vaikka muiden mielipiteet toista olisivatkin.
Oon sen käsittänyt, että musta voi saada helposti ylimielisen, jopa omapäisen ja itsekkään vaikutelman. Mua toi huvittaa, kun en ite koe olevani alkuunkaan sellainen. Enemmänkin nöyrä. Mutta ehkä se on sitä kun pitää mielipiteistään kiinni, niin sit koetaan..Älytöntä kyllä. Mutta ymmärrän sen vaikutelman. Tykkään myös sanoa suoraan (en kuitenkaan karkealla kielellä) asioita, sekin voi vaikuttaa.
No mun harrastukset on ihan tavallisiakin, mutta se mitä mielen sisällä liikkuu, eroaa kenties vertailukohteista. No, ensinnäkään mua ei tietyt miehiset puuhat, kuten autojen parissa työskentely tms. tekniset jutut, alkoholi, naisten kanssa pelleily kiinnosta oikein yhtään. Mua kiinnostaa paljolti ihan ajattelu, ideat, kaikenlainen mitä mieleen tulee, ja esim. ihmisten reaktiot yms. Kuten totesin, pieni ongelma on se, että en useinkaan koe mitenkään välttämättömäksi että olisi jotain suoranaista tekemistä, vaan monesti se riittää että käsittelen asioita mieleni sisällä. Tästä syystä en oo myöskään kovin juhlivaa tyyppiä, kun ne juhlimiset yms. syvätkin tunteet tapahtuu paljolti oman pään sisällä ihan riippumatta siitä, tuonko niitä julki vai en. Mielipiteet taas, noh, monesti ne vaan poikkeaa muiden ihmisten vastaavista..Pari esimerkkiä. En koe kuolemaa niinkään surullisena tai yksiselitteisen vakavana asiana. Toinen vaikkapa se, että en ota stressiä elämän jutuista noin yleensä, koen että olisi surkuhupaisaa jos vauhkoontuisin jostain pikkujutuista tai jos vaikka ulkona on harmaata ja loskaa. En oo siis tyyppinä niinkään sellanen, että reagoisin asioihin, vaan koen että oma asenteeni ratkaisee ja valitsen sitten ajatukseni ja tunteenikin siltä pohjalta. Kyllä, olen vakaasti sitä mieltä että tunteisiinkin voi vaikuttaa.
Se, mitä muut sanoo omaavansa, ja mitä ne oikeasti omaa, on 2 ihan eri asiaa. Mä voin sanoa täysin rehellisesti ja hyvällä omallatunnolla, että oikeasti omaan nuo piirteet. Mut sen sijaan on monesti petetty samaa sanovien ihmisten toimesta, ja kun on nähnyt millaisia ihmiset ovat, niin todellista kiltteyttä, toisen kunnioittamista, ja lojaalisuutta on kyllä aika harvassa...Ihminen on itsekäs olento, tämä näkyy parhaiten yksityiselämän kautta. Puhe on halpaa. Mitenkään tuota kaikkea en voi tässä todistaa oikeaksi, eikä tosin tarvitsekaan. Jos joku pitää ylimielisenä, niin senkus. Kertoohan se siitä toisesta jotain mielenkiintoista. Mä en esim. ole hirveän ylpeä luonteeltani, mutta tietyistä peruspiirteistä ja arvoista voin sitä kyllä olla. Vaikkakaan ne eivät sinänsä yleistä sosiaalista menestymistä juuri edesautakaan. Sen osalta kun ihmisille taitaa olla tärkeintä ulkonäkö, olemus, sosiaalinen nyökkäily ja yleinen hauska mukana meneminen, eivät siis mitkään perusarvot tai todellinen luonne. No, itse en toisaalta olekaan kiinnostunut niinkään laajan kaveripiirin omaamisesta, kuin niistä muutamista todellisista ystävistä. Huvittaa kyllä tutustua erilaisiin ihmisiin, ikävä kyllä sekin tuntuu olevan aika kiven takana useasti. Ihmisille on opetettu sitä että ensivaikutelma on ratkaisevaa, ja hyvin on tainnut oppi perille mennä. Itse kun ajattelen tuossakin toisin.
Kun kerran viihdyt yksin, ja tiedostat ne syyt miksi olet yksin, niin mitä ajatuksia kaipaat? Ajatuksena lähinnä tulee mieleen kysmys siitä että, minkälaisia positiivisa tunteita muut ihmiset herättävät sinussa yleensä ja pystytkö tekemään kompromissejä?
Viihdyn yksin. Kyllä. Pakkohan se on! Vaihtoehto olisi oikeastaan vain itsemurha. Tarkoitan siis sitä, että en mitenkään ainakaan enää pyri yksinäisyyteen/yksinoloon, viihtyisin kyllä paremmin seurassa. Mutta sillon kun olen yksin, niin en ala myöskään sitä surkuttelemaan, itsesääli ei ole kovin rakentavaa eikä mikään päämäärä.
Olen sosiaalinen olento, ja mua kiinnostaa muiden(kin) ajatukset, joten siinä se. =) Kyllä mä pidän aidosti ihmisistä, nykysin yhä enemmän, ja kun positiivisesti ajattelee, niin onhan ne mielenkiintoisia otuksia, ja hauskojakin. Ja tykkään siitä, jos tunnen ymmärtäväni toista. Tätä kautta ne itselle vähemmänkin kiinnostavat ihmiset, voi kokea kiinnostaviksi. Kompromisseihin kykenen, koen olevani aika joustavaa tyyppiä. Toki, etenkin menneessä elämässä on monia tilaisuuksia hukannut sen takia, että ei ole uskaltanut/pystynyt joustamaan, ja astumaan vähän muullekin kuin omimmalle alueelle. Nykyään haluan vain yksinkertaisesti ihmisten seuraa. En välitä niin siitä, mitä siitä tulee, senhän näkee sitten. Vaikka sitä yrittääkin saada pitkäkestoista tarinaa. Mutta pelkojen kohtaaminen ja toteutuminenkin omassa elämässä, on aiheuttanut sen että on tunne että enää ei ole oikein mitään hävittävääkään...Jopa baarissa käynti käy silloin tällöin ideana mielessä.
Liian fiksu ollaksesi haluttava. Kaikki on käsitelty, kaikki on rutinisoitu, olet selittänyt, pakannut, postittanut itsesi ja sinusta saa vaikutelman että tuossa olisi kaikki mitä on.
Luultavasti olo kanssasi olisi epämukavaa normaalille ihmiselle, hän ei tietäisi kuinkapäin olla ja mten puhua sulle. Kaikki ihmiset joilla on sosiaalisia kontakteja ovat yksinkertaisesti leväperäisempiä ja tyhmempiä, eivät noin analyyttisiä. Sulla on ollut liikaa aikaa hahmottaa itseäsi keskenäsi ja siksi sä pystyt kertoon kaiken kuin lääkeselosteen. Lääkeselosteiden lukeminen on tylsää.
Sä tarvit tyylin jossa heijastat itseäsi toisten kautta. Se on se mitä ihmiset tekee. Sun tarvii kilpailla siitä että saat ihmiset kertoon kuka sä olet, eikä kertoa sitä itse. Sä teet smaaa ihmisille, siis "huomaat heistä asioita" ja tongit niitä itse, vetelet oiketa ja vääriä johtopäätöksiä joita sitten se toinen saa oikoa jos ei mene oikein - tää on miellyttävää koska useimmiten ihmiset tietää sen keitä he on ja siksi he haluaa PÄTEÄ kertomalla keitä on. Sä kerrot kaiken itsestäsi heti, se sulkee sosiaaliset odotukset käytännöistä pois niiltä jotka on tottunut sosiaaliseen skeneen. Sä et selvästikään ole.
Toisekseen sellainen seurankaipuu haisee susta kilometrien päähän etkä osaa edes mainostaa. Et saa lainkaan hehkeyspisteitä vaikka rehellinen ehkä olisitkin.
Off the topic:
Sä vaikutat olevan kunnon tyyppi. Mulla on (ollut, tavallaan on vieläkin) täsmälleen sama juttu menossa kuin sulla. Tosin en ole läheskään noin ... jäykkä ... enää. Mistäpän maailmaa olet? Mä tarvisin kipeesti kavereita täältäpäin missä oon ja mulle suntyylinen ihminen passaa oikein hyvin jos vaan siedät esson baarissa istumista tupakoimattomalla puolella.
Jos oot samasta tai viereistestä kaupungista niin mä opetan sulle jujut ja jutut vaikken niissä itse olekaan lainkaan hyvä :)
Liian fiksu, tää on kyl jännää et voi olla liian fiksu. ; ) Mut kaikkihan tapahtuu suhteessa muihin, joten käsitän tuon. En kuitenkaan koe että nyt oisin niin ylimaallisen fiksu että se suhteita estäisi...Mutta toi on kyl ihan totta mitä sanoit, osuit varmaan aika lähelle. Omassa päässä asioita on tullut käsiteltyä aika paljon, ja saanut tietyssä määrin selkeät käsitykset itsestä ja ihmisistäkin. Mutta, jos joku tuon kokee häiritsevänä niin sehän on lähinnä alemmuudentunnetta? Se ei oo itellekään vierasta, mutta minkäs mä sille voisin? En mä kuitenkaan usko sitä, että se että on ajatellut asioita olisi enemmän huono kuin hyvä juttu...Sitäpaitsi nykyisin sitä ees jaksa ajatella niin paljoa, vaan enemmän toimii tunteella ja antaa mennä. Joten en ole edes täysin ns. järki-ihminen, jolle kaikki on selvää eikä mitään uutta näkökulmaa voi ottaa. ; )
Nyt kuitenkin pitää erottaa 2 asiaa. Se, mitä täällä kirjoitan, ja kerron itestäni, ei oo sama kuin miten oikeasti toimin ihmisten suhteen. En tosiaan oo sellanen että heti kertosin kaiken itestäni valmiina tuoteliuskana. Joten sikäli en ihan usko tuohon. On kyl ihan totta, että toiset avaa itestään heti kaiken, yksityisemmätkin jutut, ja lopulta tulee sellanen olo että se on sitten siinä. Mä en kuitenkaan usko, että tuossakaan tapauksessa ihminen muuttuis tylsäksi, jos on tyyppinä kiinnostava ja kun oppii tuntemaan paremmin...
Sanoit sanat kilpailu, ja mainostaminen. Oon epäilemättä noissa heikko. Koska nuo ei mua kiinnosta oikein, en ajattele noin. Vaan kyllä mä uskon aitouteen, ja jonkun kiinnostus toiseen tulee sitä kautta, tai sitten ei tule. En usko feikkaamisen kantavan yhtään pitemmälle, tai että ihmissuhteet ois joku kilpailulaji. Tiedostan toki, että noi vois auttaa asiaa, koen tuon ajatustavan vaan sikäli vastenmielisenä että en oo sille tielle ainakaan tähän mennessä lähtenyt...Itekin kun olen sellanen, että mua kiinnostaa tosi monet ihmiset, hyvinkin nopeasti, ja oon valmis ajan kanssa ottamaan heistä selvää. Joten mulle esim. ei tarvitse kovin paljoa mainostaa, harvemmin kilpailla huomiostakaan (kiinnostus joko on tai ei ole), joten tästä tulee toi oma suhtautuminenkin.
On mussa jotain jäykkyyttäkin välillä en kiellä, mutta luonnossa vähemmän kuin kirjotetussa muodossa, kirjotustyyli kun vaan on enemmän asiallinen..Heh, no mä oon 05-alueelta. Ihan hauska tarjous, vaikka luultavasti oletkin jostain muualta enkä toisaalta usko yksipuoliseen opettamiseen, tai edes yhteen koulukuntaan, vaan jatkuvaan vuorovaikutukseen: jokainen on hyvä jossain missä toinen ei ole. Voihan tosin olla että oon ihan hakusessakin, ja seura kelpaa kyllä.
Mielenkiintoista tekstiä ja fiksu tunnut olevan. Sopivasti erilainen, ei massan mukana menijä. Kuten itsekin koen olevani. MUTTA jotenkin pelottava. Kenties omaat jotain autistisia (ei sosiaalisia) piirteitä ja ehkä vähän hankala luonnekin. Kokisin liian vaativaksi ja riskialttiikksi olla suhteessa sinun kaltaiseen.
kumppaniksi se helppo hakkaaja-alistajanarsisti...
Oon tullut samaan johtopäätökseen: ihmiset on pelkureita. Olen sitä toki itekin jollain tavoin. Toi ei silti oo musta ratkasevaa. Vaikka oon kyllä huomannut ton..oikeastaan tajusin sen joskus vasta päälle 20 ikäsenä. Olin aina ajatellut, että mä vain ite pelkään ihmisiä, mutta se olikin niin että monet pelkää vähintään yhtä paljon mua...Hämmentävä havainto sinänsä, kun tunnen itteni ni en pidä itseäni juuri yhtään pelottavana. Vaikka ei sitä aina itseään viitsi peilistä silmiin katsoa..
Tuollasia piirteitä omaan, en sitä kiellä. Mutta en sanoisi että ne ois älyttömän vahvoja, etenkin kun oppii tuntemaan. En vaan oo sosiaalisesti kaikkein lahjakkain, en oo luonnostaan mikään johtajatyyppi tms. Opetettu kiltteys tms. Luonteen hankaluuden kiistän. Tajuan kyllä, et jotkut kokee sen niin, mutta se on enemmänkin kyllä kemia-kysymys. Oon kyl oikeestaan liiankin joustava tyyppi. Varmaan se sit voi olla myös sitä hankaluutta...Mutta se, jos sä tai joku muu kokee, että suhde "mun kaltaiseen" ois liian vaativaa tai riskialtista?, niin sanon vaan että ilmeisesti kiinnostus ei ole tarpeeksi suurta. Koska siitä se on kuitenkin kiinni lopulta. Ymmärrän kyllä ton sikäli, että en oo mitään "juoksentelijatyyppiä". Kemiakysymys.
Ooh, olen naispuolinen sinä ihan sanasta sanaan ja sinkkukin vielä, joten olisit varmasti perfect match. Damn, että pitääkin asua ulkomailla, muuten nappaisin kiinni ;) Missähän tällaisiin miehiin törmäisi live-elämässä?
Ei missään, koska me istutaan kotona. Tai korkeintaan kaupassa. Jos oikein hyvin käy, niin saattaa olla myös harrastus joka on jotain muuta kuin shakkia.
No samaa minäkin teen, eli jos en ole töissä tai kaupassa, niin sitten olen kotona :D Eli olipa huono kyssäri...
Tosin en pidä tota ihan noin selkeänä, että vaikka olisitkin juuri kuten minä (mitä ensinnäkin epäilen), niin olisiko se jotenkin perfect match. Tuollaset ennakko-oletukset ja käsitykset on yleensäkin aika vaarallisia...
Mutta on se hyvä muistaa kyllä, että ihmisiä ja naisiakin löytyy muualtakin kuin Suomesta. Luultavasti mäkin löytäisin seuraa ja suhteen helpommin jostain muualta. Ja kuten joku toteskin, itekään en hirveesti ees liiku missään ulkona (huono juttu, tiedetään) että vaikeampaa olisi kohdatakaan.
Siksi naiset eivät sinusta ole kiinnostuneita. VIELÄ. Odotas, kun sinulla on kosolti omaisuutta eli rahaa, niin kas kummaa, alkavat huorat liikkua nurkissa kiehnäten panoa...silloin VARO! Tiedän kokemuksesta, että on vaikeaa osata pitää puolensa kun vihdoin pääsee naisten suosioon, mutta VARO!
Naiset pyrkivät vain käyttämään sinua hyväkseen saadakseen lapsen ja sormuksen sormeensa ja rahasi.
Et ole näille naisille kelvannut sellaisena kuin olet, joten älä myöhemminkään hyväksy naisia, koska he ovat kanssasi vain rahojesi ja vakautesi takia. Tyydy elämään yksin, se on monessa mielessä aika ihanaa, kun on vapaus valita koko ajan, mitä tekee. Panoseuraa löytyy, jos on rohkea ja vain hakee, mutta jumalauta, pidä huolta ehkäisystä.
Olen itse pelännyt vähän samaa.
Kun naiset saavat vihiä 190 000 euron sijoitussalksutani ja shampanja-kokoelmasta, niin johan alkaisi puhelin ja ovikellokin niin loputtoman soimisen...
Ei pidä paljastaa rahoja naisille, etteivät huoraa itselleen koko Louis Vuitton -laukkumallistoa ja Bang & Olufsenin stereoita, MINUN PIIKKIINI!
P.S. Tälläkin hetkellä pelkästään jääkaapissani on 9 pulloa shampanjaa kylmänä. Loput säilytyksessä. Ja naisia ei näi mailla halmeilla ;)
Liian kiltti, mutta kuitenkin myös liian vaikea ja hankala. Jännä yhdistelmä kyllä. Mut onhan se noinkin, jos miehellä ei ole rahaa niin..No ainakin on vaikeampaa. Toisaalta itseäni ei kukaan ihminen kiinnosta rahan vuoksi, joten onhan toi myös ihan hyvä karsintakeino kun ei oo keskimääräistä rikkaampi.
Tosta valinnanvapaudesta ja muustakin vapaudesta oon kyl eri mieltä. Joo sinkkuna sitä varmasti riittää, mutta miks parisuhteessa ois kun jotenkin kahleissa? Kyllä sen oman (valinnan)vapauden voi sillonkin säilyttää. Enkä koe että sen kohtuullinen (järkevä) rajotuskaan ois huono juttu, luonnollista kerran yhdessä ollaan.
Saanen ehdottaa viimeisen virkkeen uusiksi:
"Kyllä sen oman (valinnan)vapauden voi sillonkin säilyttää. Enkä koe että sen kohtuullinen (järkevä) rahoituskaan ois huono juttu, luonnollista kerran yhdessä ollaan."
Olen täysin samaa mieltä! Oman valinnanvapauden säilyttäminen ja rahoituskuvioiden kuntoon saaminen on naisensaamisen alkuedellytyksiä. Nämähän mulla jo kunnossa, mutta ei naista missään? Outoa!
Ei kaikki naiset ole rahan perässä. Tietysti rahan perässä juokseviakin naisia on varmasti mutta voi niitä löytyä myös miehistäkin. Muistan kun olin jonkin aikaa työttömänä opintojeni päätyttyä ennen kuin sain töitä...eipä ollut mietenkään kiva sanoa jollekin baarissa juttelemaan tulleelle miehelle, että olen tällä hetkellä työtön kun puhe kääntyi siihen mitä teen työkseni. Tapailin vähän aikaa yhtä miestä ja kauhukseni huomasin hänellä olevan omistusasunto ja kaikenlaista kallista tavaraa asunto täynnä....en halunnut tapailla enää kun en kehdannut myöntää olevani sillä hetkellä "luuseri"työtön nainen olipa ulkonäköasiat miten hyvin tahansa. Mies oli aika ihmeissään kun en halunnut tavata enää...mutta parempi kuitenkin niin. Nyt on onneksi työpaikka jo löytynyt.
Perjantaipohdiskelija, kuulostit aloitusviestisi perusteella lähestulkoon unelmieni mieheltä! Harmi vain, että olen 13 vuotta nuorempi.
Usko pois, kyllä niitäkin naisia löytyy, joille kelpaisit hyvin tuollaisena.
Varmaan noinkin ajattelevia naisia löytyy. Niin oot tosiaan sen verran nuori vielä, että voi sunkin käsitykset ja ajatukset vielä muuttua. Ja onhan sekin tässä vähän, että on sääli kun ikää tulee ja tuntuu että tavallaan menee aika hukkaan..Ja koko aika on vanhempi et sekin rajaa mahdollista seuraa. Itelle iät on kyl toisaalta sivujuttuja, mut tietyt realiteetit pitää aina tajuta ja ottaa huomioon. Onhan se selvä, että niitä mahdollisia sopivia kumppaneitakin on, jonkun verran, se on sitten omasta aktiivisuudesta ja kohtalosta kii kohtaako niitä ja missä vaiheessa. Varsinkin jos laajentaa ajattelua ulkomaille, niin kylhän kaikenlaista mukavaa ihmistä löytyy..Se mikä vaan on tullu esiin ehkä selkeimmin, on se että hyvin harva on valmis tai pystyy todelliseen kohtaamiseen, ajan kanssa. Itseä taas ei turhat pelit kiinnosta, onko niissä jotain järkeä tai pointtia? Vaikka en mä oo edes sellanen joka aattelee jatkuvasti arkijärjellä, kylmästi, ja ilman draaman tajua..
Kiitti sulle kuitenki mukavista sanoistasi. =)